sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Yritys loikaksi laatikon ulkopuolelle

Kuva Lauri Laine

Kävin syyskuussa pitämässä pienen esityksen NET Forum Finlandissa. Itselleni jäi esityksestä jälkikäteen vähän sekava kuva. Ehkä siksi en erityisemmin levittänyt silloin tuoreeltaan esitysdiojakaan. En ollut silloin ihan varma, mikä oikeastaan on pointtini, enkä ole oikein vieläkään. Minut oli pyydetty paikalle olletikin Vuoden TVT-ope -tunnustuksen vuoksi, ja ainoa, mikä tällä hetkellä tuntuu selvältä onkin se, että TVT on tällä hetkellä mielestäni aivan sivuseikka, ja siksi sitä ei tarvitse mitenkään erikseen pohtia. On aivan selvää, että erilaisia laitteita ja sovelluksia käytellään, mutta ei niistä sen kummempaa numeroa tarvitse tai kannata tehdä.  Muuten en oikein enää muista, mitä syyskuussa Wanhassa satamassa juttelin, mutta alussa taisin kertoa, että olen ollut koko opettajan urani ajan jokseenkin tyytymätön. Minua on piinannut jatkuvasti epäilys, ettei siinä, mitä luokassa puuhailemme, ole lopulta paljoakaan järkeä.

Vuosi sitten julistin tässä blogissa, että nyt on ratkaisu ahdistukseen löytynyt, ja se on yksilöllinen oppiminen. Nyt näyttää siltä, että matka jatkuu. On käynyt monin tavoin selväksi, ettei se pelkästään riitä, että annan oppilaiden oppia yksilöllisessä tahdissa. Kuten Pekka Peura itsekin on useassa yhteydessä kertonut, koko nimitys "yksilöllinen oppiminen" on oikeastaan harhaanjohtava ja otettu käyttöön vain siksi, että "yhteisöllinen oppiminen" oli jo varattu. Nyt Peura haluaisikin muuttaa nimen ihmislähtöiseksi oppimiseksi. Siinä keskeistä on ihmisen kehittäminen onnellisemmaksi ja osaavammaksi. Tämä tapahtuu oppivassa yhteisössä.

Niinpä oppivan yhteisön rakentaminen on haaste, johon haluan nyt tarttua. Toiseksi minua on alkanut enemmän ja enemmän vaivata kaiken koulutouhun opettajakeskeisyys. Opettaja puuhaa edelleen koko ajan valtavasti, ja usein oppimisen pahin este on liian aktiivinen opettaja. Kun opettaja rakentaa vaikka "oppimispolkuja", oppilaan tehtäväksi usein käytännössä lopulta jää polun "suorittaminen". Olen alkanut haaveilla vielä oppilaskeskeisemmästä ja radikaalimmin yksilöllisestä systeemistä, jossa tosiaan ainoana johtotähtenä olisi tuo edellä mainittu oppilaiden auttaminen onellisemmiksi ja osaavammiksi.

Oppiva yhteisö ja radikaali oppilaskeskeisyys mielessäni olen nyt aloittamassa uusia opintoja. Minua potkaisi nimittäin sellainen onni, että pääsin oppisopimuskoulutuksena toteutettavaan koulutukseen, jossa suoritan tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että seuraavan puolentoista vuoden aikana saan opiskella Tiimiakatemiassa tiimivalmentajaksi! Arvatkaa, meinaanko pysyä nahoissani? Olen erityisen innoissani nyt siksi, että pääsen loikkaamaan perinteisen peruskoulu- ja opettajien täydennyskoulutuskuvioiden ulkopuolelle. Toivon, että lähtökohtaisesti vähän erilainen tekemisen meininki toisi nyt tullessaan uutta virtaa, koska sitä totisesti kaivattaisiin.

Perustin opintoja varten itselleni avoimen oppimispäiväkirjan, jonne juuri tämän kirjoitettuani ryhdyn tekemään ensimmäisiä tehtäviä. Tervetuloa mukaan!