perjantai 5. kesäkuuta 2015

Merkillinen vuosi

Kulunut lukuvuosi on ollut monin tavoin merkillinen ja merkittävä. On tullut aika punnita uudelleen oikeastaan ihan kaikki.

Aloitin syksyn touhukkaana ja ilmoitin kehityskeskustelussakin, että pääasiallinen tavoitteeni tälle lukuvuodelle on yksilöllisen oppimisen kehittäminen. Asia etenikin alkusyksystä hyvään alkuun ja iloitsin ja iloitsen kovasti siitä, että esimerkiksi äikän opettajien fb-ryhmässä moni muukin kehittelee opetustaan ja jakaa avoimesti suunnitelmiaan ja materiaalejaan.

Sitten tuli lokakuun loppu ja minä kohtasin tähänastisen elämäni suurimman menetyksen ja surun kun rakas isäni kuoli äkillisesti. Työhanskat tippuivat käsistä aivan totaalisesti pitkäksi aikaa. En muista loppusyksystä enkä talvesta paljoakaan, ja se on valjennut vähitellen, ettei elämä koskaan enää palaa ennalleen.

Jotenkin unenomaiselta tuntuu nyt sekin, että minut valittiin keväällä vuoden TVT-opettajaksi (perusaste). Se on monestakin syystä vähän hassuakin. Ensinnäkin ainakin perinteisillä mittareilla mitattuna omat tvt-taitoni ovat monin kohdin varsin puutteelliset. Esimerkiksi perinteiset toimisto-ohjelmat ovat minulle melko vieraita. Toisaalta ehkä nykyisin tiettyjen ohjelmien hallintaa tärkeämpää on ennakkoluuloton asenne ja kyky reippaasti opetella kavereiden kanssa käyttämään kulloinkin tarpeellisella tasolla milloin mitäkin laitteita ja sovelluksia. Toisekseen tunnustus tuntuu juuri tällä hetkellä hieman hämmentävältä myös siksi, että minusta saattaa olla tulossa melkoinen tvt-takinkääntäjä :). No ei vaiskaan, mutta totta on kuitenkin, että juuri tällä hetkellä tekniikka ei juurikaan kiinnosta ja henkilökohtaisesti olen ajautunut esim. reippaalle somepaastolle.

Tekniikan sijaan ajatukseni askartelevat nykyisin ennen muuta loppukeväästä käyntiin polkaistun #MOI-hankkeen parissa. Kirjaimet tulevat sanoista motivaatiota, onnistumista ja iloa oppimiseen. Haimme ja saimme erityisavustusta Opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Hakemukset pitää tehdä aina kiireesti - ja siksi ne yleensä jäävät kokonaan tekemättä - mutta tällä kertaa tehtiin liitteeksi yhdellä välkällä kollegani Suvin kanssa jopa lennokas promovideo:




Saamaamme avustusta ei saa käyttää esimerkiksi kalusteisiin eikä seinien purkamiseen eli tältä osin suunnitelma ei ihan vielä tuollaisenaan toteudu. Saimme sentään varattua hankkeen käyttöön puolet yhdestä käytävästä ja sen varrella olevat luokat eli kolme normaalikokoista luokkaa ja kolme pienempää tilaa. Itse tarjouduin luopumaan "omasta" luokastani ja teenkin parhaillaan muuttoa juuri niihin kolmeen pienempään tilaan. Enkä meinaa pysyä nahoissani :). Se, että hankkeessa täysivaltaisesti mukana olevat opettajat saavat nyt työskennellä konkreettisesti vierekkäin ja lähekkäin on tärkeää ja mahdollistaa nykyisten tilojen aiempaa paljon joustavamman käytön ja myös käytävätilan aktiivisen ja luovan hyödyntämisen. Aivan mahtavaa on, että yläkoulun käytävään muuttaa nyt myös yksi alakoulun luokka. Näin saamme hyvälle alulle aidon yhtenäiskoulun ja aineenopettaja/luokanopettaja -yhteistyön todellisen rakentamisen. Nyt ei suunnitella nimittäin yksittäisiä yhteisiä teemapäiviä vaan sitä jokapäiväistä arkea! Jotta hyppy uuteen ei tuntuisi liian hurjalta, meillä on edelleen ikään kuin vanhaan malliin "omat" tilat, mutta käytännössä pyrimme mahdollisimman pian yhteisiin ja oppilaiden tarpeiden mukaan joustaviin tiloihin.

Hankkeen myötä on nyt toteutumassa yksi pitkäaikainen unelmani. Unelma aidosta pedagogisesta tiimistä. Tiimistä joka ei ole olemassa, koska johtoryhmä haluaa,  että se suunnittelee kevätjuhlia tai kestävän kehityksen toteutumista koulussamme, vaan koska me itse omasta halustamme ja aloitteestamme aiomme tehdä konkreettisesti yhdessä sitä perustyötämme, jota me opettajat aina aivan erityisesti rakastamme. Hankkeella on myös blogi, tervetuloa seuraamaan ja kommentoimaan!