torstai 22. marraskuuta 2012

Yhteistyötä historian kanssa

Kuten tässä blogissa on useaan otteeseen käynyt ilmikin, teen mielelläni yhteistyötä muiden opettajien kanssa. Erityisen tiivistä on tällä hetkellä yhteistyö historian opettajan kanssa. Meillä on keskiviikkoisin yhtä aikaa hyppytynti ja torstaina ja perjantaina päällekäin kasien tunteja. Tämä antaa työskentelylle hyvän lähtökohdan.

Päätimme pureutua erityisesti esseevastausten kehittämiseen. Arvioinnin välineeksi olemme ottaneet portfolion, johon kootaan tehtäviä koko syksyn ajalta, ja sama kansio toimii kummankin oppiaineen arvioinnin perustana. Ensimmäiset esseevastauksensa oppilaat kirjoittivat Suomen sisällissotaan liittyvistä kysymyksistä. Vaikka asiaa oli harjoiteltu, oli vastauksissa paljon ongelmia: ei otsikkoa, ei kappalejakoa, isot ja pienet asiat sekaisin, sidosteisuus heikko ja niin edelleen.

Seuraavaksi harjoittelimme äikän tunneilla kuva-analyysiä, samaan aikaan historian tunnilla opiskeltiin 1920- ja 1930-luvun historiaa Portfoliotehtäväksi tuli sitten kuva-analyysi, jossa samalla piti hyödyntää historian tietoja. Alla on toinen kuvista ja yhden oppilaan siitä kirjoittama analyysi. Yleisesti ottaen tekstit olivat parantuneet selvästi sisällissotavastauksista. Melkein kaikki tekstit oli jaksotettu järkevästi, otsikot olivat huomattavasti aikaisempaa onnistuneempia ja tekstit kaikin puolin hallitumpia. Tämä on rohkaisevaa ja kertoo osaltaan siitä, että esim. esseetyyppisen tekstin kirjoittamista pitää harjoitella runsaasti! On myös aivan mahtavaa, kun luemme molemmat kollegan kanssa samat tekstit ja voimme käydä keskustelua arvioinnista.

Nyt on meneillään toinen maailmansota ja tehtävänä on parhaillaan tehdä tietoisku pareittain jostain taistelusta. Näistä on valmistunut vasta ensimmäinen. Olin tänään Sosiaalista mediaa äidinkielen opettajille -koulutuksessa. Kokeilin siellä ensimmäistä kertaa aikajana-työkalua Dipityä, jotta olisimme voineet kerätä oppilaiden töitä aikajanalle, mutta se ei toiminut kunnolla. Videoita ei saanut jostain syystä kunnolla janalle liitettyä. Pitää yrittää myöhemmin uudestaan. Ja ilmeisesti alkaa olla korkea aika perustaa myös wiki tätä äikkä/hissa-yhteistyötä varten.



Iloista ajanvietettä ja laittomia virvokkeita

Mustavalkoinen valokuva viestii ilon tunteita ja näyttää hyvin todenmukaiselta. Se voisi siis olla vaikkapa lehdestä uutiskuva kuvatekstillä "Nykyajan juhliminen ja hauskanpito ei kosketa vain yläluokkaa". Toisaalta se voisi olla kuva jostain 1920-luvun Hollywood-elokuvasta.

Kuvasta huomaa heti, että se on otettu vanhanaikaisella kameralla, koska se on mustavalkoinen, mikä tuo siihen omalla tavallaan Yhdysvaltain iloisen 1920-luvun tunnelmaa. Kuvan taustalla reunat ovat vaaleat ja keskusta on tumma. Se korostaa hyvin keskelle sommiteltua viiden hengen johonmaista muodostelmaa, sillä he korostuvat vaaleahkon värinsä ansiosta tummasta taustasta. Silmään kuitenkin osuu jonon keskimmäinen henkilö - jonon ainoa mies, joka on väreiltään kaikista tummin ja siksi korostuukin vaaleampien naisten välistä.

Jazz-musiikki oli 1920-luvulla suuressa suosiossa. Kuvan viiden ihmisen jonomainen ryhmittymä keskellä ja vähän kauemmaksi asettautunut muu väkijoukko, joka on kääntynyt katsomaan keskustan viisikkoa, tuo mieleen jonkinlaisen esiintymistilanteen. Vaikka en itse tiedäkään minkälainen tanssi Charleston on, voisin uskoa , että keskustan viisikko tanssii sitä, tai muuten vaan suositun jazz-musiikin tahtiin. Toisalta, he voisivat olla näyttelijöinä jossakin 1920-luvun musikaalissa ja esittäisivät juurikin jotain laulua.

Kun alkaa katsoa kuvaa tarkemmin, ei vaadi paljoa, että huomaa, että kuva on jonkinlaisesta ravintolasta. Sitä vaikutelmaa tuo taka-alalla huomattavat baaritiski ja tarjoilija ja hyllyllä lepäävät pullot, joita nyt epäilemättä luulisi sisällölltään alkoholiksi. Ne taas luovat kuvan siitä, että kuva olisi jostain tuon ajan salakapakasta, sillä 1920-luvun alusta 1930-luvun alkuun kestänyt kieltolaki kielsi alkoholin anniskelun, valmistuksen ja kuljettamisen. Amerikkalaiset eivät kuitenkaan kokeneet lakia omakseen, ja siksi alkoholin salakuljetus ja -valmistus että anniskelu salapaikoissa kasvoi ja pian niitä hallitsivat rikollisliigat.

Kuva tuo esiin myös jollain tapaa 1920-luvulta alkunsa saaneen massakulttuurin, eli nyt kodin ulkopuolella oleva viihde (kuten elokuvat) eivät koskettaneet pelkkää yläluokkaa. Sen tunnelman kuvaan tuo tavallisen, ei niin hienostuneen näköiset ihmiset, joita on paljon. Eikä kuvan salakapakan oloinen paikkakaan ole mitenkään fiini.

1920-luvulla muuttunut naisten asema näkyy myös selkeästi. Etualan naiset näyttävät pitävän hauskaa kodin ulkopuolella ilman miehiään, ja heillä on yllään vapaampi vaatetus kuin ennen. Esimerkiksi hameet ovat huomattavasti lyhyempiä. Ja nämäkin vapaa-asemaiset naiset saatoivat kiroilla ja polttaa tupakkaa julkisilla paikoilla. Taka-alalla oleva nainen puolestaan kuvaa mielestäni sitä, kuinka myös naisten työssäkäynti yleistyi 1920-luvulla, sillä koska hän nojaa baaritiskiin, hänestä saa tarjoilijamaisen kuvan.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Arkista ruohonjuuritason TVT:tä

Kunnassamme oli veso lauantaina 27.10. Veso alkoi varsin mielenkiintoisesti Ilpo Halosen johdolla, kun hän organisoi meille videokonferenssiyhteyden suoraan Mumbaihin! Konferenssissa esiteltiin Eumind-yhteistyötä, jossa osapuolina on kouluja niin Intiasta, Belgiasta, Hollannista, Tanskasta kuin Suomestakin. Enpä ole aiemmin tullut ajatelleeksikaan, että lento Intiaan kestää vain reilut kuusi tuntia ja mikä tärkeintä, aikaero on vain kaksi ja puoli tuntia, mikä mahdollistaa esim. videokonferenssien järjestämisen koulupäivien aikana. Vesossa esiteltiin myös eTwinningiä ja toivon, että viimeistään ensi lukuvuonna meidänkin koulussa alkaisimme jonkinlaisen kansainvälisen yhteistyön.

Yhteisen aloituksen jälkeen opettajat oli jaettu n. 60 opettajan ryhmiksi, jotka kiersivät eri pisteillä ryhmän aikataulun mukaan. Pisteillä esiteltiin esimeriksi älytaulun käyttöä ja kerrottiin sosiaalisen median mahdollisuuksista ja haasteista. Yksi piste oli tietokoneluokka, jossa täytettiin Opeka-kysely

Meidän koululla oli yksi piste, jossa esittelimme sitä, miten TVT:tä meidän koululla käytetään. Koska olemme kunnassamme ainoa koulu, jossa on mobiililaitteita käytössä, niin esittelimme nimenomaan niitä. Kun alkusyksystä saimme toimeksiannon, suunnittelimme ensin mallia, jossa yleisö olisi ryhmissä tehnyt jotain, josta sitten olisi lopuksi koostettu yhteinen esitys. Tehtävänä olisi voinut olla esimerkiksi iPod Toucheilla ja iPadeilla tehty yhteinen tarina, josta jokainen ryhmä olisi tavalla tai toisella tehnyt yhden luvun. Ryhmän tuotos olisi voinut olla esimerkiksi kuva ja siihen äänitetty selostus. Näistä olisi sitten voitu lopuksi vaikka iMoviella koostaa "elokuva". Kun aikaa oli käytettävissä vain puoli tuntia per ryhmä ja ryhmät olivat noin isoja, eikä verkon toimivuudesta ollut kovin varmoja takeita, emme lopulta uskaltaneet lähteä näin osallistavaan kokeiluun. Yleisön osallistumismahdollisuudet rajoittuivat lopulta siihen, että luokassa kiersi kuusi podia ja pari padia, joilla saattoi lähettää kommentteja Todaysmeetillä luomallemme taustakanavalle.



Vakaa tarkoitus oli välttää erityisesti perinteisiä kalvosulkeisia ja pitkiä pölinöitä, ja siksi varsinainen esitys koostui aluksi näytetystä teaserivideosta, jossa on yleisesti koottu esimerkkejä meidän tekemisistä. Parhaillaan on meneillään vasta koulumme viides toimintavuosi, eikä meillä todellakaan ole esimerkiksi TVT-strategiaa tms. sellaista olemassakaan. TVT-toimintamme on kaikin tavoin spontaania, harrastelijatyylistä ruohonjuuritason sissitoimintaa. Tämän lisäksi on tietysti myös perinteisempää ATK-valinnaiskurssiopetusta ja Moodle-kursseja. Näyttää kuitenkin siltä, että painopiste on kulkemassa erityisesti a)avoimeen ja b)mobiiliin suuntaan. Niinpä kerroin aluksi lyhyesti miksi pidämme - tai ainakin minä pidän - avoimuuden kehittämistä tärkeänä, ja mitä avoimuus meiltä edellyttää. Sitten Markus-kollega kertoi hankkimistamme laitteista ja erityisesti siitä, että kaikki on hankittu koulun omasta pienestä budjetista. Mitään hankerahoja tai korvamerkittyjä erityisiä rahoja meillä ei todellakaan ole. Tällä hetkellä noin puolella opettajistamme on henkilökohtainen iPadi - ja kaikki ovat ostaneet sen omilla rahoillaan. Se sinänsä on tietysti on väärin.

Lopuksi esittelimme Saara-kollegan vitosluokkalaisten vesoa varten tekemiä töitä aiheesta Mistä ruska johtuu. Markus oli koostanut työskentelyprosessista videon, ja Saara kertoi lopuksi luokan työskentelystä ja näytti lopputuotoksia.

Molemmat videot ja videolla vilahtavien blogien, wikien yms. linkit olimme vielä koonneet erikseen Google Sitesilla perustetulle sivulle, jotta saatoimme antaa osalllistujille vain yhden osoiteen - eikä yhtään monistetta! Hyvä me :)

perjantai 12. lokakuuta 2012

Hätäratkaisu

Suunnittelemme parhaillamme kollegoiden kanssa esitystä koulumme tvt:n käytöstä kuntavesoon. Tekeillä on esimerkiksi teaserivideo. Sitä varten tein visualisoinnin oppilaiden+opettajien ja mobiililaitteiden välisestä suhteesta. Sainpa aiheen kokeilla samalla yhden infografiikkapalvelun eli Infogramin käyttöä. Selkeä palvelu, mutta oletus on jakaminen Facebookiin, Twitteriin tai Pinterestiin. Sen lisäksi saa upotuskoodin. Kun en nyt keksinyt muutakaan järkevää paikkaa, mihin tämän upottaa, ja mistä sitten napata ruutukaappaus videota varten, niin upotin tänne.



Aina puhutaan siitä, että tekniikka ei yksin riitä ja että touhu on kouluissa liian teknologiavetoista. Se on totta, mutta yhtä lailla on kyllä totta sekin, että hankala tvt:n käyttöä on kouluissa edistää ilman niitä työkaluja.

Tästä tuli nyt tämmöinen tynkäpostaus, mutta sauna odottaa. Palaan asiaan viimeistään, kun vesomateriaalit ovat valmiit. Siihen asti hyvää lomaa kaikille, joilla loma on jo alkanut! Meillä onnettomilla se alkaa vasta torstaina.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Luovaa kirjoittamista kaseille

Kahtena viime lukuvuotena minulla on ollut sosiaalisen median hyötykäytön valinnaiskurssi. Viime keväänä tulin kuitenkin siihen tulokseen, etten halua enää jatkaa sen tarjoamista, ainakaan toistaiseksi. Minua vaivasi kokoajan enemmän ja enemmän se, ettei kurssi lainkaan näyttänyt palvelevan tarkoitustaan eli ajatusta, että kurssilla harjoitellaan työtapoja, joita sitten voi hyödyntää muiden, "oikeiden" aineiden opiskelussa. Sanalla sanoen kurssin toiminta jäi ihan mukavaksi mutta auttamattoman irralliseksi puuhasteluksi. Ehkä palaan asiaan uudella innolla joskus myöhemmin.


Kuva: Monica Blatton CC-BY-NC-ND

Olen tässä blogissa aiemmin jo kertonutkin, että osallistuin viime vuonna yhdessä hissanopekollegan kanssa erittäin antoisalle luovan kirjoittamisen kurssille. Sen seurauksena minulla on nyt somekurssin tilalla luovan kirjoittamisen valinnaiskurssi. Tietokoneluokka on kyllä teoriassa vapaana tuntien aikana, mutta siellä olemme olleet toistaiseksi vain kerran.

Kirjoittamisen kurssin tunnit ovat keskiviikkona iltapäivällä, ja joka kerta ilahdun uudestaan ja uudestaan, kun kurssilaiset pöllähtävät paikalle ja järjestävät pulpetit rinkiin. Tässä ringissä viihdyn erittäin hyvin. Paremmin kuin atk-luokassa. Kurssi on ääriään myöden täynnä, yhtään pulpettia ei rinkiin enää mahtuisi. Muuten kyllä, mutta luokan seinät tulevat vastaan. Ryhmä on varsin heterogeeninen, kuten peruskoulussa aina, eivätkä kaikki suinkaan ole mitään innokkaita pöytälaatikkokirjoittajia.

Kuten opetuksessa ylipäätänsäkin kaiken perusta on ilmapiiri. Avoimen, turvallisen ja rennon ilmapiirin synnyttämisessä rinki on loistava, mutta ei yksin vielä riitä. Siksi leikimme usein tunnin alussa, eli teemme jotain ryhmäytymis- tai muita luovan toiminnan harjoituksia.

Kirjoitusharjoitukset, joita teemme, ovat usein lyhyitä. Aikaa kirjoittamiseen on yleensä noin kymmenen minuuttia. Siinähän ei paljoa ehdi, olennaista onkin uskaltautua irroittelemaan. Toisaalta pitkän proosan ystävät saavat halutessaan etsiä oman paikan, jossa voivat kirjoittaa omaa pitkää tekstiään. Ja jos käy sellainen onnellinen vahinko, että joku pikkuharjoitus lähteekin vetämään, niin tekstiä voi jatkaa, kun muut siirtyvät seuraavaan pikkutehtävään.

Kurssin varsinainen suola on kuitenkin jakaminen. Tunnin lopuksi, tai välillä keskelläkin, luemme tarinoita. Tekstejä ei varsinaisesti arvioida eikä muutenkaan liiemmin pureskella. Toki usein on pakottava tarve sanoa joku positiivinen tai muuten kannustava kommentti, mutta lähinnä teksteistä ja niiden jakamisesta nautitaan ihan sellaisenaan.

Jakamiseen on käytössä myös Otiswriters-blogi, ja minä opettajana teen ihan mitä vaan edistääkseni jakamista. Lahjon esim. Wilma-hymynaamoilla tai tarjoan oman nopsan kymmensormijärjestelmäni ilmaiseksi ryhmän palvelukseen. (Samalla tietysti suosittelen, että mahdollisimman moni oman etunsa tähden opettelisi kymmensormijärjestelmän itsekin.)

Jos ja kun joskus saamme kouluun hankittuja iPadeja ja iPodToucheja käyttöömme, otamme ne vastaan ilomielin ja keksimme niille taatusti käyttöä, mutta riemastuttavaa vapautta on, että ilmankin pärjäämme mainiosti.

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Opetusvideoita kännykällä

Suunnittelen parhaillaan oman koulun kollegoille mobiilia digitarinapajaa, ja sitä varten päätin tehdä pienen opasvideon, joka auttaa alkuun iMovien käytössä. Halusin tehdä sen nimenomaan iPhonella kahdesta syystä. Ensinnäkin oma iPadini on ensimmäistä sukupolvea, joten sillä en pysty iMovieta käyttämään. Toisekseen haluan saada luotua systeemit, joilla opasvideot - ja muut materiaalit - syntyvät nopeasti nimenomaan puhelimella, koska se on aina saatavilla ja kynnys sen käyttämiseen on siksi erityisen matala. Materiaalia voi työstää muun homman ohessa, aina kun on hetki aikaa. Bussipysäkillä, jonossa, fudiskentän laidalla.

Tällainen videosta tuli



Ensin kuvittelin, että videon saa tehtyä ruutukaappausvideoiden tekoon tarkoitetulla apilla nimeltään Display.Rec. Jouduin muuttamaan suunnitelmaa, sillä ilmeisesti sillä ei voi äänittää mitään sellaista, missä itsessään on audiomahdollisuus. Niinpä päätin ottaa iMoviesta ruutukaappauskuvia ja yhdistää ne iMoviellä videoksi. Ruutukaappauskuvien ottaminenhan on erittäin helppoa, painetaan vaan yhtä aikaa alas virta- ja navinäppäimet. Havainnollisuuden lisäämiseksi piirtelin kuviin vielä rinkuloita ja nuolia. Piirtelyt ja esimerkiksi kuvan rajaamiset hoituvat kätevästi esimerkiksi Skitchillä.

Seuraava ratkaistava pulma aiheutui siitä, että kun iMovieen lisää still-kuvia, niihin tulee automaattisesti ns. KenBurns-efekti. Tämä on usein mukavakin juttu toisentyyppisiä videoita tehdessä, mutta oppimateriaaleisssa kuvan pitää usein näkyä kokonaan. En ainakaan itse ole keksinyt keinoa, miten KenBurns-efektin voisi iMoviessa ohittaa. Niinpä piti keksiä keino, jolla voi tehdä videon kuvista, niin että ne pysyvät paikallaan. Tähän käytin Splicea

Selostuksen äänitin aluksi Splicen omalla mikrofonilla. Kun video oli alku- ja lopputekstejä vaille valmis, tallensin sen ja vein sitten iMovieen. Alku- ja lopputekstit tein Extras4iMoviella

Yritin vielä lisätä videoon loppukevennyksen joka oli tehty Sock Puppetsilla, mutta sillä tehtyjä videoita, ei näköjään voi iMovieen viedä. Tai voi ne viedä, mutta ne eivät lataudu ainakaan Youtubeen. Sock Puppets -videoita ei myöskään voi katsoa luokassa AppleTV:llä. Valitettavasti. Yksinään ne voi toki YouTubeen ladata.



Loppumetreillä kävi vielä niin, että Splicella tehdyt selostukset hävisivät videosta jonnekin. Muutenkin Splicen äänitysominaisuudet olivat mielestäni aavistuksen hankalat ja vaikeasti hallittavat. Niinpä lopulta sitten äänitin vielä selostukset uudestaan iMovien omalla mikrofonilla.

Myöhemmin tuli vielä mieleeni, että yksinkertaisia ja lyhyitä ruutukaappauskuvista tehtäviä selostuksia/opastuksia saa tietysti tehtyä myös esim. Sonic Picsillä.

Harjoittelin iMovien käyttöä myös tehdessäni videon siitä, mitä koulussa mielestäni pitäisi tehdä, mihin keskittyä. Jossain vaiheessa aion pohtia myös, miksi olen nyt näin tohkeissani juuri videoista. Toistaiseksi on kyse lähinnä epämääräisen voimakkaasta intuitiosta, että tässä on nyt joku juttu, miksi tähän kannattaa suunnata energiaa.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Verkkolehteä toimittamaan

Tänä syksynä alkoi koulumme viides toimintavuosi. Kuluneen neljän vuoden aikana olemme pariin otteeseen yrittäneet viritellä koululle verkkolehteä, mutta käytännöt ja työkalut hakevat vielä muotoaan.

Teknisestä näkökulmasta on kyse makuasioista. Tarkoitan sitä, että en ole vielä löytänyt alustaa, joka toimisi mielestäni hyvin. Ensimmäinen kokeilu tehtiin Wikispaces-wikinä, ja viime keväänä kokeiltiin Flockleria. Kummassakin on omat hyvät ja huonot puolensa. Flockler varsinkin on mukavan aikakauslehtimäinen, mutta ainakin viime keväänä vielä sen käytössä oli tiettyjä pulmia, joita en osannut ratkaista. Linkittäminen Posterous-blogiin ei ollut niin sulavaa, kuin kuvittelin, ja kuvien lisääminenkin tuntui hankalalta ja takkuili. Magazine Factoryynkin rekisteröidyin ja yritin sitäkin koekäyttää. En tarkalleen muista, mihin sen käyttö tyssäsi. Muistaakseni kyse kuitenkin oli siinäkin jonkinlaisesta kuvien lisäämisen kankeudesta (joka on saattanut hyvin johtua käyttäjästäkin) sekä hieman wikimäisestä ulkonäöstä.

Tänä aamuna törmäsin sitten vahingossa tvt-opetuksessa FB-ryhmässä uuteen kotisivupalveluun Wix.com, josta ainakin toistaiseksi on olemassa myös ilmaisversio. Ajattelin, että kokeillaampa tänä vuonna sitten sitä. Loin sinne pohjan, joka näyttää toistaiseksi tältä



Wix vaikuttaa kaikinpuolin monipuoliselta, helppokäyttöiseltä ja sujuvalta, ja sille on siksi varmasti muutakin käyttöä. Wixissä on loputtomasti houkuttelevia valmiita malleja, ja kaikkia sivuja voi muokata helposti aivan mieleisekseen. Sivuille on helppo upottaa kuvia ja selattavia kuvagallerioita, videoita ja vaikka mitä muuta. Vaikuttaa siis kaikin puolin lupaavalta.

Tekninen puoli on tietysti verkkolehden teossa sinänsä pikkujuttu sisällön tuotannon rinnalla. Toivottavasti mahdollisimman monet luokat innostuvat tekemään lehteen sisältöä. Kuten pohjasta näkee, olen ajatellut, että lehdestä ilmestyisi tänä vuonna kolme numeroa. Nähtäväksi jää, onko se sopiva määrä ja ovatko ilmestymisajankohdat sopivat. Koulumme on yhtenäiskoulu ja käsitykseni mukaan alaluokkalaiset on helppo saada innostumaan lehden teosta. Itse ponnistelen yläkoululaisten motivoimikseksi. Usein näkee sanottavan, että tekstien julkaiseminen jotenkin automaattisesti motivoi oppilaita kirjoittamaan. Omat kokemukseni eivät kyllä aukottomasti tue tätä näkemystä ;)

Meillä oli viime viikolla varsin onnistunut vanhempainilta, pari viikkoa sitten koulun presidentinvaalit ja ensi viikolla on mahtava Sibelius-konsertti. Oma musiikkinäytelmäproduktiokin on käynnistymässä, ja oppilaskunta ja tukioppilaat ovat suunnitelleet syksyksi erilaisia teemapäiviä. On erilaisia pukeutumispäiviä, Halloween-discoa ja liikunta- ja pelipäivää. Tässä vain muutama esimerkki siitä, että hyviä jutunaiheita meiltä ei siis ainakaan tule puuttumaan.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Digitarinointia - osa x

On tavallaan hassua, että minua pyydettiin digitarinapajaan vetäjäksi. Hassua se on siksi, että olen aloittelija itsekin. Suostuin silti - ja vietin muutaman unettoman yön. Viime viikolla paja alkoi, ja nyt olen iloinen, että suostuin. Tunnettu tosiasiahan on, että opettaja itse oppii aina vaikka mitä. Lisäksi on tietysti mukava tutustua myös naapurikunnan kollegoihin. Olen koonnut pajan tarpeisiin materiaaleja Digitarinointia-wikiin

Hauska yllätys oli, että usealla pajan osanottajalla oli iPadit mukanaan. Tästä innostuneena editoin vihdoinkin loppuun omalla puhelimellani jo keväällä Olavin kanssa aloittamani "Kirjastoseikkailun". Tällainen siitä tuli




En tiedä, miksi kuva ja ääni nykivät. Jos joku osaa kertoa, miten nykimisen voi välttää, niin olen iloinen! Pieni takaisku oli myös, että rullaavia tekstejä varten tarvittiin iMovien lisäksi myös toinen appsi Extras4iMovie (0,99 eur). iMovie on monella tavalla mainio editori, mutta sitä jäin kaipaamaan, että ääniraitoihin saisi alku- ja loppuhäivytyksen, ja että ylipäätänsä ääniraidan voluumia voisi keskeltäkin välillä säätää. Kuka neuvoisi, miten tämä onnistuisi? Toinen ongelmani on edelleen, että en tajua, miten esim. Jamendosta voi ladata suoraan puhelimella musiikkia niin, että kappaleet ovat kuuntelun lisäksi myös iMoviella käytettävissä. Toistaiseksi on siis pitänyt tehdä niin, että että lataan tietokoneella ensin äänet iTunekseen ja sieltä sitten synkkaan puhelimeen. Help me please :)

EDIT 10.9. (Kiitos avusta Markus!)

Ensinnäkin Jamendosta. Jos hyvin käy, vielä tänä vuonna tulee appsi, jolla musiikin lataaminen iMovien käyttöön suoraa padilla onnistuu. Ks. tästä lisää täältä

Äänieditointiin hieman helpotusta tuo Hokusai Se on ilmainen appsi, jolla voi yhdistää useamman raidan, musiikkia voi tuoda Dropboxista ja valmiit tuotokset voi viedä esim. sinne. Ja mikä parasta, valmiit tuotokset voi viedä suoraan myös iMovieen. Hokusailla onnistuu myös jonkinlainen äänen voimakkuuden säätely. Ja paljon sillä voi tehdä sellaistakin, mistä en itse toistaiseksi ymmärrä mitään :)

maanantai 20. elokuuta 2012

Pikapostaus - Powtoon

Tänään on ollut tämän syksyn ensimmäinen tunniton etäpäivä. Onpa ollut kiva puuhailla rauhassa ja pyöräillä välillä hakemaan ekaluokkalaista koulusta. Olen suunnitellut sydämeni kyllyydestä luovan kirjoittamisen kurssia ja leikkinyt ekaa kertaa hieman uudella esitystyökalulla nimeltään Powtoon. Kokeilin vasta valmiin mallin mukaan ja hetken kesti, ennen kuin tajusin toimintalogiikan.
Tässä ysiluokan sisältöjä ylimalkaisesti esitettynä.


Ei mennyt kaikki heti niinku Strömsössä, mutta mitäpäs siitä :)

torstai 2. elokuuta 2012

Työt kutsuvat

Kun viimeksi päivitin tätä blogia, ikivanha omenapuu kotimme nurkalla kukki, nyt ovat omenat kypsymässä. Olen jo parin päivän ajan siivoillut hiljalleen työhuonetta muiden hommien lomassa. On oikeastaan ihan hyväkin, että keväältä aina jää sekalaisia kasoja kaikki kulmat täyteen, niiden selvittely kun on helppo tapa päästä takaisin töihin käsiksi.



Olin optimistina kuvitellut, että kesän aikana puuhailisin myös työasioiden parissa. Erityisesti minun piti kartoittaa erilaisia infografiikka-välineitä ja opetella piirtämään :) Lisäksi piti tutustua ainakin Voicethreadiin Kaikki nämä jäivät pelkän suunnittelun asteelle. No se ei sikäli haittaa, että olen toivonut ja saanut ensi lukuvuodeksi minimitunnit ja välivuoden luokanohjaajan hommista. Tarkoitus olisi tehdä draamapedagogiikan perusopinnot työn ohessa. Saapa nähdä kuinka tämän suunnitelman käy.

Töiden aloittaminen tuntuu pitkän ja leppoisan loman jälkeen tänä vuonna erityisen innostavalta siksi, että koulullemme on hankittu kaksikymmentä iPod Touchia ja kymmenen iPadia sekä kolme Apple TV:tä. Tämä on superluksusta!!! Ihanaa on myös, että näitä ei ole hommattu millään hankerahoilla eli meillä on täydellinen vapaus kehitellä niiden käyttöä aivan parhaaksi katsomallamme tavalla eikä aikaa pala hankevelvollisuuksien täyttämiseen.

Innostavaa on myös se, että olemme vakaasti päättäneet hissanopekollegan kanssa syventää yhteistyötä entisestään. Esimerkiksi torstaisin meillä on kummallakin koko päivän jonkun kasiluokan tunti, mikä tarjoaa mahtavan lukujärjestysteknisen perustan yhteistoiminnalle. Lisäksi meillä on yksi yhteinen hyppäri.

Tänään pidimme toisen kollegan Marian kanssa oman "vesopäivän". Maria siirtyy vuodeksi lukioon, mutta emme anna tämän häiritä viime vuonna hyvin alkanutta yhteistyötä. Maria on kesälomalla hankkinut iPadin ja toivoi ensinnäkin suosituksia parista kaikkein tärkeimmästä haltuun otettavasta appsista. On niin paljon mahdollisuuksia, että on vaikea valita, mutta kolmen kärjeksi nousivat keskustelussamme seuraavat: 1. joko Pages tai Keynote 2. Evernote 3. Explain Everythig. Mitäs sinä suosittelisit?

Lisäksi olimme jo etukäteen päättäneet pureutua kopipeistaamisen ongelmaan. Usein kun siitä puhutaan, puheessa on moralisoiva sävy ja sisältö on sen päivittelyä, miten laiskoja ja taitamattomia nykynuoret ovatkaan. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kun oppilas (tai opettaja!) sortuu kopipeistaamaan, kyse on ennen muuta siitä, että a)tehtävänanto on huono b)ei ole riittävästi harjoiteltu, miten muuten voi toimia.

Korjataksemme näitä puutteita päätimme aluksi tarttua Enkeli-Elisan caseen ja rakentaa sen ympärille tukevasti rautalangoitetun kokonaisuuden, jossa harjoitellaan mm. näkökulman muodostamista, omin sanoin tiivistämistä ja lähdekritiikkiä, esimerkkien käyttöä oman tuotoksen osana ja lopuksi kertyneiden palikoiden koostamista omaksi tuotokseksi (esim. artikkeliksi tai esseeksi.) Jaoimme tänään töitä ja nyt ryhdymme keräämään materiaalia, muotoilemaan tehtäviä ja kenties tekemään pieniä opasvideoita keskeisistä tarvittavista taidoista. Kaiken materiaalin tulemme jakamaan Joukkovoima-wikimme Mediataito-osastossa

tiistai 29. toukokuuta 2012

Jo joutui armas itsearvioinnin aika

Viime heinäkuussa listasin itselleni jotain löyhiä tavoitteita tälle lukuvuodelle. Nyt omenapuiden ja syreenien kukkiessa on hyvä aika katsoa, miten ne ovat toteutuneet.

1.Aloitin viime syksynä Oulun ylipiston täydennyskoulutuskurssin Tietoverkon resurssit ja innovatiiviset opetuksen menetelmät. Tavoistani poiketen jätin kurssin kuitenkin kesken ja päätin, etten enää ilmoittaudu suljetuille Moodle-kursseille. Jotenkin niiden aika tuntuu nyt vaan omalta kohdaltani olevan ohi.

2.Viime kesänä olin juuri aloittanut Googleplussan käytön ja olin siitä innoissani. Ongelmanani oli silloin - ja on edelleen - etten ole saanut selvyyttä, miten ikärajat oikein oppilaiden näkökulmasta menevät. Edelleenkään en siis tiedä, saavatko yläkouluikäiset luoda Google-tilin vai eivät. Huoltajien lupa siihen joka tapauksessa tarvittaisiin, ja sekin on jonkinmoinen pulma, joka olisi viisainta ratkaista koulun tasolla.

3-4. Digitarinointi ja laaja tekstikäsitys. Siihen olen huipputyytyväinen, että digitarinointiasia ja ylipäätänsä liikkuvan kuvan käyttö on todellakin edistynyt tämän lukuvuoden aikana. Olen näistä asioista jo moneen kertaan vuoden aikana kertoillutkin. Jotain on saatu valmiiksikin, ja yksi kirjastoseikkailutarina meillä on poikani kanssa vielä vaiheessakin - kesän sadepäiviä odottamassa.

Kulunut vuosi on vahvistanut kovasti käsitystäni siitä, että erilaisiin videoiden hyödyntämismahdollisuuksiin kouluissa kannattaa todellakin satsata, onpa kyse sitten esim. oppimateriaalien tekemisestä tai tarinoinnista. Nykyisin kohistaan kovasti ns. flipped clasroom -ideasta. Idea on hyvä, mutta vielä enemmän soisin näkeväni sitä, että OPPILAAT tekevät, siis myös ne videot :)

Videoiden tekemiseen tarvitaan tietysti laitteet. Tässä mobiilit vehkeet ovat aivan ylittämättömiä. Olen kuluneena vuonna hankkinut itselleni iPhonen ja iPadin - kummastakaan en luopuisi mistään hinnasta, ja kumpaankin on käytetty ahkerasti myös oppilaiden kanssa. Toiveissa siintää, että näitä saataisiin myös koululle.

Asetin viime kesänä tavoitteeksi sen, että annan oppilaiden korvata perinteisiä tekstejä esim. videoilla ja muilla esityksillä mahdollisimman usein. Tämä tavoite on toteutunut mielestäni kohtuullisen hyvin tänä vuonna. Olen myös huomannut, että vaikka osa ns. diginatiiveista on taitavia videoiden tekijöitä jo valmiiksi, kaikki eivät ole. Mukavaa on, että monen itseluottamus ja taidot ovat vuoden mittaan lisääntyneet. Hyvin ilahduttavaa on myös, että tekijänoikeustietoisuus lisääntyy oppilaiden keskuudessa vähitellen. Olen yrittänyt markkinoida "On-siistii-noudattaa-tekijänoikeuksia" -asennetta, ja se alkaa nyt kantaa hedelmää.Ilokseni olen myös huomannut, että pienen piirun olemme taas siirtyneet siihenkin suuntaan, että kaikkien ei tarvitse tehdä samaa, samassa tahdissa.

Viime vuonna hyväksi havaitsemaani käytäntöä noudatin myös tänä vuonna siinä, että ysiluokkalaiset saivat lopuksi vapaat kädet - ja jälleen tulokset olivat hienoja. Saimme kuulla Julian monologin, ihailla hienoa lyhytelokuvaa, Screencast-o-Maticilla tehtyä elokuva-arvostelua yms. yms.

5. Olin näkojään asettanut tavoitteeksi myös ohjauksen ja arvioinnin kehittämisen. Niistä täytyy sanoa, että erityisesti arvioinnin kehittäminen jäi kyllä varsin vähälle. Ohjauksen kehittäminenkin on rajoittunut lähinnä opetusvideoiden tekoharjoituksiin ja vaivattomien ratkaisujen etsimiseen. Tämä teema täytyy pitää mielessä ensi vuoden tavoitteita miettiessä. Yhden pienen parannuksen keksin @Riikkavain ansiosta tässä ihan loppumetreillä. Tajusin nimittäin ensimmäistä kertaa kerätä palautetta tunneista oppilailta Googlen lomaketyökalulla. Tein kyselyn, jonka upotin wikiin vastattavaksi. Työkalu on loistava tähän tarkoitukseen, koska se tekee valmiiksi koosteet vastauksista. Alla esimerkki yhdestä kysymyksestä - Mikä kirjoittamisessa on vaikeaa? Vastauksia on tosin kuvan tallentamisvaiheessa kertynyt vasta muutamalta kymmeneltä oppilaalta. Ajatelkaas, kuinka helppoa tämän jälkeen on aloittaa opiskelun suunnittelu yhdessä oppilaiden kanssa. Kaivellaan vaan yhteenveto esiin, ja siitä näkyy, mihin on syytä erityisesti keskittyä. Kätevää!



5. Sossumediakurssi. Sitä en jotenkin saanut toimimaan, ja niinpä päätin luopua sen tarjoamisesta. Taustalla tässä oli ensinnäkin se, että sopimus- ja lupa-asiat alkoivat jossain vaiheessa tuntua ylitsepääsemättömiltä (vaikka eivät tietenkään sitä oikeasti ole). Vielä tätäkin suurempi pulma oli kuitenkin se, että tunnit jäivät kuitenkin muusta opiskelusta irralliseksi puuhasteluksi. Yritin kyllä, että eri välineillä työstettävät asiat liittyisivät suoraan jonkun aiheen opiskeluun, mutta en omasta mielestäni saanut tätä toimimaan riittävän hyvin. Jatkossa en näe siis järkevänä opettaa sosiaalisen median hyötykäyttöä erillisenä kurssina, vaan parempi on mielestäni jatkaa ihan vaan "normaalien" tuntien puitteissa. Tilalle tarjosin "kirjoittamisen kurssia", jolla olisimme voineet tehdä erilaisia kokeiluita tälläkin saralla, mutta tuo kurssi ei valitettavasti toteutunut lainkaan. :(

Jaahas, tämä taitaa olla viimeinen postaus ennen lomaa :-D Hyvää kesää kaikille lukijoille!

EDIT 1.6. Se kirjoittamisen kurssi toteutui sittenkin! JEEEE!

tiistai 8. toukokuuta 2012

Autonomian ajan henkilöitä

Seiskaluokkalaiset ovat viime aikoina tehneet äikän ja historian tunnilla tarinoita autonomian ajan henkilöistä parityönä. Nyt alkavat työt valmistua. Koska opettajilla ei ole juuri koskaan aikaa yhteiseen suunnitteluun, tässä kävi niin, että kollegani Heli-Maija heitti ilmoille idean, että: "Tehtäiskö tämmöisiä?", johon minä vastasin oitis, että: "Joo tehdään", ja sitten vaan käytiin töihin. Jossain vaiheessa oppilaat alkoivat näyttää hieman empiviltä ja selvisi, että olimme tahoillamme ohjanneet työtä vähän eri suuntiin. Heli-Maija oli puhunut enemmän dokumenttityyppisestä videosta, minä taas faktoihin pohjautuvasta fiktiosta. Tämä osoittautui lopulta onnelliseksi sekaannukseksi, koska lopulta oppilaat saivat valita kumman tahansa tavan. Lopputuloksena syntyy monen tyyppisiä tarinoita, mikä on pelkästään hyvä. Tässä ensiksi minun tekemäni ohjeet



Oppilaille on annettu teknisesti vapaat kädet. Koulussa ei kuitenkaan ole mitään muita laitteita käytössä kuin opettajan oma iPad. Osa tekee editoinnin kotona kotikoneillaan, kuten alla ensimmäisessä esimerkissä, joka edustaa dokumentaarisempaa toteutusta. Alimmaisena Puppet Palsilla toteutettu työ, joka edustaa astetta tarinallisempaa otetta. Siinäkin tosin pysytellään kiltisti tosiasioissa.

Runeberg


Aleksis Kivi
Kun videoita ilmestyy lisää, kokoan niistä linkkilistan jonnekin, esimerkiksi tänne. Olen itse vihdoinkin kunnon digitarinakoulutuksessa. Olen siellä vihdoinkin oivaltanut esimerkiksi, miten hyödyllistä on kuvakäsikirjoituksen tekeminen. Kunhan saan tuon pajan työt valmiiksi, kirjoitan niistä sitten oman postauksensa. EDIT 12.5. Kokoan tarinoita Äikänluokka-wikiin

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Sitä sun tätä kuluneelta viikolta

Osallistuin pyynnöstä koulumme tvt-ryhmän palaveriin. Tekeillä on jonkinmoinen TVT-strategia/suunnitelma ja -opetussuunnitelma. Palaverin jälkeen tuli tarve selvitellä omia ajatuksia. TVT-asioissa on välillä vaikeaa pitää pää kylmänä ja hahmottaa metsää puilta. Yrtin siis keskittyä tiukasti siihen, mikä mielestäni on kaikkein olennaisinta. Löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kokeilin samalla Explain Everything -appia. Se vaikuttikin jo pienellä ensikosketuksella aivan mainolta, ja sille tulee varmasti löytymään jos jonkinlaista käyttöä. Ainoa miinus oli, että lataaminen Youtubeen kesti kauan ja söi paljon akkua. Explain Everythingin käyttöön kannattaa tutustua tarkemmin esim. Kari Rajalan blogissa. Ja vielä: se on mainio väline myös opiskelijan kädessä. Katso vaikka @Rikkokirin tekemä loistava esimerkki



Viime viikolla alkoi ilmoittautuminen Luetko Sinä? -kampanjaan, joka on 8.luokkalaisille suunnattu kampanja, jonka aikana sanomalehdessä ilmestyy jatkokertomuksena novelli. Siihen liittyy erilaisia tehtäviä ja lopuksi siitä kirjoitetaan arvostelu. Ensi syksyisen novellin kirjoittaa Vilja-Tuulia Huotarinen. Kuulin ilmoittautumisen alkamisesta Twitterissä ja heitin @jonnatoloselle idean, että voisi ehkä kokeilla ensi syksynä myös Twitterin hyödyntämistä novellin käsittelyssä. Lisäksi ihan mahtavaa olisi, jos saisimme kirjailijakin mukaan visertämään. Jonna lupasi tiedustella tätäkin mahdollisuutta. Tästä innostuneena koetin lanseerata Twitteriä tämänvuotiselle kasien somevalinnaiskurssille. Tulokset olivat kovin laihat. Vain muutama suostui tilin perustamaan ja kokeilemaan (minulla ei ole halua eikä onneksi oikeuttakaan pakottaa ketään). Pyysin heitä kuitenkin kertomaan blogeissaan syyn vähäiseen kiinnostukseen. Alla muutamia perusteluja. Tästä en aio lannistua, vaan yritän syksyllä viimeistään uudestaan.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Digitarinapajaa II

Kerroin aiemmin maaliskuun alussa käynnistyneestä digitarinapajasta. Reilu viikko sitten oli pajan tekninen osuus, ja pari päivää sitten saimme vihdoinkin ensimmäisen tarinamme valmiiksi. Teimme sen yhteistyössä kahden kollegan kanssa. Alkuituna oli ajatus tehdä tarina, joka jotenkin kuvaa omaa suhdettamme työhömme ja kouluumme. Päätimme myös, että keskitymme johonkin positiiviseen aspektiin. Kaikkein positiivisinta työssämme ovat tietysti oppilaat. Tällainen tarinasta tuli




Tarinaa editoitiin koululla tietokoneluokassa Kdenlivellä, joka kaatuili tämän tästä, mutta vaikutti muuten tähän tarkoitukseen sopivalta ja aivan riittävän monipuoliselta ohjelmalta. Kävi ilmi, että koulumme koneissa on ilmeisesti joku vanha versio tuosta ohjelmasta, eikä kouluttajammekaan keksinyt siis tapaa animoida kuvia. Se mitä kaipaisin, olisi mahdollisuus lisätä kuvin ns. Ken Burns efekti, jota still-kuvista tehdyissä videoissa yleisesti käytetään.

Saimme kouluttajaltamme pari hyvää vinkkiä cc-lisensoitujen ääniefektien ja musiikin lähteistä. Erilaisia ääniä voida ladata freesound.orgin sivuilta ja hyvä musiikin lähde on ccmixter.org. CCMixterin sivut ovat mielestäni selkeämmät kuin Jamendon, joka sekin tietysti on hyvä musiikin lähde.

Teimme tuttavuutta myös Audacityn kanssa, jolla äänitimme puheraidan. Sillä myös säädimme Freesoundista ladatun linnunlaulun volumen sopivaksi.

Kaiken kaikkiaanhan kävi lopulta niin, että noin kolmasosan editointityöstä tein lopuksi kotona ihan vaan MovieMakerilla, koska editointi on varsinkin näin vasta-alkajille hidasta puuhaa, eikä kellään ole aikaa eikä haluakaan loputtomasti kökkiä koulun atk-luokassa - varsinkaan kun moni asia hoituu kuitenkin loppupeleissä sutjakammin kotona.

Nyt mietimme, miten hyödyntäisimme digitarinoinnin ideaa oppilaiden kanssa. Oman haasteensa tuo se, että koneita on käytössämme surkean vähän. Käytännössä pitäisi keksiä esimerkiksi systeemejä, joissa esim. luokka voisi tehdä yhteisen tarinan, joka sitten editoitaisiin opettajan koneella. Millaisista osista se voisi koostua? Mietimme esimerkiksi kevääksi jonkinlaista "suunnistusta", jossa eri rasteilla olisi erilaisia tehtäviä, joita tekemällä syntyisi materiaalia tarinaa varten. Yhdellä rastilla voisi olla vaikka joku piirrostehtävä, toisella "patsas", kolmannella esim. tehtävä tyyliin, tehkää kolmen still-kuvan kooste luokan lempielokuvasta, tv-sarjasta, mainoksesta tms. Tämä ideointi on vasta alkutekijöissään, mutta kokoajan vahvistuu käsitykseni, että videoiden tekeminen yhdessä on tosi antoisaa!

Tästä on nyt aikalailla tasan vuosi, kun ITK:sta palattuani hehkutin tässä blogissani innoissani Satu Nurmelan digitarina-keynotea. Olen todella iloinen, että olemme vihdoin saaneet, hitaasti ja kangerrellen, tarinoinnin pieneen alkuun omallakin koululla. Iso kiitos siitä kuuluu Vihdin kirjastolle!

Sujuvasti kuvia dioihin

Nykyisin netistä löytyy esimerkiksi diaesityksissä käytettäviksi valtavasti cc-lisensoituja kuvia. Kuvien hakemisessa on kuitenkin oma hommansa. Toinen homma on sitten asianmukaisten lähdetietojen merkitseminen. Muutamia päiviä sitten törmäsin Twitterissä Compfightiin, mainioon hakukoneeseen, joka hakee helposti ja nopeasti cc-lisensoituja kuvia Flickristä. Kiitos vinkistä - taas kerran - @ilotimo! Bill Ferriteriltä puolestaan olen oppinut, että kun käyttää cc-kuvia, kannattaa tallentaa kuvista versio, jossa näkyy kuvien lataushetkellä voimassa oleva lisenssi. Kuvien tekijät nimittäin saattavat joskus muuttaa myöhemmin lisenssiä.

Tänään sitten kehittelin omasta mielestäni kätevän polun kuvien helpoksi etsimiseksi ja tallentamiseksi sellaisessa muodossa, että niitä on vaivatonta omissa dioissa käyttää. Tässä askelmerkit:

1. Etsin kuvat Compfightilla
2. Kun sopiva kuva löytyy, otan ruutukaappauksen koko sivusta, niin että kuvan lisäksi näkyy myös tieto tekijästä ja lisenssi.



3. Sen jälkeen avaan Skitchin, jolla voi tehdä monenmoista, esim. piirtää ja kirjoittaa kuviin sekä rajata ne sopiviksi. Ensin siis rajaustyökalulla leikkaan Flickristä tallennetusta ruutukaappauksesta vain kuvan, ja siihen lisään tavalla tai toisella lisenssin edellyttämät asiat. Skitch kuuluu Evernote-perheeseen, joten valmiit kuvat voi tallentaa esimerkiksi sinne myöhempää käyttöä varten. Kätevää!

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Täppärillä eroon vihkopinojen raahailusta

Luulenpa, että äikän opet ovat liikuttavan yksimielisiä yhdestä asiasta. Siitä nimittäin, että vaikka tämä muuten on loistava homma, niin kotitöitä on välillä uuvuttavan paljon. Moni meistä miettineekin säännöllisesti, miten saisi oppilaiden tuotosten lukemisesta, arvoimisesta ja palautteen antamisesta jotenkin vähemmän aikaa tai edes voimia vievää puuhaa. Konstit on monet, ja vihkojen raijaaminen pehmeän sohvan nurkkaan on yksi paljon käyttämäni keino.

Hiihtoloma meni uutta iPhonea ihmetellessä, ja nyt pääsiäisloman kynnyksellä työkalupakkiin on ilmestynyt myös iPad. Ihana!!! Ajattelin ensin, että varmaan siihen pitää hommata näppis, mutta nyt on alkanutkin tuntua siltä, että ehkä ei tarvitsekaan, sillä käsinkin voi kirjoittaa. Ja muutaman viime päivän aikana olen kehitellyt samalla systeemiä, joka vapauttaisi minut lukemaan ja arvioimaan oppilaiden tuotoksia aidosti missä tahansa, milloin tahansa.



Näin se menee. Oppilaat palauttavat työnsä esimerkiksi s.postilla. Annan ohjeeksi postittaa tietynlaisella otsikolla (esim. 'Mielipidekirjoitus 8M'). Näin Gmailin hakutoiminto löytää samaan nippuun vaivatta kaikki yhden ryhmän tuotokset. Palauteen kirjottamista varten puolestaan latasin FastFinga appin, johon voi kirjoittaa käsin eli sormella tai stylus-kynällä. Kirjoittaa voi toki halutessaan myös näppiksellä. Käsin kirjoittaminen on nopeaa ja vaivatonta, ja mikä parasta, alkuperäisestä tekstistä on helppo kopioida palautetekstiin mukaan tarvittavia katkelmia, esim. kohtia, jotka kaipaavat muokkaamista. Valmiin "dokumentin" voi lähettää esimerkiksi s.postiin tai Evernoteen. Itse teen niin, että kirjoitan yhden ryhmällisen palautteet samaan "dokumenttiin" ja lähetän sen sitten itselleni, printtaan ja jakelen oppilaille oppimispäiväkirjoihin liimailtaviksi.

FastFingan saa myös puhelimeen, ja itse esimerkiksi luin ja kommentoin puhelimella juuri seitsemän mielipidekirjoitusta poikasen fudistreeneissä. Puhelimen ja pädin välillä synkkaaminen käy helposti iCloudin avulla.

Nämä kokemukset saivat minut tutustumaan myös pariin varsinaiseen muistikirja-appiin. Penultimateen ja Paperiin. Viimeksimainitulla on tehty tämän postauksen kuvakin. Molemmissa on hyvät puolensa, ja molemmat tuntuvat parin päivän testailun jälkeen varsin käyttökelpoisilta. Ehkäpä palaan niihin tarkemmin myöhemmin.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Oppikirjatonta opetusta

Sain tänään ilokseni sähköpostia kollegalta, joka oli sattumalta eksynyt oppimateriaaliwikiini. Hän kertoi, että heidän koulussaan on käytössä oppikirjat, mutta ei työkirjoja, ja hän kaipaili vaihtoehtoa kopioiden haalimisrumballe. Lisäksi hän tiedusteli, miten oppitunnit rakentuvat, kun oppikirjoja ei ole, sekä miten teen materiaalini.

Nyt onkin juuri se aika vuodesta, kun me opettajat mietiskelemme materiaalitarpeitamme. Minulle on tullut tavaksi opettaa ilman oppikirjoja, mutta toki minulla on luokan hyllyssä muutama kirjasarja tunnilla käytettäväksi. Tämänhetkisistä kirjoista pidän eniten Wsoyn Taito-Voima-Taju -sarjasta, ja juuri siitä sarjasta käytössä on kasin ja ysin kirjat.

"Systeemini" on muuttanut muotoaan vuosien varrella, ja se hakee edelleen kokoajan suuntaansa. Alkuaikoina oppilailla oli vihkot ja mapit, joihon kaikki monisteet ja omat työt kerättiin kolmen vuoden ajalta. Sittemmin olen vähentänyt monistamistakin radikaalisti, ja monet monisteet ovat sellaisia, että kerään ne takaisin ja käytän uudestaan. Vanhoista käytännöistäni on sellaisenaan jäljellä vielä "oppimispäiväkirja", joka on tavallinen ruutuvihko, johon kirjoitamme ja kokoamme koko yläasteen ajan erilaisia itsearviointeja ja muita pohdintoja opintojen etenemisestä. Niistä yleensä näkyy ysin lopuksi hyvin havainnollisesti, miten paljon taidot kolmessa vuodessa ovat kehittyneet.

Ehkä aika hyvän kuvan tämänhetkisistä käytännöistä saa, kun kerron, mitä tänään tunneilla on puuhattu. Aamu alkoi ysiluokan tunnilla. Ysiluokkalaiset ovat juuri lukeneet oman valintansa mukaan jonkin seuraavista kirjoista: Hälläväliä huomisella, Alex ja pelon aika tai Lumi peittää jäljet. . Aamun ensimmäisellä tunnilla he alkoivat ryhmissä tehdä esittelyä kirjastaan muulle luokalle. Esittelyn painopisteen on määrä olla jotenkin suvaitsevaisuus/rasismi -teeman käsittelyssä. Oppilaat ovat aiemmin keksineet "tutkimuskysymyksiä" suvaitsevaisuuteen ja rasismiin liittyen, ja nyt he siis pohtivat lukemaansa kaunokirjallisuutta kysymysten näkökulmasta. Tätä teemaa käsitellään yhteistyössä uskonnon opettajan kanssa ja töiden tarpeisiin on perustettu blogi, johon esittelytkin aikanaan lähetetään. Tarkoitus on muutenkin jatkaa aiheen käsittelyä jotenkin tutkivan oppimisen hengessä ja harjoitella samalla tiedonhakua ja lähdekritiikkiä, mutta tarkempi toteutus on vielä sopimatta.



Tänään on ollut myös seiskojen tunteja. Seiskojen kanssa on tarkoitus harjoitella alustavasti aineistokirjoittamista ja toisen tekstiin viittaamista, mutta sitä ennen harjoittelemme erilaisten tekstien äärellä hyvien kysymysten muotoilua. (Seiskojen materiaalit) Kuten monessa yhteydessä olen tuonut esiin, käytän kaikkien luokkatasojen ja valinnaiskurssien kanssa suljettuja fb-ryhmiä, mutta koska ihan kaikki eivät FB:ssä ole, otimme juuri seiskojen kanssa käyttöön Edmodon. Se vaikuttaakin monella tapaa helppokäyttöiseltä ja aika monipuoliseltakin palvelulta. Olemme seiskojen kanssa lukeneet juuri Asko Martinheimon Isojalkainen poika -novellin, ja nyt oppilaat kirjoittavat Edmodoon siitä hyviä kysymyksiä, vastailevat toinen toistensa kysymyksiin ja arvioivat samalla kysymysten "laatua". Oppilaat ottivat Edmodon sujuvasti käyttöön, ja älypuhelimen omistajat latasivat puhelimiinsa appsit, joilla palvelua voi myös käyttää.


Kuva tämän aamupäivän seiskan tunnilta - kaikki ovat juuri sillä sivulla kuin pitääkin!

Kasien kanssa on meneillään lauseopin jakso. Sitä varten päätin nyt vihdoinkin tehdä ihan ruutukaappausvideot, jossa perusasiat selitetään. Valmiina on vasta Virke-lause-lauseke -video, mutta seuraavasta osastakin (Predikaatti-subjekti-objekti) on jo diat olemassa. Diaesitykset teen yleensä Google-docsilla ja ruutukaappausvideot BB FlashBack Expressillä. (Kiitos vinkistä ja ohjeista Anne Rongas!) Lauseopin harjoituksia teemme luokkakirjoja ja joitakin monisteita hyödyntäen. Lisäksi katselemme tässä yhteydessä usein dataprojektorin välityksellä erilaisia nettilehtiä yms. ja jäsennämme otsikoita. Samalla tarjoutuu mahdollisuus keskustella ajankohtaisista aiheista :)

Oman materiaalin tekeminen on tietenkin työlästä, mutta nykyvälineillä helppoa ja hauskaakin. Oman materiaalin jakaminen julkisesti vaatii monenlaisten kynnysten ylittämistä. Sain itse asiassa hiljattain kunnian kirjoittaa vieraskynän juuri tästä aiheesta Opettajan tekijänoikeus -kirjan blogiin.

Kun koulumme oppikirja- ja materiaalitilauksia mietitään, aion - jälleen kerran - toivoa oppikirjojen sijaan muita työkaluja. Olen aikemmin toivonut tietokoneita (hieman laihoin tuloksin). Tällä kertaa tulen toivomaan äikän opetuksen tarpeisiin 5-6 iPod Touchin hankkimista. Ne ovat huomattavasti halvempia kuin iPadit, mutta niillä pystyy silti tekemään vaikka mitä. Olen juuri tätä kirjoittaessani samalla hankkinut itselleni ikioman iPadin. Käsittääkseni sillä uusien oppimateriaalien tekeminen tulee sujumaan todellakin leikiten. Mutta se onkin sitten aivan oman postauksensa aihe :)

torstai 1. maaliskuuta 2012

Digitarinapajaa






Tänään starttasi kirjaston järjestämä digitarinapaja koulullamme. Harmi vaan, että kouluttaja oli sairastunut. Koska kaikki muuten oli valmista ja tarvittavat järjestelyt tehty, päätimme kuitenkin käynnistää tarinoinnin omin voimin. Niinpä kokoonnuimme iltapäivällä atk-luokkaan neljän kollegan ja kuuden oppilaan voimin. Katsoimm esimerkkejä digitarinoista. Niitä löytyy esimerkiksi Medioksen sivuilta, joilta löytyy myös tämä Digitarinaopas. Hyviä esimerkkejä löytyy myös Satujatarinan Youtube-kanavalta.

Sitten vaan ryhdyimme suunnittelemaan omia tarinoitamme. Päätimme tehdä kahden kollegan kanssa yhteisen tarinan, jossa pohdimme suhdettamme omaan kouluumme. Aloimme penkoa valokuvia ja muita arkistoja. Se olikin aika jännittävää puuhaa. Paljon enemmän vielä pitäisi kuvia ottaa, ja pitäisi kehittää joku yhteinen systeemi kuvien varastoimiseen. Olipa hauskaa katsella kuvia erityisesti oppilaista erilaisissa touhuissa. Helposti syntyi ideoita, vaikka useampaankin tarinaan. Ehkä teemmekin useampia. Jo vähäisen suunnittelun jälkeen saimme esimakua digitarinoinnin voimaannuttavasta vaikutuksesta. Voimaa saan myös mahtavista kollegoistani







tiistai 28. helmikuuta 2012

Tumblr tutuksi

Kevätlukukauden juhlapäiviä ovat tiistait. Tiistaisin teen nimittäin etätyötä puoli yhteen saakka! Sitten käyn pitämässä parin seiskan tunnit. Tänään on Kalevalan päivä ja olen onnistunut varaamaan tietokoneluokan kummallekin tunnille. Olemme harjoitelleet nyt seiskalla kovasti tiivistelmien tekemistä: olennaisen löytämistä ja selostamista omin sanoin. Se on kenelle tahansa vaikeaa, varsinkin se omin sanoin kirjoittaminen, joten kovasti pitää harjoitella. Tämänpäiväinen tehtäväkin on siis tiivistämistehtävä.

Olen alustavasti pannut merkille, että monissa iPhonen appseissa yhtenä jakomahdollisuutena on Tumblr. Se oli minulle ennestään tuntematon, mutta tänään olen tehnyt alustavaa tuttavuutta sen kanssa. Ensivaikutelmani on, että se vaikuttaa monin tavoin hyvin vastaavalta blogialustalta kuin Posterous. Olennaista koulukäytön kannalta on esim. että Posterousin tavoin myös Tumblriin voi postata suoraan s.postilla ja blogin saa halutessaan salasanan suojiin. Ensimmäinen Tumblrini (ärsyttävä määrä konsonantteja!) ja seiskojen tämänpäiväiset tehtävät löytyvät täältä.



EDIT: Kääk! Tuota blogiahan ei voi näköjään kommentoida. Tumblrissa näyttää olevan jonkinlainen seuraamissysteemi (follow), joka ei minulle vielä ihan auennut, mutta ilmeisesti siihen jotenkin liittyy myös kommentointimahdollisuus. Eli asetuksissa saatoin antaa luvan seuraamilleni henkilöille kommentoida (?). Toinen vaihtoehto oli antaa kommentointimahdollisuus henkilöille, jotka ovat seuranneet minua vähintään kaksi viikkoa. Ja tämän lisäksi voi sallia kysymysten lähettämisen, mutta nekin tulevat kai näkyviin vain minulle. Täytyy tutkia paremmalla ajalla tarkemmin. Pelkkään materiaalin jakamiseen tämä kuitenkin taipuu erittäin hyvin. Ja rinnalle voisi esim. perustaa toisen blogin, johon oppilaat lähettäisivät omat tuotoksensa. Kaikkein parasta tietysti olisi, jos he voisivat perustaa omat blogit, mutta siinä törmätään taas käyttöhto- ja lupakiemuroihin niin urakalla, että se tuntuu turhan työläältä vaihtoehdolta.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Heureka!

Onpas taas ollut täyteläinen päivä. Kuten edellisestä postauksesta käy ilmi, seuraavana testilistalla oli Flockler. Räpistelinkin iltapäivällä kokoon jonkinlaisen ensimmäisen yritelmän, mutta se ei nyt ole lainkaan olennaista, vaan se mitä siitä seurasi - valtava aivomyrsky :-D

Minulla oli ensimmäisen Flocklerini äärellä itse asiassa hieman säälittäviä teknisiä ongelmia ja kävinkin siksi pientä s.postikirjeenvaihtoa Toni Hopposen kanssa. Sivumennen sanottuna ja varsinkin näin jälkikäteen tarkasteltuna on aika siistiä, että hän ystävällisesti ja kärsivällisesti vastasi heti viesteihini. Kävin siinä ohessa lisäämässä hänet ja @getflocklerin seurattaviini Twitterissä, ja siinä yhteydessä kävin vilkaisemassa muutamaa Hopposen itse tekemää Flockleria. Ne saivat minut mietteliääksi, ja mieleeni alkoi hiipiä epämäääräinen ajatus, että minulta on jäänyt jotain aika tärkeää oivaltamatta. Selailin vanhoja twiittejä ja huomioni kiinnittyi erityisesti tähän.


Katsoin tuon videon ja upotan sen myös tähän, koska se oli lievästi sanottuna tajunnan räjäyttävä kokemus.


Francesco Franchi: On Visual Storytelling and New Languages in Journalism from Gestalten on Vimeo.

Tämän katsottuani luulen tajuavani nyt selvästi, mitä äikän tunneilla tulevaisuudessa puuhaillaan. Sen sijaan, että kaikki pakotetaan pukemaan ajatuksensa lineaarisesti eteneviksi tekstipötköiksi me harjoittelemme kiinteässä yhteistyössä kuvataiteen opetuksen kanssa monenalaisia muita esitystapoja. Esimerkiksi erilaisten infografiikkojen tekemistä. Ja kuka uskaltaa väittää, että se olisi jotenkin vähemmän keskittymistä, ajattelua, luovuutta vaativaa tai muuten typerämpää tai pinnallisempaa kuin perinteinen kirjoittaminen?


Niinpä tämä äikänope alkaakin nyt opiskella uutta kielioppia. Sen avainkäsitteitä ovat ainakin:

  • Infographics
  • Visual storytelling
  • New Visual Language
Ja kun sitten olen jotain asiasta oppinut, on uusi työkalukin jo odottamassa. Se on Piktochart


Storify - materiaalit läjään ja jakoon parilla klikkauksella

Nyt tuntuu, että helppo- ja nopeakäyttöisiä työkaluja pursuaa esiin kiihtyvällä tahdilla. Yksi minulle uusista tuttavuuksista on Storify, jota viimeyönä ensi kertaa testailin. En tiedä, miksi sitä oikeastaan pitäisi kutsua. Kyse on alustasta, johon on helppo koota erilaista sisältöä netistä: statuspäivityksiä, twiittejä, kuvia, videoita yms. Väleihin voi liittää tekstejä ja otsikoita, mikä tekeekin siitä opettajalle oivan työkalun. Monenlaista materiaaliahan voi toki koota muillakin välineillä, esim. blogiin tai wikiin, mutta Storifystä houkuttelevan tekee nopeus ja kätevyys. Niin materiaalin hakeminen kuin lisääminenkin tapahtuu todella helposti ja nopeasti. Myös valmiin tuotoksen jakaminen ja editoiminen edelleen on helppoa. Tuotoksesta saa esimerkiksi upotuskoodin. - jota tosin en saanut toimimaan ainakaan täällä Bloggerissa. Tuotoksen viemisen Wordpressiin tai Posterousiin pitäisi myös onnistua, mutta en ole vielä ehtinyt testata.

Ainakin opettajalle itselleen Storifystä on paljonkin iloa. Sen avulla on esimerkiksi helppoa tehdä oppilaille erilaisia aineistotehtäviä. Jos oppilaiden tuotosten julkaisuluvat ovat kunnossa, Storifyn avulla on helppo koota yhteen myös oppilaiden tuotokset aiheesta x, ja Sorifyn avulla voi siis tehdä helposti esim. erilaisia luokka- ja koululehtiä. Tällöin opettaja hoitaa siis koostamisen. Ainoa, mistä en uskalla sanoa mitään, on ajatus siitä, että oppilaat itse käyttäisivät palvelua. Storifyn käyttö edellyttää käyttäjäksi rekisteröitymistä/tilin luomista ja sehän tunnetusti on somen koulukäytössä kaikkein suurin kompastuskivi. Tästä aiheesta kannattaa lukea Tarmo Toikkasen tuore OTO-kirjan blogipostaus Tarvitaanko vanhempien lupa oppilaiden verkko-opiskeluun.

Tässä Storifyllä noin viidessä minuutissa koostamani pläjäys luovan kirjoittamisen resursseja



Storifyn kanssa samassa sarjassa painii myös Scoop.iT!, jolla puolestaan kokeeksi kokosin verkkokirjoittamiseen liittyviä lähteitä. Scoop.it!:n vahvuutena on, että siihen saa myös appsin. Toinen mielestäni hyvä puoli Scoopitissa on se, että julkaisu tulee kahdelle palstalle. Toisaalta tämä on tietysti makuasia. Muuten pikaisen ensikosketuksen jälkeen Storify tuntuu jotenkin miellyttävämmältä ja kätevämmältä. Ilmeisesti myös Flockler on vastaava palvelu, sinne vasta odottelen tunnuksia.

EDIT: Saatuani tämän postauksen postitettua lähetin linkin Twitteriin ja kas, noin kolmenkymmenen sekunnin kuluttua kilahti Gmailiin s.postia Flocklerilta. On tämä ihmeellistä. Kunpa esim. lottovoiton voisi tilata yhtä helposti :-D

tiistai 21. helmikuuta 2012

"Taistelu Suomen tulevaisuudesta"

Olen iltalukemisina lueskellellut viime aikoina muun muassa Tanja Aitamurron, Taneli Heikan, Petteri Kilpisen ja Matti Posion räväkkää pamflettia Uusi kultakausi. Kuinka sosiaalinen media mullistaa kaiken. (2011) Kirjassa käsitellään paljon ja kiinnostavista näkökulmista muun muassa avoimuutta ja demokratiaa. Kirjoittajat väittävät, että some on vaikutuksiensa järistyttävyydessä verrattavissa sähköön, teollistumiseen, kirjapainotaitoon ja kopernikaaniseen käänteeseen :) Koittamassa on aika, jolloin yhteiskunnan ohjaimiin siirtyy voimaantunut yksilö, joka digitaalissa verkostoissa valitsee vapaasti, kenen kanssa liittoutuu.

Kuten toisaalla olen jo kertonutkin, kuntamme koulutoimessa on vähän aikaa sitten otettu valtava ja edistyksellinen tiikerin loikka kohti aiempaa avoimempaa perusopetusta. Kaikkien oppilaiden oppilastietolomakkeisiin on lisätty kaksi huipputärkeää lupaa: "lupa oppilaan töiden esittämiseen /välittämiseen Internetissä" ja "lupa töiden, jossa oppilas itse esiintyy ja näkyy esittämiseen/välittämiseen Internetissä". Nämä luvat ovat oletusarvoisesti kaikilla, huoltajilla on toki halutessaan mahdollisuus lupa poistaa. Neljän vuoden odotukseni (ja syksyinen lobbaus) on nyt palkittu ja olen asiasta todella iloinen! Nyt voimme helposti alkaa viritellä esimerkiksi koulun verkkolehteä, joka aikanaan kuihtui alkutekijöihinsä paljolti juuri siksi, että lupien hankkiminen oli niin työlästä ja hidasta.

Jotta avoimuus voi lisääntyä, tarvitaan tietoa tekijänoikeuksista. Esimerkiksi Tarmo Toikkanen tekee tunnetusti valtavan hienoa työtä opettajien valistamiseksi. Hänen oppiensa pohjalta koetin vääntää yläkoululaisille sopivaa rautalankaa kuvien käytöstä. Koetin pidättäytyä vain parissa perusasiassa ja neuvoa, mitä voi tehdä, en niinkään varoitella kaikesta siitä, mitä ei saa tehdä. Tällainen siitä tuli

maanantai 20. helmikuuta 2012

Evernote - friends 4ever!

Lueskelin aamulla Steven Andersonin Blogipostausta, jossa hän estottomasti hehkutti Evernoten autuaaksitekevyyttä. Olin törmännyt Evernoteen jo joskus aimminkin, ja Chromen työkalupalkissa on kököttänyt laajennus, jolla saa kieltämättä kätevästi leikattua talteen mitä vaan. Kesällä tallentelin puhelimeen Lontoon kirpputorilistoja, mutta sen koommin en ollut Evernotea käyttänyt. Anderson oli niin vakuuttava, että päätin yrittää uudestaan.




Ryhdyin siis lueskelemaan Evernoten sivuja ja ensitöikseni asensin tietokoneelleni laajennuksen, jolla työpöydälle voi lisätä keltalippuja. Kätevää! Sen jälkeen aloin käydä läpi matkapuhelinsovelluslistaa.

Seuraavat vimpaimet tarttuivat matkaan:

1. EverClipper, jolla voi muokata kuvia ja lähettää ne sitten Evernoteen

2. FastFinga, jolla voi luoda käsinkirjoitettuja muistiinpanoja ja lähettää Evernoteen. Mukaan voi liittää myös esim. kuvia ja näppäimistöllä näpyteltyä tekstiä.

3. Seesmic, jolla voi seurata Twitter- ja Facebook-virtoja ja tallentaa parhaat palat Evernoteen. Twitteristä voi jakaa sisältöä Evernoteen myös laittamalla seurantaan @myEn, ja noudattamalla sieltä tulevassa DM:ssä olevia ohjeita.

4. Snap Camera, jolla voi lisätä helposti tekstiä kuviin ja lähettää Evernoteen. Ajattelen, että tätä voisi käyttää esim. oppilaiden töiden kommentoimiseen.

5. SoundEver, jolla onnistuu helposti puheen äänittäminen ja lähettäminen suoraan Evernoteen.

Ja jo aiemmin olinkin ladannut Collage-nimisen appsin, jolla tein tuon yllä olevan kuvan suitsait, ja siitäkin pystyy ilokseni jakamaan suoraan Evernoteen.

Alla olevassa kuvassa näkyy Evernoteni näkymä tällä hetkellä. Keskeinen haaste on, miten saada luotua järkevät muistikirjat, niin että sisältö pysyy helposti käytettävänä. Joka tapauksessa luulen, että alkuperäinen ongelmani - miten jakaa kuvia tietokoneelle - on nyt ratkaistu. Kaupan päälle on tullut muitakin hyödyllisiä ominaisuuksia. Nyt jännittää enää se, miten tämä toimii koulun koneella. Iloitsen tästä uudesta tuttavuudesta senkin takia, että tätä kannattaisi varmaan myös oppilaiden harjoitella käyttämään täppäreillä.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Ensimmäinen puraisu omenasta




Havahduin juuri hetki sitten huomaamaan, että bloginihan on täyttänyt jo vuoden. Blogin perustamisen aikoihin, viime hiihtolomalla, olin juuri hankkinut ensimmäisen älypuhelimeni ja perustanut Twitter-tilin. Puhelin oli tuolloin oppilaiden suosituksesta ZTE-Blade ja sillä pärjäilinkin mainiosti vuoden, mutta kun se lakkasi käynnistymästä, oli aika jälleen suunnata Huutonettiin. Hieman omaa hölmöyttäni hankin kytkypuhelimen, ja nyt pienenä pelkona on, ettei TeleFinlandin liittymä oikein toimi työpaikalla, mutta siitä viis, luuri on i-ha-na (ja hinta oli hyvin edullinen)! Edellisen puhelimeni kanssa vähäinen muisti oli jatkuva ongelma, mutta kun uusi puhelin on iPhone 4S 64GB, muistiongelmaa ei totisesti enää ole. Nautin myös erityisesti siitä, että kamera on hyvä ja appstoresta saa runsaasti valokuvien ja videoiden editointiappseja. Vaikkapa joku iMovie toimii mainiosti ja mahdollistaa todellakin digitarinoinnin alusta loppuun pelkällä puhelimella. Myös monet keskeiset some-appsit näyttävät hyvin selkeiltä ja toimivilta (mm. Blogger ja Posterous) ja Twitteriä selailen nykyisin Flipboardilla (Kiitos vinkistä Anne Rongas!). Käyttöliittymä on, kuten Anne FB:ssä totesi, aivan mainio. Vieressä esimerkki, miltä Twiitit näyttävät.

Kuvan twiitissä Miikka Salavuo jakaa kirjoituksen Busines Insiderista, jossa kiinnitetään huomiota Pinterestin ongelmallisuuteen nimenomaan tekijänoikeusnäkökulmasta. Olen itsekin hieman kokeillut Pinterestiä ja jäänyt miettimään juuri tekijänoikeuksia. On hyvä, että kun "pinnaan" kuvan omalle "boardilleni", kuvaan syntyy automaattisesti linkki "alkuperäiseen" kuvaan, mutta se ei useimmissa tapauksissa auta lainkaan selvittämään, miten kuvaa voi itse käyttää. Edellä mainitussa kirjoituksessa kiinnitetään huomiota myös siihen, että jo lähtökohtaisesti se, että kuka tahansa voi pinnailla mitä tahansa omalle seinälleen, on tekijänoikeuksien näkökulmasta kyseenalaista. Toivottavasti Tarmo Toikkanen tarttuu pian tähän aiheeseen :) Täytyykin ehkä lähettää vieno toive OTO-kirjan blogiin.

Joudun ylipäätänsä uuden luurin myötä miettimään kuvien jakamista. Suuri oli nimittäin hämmästykseni, kun minulle selvisi, että iPhonen kuvagalleriasta suorat jakomahdollisuudet rajoittuvat s.postiin, tekstiviestiin ja twiittaamiseen! Olin Androidin kanssa tottunut siihen, että jakomahdollisuuksia on yhdellä hipaisulla niin paljon, etteivät ne meinanneet mahtua näytölle. Macin käyttäjillehän kuvien jako ei liene niin iso ongelma, kun käytössä on iCloud. Itselläni on kuitenkin ainakin toistaiseksi vielä PC ja joudun kehittelemään siis muita reittejä. Latasin mm. Picasa uploud -appsin, mutta en ainakaan vielä saanut sitä toimimaan. Flickriin en ole toistaiseksi vielä ladannut omia kuvia, mutta sitäkin pitää miettiä. Sivumenen sanottuna Flickrin appsissa on se todella raivostuttava puute, ettei sillä voi hakea CC-lisensoituja kuvia (tai en ainakaan itse vielä keksinyt, miten se tapahtuisi). Voi kuitenkin olla, että nämä ongelmat ovat sikäli onni onnettomuudessa, että ne saivat minut tarttumaan uudestaan Evernoteen, johon olen kirjautunut jo aikoja sitten, mutta joka on jäänyt muutamaa kokeilua lukuunottamatta käyttämättä. Nyt tutkin sitä uudestaan ja se vaikuttaa todella lupaavalta monin tavoin!! Jatkan hieman harjoituksia ja palaan sitten asiaan. Ensin kuitenkin kenties hieman lumitöitä, joita totisesti näinä päivinä riittää. Heippa!

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Harjoitusten tekijänoikeuksista

Vesa Linja-aho kirjoitti blogissaan vähän aikaa sitten aivan järisyttävistä uutisista tekijänoikeusrintamalla. Hän kertoi lausuntopyynnöistä, jotka hän lähetti syksyllä 2010 tekijänoikeusneuvostoon. Jo aiemmin oli selvinnyt, että selittäviä piirroksia ei monissa tapauksissa katsota teoksiksi. Nyt selvisi sitten, että myöskään esim. 78-sivuinen sähkötekniikan laskutehtäväkokoelmaa ei katsottu teokseksi.

Tämän jälkeen asiasta virisi pieni keskustelu myös Googleplussassa. Kyselin, missä määrin em. ilosanoman voisi katsoa koskevan äikän tehtäviä. Vesa vastasi, että ainakin tehtävät tyyliin "Analysoi Kärpästen herran päähenkilöiden maailmankuvaa" tai "Täydennä puuttuvat sijapäätteet" ovat vailla teossuojaa. Keskusteluun osallistui myös Tarmo Toikkanen. Heitin ilmoille kysymyksen seuraavan tehtävän teossuojasta. Esimerkki on Otavan Aleksis 7 harjoituskirjasta.

1. Listaa sanoja, jotka ovat mielestäsi: hullunkurisia, rumia, kauniita, lämpimiä, teräviä, pyöreitä, meluisia, hiljaisia.
2. Kirjoita runo, jossa käytät edellä listaamiasi sanoja.
a. Kirjoita runo puhtaaksi erilliselle paperille.
b. Kuvita runo.
3. Kootkaa kuvista ja runoista näyttely luokan seinälle.
4. Tutustukaa toistenne runoihin ja kuviin ja kirjoittakaa jonkun toisen tekemästä runosta.
a. Mistä runo puhuu?
b. Millainen on runon tunnelma?
c. Mikä on runon sanoma tai viesti?


Ilmeisesti tämäkään ei ole teos. Kovin omaperäisenä sitä ei parhaalla tahdollakaan voi pitää, ja tämäntyyppisissä harjoituksissahan on kyse pikemminkin ideoista, ja niitähän ei tekijänoikeuslaki suojaa.

Tästä kaikesta riemastuneena aloitin tänään lukupiirimateriaalitalkoot. Tein Jakamisen sietämätön kevys -wikiin sivun "Keskustelukirjeet". Jatkoin myös Animoto-harjoituksia ja tein sivulle yhden palikan myös Animotolla. Siitä kyllä tuli jotenkin liian nopeatempoinen. Täytyy jatkaa harjoituksia.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Digitarinointipulmia

Olin viime keväänä elämäni ensimmäistä kertaa ITK:ssa ja siellä yksi kiinnostavimmista esityksistä oli mielestäni Satu Nurmelan esitys digitarinoista. Kirjoitin asiasta silloin hyvin lyhyesti blogiini.

Nurmelan esityksessä oli puhetta "klassisesta" digitarinasta, mutta sitä ennen olin törmännyt asiaan kerran myös yhdellä toiminnallisten menetelmien kurssilla, jossa sitä myös lyhyesti esiteltiin. Sieltä kuulin, että mm. monet kirjastot ovat järjestäneet digitarinapajoja. Tuolla kurssilla näin esimerkkeinä evakkonaisen tarinan, jonka hän kertoi elämänsä sipuleiden (ja kasvimaiden) kautta. Toisena esimerkkinä oli alakoulun enkun tunnilla tehty tarina.

Koska Vihdin kunnankirjastossa ollaan varsin aktiivisia ja avoimia uusille ideoille, kysyin kirjastosta, että onko heillä kokemusta digitarinoinnista. Ei vielä ole, mutta kirjasto otti heti kopin ideasta, hankki tarkoitusta varten hankerahaa ja nyt kuntaan on tulossa kaksi digitarinapajaa, joihin pääsee osallistumaan joukko opettajia ja tukioppilaita yhdessä. Ideana on, että he voivat sitten puolestaan toimia tulevissa pajoissa apuna ja ohjaajina.

Tähän väliin laitan Kymen ammattikorkeakoulun videon, josta näkyy havainnollisesti, miten helppoa digitarinoinnin pitäisi teknisesti olla. Periaatteessa.



Parhaillaan kamppailemme kuitenkin yllättävien teknisten pulmien kanssa. Digitarinoita tehdään laajalti esimerkiksi MovieMakerilla tai iMoviella. Meillä ei kuitenkaan ole kumpaakaan käytössä, koska meillä on Linuxit. Niissä on valmiina kaksi editointiohjelmaa, Kino ja PitiVi, mutta kumpikaan niistä ei tunnu soveltuvan tarkoitukseen. Kinon on Gimpin tapaan hieman hankala käyttää ja still-kuvien käyttäminen on erityisen hankalaa. PitiVi on puolestaan hyvin yksinkertainen käyttää, mutta äärimmäisen riisuttu. Esim. MovieMaker on sen rinnalla varsin monipuolinen ohjelma.

Seuraavaksi koetimme löytää jonkun sopivan pilvipalvelun. Sellaisessa olisi sekin etu, että sitä voisi käyttää kotoakin käsin. Pilvipalveluissa tietysti on helposti koko joukko sopimusteknisiä- ja lupapulmia. Esimerkiksi WeVideo kuitenkin vaikuttaa tästäkin huolimatta tosi kiinnostavalta. Ajattelimme, että se olisi senkin takia loistava juttu, että sitä mahdollisesti voisi käyttää myös Samsung Galaxy -täppäreillä, joita meillä on koulussamme tällä hetkellä kuusi ja myöhemmin yhteensä kymmenen, koska olemme mukana Unelmakoulu-hankkeessa. WeVideossa ilmaisella versiolla saa muistaakseni yhden gigan tilaa ja 15 min tallennusaikaa kuukaudessa. Sillä kai pääsisi jo alkuun. Aivan mahtavaa on lisäksi se, että videoiden muokkaaminen kimpassa on myös mahdollista. MUTTA - yllätys yllätys - jälleen kerran, se mikä toimii kotona loistavasti, ei taaskaan toimi koulussa. Emme ainakaan toistaiseksi ole saaneet WeVideota toimimaan niillä Linuxeilla. Täppäreilläkin käyttö on nihkeää.

Toivon itse erityisen kovasti, että löydämme keinon käyttää WeVideota. Lopuksi liitän tähän linkin WeVideolla tehtyyn mainioon digitarinaan. Esimerkki poikkeaa siinä ihan tyyppillisimmästä tarinasta, että tästä puuttuu puheääniraita kokonaan. Sen sijaan on käytetty tekstejä. Vätyksen digitarina I olkaa hyvät.

PS. Tämä teksti on julkaistu alunperin Jakamisen sietämätön keveys -wikissä

EDIT 9.2. Editointiohjelma on nyt ilmeisesti päätetty. Koulun koneille on valmiiksi jo asennettu Kdenlive, joka vaikuttaakin lyhyen testaamisen perusteela digitarinointitarkoituksiin mainiosti sopivalta

Animoto rules

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, olemme aloittaneet Maria-kollegan kanssa äikän ja uskonnon yhteistyönä suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuusteemaan liittyvän yhteistyön ysiluokalla. Suunnittelu- ja materiaalinjakoalustana on Joukkovoima-wiki, jonka on samalla tarkoitus palvella myös myöhemminkin esim. OPS:in aihekokonaisuuksien opetusta suunnitellessa.

Törmäsin viime viikolla Anne Rongaksen tekemään loistavaan Toimikas-virikevideoon, joka näkyi olevan tehty Animotolla. Sen olemassaolon olinkin unohtanut, vaikka olimme oppilaiden kanssa kokeilleet sitä viime keväänä. Teimme silloin kasiluokkalaisten ja 3-4luokan eritysluokkalaisten kanssa yhteistyönä videoita antiikin sankareista. Ilmaisversiolla saa tehdä 30 sekunnin videoita ja se riitti kevään tarpeisiin mainiosti, mutta nyt iski halu vapautua tuosta aikarajoituksesta. Niinpä Visa vinkui tunti sitten, kun ostin itselleni kolmellakymmenellä taalalla vuodeksi plus-tilin.

Ajattelin tehdä Animotolla monikulttuurisuusteeman käsittelyn alkuun johdantovideon. Etsin Flickeristä teemaan liittyviä kuvia ja koostin niistä käden käänteessä koevideon. Animoton käyttö on sanalla sanoen nopeaa ja helppoa. Nyt pitäisi tehdä uusi versio, johon pitäisi lisätä myös tekstiä. Erilaisia ajatuksen alkuja, kysymyksiä, väitteitä yms. muita sytykkeitä. Tätä kirjoittaessani tajusin, että näitä kysymyksiä yms. voisi kootakin oppilailta.



Oppilaat ovat juuri saaneet ryhmissä luettaviksi seuraavat kirjat: Faïza Guène: Hällä väliä huomisella, Mats Wahl: Lumi peittää jäljet ja Marja-Leena Tiainen: Alex ja pelon aika. He ovat saaneet ennakkotehtäväksi pohtia käsityksiään kirjojen keskeisistä teemoista kuten maahanmuutajat pariisilaislähiöissä, pakolaisuus sekä maahanmuuttajat ja rikollisuus. Kurssin työskentelyalustana ainakin alkuvaiheessa on suljettu FB-ryhmä, johon jokainen kirjoittaa ennakkotehtävästään itselleen luomaansa asiakirjaan.

EDIT: Ja sitten pitäisi keksiä joku kätevä ja korrekti tapa antaa kreditit Flickeristä poimittujen kuvien kuvaajille!Laitanpa ne nyt ainakin tähän: Viktor Nagornyy, , Pug50 Jos van Zetten, Senator Kate Lundy, Life Happens, p klashorst, ssoosay, Bird Eye, Voj, Bruce Berrien, Claudio Ar, Abdulmajeed Al.Mutawee,

perjantai 27. tammikuuta 2012

Yhteistyössä on voimaa

Hämmentävä määrä erilaisia yhteishankkeita onkin lähiaikona pyörähtänyt taas käyntiin. Omassa koulussa olemme sekä luokanopettajana että uskonnon ja et:n opettajana toimivan mahtavan kollegan kanssa polkaisseet yhteistyön käyntiin kahdella tavalla. Ensinnäkin vaihdamme kokeeksi oppilaita joillakin tunneilla. Minä pääsen opettamaan kutosille kirjoittamista ja lausetajua, Maria puolestaan opettaa yhdelle seiskan ryhmälle ilmaisutaitoa. Se on yksi omista akilleenkantapäistäni ja toisaalta minusta on hauska päästä vierailemaan kutosen tunneille, koska he ovat tulevia oppilaitani.

Toiseksi olemme molemmat OPS:in aihekokonaisuuksien ystäviä. Päätimmekin nyt aloittaa äikkä/uskonto -yhteistyön monikulttuurisuus- ja suvaitsevaisuusteemaan liittyen. Koska meillä on kovin vähän yhteistä aikaa, ja molemmat teemme töitä mielellämme netissä, perustimme yhteissuunnittelun areenaksi Purot-wikin. Sen rakenne nojaa aihekokonaisuuksiin ja nyt olemme kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyysosastolla. Päätimme hyödyntää aikaisemmassa postauksessani mainitsemaa kaunokirjallisuutta. Luokka jaetaan kirjavalintojen perusteella ryhmiksi, ja... mitä sitten seuraa on meillekin vielä hämärän peitossa. Hyödynnämme mahdollisesti aiemmin lukupiiriksi perustettua wikiä. Tai sitten teemme jotain muuta. Nyt alkuvaiheessa käytämme jo olemassaolevaa FB-ryhmää, johon kaikki oppilaat kuuluvat jo valmiiksi.

Hirvittää vähän tunnustaa, että en ole itsekään ehtinyt kaikkia kirjoja vielä lukea, ja ensi viikolla jaan ne kuitenkin oppilaille. En ole silti tippaakaan huolestunut. Kun saa tehdä yhteistyötä vastuuntuntoisen kollegan kanssa, jolla on perustaltaan hyvin samanlainen käsitys siitä, millaista on laadukas oppiminen, voin olla ihan varma, että kyllä kykenemme huolehtimaan siitä, että oppilaat saavat opetussuunnitelman mukaista opetusta, vaikka emme olisi sitä niin hirveän tarkkaan ehtineet etukäteen suunnitellakaan. On nimittäin niin - niin kuin kaikki opettajat tietävät - että jos jää odottelemaan, että joskus olisi jotain joutoaikaa perinpohjaiseen etukäteissuunnitteluun, niin moni hyvä juttu jää tekemättä. Mitään ylimääräistä aikaa ei ole eikä tule. Ja kun on kaveri, on itse asiassa aika hauskaa keksiä seuraava muuvi prosessin tuoksinassa.



Toinenkin wiki-pohjainen yhteisponnistus on juuri polkaistu käyntiin. Se sai sytykkeensä Twitteristä. Kävimme taannoin Twitterissä @riikkavain ja @heidituulian kanssa keskustelua oppimateriaalien jakamisesta. Keskustelu lainehti myös Riikan blogissa. Samassa yhteydessä @heidituulia perusti meille wikin, jonka hän nimesi Jakamisen sietämättömäksi keveydeksi Kirjoitimme sinne kaikki joitakin ideoitamme, mutta sitten homma hyytyi. Nyt wiki on herätetty uudelleen eloon ja jäseniksi ovat kirjautuneet myös @sariauramo, @arongas ja @pauliinamäkelä!

On todella jännittävä nähdä kuinka tällä kertaa käy. Kuten @arongas Twitterissä lohdullisesti totesi, aloituksia tarvitaan usein 2-22 :) Kävi niin tai näin, tämä tarjoaa taas hyvää kokemusta yhteistekemisestä. Meillä ei varmaan ole yhteistä käsitystä monista olennaisista kysymyksistä kuten: Mitä tarkoituksia wikin on tarkoitus palvella? Miten se olisi tarkoituksenmukaista rakentaa? Yksi ajatus on ideoiden jakaminen. Mutta toisaalta, miksi siihen tarvittaisiin erillinen wiki, jakamisen paikkojahan on jo ennestään vaikka millä mitalla? (Vinkkiverkko, LeMill etc.). @heidituulia ja @sariauramo ovat Twitterissä kertoneet pitkään pyöritelleensä ajatusta omasta blogista. Ilmeisesti tämän wikin on tavalla tai toisella tarkoitus vastata myös tähän tarpeeseen. Siksi olemme pohtineet sellaistakin vaihtoehtoa, että wiki rakentuisi tekijöiden mukaan. Itselläni on toistaiseksi tästä koko touhusta hyvin hapuilevia ajatuksia. Tuntuu siltä, että ajatuksissani siintää haave jotenkin "pelkkää jakamista" laveammasta tai syvemmästä yhdessä tekemisestä. Jostain uuden tyyppisestä tekemisestä. Sen takia vastustelin wikin rakennetta (sivukarttaa) pohtiessamme perinteisiä jäsennyksiä vaikkapa oppiaineen tai ikätason mukaan. Mielestäni on nimittäin niin, että sivukartta väistämättä ohjaa toimintaa tiettyyn suuntaan, enkä minä haluaisi siirtää "perinteistä koulua" wikiin, vaan miettiä, mikä olisi sitä yhteistyöhön wikittelevämpää toimintaa.

Kuten sanottu, jännittävää :)

Kuva: http://etc.usf.edu/clipart/