tiistai 28. helmikuuta 2012

Tumblr tutuksi

Kevätlukukauden juhlapäiviä ovat tiistait. Tiistaisin teen nimittäin etätyötä puoli yhteen saakka! Sitten käyn pitämässä parin seiskan tunnit. Tänään on Kalevalan päivä ja olen onnistunut varaamaan tietokoneluokan kummallekin tunnille. Olemme harjoitelleet nyt seiskalla kovasti tiivistelmien tekemistä: olennaisen löytämistä ja selostamista omin sanoin. Se on kenelle tahansa vaikeaa, varsinkin se omin sanoin kirjoittaminen, joten kovasti pitää harjoitella. Tämänpäiväinen tehtäväkin on siis tiivistämistehtävä.

Olen alustavasti pannut merkille, että monissa iPhonen appseissa yhtenä jakomahdollisuutena on Tumblr. Se oli minulle ennestään tuntematon, mutta tänään olen tehnyt alustavaa tuttavuutta sen kanssa. Ensivaikutelmani on, että se vaikuttaa monin tavoin hyvin vastaavalta blogialustalta kuin Posterous. Olennaista koulukäytön kannalta on esim. että Posterousin tavoin myös Tumblriin voi postata suoraan s.postilla ja blogin saa halutessaan salasanan suojiin. Ensimmäinen Tumblrini (ärsyttävä määrä konsonantteja!) ja seiskojen tämänpäiväiset tehtävät löytyvät täältä.



EDIT: Kääk! Tuota blogiahan ei voi näköjään kommentoida. Tumblrissa näyttää olevan jonkinlainen seuraamissysteemi (follow), joka ei minulle vielä ihan auennut, mutta ilmeisesti siihen jotenkin liittyy myös kommentointimahdollisuus. Eli asetuksissa saatoin antaa luvan seuraamilleni henkilöille kommentoida (?). Toinen vaihtoehto oli antaa kommentointimahdollisuus henkilöille, jotka ovat seuranneet minua vähintään kaksi viikkoa. Ja tämän lisäksi voi sallia kysymysten lähettämisen, mutta nekin tulevat kai näkyviin vain minulle. Täytyy tutkia paremmalla ajalla tarkemmin. Pelkkään materiaalin jakamiseen tämä kuitenkin taipuu erittäin hyvin. Ja rinnalle voisi esim. perustaa toisen blogin, johon oppilaat lähettäisivät omat tuotoksensa. Kaikkein parasta tietysti olisi, jos he voisivat perustaa omat blogit, mutta siinä törmätään taas käyttöhto- ja lupakiemuroihin niin urakalla, että se tuntuu turhan työläältä vaihtoehdolta.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Heureka!

Onpas taas ollut täyteläinen päivä. Kuten edellisestä postauksesta käy ilmi, seuraavana testilistalla oli Flockler. Räpistelinkin iltapäivällä kokoon jonkinlaisen ensimmäisen yritelmän, mutta se ei nyt ole lainkaan olennaista, vaan se mitä siitä seurasi - valtava aivomyrsky :-D

Minulla oli ensimmäisen Flocklerini äärellä itse asiassa hieman säälittäviä teknisiä ongelmia ja kävinkin siksi pientä s.postikirjeenvaihtoa Toni Hopposen kanssa. Sivumennen sanottuna ja varsinkin näin jälkikäteen tarkasteltuna on aika siistiä, että hän ystävällisesti ja kärsivällisesti vastasi heti viesteihini. Kävin siinä ohessa lisäämässä hänet ja @getflocklerin seurattaviini Twitterissä, ja siinä yhteydessä kävin vilkaisemassa muutamaa Hopposen itse tekemää Flockleria. Ne saivat minut mietteliääksi, ja mieleeni alkoi hiipiä epämäääräinen ajatus, että minulta on jäänyt jotain aika tärkeää oivaltamatta. Selailin vanhoja twiittejä ja huomioni kiinnittyi erityisesti tähän.


Katsoin tuon videon ja upotan sen myös tähän, koska se oli lievästi sanottuna tajunnan räjäyttävä kokemus.


Francesco Franchi: On Visual Storytelling and New Languages in Journalism from Gestalten on Vimeo.

Tämän katsottuani luulen tajuavani nyt selvästi, mitä äikän tunneilla tulevaisuudessa puuhaillaan. Sen sijaan, että kaikki pakotetaan pukemaan ajatuksensa lineaarisesti eteneviksi tekstipötköiksi me harjoittelemme kiinteässä yhteistyössä kuvataiteen opetuksen kanssa monenalaisia muita esitystapoja. Esimerkiksi erilaisten infografiikkojen tekemistä. Ja kuka uskaltaa väittää, että se olisi jotenkin vähemmän keskittymistä, ajattelua, luovuutta vaativaa tai muuten typerämpää tai pinnallisempaa kuin perinteinen kirjoittaminen?


Niinpä tämä äikänope alkaakin nyt opiskella uutta kielioppia. Sen avainkäsitteitä ovat ainakin:

  • Infographics
  • Visual storytelling
  • New Visual Language
Ja kun sitten olen jotain asiasta oppinut, on uusi työkalukin jo odottamassa. Se on Piktochart


Storify - materiaalit läjään ja jakoon parilla klikkauksella

Nyt tuntuu, että helppo- ja nopeakäyttöisiä työkaluja pursuaa esiin kiihtyvällä tahdilla. Yksi minulle uusista tuttavuuksista on Storify, jota viimeyönä ensi kertaa testailin. En tiedä, miksi sitä oikeastaan pitäisi kutsua. Kyse on alustasta, johon on helppo koota erilaista sisältöä netistä: statuspäivityksiä, twiittejä, kuvia, videoita yms. Väleihin voi liittää tekstejä ja otsikoita, mikä tekeekin siitä opettajalle oivan työkalun. Monenlaista materiaaliahan voi toki koota muillakin välineillä, esim. blogiin tai wikiin, mutta Storifystä houkuttelevan tekee nopeus ja kätevyys. Niin materiaalin hakeminen kuin lisääminenkin tapahtuu todella helposti ja nopeasti. Myös valmiin tuotoksen jakaminen ja editoiminen edelleen on helppoa. Tuotoksesta saa esimerkiksi upotuskoodin. - jota tosin en saanut toimimaan ainakaan täällä Bloggerissa. Tuotoksen viemisen Wordpressiin tai Posterousiin pitäisi myös onnistua, mutta en ole vielä ehtinyt testata.

Ainakin opettajalle itselleen Storifystä on paljonkin iloa. Sen avulla on esimerkiksi helppoa tehdä oppilaille erilaisia aineistotehtäviä. Jos oppilaiden tuotosten julkaisuluvat ovat kunnossa, Storifyn avulla on helppo koota yhteen myös oppilaiden tuotokset aiheesta x, ja Sorifyn avulla voi siis tehdä helposti esim. erilaisia luokka- ja koululehtiä. Tällöin opettaja hoitaa siis koostamisen. Ainoa, mistä en uskalla sanoa mitään, on ajatus siitä, että oppilaat itse käyttäisivät palvelua. Storifyn käyttö edellyttää käyttäjäksi rekisteröitymistä/tilin luomista ja sehän tunnetusti on somen koulukäytössä kaikkein suurin kompastuskivi. Tästä aiheesta kannattaa lukea Tarmo Toikkasen tuore OTO-kirjan blogipostaus Tarvitaanko vanhempien lupa oppilaiden verkko-opiskeluun.

Tässä Storifyllä noin viidessä minuutissa koostamani pläjäys luovan kirjoittamisen resursseja



Storifyn kanssa samassa sarjassa painii myös Scoop.iT!, jolla puolestaan kokeeksi kokosin verkkokirjoittamiseen liittyviä lähteitä. Scoop.it!:n vahvuutena on, että siihen saa myös appsin. Toinen mielestäni hyvä puoli Scoopitissa on se, että julkaisu tulee kahdelle palstalle. Toisaalta tämä on tietysti makuasia. Muuten pikaisen ensikosketuksen jälkeen Storify tuntuu jotenkin miellyttävämmältä ja kätevämmältä. Ilmeisesti myös Flockler on vastaava palvelu, sinne vasta odottelen tunnuksia.

EDIT: Saatuani tämän postauksen postitettua lähetin linkin Twitteriin ja kas, noin kolmenkymmenen sekunnin kuluttua kilahti Gmailiin s.postia Flocklerilta. On tämä ihmeellistä. Kunpa esim. lottovoiton voisi tilata yhtä helposti :-D

tiistai 21. helmikuuta 2012

"Taistelu Suomen tulevaisuudesta"

Olen iltalukemisina lueskellellut viime aikoina muun muassa Tanja Aitamurron, Taneli Heikan, Petteri Kilpisen ja Matti Posion räväkkää pamflettia Uusi kultakausi. Kuinka sosiaalinen media mullistaa kaiken. (2011) Kirjassa käsitellään paljon ja kiinnostavista näkökulmista muun muassa avoimuutta ja demokratiaa. Kirjoittajat väittävät, että some on vaikutuksiensa järistyttävyydessä verrattavissa sähköön, teollistumiseen, kirjapainotaitoon ja kopernikaaniseen käänteeseen :) Koittamassa on aika, jolloin yhteiskunnan ohjaimiin siirtyy voimaantunut yksilö, joka digitaalissa verkostoissa valitsee vapaasti, kenen kanssa liittoutuu.

Kuten toisaalla olen jo kertonutkin, kuntamme koulutoimessa on vähän aikaa sitten otettu valtava ja edistyksellinen tiikerin loikka kohti aiempaa avoimempaa perusopetusta. Kaikkien oppilaiden oppilastietolomakkeisiin on lisätty kaksi huipputärkeää lupaa: "lupa oppilaan töiden esittämiseen /välittämiseen Internetissä" ja "lupa töiden, jossa oppilas itse esiintyy ja näkyy esittämiseen/välittämiseen Internetissä". Nämä luvat ovat oletusarvoisesti kaikilla, huoltajilla on toki halutessaan mahdollisuus lupa poistaa. Neljän vuoden odotukseni (ja syksyinen lobbaus) on nyt palkittu ja olen asiasta todella iloinen! Nyt voimme helposti alkaa viritellä esimerkiksi koulun verkkolehteä, joka aikanaan kuihtui alkutekijöihinsä paljolti juuri siksi, että lupien hankkiminen oli niin työlästä ja hidasta.

Jotta avoimuus voi lisääntyä, tarvitaan tietoa tekijänoikeuksista. Esimerkiksi Tarmo Toikkanen tekee tunnetusti valtavan hienoa työtä opettajien valistamiseksi. Hänen oppiensa pohjalta koetin vääntää yläkoululaisille sopivaa rautalankaa kuvien käytöstä. Koetin pidättäytyä vain parissa perusasiassa ja neuvoa, mitä voi tehdä, en niinkään varoitella kaikesta siitä, mitä ei saa tehdä. Tällainen siitä tuli

maanantai 20. helmikuuta 2012

Evernote - friends 4ever!

Lueskelin aamulla Steven Andersonin Blogipostausta, jossa hän estottomasti hehkutti Evernoten autuaaksitekevyyttä. Olin törmännyt Evernoteen jo joskus aimminkin, ja Chromen työkalupalkissa on kököttänyt laajennus, jolla saa kieltämättä kätevästi leikattua talteen mitä vaan. Kesällä tallentelin puhelimeen Lontoon kirpputorilistoja, mutta sen koommin en ollut Evernotea käyttänyt. Anderson oli niin vakuuttava, että päätin yrittää uudestaan.




Ryhdyin siis lueskelemaan Evernoten sivuja ja ensitöikseni asensin tietokoneelleni laajennuksen, jolla työpöydälle voi lisätä keltalippuja. Kätevää! Sen jälkeen aloin käydä läpi matkapuhelinsovelluslistaa.

Seuraavat vimpaimet tarttuivat matkaan:

1. EverClipper, jolla voi muokata kuvia ja lähettää ne sitten Evernoteen

2. FastFinga, jolla voi luoda käsinkirjoitettuja muistiinpanoja ja lähettää Evernoteen. Mukaan voi liittää myös esim. kuvia ja näppäimistöllä näpyteltyä tekstiä.

3. Seesmic, jolla voi seurata Twitter- ja Facebook-virtoja ja tallentaa parhaat palat Evernoteen. Twitteristä voi jakaa sisältöä Evernoteen myös laittamalla seurantaan @myEn, ja noudattamalla sieltä tulevassa DM:ssä olevia ohjeita.

4. Snap Camera, jolla voi lisätä helposti tekstiä kuviin ja lähettää Evernoteen. Ajattelen, että tätä voisi käyttää esim. oppilaiden töiden kommentoimiseen.

5. SoundEver, jolla onnistuu helposti puheen äänittäminen ja lähettäminen suoraan Evernoteen.

Ja jo aiemmin olinkin ladannut Collage-nimisen appsin, jolla tein tuon yllä olevan kuvan suitsait, ja siitäkin pystyy ilokseni jakamaan suoraan Evernoteen.

Alla olevassa kuvassa näkyy Evernoteni näkymä tällä hetkellä. Keskeinen haaste on, miten saada luotua järkevät muistikirjat, niin että sisältö pysyy helposti käytettävänä. Joka tapauksessa luulen, että alkuperäinen ongelmani - miten jakaa kuvia tietokoneelle - on nyt ratkaistu. Kaupan päälle on tullut muitakin hyödyllisiä ominaisuuksia. Nyt jännittää enää se, miten tämä toimii koulun koneella. Iloitsen tästä uudesta tuttavuudesta senkin takia, että tätä kannattaisi varmaan myös oppilaiden harjoitella käyttämään täppäreillä.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Ensimmäinen puraisu omenasta




Havahduin juuri hetki sitten huomaamaan, että bloginihan on täyttänyt jo vuoden. Blogin perustamisen aikoihin, viime hiihtolomalla, olin juuri hankkinut ensimmäisen älypuhelimeni ja perustanut Twitter-tilin. Puhelin oli tuolloin oppilaiden suosituksesta ZTE-Blade ja sillä pärjäilinkin mainiosti vuoden, mutta kun se lakkasi käynnistymästä, oli aika jälleen suunnata Huutonettiin. Hieman omaa hölmöyttäni hankin kytkypuhelimen, ja nyt pienenä pelkona on, ettei TeleFinlandin liittymä oikein toimi työpaikalla, mutta siitä viis, luuri on i-ha-na (ja hinta oli hyvin edullinen)! Edellisen puhelimeni kanssa vähäinen muisti oli jatkuva ongelma, mutta kun uusi puhelin on iPhone 4S 64GB, muistiongelmaa ei totisesti enää ole. Nautin myös erityisesti siitä, että kamera on hyvä ja appstoresta saa runsaasti valokuvien ja videoiden editointiappseja. Vaikkapa joku iMovie toimii mainiosti ja mahdollistaa todellakin digitarinoinnin alusta loppuun pelkällä puhelimella. Myös monet keskeiset some-appsit näyttävät hyvin selkeiltä ja toimivilta (mm. Blogger ja Posterous) ja Twitteriä selailen nykyisin Flipboardilla (Kiitos vinkistä Anne Rongas!). Käyttöliittymä on, kuten Anne FB:ssä totesi, aivan mainio. Vieressä esimerkki, miltä Twiitit näyttävät.

Kuvan twiitissä Miikka Salavuo jakaa kirjoituksen Busines Insiderista, jossa kiinnitetään huomiota Pinterestin ongelmallisuuteen nimenomaan tekijänoikeusnäkökulmasta. Olen itsekin hieman kokeillut Pinterestiä ja jäänyt miettimään juuri tekijänoikeuksia. On hyvä, että kun "pinnaan" kuvan omalle "boardilleni", kuvaan syntyy automaattisesti linkki "alkuperäiseen" kuvaan, mutta se ei useimmissa tapauksissa auta lainkaan selvittämään, miten kuvaa voi itse käyttää. Edellä mainitussa kirjoituksessa kiinnitetään huomiota myös siihen, että jo lähtökohtaisesti se, että kuka tahansa voi pinnailla mitä tahansa omalle seinälleen, on tekijänoikeuksien näkökulmasta kyseenalaista. Toivottavasti Tarmo Toikkanen tarttuu pian tähän aiheeseen :) Täytyykin ehkä lähettää vieno toive OTO-kirjan blogiin.

Joudun ylipäätänsä uuden luurin myötä miettimään kuvien jakamista. Suuri oli nimittäin hämmästykseni, kun minulle selvisi, että iPhonen kuvagalleriasta suorat jakomahdollisuudet rajoittuvat s.postiin, tekstiviestiin ja twiittaamiseen! Olin Androidin kanssa tottunut siihen, että jakomahdollisuuksia on yhdellä hipaisulla niin paljon, etteivät ne meinanneet mahtua näytölle. Macin käyttäjillehän kuvien jako ei liene niin iso ongelma, kun käytössä on iCloud. Itselläni on kuitenkin ainakin toistaiseksi vielä PC ja joudun kehittelemään siis muita reittejä. Latasin mm. Picasa uploud -appsin, mutta en ainakaan vielä saanut sitä toimimaan. Flickriin en ole toistaiseksi vielä ladannut omia kuvia, mutta sitäkin pitää miettiä. Sivumenen sanottuna Flickrin appsissa on se todella raivostuttava puute, ettei sillä voi hakea CC-lisensoituja kuvia (tai en ainakaan itse vielä keksinyt, miten se tapahtuisi). Voi kuitenkin olla, että nämä ongelmat ovat sikäli onni onnettomuudessa, että ne saivat minut tarttumaan uudestaan Evernoteen, johon olen kirjautunut jo aikoja sitten, mutta joka on jäänyt muutamaa kokeilua lukuunottamatta käyttämättä. Nyt tutkin sitä uudestaan ja se vaikuttaa todella lupaavalta monin tavoin!! Jatkan hieman harjoituksia ja palaan sitten asiaan. Ensin kuitenkin kenties hieman lumitöitä, joita totisesti näinä päivinä riittää. Heippa!

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Harjoitusten tekijänoikeuksista

Vesa Linja-aho kirjoitti blogissaan vähän aikaa sitten aivan järisyttävistä uutisista tekijänoikeusrintamalla. Hän kertoi lausuntopyynnöistä, jotka hän lähetti syksyllä 2010 tekijänoikeusneuvostoon. Jo aiemmin oli selvinnyt, että selittäviä piirroksia ei monissa tapauksissa katsota teoksiksi. Nyt selvisi sitten, että myöskään esim. 78-sivuinen sähkötekniikan laskutehtäväkokoelmaa ei katsottu teokseksi.

Tämän jälkeen asiasta virisi pieni keskustelu myös Googleplussassa. Kyselin, missä määrin em. ilosanoman voisi katsoa koskevan äikän tehtäviä. Vesa vastasi, että ainakin tehtävät tyyliin "Analysoi Kärpästen herran päähenkilöiden maailmankuvaa" tai "Täydennä puuttuvat sijapäätteet" ovat vailla teossuojaa. Keskusteluun osallistui myös Tarmo Toikkanen. Heitin ilmoille kysymyksen seuraavan tehtävän teossuojasta. Esimerkki on Otavan Aleksis 7 harjoituskirjasta.

1. Listaa sanoja, jotka ovat mielestäsi: hullunkurisia, rumia, kauniita, lämpimiä, teräviä, pyöreitä, meluisia, hiljaisia.
2. Kirjoita runo, jossa käytät edellä listaamiasi sanoja.
a. Kirjoita runo puhtaaksi erilliselle paperille.
b. Kuvita runo.
3. Kootkaa kuvista ja runoista näyttely luokan seinälle.
4. Tutustukaa toistenne runoihin ja kuviin ja kirjoittakaa jonkun toisen tekemästä runosta.
a. Mistä runo puhuu?
b. Millainen on runon tunnelma?
c. Mikä on runon sanoma tai viesti?


Ilmeisesti tämäkään ei ole teos. Kovin omaperäisenä sitä ei parhaalla tahdollakaan voi pitää, ja tämäntyyppisissä harjoituksissahan on kyse pikemminkin ideoista, ja niitähän ei tekijänoikeuslaki suojaa.

Tästä kaikesta riemastuneena aloitin tänään lukupiirimateriaalitalkoot. Tein Jakamisen sietämätön kevys -wikiin sivun "Keskustelukirjeet". Jatkoin myös Animoto-harjoituksia ja tein sivulle yhden palikan myös Animotolla. Siitä kyllä tuli jotenkin liian nopeatempoinen. Täytyy jatkaa harjoituksia.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Digitarinointipulmia

Olin viime keväänä elämäni ensimmäistä kertaa ITK:ssa ja siellä yksi kiinnostavimmista esityksistä oli mielestäni Satu Nurmelan esitys digitarinoista. Kirjoitin asiasta silloin hyvin lyhyesti blogiini.

Nurmelan esityksessä oli puhetta "klassisesta" digitarinasta, mutta sitä ennen olin törmännyt asiaan kerran myös yhdellä toiminnallisten menetelmien kurssilla, jossa sitä myös lyhyesti esiteltiin. Sieltä kuulin, että mm. monet kirjastot ovat järjestäneet digitarinapajoja. Tuolla kurssilla näin esimerkkeinä evakkonaisen tarinan, jonka hän kertoi elämänsä sipuleiden (ja kasvimaiden) kautta. Toisena esimerkkinä oli alakoulun enkun tunnilla tehty tarina.

Koska Vihdin kunnankirjastossa ollaan varsin aktiivisia ja avoimia uusille ideoille, kysyin kirjastosta, että onko heillä kokemusta digitarinoinnista. Ei vielä ole, mutta kirjasto otti heti kopin ideasta, hankki tarkoitusta varten hankerahaa ja nyt kuntaan on tulossa kaksi digitarinapajaa, joihin pääsee osallistumaan joukko opettajia ja tukioppilaita yhdessä. Ideana on, että he voivat sitten puolestaan toimia tulevissa pajoissa apuna ja ohjaajina.

Tähän väliin laitan Kymen ammattikorkeakoulun videon, josta näkyy havainnollisesti, miten helppoa digitarinoinnin pitäisi teknisesti olla. Periaatteessa.



Parhaillaan kamppailemme kuitenkin yllättävien teknisten pulmien kanssa. Digitarinoita tehdään laajalti esimerkiksi MovieMakerilla tai iMoviella. Meillä ei kuitenkaan ole kumpaakaan käytössä, koska meillä on Linuxit. Niissä on valmiina kaksi editointiohjelmaa, Kino ja PitiVi, mutta kumpikaan niistä ei tunnu soveltuvan tarkoitukseen. Kinon on Gimpin tapaan hieman hankala käyttää ja still-kuvien käyttäminen on erityisen hankalaa. PitiVi on puolestaan hyvin yksinkertainen käyttää, mutta äärimmäisen riisuttu. Esim. MovieMaker on sen rinnalla varsin monipuolinen ohjelma.

Seuraavaksi koetimme löytää jonkun sopivan pilvipalvelun. Sellaisessa olisi sekin etu, että sitä voisi käyttää kotoakin käsin. Pilvipalveluissa tietysti on helposti koko joukko sopimusteknisiä- ja lupapulmia. Esimerkiksi WeVideo kuitenkin vaikuttaa tästäkin huolimatta tosi kiinnostavalta. Ajattelimme, että se olisi senkin takia loistava juttu, että sitä mahdollisesti voisi käyttää myös Samsung Galaxy -täppäreillä, joita meillä on koulussamme tällä hetkellä kuusi ja myöhemmin yhteensä kymmenen, koska olemme mukana Unelmakoulu-hankkeessa. WeVideossa ilmaisella versiolla saa muistaakseni yhden gigan tilaa ja 15 min tallennusaikaa kuukaudessa. Sillä kai pääsisi jo alkuun. Aivan mahtavaa on lisäksi se, että videoiden muokkaaminen kimpassa on myös mahdollista. MUTTA - yllätys yllätys - jälleen kerran, se mikä toimii kotona loistavasti, ei taaskaan toimi koulussa. Emme ainakaan toistaiseksi ole saaneet WeVideota toimimaan niillä Linuxeilla. Täppäreilläkin käyttö on nihkeää.

Toivon itse erityisen kovasti, että löydämme keinon käyttää WeVideota. Lopuksi liitän tähän linkin WeVideolla tehtyyn mainioon digitarinaan. Esimerkki poikkeaa siinä ihan tyyppillisimmästä tarinasta, että tästä puuttuu puheääniraita kokonaan. Sen sijaan on käytetty tekstejä. Vätyksen digitarina I olkaa hyvät.

PS. Tämä teksti on julkaistu alunperin Jakamisen sietämätön keveys -wikissä

EDIT 9.2. Editointiohjelma on nyt ilmeisesti päätetty. Koulun koneille on valmiiksi jo asennettu Kdenlive, joka vaikuttaakin lyhyen testaamisen perusteela digitarinointitarkoituksiin mainiosti sopivalta

Animoto rules

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, olemme aloittaneet Maria-kollegan kanssa äikän ja uskonnon yhteistyönä suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuusteemaan liittyvän yhteistyön ysiluokalla. Suunnittelu- ja materiaalinjakoalustana on Joukkovoima-wiki, jonka on samalla tarkoitus palvella myös myöhemminkin esim. OPS:in aihekokonaisuuksien opetusta suunnitellessa.

Törmäsin viime viikolla Anne Rongaksen tekemään loistavaan Toimikas-virikevideoon, joka näkyi olevan tehty Animotolla. Sen olemassaolon olinkin unohtanut, vaikka olimme oppilaiden kanssa kokeilleet sitä viime keväänä. Teimme silloin kasiluokkalaisten ja 3-4luokan eritysluokkalaisten kanssa yhteistyönä videoita antiikin sankareista. Ilmaisversiolla saa tehdä 30 sekunnin videoita ja se riitti kevään tarpeisiin mainiosti, mutta nyt iski halu vapautua tuosta aikarajoituksesta. Niinpä Visa vinkui tunti sitten, kun ostin itselleni kolmellakymmenellä taalalla vuodeksi plus-tilin.

Ajattelin tehdä Animotolla monikulttuurisuusteeman käsittelyn alkuun johdantovideon. Etsin Flickeristä teemaan liittyviä kuvia ja koostin niistä käden käänteessä koevideon. Animoton käyttö on sanalla sanoen nopeaa ja helppoa. Nyt pitäisi tehdä uusi versio, johon pitäisi lisätä myös tekstiä. Erilaisia ajatuksen alkuja, kysymyksiä, väitteitä yms. muita sytykkeitä. Tätä kirjoittaessani tajusin, että näitä kysymyksiä yms. voisi kootakin oppilailta.



Oppilaat ovat juuri saaneet ryhmissä luettaviksi seuraavat kirjat: Faïza Guène: Hällä väliä huomisella, Mats Wahl: Lumi peittää jäljet ja Marja-Leena Tiainen: Alex ja pelon aika. He ovat saaneet ennakkotehtäväksi pohtia käsityksiään kirjojen keskeisistä teemoista kuten maahanmuutajat pariisilaislähiöissä, pakolaisuus sekä maahanmuuttajat ja rikollisuus. Kurssin työskentelyalustana ainakin alkuvaiheessa on suljettu FB-ryhmä, johon jokainen kirjoittaa ennakkotehtävästään itselleen luomaansa asiakirjaan.

EDIT: Ja sitten pitäisi keksiä joku kätevä ja korrekti tapa antaa kreditit Flickeristä poimittujen kuvien kuvaajille!Laitanpa ne nyt ainakin tähän: Viktor Nagornyy, , Pug50 Jos van Zetten, Senator Kate Lundy, Life Happens, p klashorst, ssoosay, Bird Eye, Voj, Bruce Berrien, Claudio Ar, Abdulmajeed Al.Mutawee,