tag:blogger.com,1999:blog-42645801038780326812024-03-13T22:38:17.347-07:00open opasUnknownnoreply@blogger.comBlogger84125tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-71878242229470782532016-11-04T11:15:00.001-07:002016-11-11T02:17:41.361-08:00Oppimissopimuksesta<h3>
Taustaksi eli miksi ryhdyin miettimään oppimissopimusta</h3>
<div>
<br /></div>
Kuten olen aiemmin jo kertonutkin, olen vuoden päivät opiskellut tiimivalmentajaksi ja samassa yhteydessä suoritan Tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon. Näyttökoe lähestyy ja alkaa vähitellen jännittää :)<br />
<br />
Minua on pitkään jo kiinnostanut se, kuinka oppiminen voitaisiin vapauttaa oppilaiden oman innostuksen liekillä roihuavaksi toiminnaksi, ja miten oppilaat oikeasti voisivat paljon enemmän panostaa omaan oppimiseensa ja vahvuuksiensa löytämiseen ja kehittämiseen. Minä en ole onneksi yksin. <span style="font-family: "cabin"; font-size: 16px; font-weight: 700; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">“</span><span style="font-family: "cabin"; font-size: 16px; font-style: italic; font-weight: 700; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Miksi meidän on käytävä 12, 16 tai 18 vuoden koulu - jossa pyritään siihen, että kaikki ajattelevat samalla tavalla - ennen kuin ryhdymme tekemään jotain? Voisimmeko jo nuorempina ryhtyä tekemään omia juttuja? Koulut toimisivat hautomoina ja neuvoisivat, työntäisivät ja lannoittaisivat meitä ideoilla ja pyrkimyksillä. Me oppijat loisimme yhtiöitä, kirjoja, lauluja, veistoksia ja keksintöjä” </span><span style="font-family: "cabin"; font-size: 16px; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">kysyy</span><span style="font-family: "cabin"; font-size: 16px; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><b><i> </i></b>Johannes Partanen </span><span style="font-family: "cabin"; font-size: 16px; font-style: italic; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Välähdyksiä yksilön oppimisesta -</span><span style="font-family: "cabin"; font-size: 16px; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">teoksessaan.</span><br />
<span style="font-family: "cabin"; font-size: 16px; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span>
<span style="font-family: "cabin";"><span style="white-space: pre-wrap;">Sekä Tiimiakatemiassa että Yaacoc Hechtin kehittelemässä demokraattisessa koulussa on jo ihan käytännössä pitkään osoitettu, että oppiminen on mahdollista - ja paljon hedelmällisempää - kun oppilaat ihan oikeasti saavat tehdä itse. Jos sinulla on vajaa kymmenen minuuttia aikaa, kannattaa käyttää se siihen, että katsot oheisen videon, jossa Hecht esittelee Demokraattisen koulun ideaa.</span></span><br />
<span style="font-family: "cabin";"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.2; margin-bottom: 6pt; margin-left: 36pt; margin-top: 0pt;">
<br /></div>
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/BlECircdLGs" width="560"></iframe><br />
<br />
Demokraattisessa koulussa oppilaat todella valitsevat itse, mitä he haluavat oppia ja kuinka. Koulussa on erilaisia oppimisympäristöjä, joissa tarjotaan esimerkiksi työpajatyyppistä toimintaa. On taidekeskus, kielten oppimiskeskus, kirjasto, keittiö, videokeskus jne. Keskuksiin voi tulla milloin tahansa ja työskennellä tavalla joka sopii itselle parhaiten. Oppilaille laaditaan henkilökohtaiset oppimissopimukset, joissa määritellään, kuinka ja mitä oppilas haluaa oppia. Arviointi ei perustu vertailuun ja tapahtuu ilman kokeita ja arvosanoja. Uskomatonta ja erittäin inspiroivaa! Myös Suomessa on jo ensimmäinen demokraattinen koulu olemassa. <a href="http://www.feeniks-koulu.fi/">Feeniks-koulu</a> nimittäin, ja myös Tiimiakatemialla on runsaasti yhteistä maaperää demokraattisen koulun kanssa. Juuri tähän suuntaan pitäisi kaikkia Suomen kouluja alkaa rohkeasti ja reippaasti kehittää.<br />
<br />
Koska en malta odottaa, että Suomen koulut muuttuvat demokraattisiksi kouluiksi, vaan haluan edetä tähän suuntaan omassa työssäni heti, valitsin omaksi tuotekehittelyn kohteekseni ns. <i>oppimissopimuksen. </i>Se perustuu Ian Cunninghamin teokseen <i>The Wisdom of Strategic Learning</i> ja on yksi Tiimiakatemian kardinaalityökaluista. Oppimissopimuksen avulla oppimisen keskiöön asetetaan opetussuunnitelman standardidiskurssin sijaan oppijan omat kokemukset, tunteet ja ajatukset, ja tärkeintä on, että jokainen oppija voi keskittyä omiin vahvuuksiinsa ja säilyttää innostuksen elinikäiseen oppimiseen.<br />
<br />
Ajattelen tällä hetkellä, että jotta opettaja voi siirtää opetussuunnitelman hetkeksi sivuun ja lakata murehtimasta sitä toteutuuko se vai ei, hänen pitää ensinnäkin tuntea opetussuunnitelma erittäin hyvin. Aivan erityisellä hartaudella on syytä tutustua erityisesti yleiseen osaan ja sieltä niihin kaikkein perustavimpiin lukuihin, joissa puhutaan arvoista ja oppimiskäsityksestä. Arvoluku esimerkiksi alkaa näin:<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Jokainen oppilas on ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Jokaisella on oikeus kasvaa täyteen mittaansa sekä ihmisenä että yhteiskunnan jäsenenä. Tässä oppilas tarvitsee kannustusta ja yksilöllistä tukea sekä kokemusta siitä, että kouluyhteisössä häntä kuunnellaan ja arvostetaan ja hänen hyvinvoinnistaan välitetään.</i></blockquote>
Tämä on todella arvokasta tekstiä.<br />
<br />
Uudessakin Opsissa valitettavasti edelleen on erillinen oppiaineosa, ja se on yksi niistä rakenteista, joka tehokkaimmin jarruttaa koulun kehitystä tällä hetkellä. (Toinen on esimerkiksi koulun aivan järjettömät mittasuhteet saavuttanut valvontavelvollisuus). Kun oppiaineosa OPS:ssa edelleen on, on myös se syytä tuntea todella hyvin, ja osata nähdä, mikä siinä on olennaista ydintä ja eniten sopusoinnussa yleisen osan kanssa. Väittäisin, että mitä paremmin opettaja tuntee opsin ja mitä syvällisempi on hänen näkemyksensä omasta oppiaineestaan, sitä helpompi hänen on päästää oppilaat kehittämään ensisijaisesti omia vahvuuksiaan ihan jo nykykoulunkin puitteissa. Vaikka heti huomenna - ja ilman minkäänlaista lisäresurssia.<br />
<br />
<h3>
Ensimmäisiä oppimissopimuskokeiluitani - mitä olen oppinut tähän mennessä</h3>
<br />
<h4>
<ol>
<li>Harjoittele ensin itse ja varaa runsaasti aikaa</li>
</ol>
</h4>
<br />
Oppimissopimukseen pätee samaa mikä kaikkeen muuhunkin. Opettajan on hyvä ensin hankkia siitä omakohtaista kokemusta. Ja koska oppiminen on hidasta, aikaa pitää varata paljon. Olen itse kirjoittanut ensimmäisen oppimissopimukseni vuosi sitten - ja sen lisäksi harrastanut kuluneen vuoden aikana intensiivisempää itsetutkiskelua, kuin koskaan aiemmin elämässäni. Ja vasta nyt minulle alkaa hieman avautua oppimissopimuksen anti.<br />
<br />
<h4>
2. Selvitä ensin itsellesi, mistä EI ole kysymys</h4>
<br />
Ainakin itse ajattelen, että oppimissopimuksessa EI OLE kyse siitä, että oppilas siinä pohtii, miten hän voisi saavuttaa OPETTAJAN tai OPSin asettamat tavoitteet. Oppimissopimuksessa oppilas pohtii viittä kysymystä<br />
<br />
<ul>
<li>Missä olen ollut? (oppimishistoria)</li>
<li>Missä olen nyt? (oppimisen nykytila)</li>
<li>Minne aion mennä? (oppimisen tulevaisuus)</li>
<li>Kuinka pääsen sinne? (oppimisen keinot)</li>
<li>Kuinka tiedän, että olen perillä? (oppimisen mittarit)</li>
</ul>
<div>
Perinteiset oppimateriaalit ovat täynnä erilaisia kaavakkeita ja monisteita, joissa oppilaat vastailevat kysymyksiin, jotka NÄYTTÄVÄT aika samantyyppisiltä, mutta on mielestäni tärkeä oivaltaa, että välissä on radikaali ero. Oppilaat ovat niin laitostuneita ajatukseen, että oppiminen on opettajan hallitsemien <i>oikeiden vastausten</i> etsimistä ja toistamista, että heidän on kokemukseni mukaan todella vaikea antautua ajattelemaan ihan oikeasti itse. Ja kun he eivät ole siihen tottuneet, se tuntuu aluksi vaikealta. Ei tule mitään mieleen, ja se tuntuu ahdistavalta. Tähän ahdistukseen auttaa vain aika. Ja se, että opettaja luottaa silti vakaasti oppilaisiin, säilyttää ystävällisen tyyneyden tilan ja valaa uskoa siihen, että <b><u>ei se haittaa</u></b>, vaikka ei tulekaan mitään mieleen. Mitään hätää ei silti ole. Vaikka ei koskaan tulisi mitään mieleen, kaikki menee silti lopulta hyvin. Mieleen alkaa itse asiassa tulla omia asioita ja ajatuksia vasta, kun ensin on riittävän pitkään aidosti ihan ok, ettei tule mitään mieleen. Koulussahan perinteisesti näin ei ole ajateltu. Jos ei tule mieleen, niin hyvin pian alkaa valtava huoli ja "tukitoimet".</div>
<div>
<br /></div>
<h4>
3. Tarvittavat materiaalit </h4>
<div>
<br /></div>
<div>
Opettaja voi nähdäkseni yrittää tehdä eroa perinteisiin pinnallisiin ja kaavamaisiin itsearviontikaavakkeisiin myös sekä kiinnittämällä apumateriaalien muotoon että järjestelyihin, joissa oppimissopimuksen kirjoittaminen tapahtuu. </div>
<div>
<br /></div>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.2; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "cabin"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Itse olen nyt yrittänyt tehdä eroa käyttämällä perinteisten monisteiden sijaan laminoituja kortteja. Ne säästävät myös luontoa eli paperia, koska niitä voidaan käyttää uudestaan ja uudestaan. Korttien avulla työskentely on myös helppoa viedä minne tahansa fyysiseen paikkaan, eikä niiden käyttöön tarvita mitään laitteita, verkkoa tms. Ne ovat aina heti käyttövalmiina. Ero on tietysti tavallaan silti triviaali monisteisiin verrattuna, mutta jostain pitää aloittaa.</span><br />
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "cabin"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span>
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "cabin"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">EDIT. 11.11.2016 Todennäköisesti kaikista hyödyllisintä olisi, jos oppilaat tekisivät itse itselleen oppimissopimuskortit. Niitä tehdessään tulisi automaattisesti pohdittua myös jo koko asian mieltä ja mukaan kytkeytyisi myös visuaalista ajattelua ja käsillä tekemistä, joka osaltaan veisi oppilaita kohti heidän aitoja omia ajatuksiaan.</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.2; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "cabin"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5iwetl5XFYjtufWxGeBp_L010V5n_jbgIpdlF1nBrP4-tgUvK80__RMw5gcWnHYQv6dLVay4eWkjvRbHvxZqWZpzwR5dvp_5HsDWxUji_2zMrhw9eOrWX7JU3cZ5-H7K5sAElfPRW-mk/s1600/kortitkuva.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5iwetl5XFYjtufWxGeBp_L010V5n_jbgIpdlF1nBrP4-tgUvK80__RMw5gcWnHYQv6dLVay4eWkjvRbHvxZqWZpzwR5dvp_5HsDWxUji_2zMrhw9eOrWX7JU3cZ5-H7K5sAElfPRW-mk/s400/kortitkuva.jpg" width="400" /></a></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.2; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "cabin"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span></div>
<div>
<span id="docs-internal-guid-cb997dea-305a-6d27-c587-616f61d7525e"></span><br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.2; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span id="docs-internal-guid-cb997dea-305a-6d27-c587-616f61d7525e"><br /></span></div>
<span id="docs-internal-guid-cb997dea-305a-6d27-c587-616f61d7525e">
</span>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.2; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span id="docs-internal-guid-cb997dea-305a-6d27-c587-616f61d7525e"><span style="font-family: "cabin"; font-size: 16px; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Tein myös asiaan liittyen nettisivun, joka löytyy osoitteesta<a href="http://ninarantapuu.wixsite.com/website"> http://ninarantapuu.wixsite.com/website</a> Sivu on tarkoitettu sekä oppilaille, että opettajalle avuksi. Myös näissä nettisivuissa olen hakenut eroa suhteessa perinteisiin koulujen ja oppimateriaalien valmistajien tuotteisiin mm. visuaalisella ilmeellä, joka on lainattu “personal trainer” -kuvastosta. Tällä olen halunnut korostaa oppilaalle sitä, että on kyse hänen henkilökohtaisesta kehityksestään ja tavoiteestaan, ei opettajan tavoitteista. Samalla olen halunnut viestiä, että oppimaan oppiminen ja sinnikkyys ovat taitoja, joita voi treenata ihan siinä missä lihaksiakin. Molemmissa vaaditaan sinnikästä ja pitkäjänteistä työtä ja kokonaisvaltaista hyvinvoinnista huolehtimista. </span></span></div>
<span id="docs-internal-guid-cb997dea-305a-6d27-c587-616f61d7525e">
</span>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.2; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span id="docs-internal-guid-cb997dea-305a-6d27-c587-616f61d7525e"><span style="font-family: "cabin"; font-size: 16px; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div>
<span id="docs-internal-guid-cb997dea-305a-6d27-c587-616f61d7525e">
</span>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.2; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span id="docs-internal-guid-cb997dea-305a-6d27-c587-616f61d7525e"><span style="font-family: "cabin"; font-size: 16px; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Sivuilla on myös testi, jolla opettaja voi testata oppimissopimuksen soveltuvuutta itselleen </span></span><br />
<span id="docs-internal-guid-cb997dea-305a-6d27-c587-616f61d7525e"><br /></span></div>
<span id="docs-internal-guid-cb997dea-305a-6d27-c587-616f61d7525e">
</span></div>
<div>
<br /></div>
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="400" id="iframe_container" mozallowfullscreen="" src="https://prezi.com/embed/whg3y4ot1jxo/?bgcolor=ffffff&lock_to_path=0&autoplay=0&autohide_ctrls=0&landing_data=bHVZZmNaNDBIWnNjdEVENDRhZDFNZGNIUE43MHdLNWpsdFJLb2ZHanI0VDBLRzFwV1cyOUNLZUFhL3h1RjJpUWNRPT0&landing_sign=I9t-eDaUpW-Udijo8d9oUx3qF2sRTnZlrG9BpLyzHUA" webkitallowfullscreen="" width="550"></iframe><br />
<br />
<h4>
4. Opetusjärjestelyt</h4>
<br />
Olen myös alustavasti huomannut viitteitä siitä, että olosuhteet, joissa kirjoittaminen tapahtuu, vaikuttavat siihen, miten hyvin oppilaat pääsevät ideaan sisälle. Olen kirjoituttanut oppimissopimuksia koko luokan kanssa yhtä aikaa ja käyttänyt esimerkiksi Ville Keräsen sinänsä mainioita dioja tehtävänantona.<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="485" marginheight="0" marginwidth="0" scrolling="no" src="//www.slideshare.net/slideshow/embed_code/key/IShB0O7aP7747E" style="border-width: 1px; border: 1px solid #ccc; margin-bottom: 5px; max-width: 100%;" width="595"> </iframe> <br />
<div style="margin-bottom: 5px;">
<strong> <a href="https://www.slideshare.net/bananadotfi/oppimissopimus-tykaluoppimisentueksi" target="_blank" title="Oppimissopimus -työkalu oppimisen tueksi">Oppimissopimus -työkalu oppimisen tueksi</a> </strong> from <strong><a href="https://www.slideshare.net/bananadotfi" target="_blank">Ville Keranen</a></strong> </div>
<br />
Mutta olen kokeillut myös sellaista, että olen ottanut ryhmästä vain muutaman vapaaehtoisen erilliseen tilaan kirjoittamaan kanssani. Olen siis siis päivittänyt samaan aikaan myös omaa oppimissopimustani. Olemme vetäytyneet rauhalliseen ja sohvalla varustettuun neukkariin, säätäneet valot miellyttäviksi ja panneet taustalle soimaan oppilaiden valitsemaa ja miellyttäväksi kokemaa musiikkia. Tämä on ollut varsin rohkaiseva kokeilu. Siinä missä luokassa koko ryhmän kanssa kirjoittaminen on ollut pääsääntäisesti todella vaikeaa ja niukkaa, antautuu pieni ryhmä kirjoittamaan antaumuksella. Ja kyse on silti usein oppilaista, jotka eivät erityisemmin pidä kirjoittamisesta yleensä. Nyt he ovat saattaneet kuvata kirjoittamista mm. "helpoksi" ja "jotenkin terapeuttiseksi".<br />
<br />
<h3>
Miten tästä eteenpäin - eli miten jatkan asian kehittelyä tämän jälkeen</h3>
<div>
Aion ensinnäkin jatkaa kokeiluja sikäli, että etsin kaikkia mahdollisia keinoja siihen, miten oppimissopimuksen kirjoittamisesta ja päivittämisestä voisi tulla oppilaille oikeasti henkilökohtaisesti mielekästä. Aion esimerkiksi miettiä, miten järjestän aikaa ja mahdollisuuksia vaikka juuri edellä kuvatunlaiselle pienessä ryhmässä tapahtuvalle kirjoittamiselle. Ja ennen pitkää, kun oppilaille kertyy kokemusta ja he alkavat nähdä oppimissopimuksen vaikutuksen, täytyy valjastaa heidät markkinoimaan asiaa nuoremmille. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lisäksi olen alkanut pohtia, miten oppimissopimusta voisi kehittää osana laajempaakin oppilaiden itsetuntemuksen ja vahvuuksien tunnistamisen kehittämistä. Juuri tällä hetkellä pohdin esimerkiksi sitä, miten oppilaiden kykyä <b>unelmoimiseen</b> ja samalla heidän itsetuntoaan voisi tukea. Asia on minulle juuri nyt ajankohtainen siitäkin syystä, että osallistun itse parhaillaan Sanna Wikströmin eli Hidasta elämää -sivuston <a href="http://hidastaelamaa.fi/2015/08/unelmakarttakirja-luo-oma-voimakirjasi/">Unelmakarttakirja-verkkokurssille</a>. Kurssilta saa jatkuvasti ideoita myös kouluun sopiviin harjoituksiin. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Yksi haaste on selvästi kehitellä myös käytäntöjä, joita tarvitaan tukemaan näin pitkäkestoisia mutta silti harvakseltaan päivittyviä prosesseja, kuin mikä oppimissopimuksen laatiminen ja päivittäminen on. Sopiva päivitystahti vaihtelee tilanteen ja oppilaan mukaan, mutta kovin usein oppimissopimusta ei ole mielekästä päivittää, koska oppiminen on hidasta ja oppimissopimus muuttuu aidosti motivoivaksi erityisesti sitten, kun aikaa on kulunut riittävästi, jotta oppiminen ja edistys alkaa todella näkyä. Oppimissopimuksen rinnalla kannattaakin käyttää <b>oppimispäiväkirjaa</b>, jota kannattaa totuttaa oppilaat käyttämään päivittäin. Se voi kokemukseni mukaan olla vapaamuotoista ja matalan kynnyksen toimintaa, jossa tärkeimpänä tavoitteena on oppia yksinkertaisesti ajattelemaan omaa oppimistaan itse. Pohtia voi esimerkiksi yksinkertaisesti sitä, mitä parhaillaan on meneillään? Miten sujuu? Miltä tuntuu? Mitä ongelmia on? Miten niitä voi ratkaista? Mitä itse voi tehdä? Kuinka aiemmin on selvinnyt vastaavista pulmista? Kuka voi auttaa? Miltä sitten tuntuu, kun ongelma on ratkennut? jne. jne.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Olen myös monen tekijän vaikutuksesta tutkaillut viimeaikoina "visuaalisia päiväkirjoja" tai "taidepäiväkirjoja" ja miettinyt niiden tarjoamia mahdollisuuksia. Tämä on alue, jonka olen vasta löytänyt, joten en osaa vielä sanoa siitä mitään sen enempää. Mutta kiinnostavaa ja innostavaa on! Palaan linjoille, kun uutta kerrottavaa on kertynyt riittävästi. </div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-68983193860409157502016-02-04T02:22:00.001-08:002016-02-04T02:22:08.473-08:00Terveisiä EducastaOlin elämäni ensimmäistä kertaa Educassa. Ohjelmassa olisi ollut joitakin hyvinkin kiinnostavia puheenvuoroja, esimerkiksi Marika Toivolan esitys <i>Jos ope flippaa, onko peto irti luokassa?. </i>Marikan esitysdiat löytyvät <a href="http://www.flippedlearning.fi/2016/02/educa-2016-jos-ope-flippaa-onko-peto.html">täältä</a>. Visiittini jäi kuitenkin muiden kiireiden vuoksi hyvinkin lyhyeksi. Oman esitykseni lisäksi kävin sijoittamassa jotakuinkin koko luentopalkkion <i>Niin&Näin</i> -kustantamon osastolla. Sieltä löytyikin taas aivan erinomaisia kirjoja kuten vaikkapa <a href="http://netn.fi/kirjat/tuukka-tomperi-hannu-juuso-toim-sokrates-koulussa-itsenaisen-ja-yhteisollisen-ajattelun-edist">Sokrates koulussa</a>, <a href="http://netn.fi/kirjat/beate-borresen-bo-malmhester-tuukka-tomperi-ajatellaan-yhdessa-%E2%80%93-taitavan-ajattelun-tyokirja">Ajatellaan yhdessä</a>, <a href="http://netn.fi/kirjat/maughn-gregory-toim-filosofiaa-lapsille-nuorille-kaytannon-kasikirja">Filosofiaa lapsille ja nuorille</a> ja <a href="http://netn.fi/kirjat/oscar-brenifier-keskusteleva-opetus">Keskusteleva opetus.</a><br />
<br />
Oman esitykseni diat ovat tässä:<br />
<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="true" frameborder="0" height="225" mozallowfullscreen="true" src="https://docs.google.com/presentation/d/10GZXIEOOQeBF3tIT2uy__cC2-0EeR6oXrWCdOpxGB5k/embed?start=false&loop=false&delayms=3000" webkitallowfullscreen="true" width="400"></iframe>
<br />
<br />
Näin jälkikäteen tuntuu, että olisi pitänyt enemmän rajata esitystä. Varsinkin Tiimiakatemialle ja tiimivalmentajaopinnoille jäi aivan liian vähän aikaa. Jos Tiimiakatemia kiinnostaa - ja kannattaa kiinnostua! - niin voit aloittaa tutustumisen katsomalla oheisen videon, jossa perustaja Johannes Partanen kertoo Tiimiakatemian synnystä ja ideasta. Klikkaa<a href="https://dreambroker.com/channel/jc1q2ycd/cojdulux"> tästä</a><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixz4jeaHiYH8-RBcM0GZXWKoRdgldxJzjiYj56SdHahDq2PyqLt0oyrxq3XYvOGC36Ys4s62sh63HxbNT4q-FEKTUtcRWnrRiWZA6MZHNS2hJcc32rO9HsksEum9fzNY8jxviJe7_GXYY/s1600/johannespartanen.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="227" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixz4jeaHiYH8-RBcM0GZXWKoRdgldxJzjiYj56SdHahDq2PyqLt0oyrxq3XYvOGC36Ys4s62sh63HxbNT4q-FEKTUtcRWnrRiWZA6MZHNS2hJcc32rO9HsksEum9fzNY8jxviJe7_GXYY/s400/johannespartanen.png" width="400" /></a></div>
<br />
Ja loppuun vielä linkki omaan tiimivalmentajaopintojen oppimispäiväkirjablogiini löytyy<a href="http://opinaika.blogspot.fi/"> täältä</a>.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-8213041721661742292015-10-25T05:42:00.000-07:002015-10-25T05:45:36.646-07:00Yritys loikaksi laatikon ulkopuolelle<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLPPeUgSUx7ubMzovAFkOZ77ifr1yqQtqMbV7nt2bT3fNvEMBXwrQFu6BA8Xtz0QeUKEkhAtIPvKFiizruXrQuQrw_Rah1BG6gfSs9-MqF43YZzBGnoY8eJZzrr5baZIa-EvsagQTMJlQ/s1600/netforumkuva.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="282" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLPPeUgSUx7ubMzovAFkOZ77ifr1yqQtqMbV7nt2bT3fNvEMBXwrQFu6BA8Xtz0QeUKEkhAtIPvKFiizruXrQuQrw_Rah1BG6gfSs9-MqF43YZzBGnoY8eJZzrr5baZIa-EvsagQTMJlQ/s400/netforumkuva.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva Lauri Laine</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kävin syyskuussa pitämässä pienen esityksen <a href="http://www.easyfairs.com/fi/events_216/nett-finland-2015_65422/net-forum_65424/">NET Forum Finlandissa</a>. Itselleni jäi esityksestä jälkikäteen vähän sekava kuva. Ehkä siksi en erityisemmin levittänyt silloin tuoreeltaan <a href="https://docs.google.com/presentation/d/1l8Px9F5jr1koeaJpUT2TdTmvM7DVmrJTbAIA29gy_1Q/edit?usp=sharing">esitysdiojakaan</a>. En ollut silloin ihan varma, mikä oikeastaan on pointtini, enkä ole oikein vieläkään. Minut oli pyydetty paikalle olletikin Vuoden TVT-ope -tunnustuksen vuoksi, ja ainoa, mikä tällä hetkellä tuntuu selvältä onkin se, että TVT on tällä hetkellä mielestäni aivan sivuseikka, ja siksi sitä ei tarvitse mitenkään erikseen pohtia. On aivan selvää, että erilaisia laitteita ja sovelluksia käytellään, mutta ei niistä sen kummempaa numeroa tarvitse tai kannata tehdä. Muuten en oikein enää muista, mitä syyskuussa Wanhassa satamassa juttelin, mutta alussa taisin kertoa, että olen ollut koko opettajan urani ajan jokseenkin tyytymätön. Minua on piinannut jatkuvasti epäilys, ettei siinä, mitä luokassa puuhailemme, ole lopulta paljoakaan järkeä.<br />
<br />
Vuosi sitten julistin <a href="http://openapua.blogspot.fi/2014/09/kohti-yksilollista-ylakoulun-aikkaa.html">tässä blogissa</a>, että nyt on ratkaisu ahdistukseen löytynyt, ja se on yksilöllinen oppiminen. Nyt näyttää siltä, että matka jatkuu. On käynyt monin tavoin selväksi, ettei se pelkästään riitä, että annan oppilaiden oppia yksilöllisessä tahdissa. Kuten Pekka Peura itsekin on useassa yhteydessä kertonut, koko nimitys "yksilöllinen oppiminen" on oikeastaan harhaanjohtava ja otettu käyttöön vain siksi, että "yhteisöllinen oppiminen" oli jo varattu. Nyt Peura haluaisikin muuttaa nimen <b><i>ihmislähtöiseksi oppimiseksi.</i></b> Siinä keskeistä on ihmisen kehittäminen onnellisemmaksi ja osaavammaksi. Tämä tapahtuu oppivassa yhteisössä.<br />
<br />
Niinpä oppivan yhteisön rakentaminen on haaste, johon haluan nyt tarttua. Toiseksi minua on alkanut enemmän ja enemmän vaivata kaiken koulutouhun opettajakeskeisyys. Opettaja puuhaa edelleen koko ajan valtavasti, ja usein oppimisen pahin este on liian aktiivinen opettaja. Kun opettaja rakentaa vaikka "oppimispolkuja", oppilaan tehtäväksi usein käytännössä lopulta jää polun "suorittaminen". Olen alkanut haaveilla vielä oppilaskeskeisemmästä ja radikaalimmin yksilöllisestä systeemistä, jossa tosiaan ainoana johtotähtenä olisi tuo edellä mainittu oppilaiden auttaminen onellisemmiksi ja osaavammiksi.<br />
<br />
Oppiva yhteisö ja radikaali oppilaskeskeisyys mielessäni olen nyt aloittamassa uusia opintoja. Minua potkaisi nimittäin sellainen onni, että pääsin oppisopimuskoulutuksena toteutettavaan koulutukseen, jossa suoritan<a href="http://www.hyria.fi/koulutukset/aikuiskoulutukset/tutkinnot_koulutusaloittain/liiketalouden_ala/tuotekehittajan_erikoisammattitutkinto"> tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon</a>. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että seuraavan puolentoista vuoden aikana saan opiskella <a href="http://www.tiimiakatemia.fi/fi/">Tiimiakatemiassa</a> tiimivalmentajaksi! Arvatkaa, meinaanko pysyä nahoissani? Olen erityisen innoissani nyt siksi, että pääsen loikkaamaan perinteisen peruskoulu- ja opettajien täydennyskoulutuskuvioiden ulkopuolelle. Toivon, että lähtökohtaisesti vähän erilainen tekemisen meininki toisi nyt tullessaan uutta virtaa, koska sitä totisesti kaivattaisiin.<br />
<br />
Perustin opintoja varten itselleni <a href="http://opinaika.blogspot.fi/">avoimen oppimispäiväkirjan</a>, jonne juuri tämän kirjoitettuani ryhdyn tekemään ensimmäisiä tehtäviä. Tervetuloa mukaan!Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-37673819006693217992015-08-08T08:18:00.003-07:002015-08-08T08:18:58.880-07:00Oppimista koulun ulkopuolellaNykyisin puhutaan paljon siitä, että oppilaat oppivat yhä enemmän kaikesta osaamastaan koulun ulkopuolella ja että koulu uhkaa tästä syystä syrjäytyä lasten ja nuorten elämästä. Olen jo pitkään yrittänyt tajuta, millaista on oppiminen koulun ulkopuolella, mutta koska olen koulussa töissä, katselen ilmeisesti kaikkea liiaksi koululasien läpi. Minulla on tunne, että monia loistavia mahdollisuuksia on käsien ulottuvilla, mutta en näe enkä saa otetta niistä.<br />
<br />
Omaan elämääni on myös nyt ilmaantunut valtava oppimishaaste, joka edustaa selvästi koulumaailman ulkopuolista oppimista. Perimme nimittäin sisareni kanssa isältämme vanhan höyrylaivan. Mikäli mielimme säilyttää sen itsellämme, on edessä toden totta monenlaista opettelemista. Ei ole olemassa tutkintoa tai kurssia, josta voisi valmistua höyrylaivanvarustajaksi. Valitettavasti :) Yritänkin nyt jatkuvasti tarkkailla itseäni ja asian edistymistä muun muassa oppimisen näkökulmasta. Perustin osittain tästäkin syystä laivallemme oman <a href="http://puhois.blogspot.fi/">blogin</a>. Sen tarkoitus on olla muun muassa eräänlainen oppimispäiväkirja. Lisäksi jakelen kuvia mm. <a href="https://instagram.com/ninarantapuu/">Instagramiin</a>, ja mietin samalla, miten sitäkin voisi hyödyntää.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiro7VQ-jerRGwxkFXXrLnVg_5apYH6q-IJKw0Cm2wOd_ZtD0OmayzSMf6EcMs4Hv4BRpAQcOrnjZ9GY2hSCoBh8W1ZQd2HuEvCR8XYNt1ZauvirXp1aGt_n20s1Rnoe_lncGjQIl-saxY/s1600/konehuonehommat.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="265" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiro7VQ-jerRGwxkFXXrLnVg_5apYH6q-IJKw0Cm2wOd_ZtD0OmayzSMf6EcMs4Hv4BRpAQcOrnjZ9GY2hSCoBh8W1ZQd2HuEvCR8XYNt1ZauvirXp1aGt_n20s1Rnoe_lncGjQIl-saxY/s400/konehuonehommat.png" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvojSN_fN4BIyI55TTSwO4nmm08l9-3oZUsJ2BsENAupVQ9_Y2eTLr3CEoWdXorjfnIkQpmDVpZ-EvCkKWku5seDQwsetA1aHQJiwUDbvVTljH1Axeq_qmZWJjs5HQ44KNBr-Zw14aUps/s1600/navigointi.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="268" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvojSN_fN4BIyI55TTSwO4nmm08l9-3oZUsJ2BsENAupVQ9_Y2eTLr3CEoWdXorjfnIkQpmDVpZ-EvCkKWku5seDQwsetA1aHQJiwUDbvVTljH1Axeq_qmZWJjs5HQ44KNBr-Zw14aUps/s400/navigointi.png" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="text-align: center;">Omien toimieni lisäksi tarkkailen herkeämättä 10-vuotiaan poikani tekemisiä. Olen kiinnostuneena pannut merkille esimerkiksi sen innostuksen, jota Minecraft on herättänyt. En oikein muista, kuinka kauan sitä miellä on nyt pelattu, ja minua harmittaa, etten suunnitelmistani huolimatta ole saanut aikaiseksi, että olisin alusta alkaen jotenkin dokumentoinut sitä, miten sen oppiminen on edennyt. </span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="text-align: center;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Varsinaisen pelaamisen lisäksi asiaan näyttää kuuluvan videoiden katselu Youtubesta. Tässä yksi esimerkki:</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/Giy8wJaa-Ps" width="420"></iframe><br />
<br />
Videolla pelaavat pojat ovat ilmeisesti Skypen välityksellä yhteydessä toisiinsa. En itse ymmärrä varsinaisesti paljoakaan, mitä tässä tapahtuu, mutta huomio kiinnittyy väistämättä siihen, että poikain yhteistyö näyttää kyllä varsin saumattomalta, sujuvalta ja tehokkaalta. En ole tätä(kään) videota itse kokonaan katsonut, mutta välillä näissä videoissa opetetaan muille, miten eri asioita tehdään. Olen myös kiinnittänyt poikani touhuja vakoillessani huomiota siihen mutkattomuuteen, jolla itselle uusien ja täysin "randomien" tyyppien - kuten sanonta kuuluu - kanssa aloitetaan yhteistyö. Sille näyttää olevan ominaista se, että yhdessä tekeminen aloitetaan saman tien, ja siinä tekemisen ja seuraavista liikkeistä neuvottelemisen ohessa samalla sitten vähän tutustutaan tarkemmin ja kysellään nimeä ja ehkä asuinpaikkaa jne. Ja jos samojen tyyppien kanssa pelataan useammin, rakentuu jonkinlaista pelikaveruutta, mutta tärkeintä on koko ajan itse tekeminen.<br />
<br />
Tässä koko touhussa ja Minecraft-kulttuurissa ylipäätänsä on jotain todella kiehtovaa. <i>Aloittelijan oppaassa </i>on lopussa pelin luojien haastattelu, jossa he puhuvat esimerkiksi siitä, miten Minecraft on paitsi peli myös sen ympärille rakentunut yhteisö. Youtube, Twich.tv, blogit ja foorumit ovat täynnä yhteisön tuottamaa sisältöä, ja ihmiset katsovat ja puhuvat siitä, mitä toiset pelaajat tekevät. Juuri tämänkaltaista tekemisen meininkiä ja oppimiskulttuuria haluaisin saada kouluun, mutta miten? Siinäpä pulma.<br />
<br />
Lähde: Stephanie Milton:<i> Minecraft. Aloittelijan opas.</i> 2014, Egmont.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-83662185220924166362015-08-04T12:51:00.000-07:002015-08-04T12:53:06.323-07:00Terveisiä Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen foorumistaOlin pitkästä <a href="https://oph.etapahtuma.fi/Default.aspx?tabid=531&id=651">Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen foorumissa</a>, koska minut kutsuttiin sinne puhumaan tieto- ja viestintätekniikasta ja yksilöllisestä oppimisesta. Esitysdiani ovat alla ja olen kertoillut omista kokeiluistani jo aiemminkin <a href="http://openapua.blogspot.fi/2014/09/kohti-yksilollista-ylakoulun-aikkaa.html">täällä</a> ja <a href="http://openapua.blogspot.fi/2015/03/pari-hajamietetta-yksilollisesta.html">täällä</a>.<br />
<br />
<br /><iframe src="https://docs.google.com/presentation/d/1BIL53BjPRCGZaHX3i_XdKywOMTB48_41iRSznYP1hbw/embed?start=false&loop=false&delayms=3000" frameborder="0" width="550" height="350" allowfullscreen="true" mozallowfullscreen="true" webkitallowfullscreen="true"></iframe>
<br />
<br />
Aloin pari päivää sitten lukea <b>Frank Martelan</b> keväällä ilmestynyttä kirjaa <i>Valonöörit. Sisäisen motivaation käsikirja (2015)</i>. Olen lukenut vasta osan, mutta se auttaa erittäin hyvin jäsentämään ajatuksiani ja yksilöllisen oppimisen perusteita ja motivaatiota sen kehittelyyn. Kokoan tähän nyt muutamia seikkoja, jotka ovat mielestäni merkityksellisiä ja jotka olen tähän mennessä oppinut<br />
<br />
Ensinnäkin Martela tarjoaa hyvät käännökset ja avaa muutenkin hedelmällisesti käsitteitä <i>autonomy</i> ja <i>mastery</i>. Autonomian Martela suomentaa <i><b>vapaaehtoisuudeksi</b> </i>ja masteryn <b><i>kyvykkyydeksi</i>. </b>Meidän kannattaa pyrkiä sisäisen motivaation rakentamiseen ja vaalimiseen, sillä se johtaa siihen, että voimme paremmin eli olemme onnellisempia ja saamme enemmän aikaan. Martelan mukaan sisäinen motivaatio rakentuu neljästä psykologisesta perustarpeesta, jotka ovat <i>vapaaehtoisuus</i>, <i>kyvykkyys</i>, <i>läheisyys</i> ja <i>hyväntekeminen</i>. Kolme ensin mainittua tarvetta ovat tiedemaailman yleisesti hyväksymiä perustarpeita. Sen selvittäminen, kuuluuko tähän joukkoon myös hyväntekeminen, on parhaillaan tutkimuksen kohteena.<br />
<br />
Martelan mukaan psykologiset perustarpeet "eivät ole mitään satunnaisia hyvinvoinnin lähteitä, niiden tarve on sisäänrakennettu meihin ihmisiin. Evoluution myötä meistä on kehittynyt olentoja, joide toimintaa nämä perustarpeet ohjaavat. Kun tunnemme puutosta näissä tarpeissa, etsimme tapoja tyydyttää ne paremmin. Ja kun tunnemme näiden tarpeiden täyttyvän voimme paremmin sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Ne eivät siis ole mitään satunnaisia juttuja, vaan synnynnäisiä, keskeisiä ja universaaleja" psykologisia tarpeita." Kun näin on, tuntuu melko selvältä, että meidän on syytä suhtautua juuri näihin tarpeisiin erittäin vakavasti myös koulussa ja kehittää oppimista juuri siihen suuntaan, jossa nämä tarpeet mahdollisimman hyvin tyydyttyvät. Näin paranee hyvinvointi ja sen myötä myös oppiminen. Ja juuri tästä syystä yksilöllinen oppiminen on niin huima juttu!<br />
<br />
<h3>
Vapaaehtoisuus</h3>
<br />
<b>Vapaaehtoisuus</b> on tietysti koulussa vaikea asia. Opetussuunnitelma luo hyvin yksiselitteiset raamit oppimiselle ja siinä mielessä tekeminen koulussa ei voi olla kokonaan vapaaehtoista. Se, että oppilas saa edetä tehtävissään omassa tahdissaan on kuitenkin olennainen askel vapaaehtoisuuden ja sitä myöden sisäisen motivaation suuntaan. Ja kun tahdin saa säätää itse, tekeminen <b><i>ei tunnu</i></b> samalla tavalla ulkoa ohjatulta ja näin oppilas voi kokea tekemisen enemmän omakseen. Meidän on koulussa myös hyvä muistaa, että kun vapaaehtoisuuden perustarve on tarpeeksi vahvasti tukahdutettu - eli kun toiminta on hyvin tarkasti ulkoa päin (esim. opettajan taholta) säädeltyä ja kontrolloitua, oppilaat keksivät mitä ihmeellisimpiä keinoja, jotka takaavat heille tunteen jonkinlaisesta omaehtoisuudesta.<br />
<br />
<h3>
Kyvykkyys</h3>
<br />
Pelkkä vapaaehtoisuus ei kuitenkaan yksin riitä. Ei nimittäin auta vaikka olisi kuinka vapaa, jos ei vaan osaa. Tarvitaan siis myös <b>kyvykkyyttä</b>. Kyvykkyys "tarkoittaa yksilön kokemusta siitä, että osaa hommansa ja saa asioita aikaan. Kyvykkääksi itsensä kokeva henkilö uskoo pystyvänsä suorittamaan hänelle annetut tehtävät menestyksekkäästi. Kyse on siis ennen kaikkea kahdesta asiasta: osaamisesta ja aikaansaavuudesta. /.../ Myös oppimisen kokemus on tärkeä osa kyvykkyyttä, oppiminen on tunne siitä, että kyvykkyytemme on kasvamaan päin. Kyvykkyyden vastakohtana on henkilö, joka on pettynyt menneistä suorituksistaan ja epävarma tulevista kyvyistään." Tämä valaisee myös erittäin havainnollisesti yksilöllisen oppimistahdin merkityksellisyyttä, sillä osa suorittaa annetut tehtävät nopeammin osa hitaammin. Kaikille pitäisi kuitenkin taata mahdollisuus saada tuntea osaavansa ja saavansa aikaan, sillä vain silloin oppilas haluaa oppia ja pystyy oppimaan lisää.<br />
<br />
Kyvykkyyden kokemisen kannalta on tärkeää, että tehtävät ovat sopivan haastavia. Tämän lisäksi tarvitaan <b>palautetta</b>. Palaute ei tarkoita pelkkää suullista palautetta, vaan kaikkia niitä aistisignaaleja joiden pohjalta tarkkailemme ympäristöämme ja suoriutumistamme. "Palaute taasen edellyttää päämäärää. Eli sitä että on jokin selkeä standardi, jota vasten voimme suoritustamme peilata. Ilman tällaista standardia emme voi tietää mikä on edistystä ja mikä takapakkia. Tässä tarvitaan meiltä opettajilta kekseliäisyyttä ja luovuutta, jotta keksimme madollisimman monipuolisia ja toimivia palautekäytäntöjä. Meidän kannattaa miettiä, miten voisimme ottaa oppia esimerkiksi pelintekijöiltä, sillä he ovat mestareita optimoimaan palautejärjetelmän ja juuri siksi tietokonepelit ovat joskus niin addiktoivia.<br />
<br />
<h3>
Ihminen on lähtökohtaisesti itseohjautuva ja aktiivinen!</h3>
<br />
Olen oppinut Martelaa lukemalla myös sen, että tiedemaailmassa ns. itseohjautuvuusteoria on jo tehnyt läpimurron. Sen johtoajatuksena on, että ihminen on lähtökohtaisesti elinvoimainen, itseohjautuva ja proaktiivinen, vaikka eri ympäristötekijät voivatkin tätä aktiivisuutta lannistaa. Valittavasti juuri koulumaailma ja monet työpaikat pyrkivät vieroittamaan ihmisen pois tästä aktiivisuudesta. "Kun ihmistä tarpeeksi systemaattisesti estetään tekemästä itseään innostavia asoita ja pakotetaan tekemän ulkoisesti motivoituneita asioita, oppii ihminen avuttomaksi. Hän ei enää osaa tehdä asioita kuin pakon edessä ja käskettynä. Ihminen ei siis ole lähtökohtaisesti passiivinen, mutta hän voi passivoitua." Tämä näkyy räikeimmillään omilla tunneillani silloin, kun oppilaat eivät millään keksi mitään, kun sanon että voimme tehdä tunnilla aivan mitä vaan he haluavat, kunhan he vaan kertovat, mitä he haluavat. Usein ainoa, mitä he saavat pinnistettyä on "leffa ja mässyä". Minulla ei ole itse asiassa mitään "leffaa ja mässyä" vastaan, mutta jos siinä on kaikki, niin onhan se hälyyttävää! Tästäkin syystä muutos koulussa on aivan välttämätön!<br />
<br />
LÄHDE: Frank Martela: <i>Valonöörit. Sisäisen motivaation käsikirja</i>. 2015, Gummerus.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-44792707966229548422015-06-05T12:25:00.000-07:002015-06-05T12:27:00.031-07:00Merkillinen vuosiKulunut lukuvuosi on ollut monin tavoin merkillinen ja merkittävä. On tullut aika punnita uudelleen oikeastaan ihan kaikki.<br />
<br />
Aloitin syksyn touhukkaana ja ilmoitin kehityskeskustelussakin, että pääasiallinen tavoitteeni tälle lukuvuodelle on yksilöllisen oppimisen kehittäminen. Asia etenikin alkusyksystä hyvään alkuun ja iloitsin ja iloitsen kovasti siitä, että esimerkiksi äikän opettajien fb-ryhmässä moni muukin kehittelee opetustaan ja jakaa avoimesti suunnitelmiaan ja materiaalejaan.<br />
<br />
Sitten tuli lokakuun loppu ja minä kohtasin tähänastisen elämäni suurimman menetyksen ja surun kun rakas isäni kuoli äkillisesti. Työhanskat tippuivat käsistä aivan totaalisesti pitkäksi aikaa. En muista loppusyksystä enkä talvesta paljoakaan, ja se on valjennut vähitellen, ettei elämä koskaan enää palaa ennalleen.<br />
<br />
Jotenkin unenomaiselta tuntuu nyt sekin, että minut valittiin keväällä vuoden <a href="http://itko.tivia.fi/ota-tvt-haltuun-muilta-opettajilta-oppimalla">TVT-opettajaksi</a> (perusaste). Se on monestakin syystä vähän hassuakin. Ensinnäkin ainakin perinteisillä mittareilla mitattuna omat tvt-taitoni ovat monin kohdin varsin puutteelliset. Esimerkiksi perinteiset toimisto-ohjelmat ovat minulle melko vieraita. Toisaalta ehkä nykyisin tiettyjen ohjelmien hallintaa tärkeämpää on ennakkoluuloton asenne ja kyky reippaasti opetella kavereiden kanssa käyttämään kulloinkin tarpeellisella tasolla milloin mitäkin laitteita ja sovelluksia. Toisekseen tunnustus tuntuu juuri tällä hetkellä hieman hämmentävältä myös siksi, että minusta saattaa olla tulossa melkoinen tvt-takinkääntäjä :). No ei vaiskaan, mutta totta on kuitenkin, että juuri tällä hetkellä tekniikka ei juurikaan kiinnosta ja henkilökohtaisesti olen ajautunut esim. reippaalle somepaastolle.<br />
<br />
Tekniikan sijaan ajatukseni askartelevat nykyisin ennen muuta loppukeväästä käyntiin polkaistun #MOI-hankkeen parissa. Kirjaimet tulevat sanoista motivaatiota, onnistumista ja iloa oppimiseen. Haimme ja saimme erityisavustusta Opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Hakemukset pitää tehdä aina kiireesti - ja siksi ne yleensä jäävät kokonaan tekemättä - mutta tällä kertaa tehtiin liitteeksi yhdellä välkällä kollegani Suvin kanssa jopa lennokas promovideo:<br />
<br />
<br />
<iframe height="480" src="https://drive.google.com/file/d/0B4g7abZ7ASCARVRLd0JZNy1KSE0/preview" width="640"></iframe><br />
<br />
Saamaamme avustusta ei saa käyttää esimerkiksi kalusteisiin eikä seinien purkamiseen eli tältä osin suunnitelma ei ihan vielä tuollaisenaan toteudu. Saimme sentään varattua hankkeen käyttöön puolet yhdestä käytävästä ja sen varrella olevat luokat eli kolme normaalikokoista luokkaa ja kolme pienempää tilaa. Itse tarjouduin luopumaan "omasta" luokastani ja teenkin parhaillaan muuttoa juuri niihin kolmeen pienempään tilaan. Enkä meinaa pysyä nahoissani :). Se, että hankkeessa täysivaltaisesti mukana olevat opettajat saavat nyt työskennellä konkreettisesti vierekkäin ja lähekkäin on tärkeää ja mahdollistaa nykyisten tilojen aiempaa paljon joustavamman käytön ja myös käytävätilan aktiivisen ja luovan hyödyntämisen. Aivan mahtavaa on, että yläkoulun käytävään muuttaa nyt myös yksi alakoulun luokka. Näin saamme hyvälle alulle aidon yhtenäiskoulun ja aineenopettaja/luokanopettaja -yhteistyön todellisen rakentamisen. Nyt ei suunnitella nimittäin yksittäisiä yhteisiä teemapäiviä vaan sitä jokapäiväistä arkea! Jotta hyppy uuteen ei tuntuisi liian hurjalta, meillä on edelleen ikään kuin vanhaan malliin "omat" tilat, mutta käytännössä pyrimme mahdollisimman pian yhteisiin ja oppilaiden tarpeiden mukaan joustaviin tiloihin.<br />
<br />
Hankkeen myötä on nyt toteutumassa yksi pitkäaikainen unelmani. Unelma aidosta pedagogisesta tiimistä. Tiimistä joka ei ole olemassa, koska johtoryhmä haluaa, että se suunnittelee kevätjuhlia tai kestävän kehityksen toteutumista koulussamme, vaan koska me itse omasta halustamme ja aloitteestamme aiomme tehdä konkreettisesti yhdessä sitä perustyötämme, jota me opettajat aina aivan erityisesti rakastamme. Hankkeella on myös <a href="https://moihanke.wordpress.com/">blogi,</a> tervetuloa seuraamaan ja kommentoimaan!Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-85716643656499489402015-03-08T22:09:00.000-07:002015-03-08T22:09:07.792-07:00Pari hajamietettä yksilöllisestä oppimisesta ja opetusvideoistaKuten olen <a href="http://openapua.blogspot.fi/2014/09/kohti-yksilollista-ylakoulun-aikkaa.html">aiemmassa postauksessa</a> kertonut, kokeilin yksilöllistä oppimista sekä seiskojen että kasien kanssa syyslukukaudella ja keräsin heiltä Google-lomakkeella palautetta lukukauden lopussa. Mielenkiintoista ja hieman yllättävää oli, että seiskat kokivat oppivansa yksilöllisellä menetelmällä selkeästi paremmin kuin kasit. Molempien palaute oli kyllä rohkaisevaa. Osa kaseista kuitenkin selvästi kaipasi sekä opettajajohtoista opetusta että luokan yhteisiä keskusteluja. Niinpä aloitimmekin kevätlukukauden melko perinteisellä systeemillä. Kaikki oppilaani tekivät ryhmissä <a href="https://docs.google.com/presentation/d/1EsTF3AM7vJBZ6cCYHJ9cRQ87NQXMNnwZ5uOeHkQZx2g/edit?usp=sharing">Tiedonhakuvideon</a>. Sen jälkeen seiskojen kanssa aloitettiin <a href="http://puimuri.wikispaces.com/esseevastaus">esseevastaus-harjoitukset</a> ja kasien kanssa <a href="http://puimuri.wikispaces.com/T%C3%A4rkeimm%C3%A4t+lauseenj%C3%A4senet">lauseoppi </a>varsin opettajajohtoisesti ja yhtä jalkaa edeten.<br />
<br />
<h3>
Pikkuaskelia yksilöllisempään suuntaan</h3>
<br />
On ollut todella kiinnostavaa lukea muiden kokemuksia yksilöllisestä oppimisesta, ja itselleni on vähitellen valjennut, että menetelmää voi kehitellä ihan rauhassa ja pienin askelin oikeaan suuntaan etenemällä. Yksi oppilaiden palautteissakin näkyvä ongelma, joka on alkanut vaivata minua on se, että toiminta pelkistyy helposti urakkahommiksi ja sehän ei varsinaisesti ole vielä kovin yksilöllistä. Urakointi-mentaliteetti paineistaa selvästi eritysesti hitaimpia oppilaita, ja he kokevat jäävänsä jälkeen nopeammin urakoivista.<br />
<br />
Meidän koulussa on minun lisäkseni moni muukin hyvin kiinnostunut yksilöllisestä oppimisesta ja asiaa on esitelty YT-kokouksessa koko koululle ja pidetty aamukahvit innostuneiden kanssa. Mikä ilahduttavinta, innostusta löytyy sekä ala- että yläkoulun puolelta. Sen lisäksi olemme harrastaneet aineenopettajien välistä yhteistyötä jo ennestäänkin. Niinpä olenkin alkanut ajatella, että minun ei ehkä ole järkeä nyt suurella vaivalla rakentaa erillistä äikän systeemiä, vaan meidän kannattaa perustaa meidän kouluun tiimi, jossa on mukana sekä luokanopettajia että aineenopettajia ja alkaa samantien rakentaa monialaisia kokonaisuuksia yhdessä! Olen tästä niin tohkeissani, että en meinaa saada nukuttua. Tästä kuulette aivan varmasti myöhemmin lisää.<br />
<br />
Parhaillaan opiskelemme siis periaatteessa perinteisin menetelmin mutta toimintaa aina mahdollisuuksien mukaan yksilöllisen suuntaan tuunaamalla. Lauseopista ei esimerkiksi ollut tavanomaista koetta, vaan oppilaat tekivät Socrativella testin, jossa hyvänä puolena perinteiseen kokeeseen verrattuna on se, että oppilaat näkevät jo testiä tehdessään tehtävä tehtävältä menikö oikein ja mikä olisi ollut oikea vastaus. Sanoin oppilaille, että testi tehdään vain sen takia, että näemme, voimmeko jo mennä eteenpäin. Sanoin, että testin tulos ei vaikuta mitenkään arvosanaan, mutta sen sijaan arvosanaan vaikuttaa itsearviointi. Kun testi oli tehty, kirjoitin jokaiselle oppilaalle tuloksen näkyviin paperille ja sen jälkeen jokaisen piti kirjoittaa, mitä kaikkea testituloksesta voi <b>päätellä</b> a)oppilaan omasta toiminnasta ja oppimisesta ja b)opetuksesta.<br />
<br />
<h3>
Opetusvideoista</h3>
<br />
Kävimme myös todella kiinnostavia keskusteluja. Yritin saada oppilaat hoksaamaan itse sen, mikä on ilmeistä: osa sanoo haluavansa opettajan opetusta, mutta ei silti kuitenkaan ota sitä vastaan. Moni sanoikin, että opetus on kyllä hyvää, mutta ei silti jaksa keskittyä kuuntelemaan. Tämä taitaa olla koulumaailmassa ylipäätänsä vahvistuva trendi, ja siihen näytään reagoivan karkeasti ottaen kahdella tavalla: nykynuorison turmelusta valittelemalla tai vaihtoehtoisia ratkaisuja kehitellemällä. Itse haluan kuulua jälkimmäiseen porukkaan :). Niinpä keskustelimmekin mahdollisuudesta, että opetusta olisi saatavilla esimerkiksi videoina, jolloin niitä voisi katsoa silloin kun opetusta kaipaa ja tarvittaessa uudestaan. Kävimme tätä keskustelua senkin takia, että luulen, että ainakin yläkoululaiset oppilaat kaipaavat hieman motivointia opetusvideoiden katsomiseen. Eli luulenpa, että he eivät välttämättä niitä noin vain katso, vaikka niitä olisi saatavillakin. Niinpä yritinkin myös jo etukäteen kysellä oppilaiden näkemyksiä, millaisen videon he helpoimmin klikkaisivat pyörimään. Pituus on tietysti olennainen asia - mitä lyhempi sen matalampi kynnys. Lisäksi oppilaat toivoivat esimerkiksi lauseopista sellaisia videoita, joissa opettaja selittää asioita taululla.<br />
<br />
Ville Aitlahti on kehitellyt Minuuttivideoiden konseptia lukion matikkaan ja kertonut ajatuksistaan <a href="http://www.matikkamatskut.com/blogi/1">blogissaan</a>. Näitä videoita olen nähnyt oppilaiden kehuvan Twitterissä. Hän mainitsee periaatteikseen mm. tiukan pitäytymisen minuutissa ja teknisen ja visuaalisen kikkailun välttämisen. Koska videoita tulee tehtäväksi paljon, tekemisen pitää olla helppoa ja nopeaa. Nämä ovat mielestäni aivan loistavia periaatteita.<br />
<br />
Olen tehnyt joitakin videoita muutaman viimeisen vuoden aikana. Nyt kun katselen niitä, ne ovat useinmiten auttamatta liian pitkiä. Tiivistäminen ja minuutissa pysyminen on kuitenkin huomattavasti helpommin sanottu kuin tehty. Päätin kokeilla ja ottaa käsittelyyn joka- ja mikä-pronominit kielenhuollon näkökulmasta. Tein videot yläkoululaisten tarpeisiin ja ajattelin, että olisi hyvä, jos niitä voisi käyttää esim. siten, että kun antaa oppilaalle palautetta tekstistä, voisi tarvittaessa linkittää videon palautteeseen, jos oppilaalla on juuri tässä asiassa pulmia. Ensin piti päättää, mikä on asian ydin. Sen jälkeen vielä piti pilkkoa asia palasiksi. Niin syntyi kaksi videota, joista toisessa pääasia on joka-pronominin korrelaatti ja toisessa se, milloin pitää käyttää mikä-pronominia. En myöskään pysty näköjään kokonaan vastustamaan teknista ja visuaalista kikkailua, ja osittain siitäkin syystä videot ovat edelleen aivan liian pitkiä ollakseen minuuttivideoita, mutta suunta on nyt oikea. Olen päässyt max. kahteen minuuttiin, ja se on minulle jo saavutus.<br />
<br />
<h3>
Joka-pronominin käytöstä</h3>
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/E6J5JTq9cRM" width="560"></iframe><br />
<br />
<h3>
Joka vai mikä-pronomini?</h3>
<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/h3GDLG4um7o" width="560"></iframe>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-76649171577406352292014-09-26T11:29:00.000-07:002014-09-26T11:29:29.773-07:00Kasvokkain verkossa Puhe opettajien TVT-taidoista on usein sen päivittelyä, kuinka surkealla tolalla asiat ovat. Selitykseksi löytyy helposti monenlaista pulmaa. On muutosvastarintaa, puutetta niin ajasta kuin rahastakin. Pysyvä puute tuntuu olevan riittävästä koulutuksesta, ja vaikka sitä olisi tarjollakin, sinne eivät lähimainkaan kaikki pääse eivätkä edes halua mennä. Lisäksi ongelmana on, että perinteisen koulutuksen sekä järjestäminen että siihen osallistuminen on hidasta ja kallista. Sekä järjestäminen että osallistuminen vaatii usein paljon suunnittelua, sähköpostien lähettelyä sinne tänne, palavereja, sijaisjärjestelyjä, matkustamista etc. Eikä tässä vielä kaikki. Käsittääkseni on ihan tutkittu juttu, että perinteinen koulutus, jossa opettaja kiikutetaan päiväksi jonnekin, pahimmassa tapauksessa pitkienkin matkojen päähän, tuottaa hämmästyttävän vähän tulosta.<br />
<br />
Tarkemmin ajateltuna vähäinen vaikuttavuus ei ole ihme. Jos koulutukseen osallistuu vaikkapa kahdenkymmenen opettajan ryhmä, on otos todennäköisesti täsmälleen yhtä heterogeeninen kuin tavallinen peruskouluryhmä. Kouluttaja yrittää parhaan taitonsa mukaan ottaa tämän huomioon, mutta todennäköistä on, että sisältö ja etenemistahti on sopiva enimmilläänkin noin viidennekselle osallistujista. Osalle valtaosa asioista on tuttuja jo ennestään, ja osalle hidaskin tahti on silti liian nopea.<br />
<br />
Koulutuksen jälkeen opettaja palaa työpaikalleen ja on parhaassa tapauksessa innostunut. Into saattaa kuitenkin hiipua nopeasti, kun opettaja törmää vaikkapa siihen, että se, mikä koulutuksessa toimi omalla läppärillä mainiosti, ei toimikaan koulun koneilla. Verkko kaatuilee. Ja koulutuksessa esitelty kiva sovellus alkaa sittenkin tuntua vähän irralliselta kikkailulta.<br />
<br />
Onneksi näihin perinteisen koulutuksen haasteisiin on alettu viime vuosina kehitellä varsin toimivia ratkaisuja ja paras niistä on <b>vertaistoiminta</b>. Erinomainen resurssi vertaistoiminnan kehittämisestä kiinnostuneelle on esimerkiksi Anne Ronkaan ylläpitämä <a href="http://vertaispaivittaja.blogspot.fi/">Vertaispäivittäjä-blogi</a>.<br />
<br />
<h3>
Mitä vertaistoiminta on?</h3>
<br />
Näin asiaa kuvaa Vertaispäivittäjä-blogissa Anne Rongas:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="background-color: white;"><span style="color: #666666; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">Se on yhteisöllinen työtapa, keskustelua kollegan kanssa, ideoiden jakamista, avointa työskentelyä, hyvien käytänteiden siirtämistä, halua omaksua uutta ja toteuttaa se käytännössä, auttamista, innostamista.</span><br style="color: #666666; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;" /><br style="color: #666666; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;" /><span style="color: #666666; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">Se on sitä, ettei panttaa tietoa ja osaamista. Jakamisen eetos ei ole päivän selvä, se pitää erikseen ottaa esille ja puhua. Jakamiseen ei ole tottumusta, sillä opetustyön historiaan kuuluu itsenäisyys, yksintekemisen kulttuuri. Julkisuuteen ei olla totuttu, mikä voi nousta esteeksi, vaikka muuten halua yhteistyöhön periaatteessa olisi.</span><br style="color: #666666; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;" /><br style="color: #666666; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;" /><span style="color: #666666; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">Vertaisoppiminen opettajan työssä on myös oman tietämättömyyden tunnustaminen ja uskallusta kysyä. Se on sitä, ettei jää selvittämään yksin asioita. Tämä on joskus ammattilaiselle vaikeaa. Alansa osaaja ei aina luntevasti kysele ja tuo omaa epätietoisuuttaan kysymysten kautta näkyväksi. Opettajan ammati-identiteettiin ei ole kuulunut avun pyytäminen.</span><br style="color: #666666; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;" /><br style="color: #666666; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;" /><span style="color: #666666; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">Vertaisoppimiseen kuuluu myös tasa-arvoisuus: kumpikaan ei ole toistaan parempi, ylempänä toista, vaikka on jollakin osa-alueella osaavampi. Asioita selvitetään yhdessä.</span><br style="color: #666666; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;" /><br style="color: #666666; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;" /><span style="color: #666666; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">Opeverkostoissa oppiminen on auttajalle kevyttä. Kysyjäkin voi olla huoleton. Kun avun tarpeen edissää verkostolle, potentiaalisia auttajia on lukuisia ja vastaus näkyy kaikille. Kuormitus ei kohdistu aina yhdelle ja samalle henkilölle. Auttajalle vaiva ei ole suuri, kun hän tietää ja tuntee asian hyvin. Siinä, missä noviisi saattaa käyttää pahimmillaan tuntitolkulla aikaa jonkin pulman selvittämiseen, asiantuntijalta vierähtää muutama minuutti avun antamiseen. Verkostoissa auttaja voi luottaa siihen, että vastavuoroisesti itselle on apua tarjolla tarp</span></span><span style="background-color: white; color: #666666; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">een tullen</span><span style="background-color: white; color: #666666; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">.</span></blockquote>
Kuten Rongaskin toteaa vertaistoiminta kukoistaa tällä hetkellä esimerkiksi opettajien FB-ryhmissä. Äikänopettajilla on tällä hetkellä ainakin kaksi FB-ryhmää, <a href="https://www.facebook.com/groups/Aidinkielen.epavirallinen/">Äidinkielen opettajain epävirallinen ryhmä</a> ja <a href="https://www.facebook.com/groups/650368624984179/">Äikän TVT-ryhmä</a>. Jälkimmäisen olen itse perustanut vajaa vuosi sitten, ja siinä on nyt vähän vajaa kuusisataa jäsentä.<br />
<br />
<h3>
Hymyilevät kasvot ja ääni</h3>
<br />
Oma vertaisinnostukseni sai taas uutta puhtia erityisesti viime viikolla, kun järjestimme ensimmäisen Äikän TVT-ryhmässä koollekutsutun Hangoutin. Kokemus oli monellakin tavalla jännittävä. Ensinnäkin olen elämässäni osallistunut vain pariin Hangouttiin enkä ollut itse sellaista koskaan aloittanut. Tilanne on ollut aiemmin aivan erilainen myös erityisesti siksi, että aiemmin olen hengaillut ennestään tuttujen ihmisten kanssa. Äikän TVT-ryhmästä en ole nähnyt koskaan livenä juuri ketään, ja vain pari jäsentä voin sanoa tuntevani muutenkin kuin netin välityksellä.<br />
<br />
Sopiva aika haarukoitiin FB:n kyselytyökalun avulla. Koska kaikille halukkaille sopivaa aikaa on vaikea löytää valittiin se aika, joka sai eniten kannatusta. Lisäki luvattiin tehdä tallenne. Ja tässä se on:<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/H6vY_x7inlk" width="560"></iframe><br />
<br />
Iloitsen, että ylipäätänsä helposti löytyi kymmenkunta reipasta heittäytyjää. Myönnän yllättyneeni, miten mukavalta tuntui nähdä hymyilevät kasvot ja kuulla ääni. Hetken tajusin, miten helposti vaikkapa FB-ryhmiin kirjoitetut viestit kuulostavat jyrkemmiltä kuin miksi ne on tarkoitettukaan, kun viestistä puuttuu kaikki sanattomat ulottuvuudet. Todella kiva vertaisilmapiiri syntyi myös siitä, että selvästikään emme kukaan ole mitään Hengailun ammattilaisia, vaan kyse oli siitä, että kokeilimme reippaasti yhdessä.<br />
<br />
Nyt jo FB-ryhmissä keskustellaan aktiivisesti ja jaetaan linkkejä ja vinkkejä, ja jo siitä on paljon iloa ja apua. Jatkuvasti on mahdollista oppia vertaisilta jotain uutta. Tuon hengailun inspiroimana jäin miettimään, olisiko mahdollista ottaa askelia kohti vielä syvempää yhteisöllistä tiedonrakentelua. Tarkoitan esimerkiksi sellaista toimintaa, jonka tuloksena syntyisi joku yhteinen luomus. Sellainen luomus, joka juuri syntyprosessinsa johdostakin väistämättä ylittäisi sen, mihin ryhmän jäsenet olisivat yksinään kyenneet.<br />
<br />
Luomus voisi olla vaikka kokoelma tutkivan oppimisen aiheita ja ideoita. Tai ilmiömäinen projektivihko rakkaudesta. Tai kokoelma tekstitaidon tehtäviä. Tai mitä tahansa.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-21189170680825592472014-09-26T06:56:00.001-07:002021-11-27T11:23:53.864-08:00Kohti yksilöllistä yläkoulun äikkää Olen viime tammikuussa kirjoittanut luonnokseksi jääneen blogipostauksen otsikolla <i>Kriisitunnelmissa</i>. Aloin kirjoittaa siitä, että mieltäni on pitkään kaihertanut joku täsmentymätön tyytymättömyys. Olen esimerkiksi kaipaillut uudenlaista oppimateriaalia osaamatta silti yhtään kuvata, millaista sen pitäisi olla. Tyytymättömyys on koskenut materiaalien lisäksi ihan kaikkea. Näin kirjoitin tammikuussa:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Itselläni on yhä usemmalla tunnilla yhä vahvempi tunne, että näin en voi kerta kaikkiaan enää kauaa jatkaa. Tunneilla on usein leppoisaa, vuorovaikutus oppilaiden kanssa sujuu vaivatta ja olen omasta mielestäni pitänyt tarkkaan huolen, että tehtävissä joita teemme, keskitytymme olennaisten taitojen harjoitteluun. Hetken myös naiivisti taisin kuvitella, että kunhan vaan saamme käyttöömme mobiililaitteita ja avoimen langattoman verkon, kaikki muuttuu jotenkin parempaan suuntaan. Hetkeksi helpottikin, mutta vain hetkeksi. Nyt ahdistus on palannut oikeastaan entistä pahempana.</i></blockquote>
Ratkaisu löytyi sattumalta somesta. Jossain törmäsin tähän Pekka Peuran puheenvuoroon oppimispolkujen monipuolistamisesta eli yksilöllisestä oppimisesta<br />
<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/zMJB_sWjn50" width="560"></iframe><br />
<br />
Samaan aikaan somessa jaettiin usein linkkejä <a href="http://maot.fi/">maot.fi</a> -blogiin, jossa saattoi tutustua lisää näihin ajatuksiin. Oli helppo tajuta, että tässä se ratkaisu nyt vihdoin on. Kevään mittaan osallistuin pariin workshoppiin ja liityin <a href="https://www.facebook.com/groups/307384919409986/">yksilöllisen oppimisen fb-ryhmään.</a> Tällä hetkellä tilanne on mielestäni todella innostava ja kaikin puolin loistava. Moni yksilöllisestä oppimisesta innostunut opettaja jakaa avoimesti kokemuksiaan ja materiaalejaan, ja niistä saa jatkuvasti tukea ja ideoita myös omaan työhön.<br />
<br />
<h3>
Teoriasta käytäntöön - haasteita riittää</h3>
<h4>
</h4>
<h4>
<br />
Haasteena oppimateriaalit</h4>
<br />
Yksilöllisen oppimisen käytännön toteutuksen rakentelu käy minulta hitaasti muun työn ohessa. Pulmia aiheuttaa ensinnäkin se, että - kuten tämän blogin lukijat tietävätkin - oppilaillani ei ole oppikirjoja. Haasteena on siis koota sellainen oppimateriaalipaketti, jota oppilaat voisivat käyttää mahdollisimman omatoimisesti, kaikkialla ja kaikilla laitteilla ja johon ei tarvita salasanaa. Tätä tarkoitusta varten kaivoin naftaliinista <a href="http://puimuri.wikispaces.com/">oppimateriaaliwikini</a>. Sitä päivitän nyt vähitellen. Jos sinne joka viikko syntyy parikin palasta, niin tämän lukuvuoden lopussa pitäisi työn olla jo varsin pitkällä. Kirjallisuushistorian osuuden kirjoitan suosiolla kesällä - tai ensi syksynä.<br />
<br />
Heitän tässä vaiheessa haasteen myös kaupallisille oppimateriaalien kustantantajille: Voisitteko please tehdä äikkään HYVIN yksilöllisen oppimisen malliin soveltuvaa materiaalia, jossa myös todella oikeasti PAINOTTUISIVAT OPS2016 avaintaidot eli itseohjautuvuus, yhteisvastuu, vuorovaikutustaidot, oppimisen taidot, ajattelun taidot, ongelmanratkaisu, soveltaminen ja luovuus. Jos nämä kriteerit täyttävää materiaalia joku päivä tulee markkinoille, saatan hyvinkin ottaa käyttöön ja mainostaa muillekin ihan ilmaiseksi kaikilla mahdollisilla foorumeilla.<br />
<br />
<h4>
Haasteena arviointi</h4>
<br />
Toinen pulma juontuu oppiaineen luonteesta ja siihen liittyen itsearvioinnin haasteellisuudesta. Äikkä on korostetusti taitoaine ja siksi arvioinnissakin juuri taitojen arviointi on tärkeintä. Taitojen luotettava arviointi on tutkitusti opettajallekin vaikeaa saati sitten oppilaalle itselleen. Uskon, että tämäkin haaste on kuitenkin tavalla tai toisella ratkaistavissa. Keväällä tein ensimmäisiä kokeiluja. Olimme harjoitelleet seiskaluokkalaisten kanssa esseevastauksen kirjoittamista. Tehtävänä oli tehdä esimerkiksi esseevastaus <a href="http://puimuri.wikispaces.com/Essee+aiheesta+Romeon+ja+Julian+traagiset+piirteet">Romeon ja Julian traagisista piirteistä</a>. Mietin, voisiko arviointia harjoitella siten, että oppilas tutustuu arviointikriteereihin ja arvioi sitten muutaman eritasoisen suorituksen ja katsoo sitten, miten opettaja on tekstit arvioinut. Lopuksi oppilas sitten arvioi oman tekstinsä. <a href="http://puimuri.wikispaces.com/Arvioi+esseevastaus+aiheesta+Romeon+ja+Julian+traagiset+piirteet%C2%A0">Tässä linkki tätä varten tehtyyn materiaaliin.</a> En osaa itsekään vielä sanoa, voisiko tällaisesta materiaalista olla apua. Tein materiaalit niin myöhään keväällä, että en enää ehtinyt kysyä myöskään oppilailta, mitä he ajattelevat.<br />
<br />
Juuri tällä hetkellä arviointi ei ole päällimmäisenä mielessäni eikä toivottavasti oppilaidenkaan mielessä. Osaltaan tähän on vaikuttanut se, että Laura Tuohilampi kirjoitti sopivasti elokuun eli uuden lukuvuoden alussa Peruskoulupesula-blogissaan monia merkittäviä näkökulmia sisältävän bloggauksen <a href="http://peruskoulupesula.blogspot.fi/2014/08/banaanikoulu.html?m=1">Banaanikoulu</a>. Hän kertoo siinä kuulemastaan mielenkiintoisesta konferenssiesityksestä, jossa kuvattiin toimintatapaa, jossa keskeisimpänä tavoitteena ei ole lainkaan opettaminen eikä arviointi vaan saada oppilaat kiinnostumaan oppimisestaan. Tästä inspiroituneena päätin, että teen erityisesti seiskaluokkalaisten kanssa tänä vuonna niin, että sanon aina <i>hyvä</i>, kun he vaan tekevät jotain, ja yritän välttää viimeiseen asti mäkätystä ja hoputusta, vaikka jollakulla hommiin tarttuminen näyttäisikin kestävän. Parin kuukauden kokemuksen jälkeen jo uskallan sanoa, että alustava vaikutelma on hämmästyttävän positiivinen. Minulta ei ole koskaan pyydetty näin paljon apua ja toisaalta oppilaat eivät ole koskaan keksineet niin paljon niin hyviä omia ideoita, kuin kuluneen parin kuukauden aikana. Ei ole lainkaan tavatonta, että oppilas tulee luokkaan selvästi etuajassa ja kysyy, voiko ryhtyä jo hommiin - ikään kuin siihen nyt lupaani tarvittaisikaan :). <br />
<br />
<h4>
Tämän syksyn käytännön järjestelyt</h4>
<br />
Opetan tänä vuonna pelkästään seiska- ja kasiluokkalaisia. Kasiluokkalaisille tein <a href="https://drive.google.com/file/d/0B4g7abZ7ASCAeW5VbkRndmpsVnM/edit?usp=sharing">tällaisen pohjan tai kehikon</a>, jonka varassa oli tavoitteena edetä syyslomaan saakka. Ideana on siis se, että siihen on merkitty kaikille pakolliset työt, jotka hyvin tekemällä saa seiskan. Korkeampia arvosanoja tavoittelevat voivat tehdä oman valintansa mukaan enemmän ja vaativampia töitä. Yritin korostaa myös, että etenemisjärjestyksen voi itse päättää, mutta käytännössä oppilaat ovat edenneet monisteessa esitetyssä järjestyksessä.<br />
<br />
Kaiken kaikkiaankin tämä kasien kokeilu on ja ei ole toiminut mielestäni hyvin. Jotenkin minusta tuntuu tällä hetkellä, että yksilöllisyyden idea ei lopulta kuitenkaan oikein toteudu ja että toteutus jää pahasti puolitiehen. Suurin osa tekee kyllä ahkerasti töitä, mutta silti tunnelma on yleisesti ottaen erilainen kuin seiskojen tunneilla. Seiskojen tunneilla yksilöllisyys näyttää toteutuvan paremmin ja siksi siellä on erilainen ja iloisempi tekemisen meininki.<br />
<br />
Seiskojen kanssa lähdimme liikenteeseen samaan tapaan kuin monena vuonna aiemminkin. Tehtäväksi tuli tehdä aluksi<a href="http://aikanluokka.wikispaces.com/Seiskat+2014-2015"> omaelämäkerta ja lukupäiväkirja</a>. Aikataulu sovittiin niin väljäksi, että oli oletettavaa, että aikaa tulee jäämään myös muuhun. Luokan seinälle kiinnitettiin tiivistelmä seiskaluokan opsista ja ohjeena oli, että mitä vaan voi tehdä, kunhan se jotenkin liittyy äikän OPS:iin. Koska keksiminen on tottumattomalle vaikeaa, tarjoilen yleensä tunnin aluksi jonkun vinkin, johon voi halutessaan tarttua. Jaan vinkit yleensä myös <a href="https://www.facebook.com/otisaikka">FB-sivulle</a>, josta voi selailla halutessaan vanhojakin vinkkejä. Näiden vinkkien lisäksi aina on mahdollista eismerkiksi lukea novelleja ja tehdä niihin liittyviä tehtäviä.<br />
<br />
Arvaattekin varmaan, että osalle oppilaista toimeen tarttuminen on haastavampaa kuin osalle. Kuten edellä jo sanoin, olen päättänyt silti pidättäytyä mäkättämästä. Sen sijaan koetan mainostaa joka tunnilla sitä, että kaverin tai minut voi aina pyytää apuun ihan missä vaan asiassa. Toiseksi yritän kaikin mahdollisin keinoin suunnata positiivista huomiota oppilaiden toimeliaisuuteen ja nostaa esiin heidän ideoitaan ja toteutuksiaan. Yhtenä keinona on esimerkiksi #päivänilo. Tällä hashtagilla postaan FB-sivulle ilahduttavia tapahtumia tunneilta. Uusi toimintakulttuuri ei synny hetkessä, mutta mielestäni alustavat kokemukset tästä systeemistä ovat hyvin rohkaisevia. Usein saatan tunnilla ihmetellä, että miten kaikki sujuu niin jouhevasti, vaikka suurin piirtein kaikki tekevät ihan eri asioita. Ja aiempaa useammin näen töihinsä todella intensiivisesti uppoutuneita oppilaita.<br />
<br />
Toki minulle aina välillä iskee paniikki. Voiko näin oikeasti tehdä? Oppivatkohan nyt kaikki varmasti riittävästi oikeita asioita? Paniikki iskee osittain sen takia, että kaikki tuntuu vähän liiankin hyvältä ollakseen totta. Niinpä sitten esimerkiksi kuluvalla viikolla olen tehnyt perinteisiä ryhtiliikkeitä ja pakottanut seiskaluokkalaistet kuuntelemaan kaikki samassa tahdissa vaikkapa luentoa muistiinpanojen tekemisestä. Ja tekemään samoja harjoituksia samassa tahdissa. Yllättävän kärsivällisesti he ovat kuunnelleetkin, mutta tunnin lopussa kysyneet vähän kyllästyneen oloisina, että: "Koska me palataan taas siihen normaaliin systeemiin?"<br />
<br />
<h3>
Tavoitteet ensi lukuvuotta varten</h3>
<br />
Elämme tällä hetkellä oppilaiden kanssa selkeästi välitilassa, koska varsinaista yksilöllistä <b>systeemiä</b> meillä ole vielä olemassakaan. Tarkoitan siis sellaista selkeää ja viimeisteltyä systeemiä kuin monilla matikisteilla näyttää jo olevan (ks. esim. linkit postauksen lopusta). Kunnianhimoisen tavoitteenani kuitenkin on, että ensi sykynä valmiina on rakenteet, joiden puitteissa oppilas voi edetä yksilöllisessä tahdissa koko yläasteen äikän. Olen sitä varten hahmotellut asioita <a href="https://docs.google.com/document/d/1XqZmqlSNhpBSKj-n-ip8fNLpS3K_POG1yOkV7euG_3c/edit?usp=sharing">taulukoksi</a> ja käyttänyt pohjana OPS2016 luonnosta. Taulukossa on kolme saraketta, ja tarkoitus on näillä sarakkeilla tehdä eroa bloomilaisittain alemman perustason osaamisen, hyvän keskitason osaamisen ja sen ylittävän kiitettävän/erinomaisen osaamisen välille. Taulukkoon on tarkoitus tavalla tai toisella koota kuhunkin osa-alueeseen liittyvät resurssit ja materiaalit, ja muutama alustava linkki oppimateriaaliwikiin siellä jo onkin. Kaikkineen kyse on vielä selvästi raakileesta, ja kokonaan miettimättä edelleen on esimerkiksi, miten seuraan ja ohjaan edistymistä. Todennäköistä myös on, että vaikka eteneminen voi muuten tapahtua itse valitussa järjestyksessä, tietyistä perusasioista pitää kaikkien aloittaa.<br />
<br />
Tuntuuko kunnianhimoiselta ja yltiöpäiseltä suunnitelmalta? Niin minustakin :) Tällä tiellä aion silti jatkaa. Loppuun liitän vielä kuvan, joka osaltaan vielä havainnollistaa, miksi tulevaisuuden oppiminen on yksilöllistä oppimista. Yksilöllinen oppiminen - sellaisena kuin itse sen ymmärrän - mahdollistaa mielestäni huomattavasti perinteistä opetusta paremmin oheisessa taulukossa mainittujen tulevaisuuden taitojen harjoittelun. Kuva on poimittu Twitteristä <a href="https://twitter.com/growinglearners">@growinglearners</a> twiitistä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRq6XBdq2m48drX9JXUATfL079f753fkkijdZXeSg-2ylEiE2lUdJUDcZc9IfnSfNu-fJ4owJDNPBt3n0onbU0slALwEU2MSgsKSFtSUmwDVsTxvN2P2qFI0m2esX7lgR-Qo0Pb1AKrfk/s1600/IMG_3646.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="317" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRq6XBdq2m48drX9JXUATfL079f753fkkijdZXeSg-2ylEiE2lUdJUDcZc9IfnSfNu-fJ4owJDNPBt3n0onbU0slALwEU2MSgsKSFtSUmwDVsTxvN2P2qFI0m2esX7lgR-Qo0Pb1AKrfk/s1600/IMG_3646.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<h4>
Erinomaisia kuvauksia yksilöllisestä oppimisesta yläkoulussa</h4>
<br />
<ul>
<li>Juha Pietiläinen: <a href="http://maikanpakki.blogspot.fi/2014/09/opetuksen-kulttuurista-oppimisen.html">Opetuksen kulttuurista oppimisen kulttuuriin - kuinka siirsin opetukseni kohti yksilöllisempää oppimisen mallia</a>, osa 1 ja <a href="http://maikanpakki.blogspot.fi/2014/09/opetuksen-kulttuurista-oppimisen_23.html">Opetuksen kulttuurista oppimisen kulttuuriin - osa 2, matematiikan kurssin toteutus</a></li>
</ul>
<ul>
<li>Rita Keskitalo: <a href="http://openbiomi.com/2014/08/06/oppimisen-palapelissa-on-isoja-paloja/">Oppimisen palapelissä on isoja paloja</a></li>
</ul>
<br />
<br />EDIT 21.10.<br />
<br />
<ul>
<li><a href="https://docs.google.com/document/d/12DKEpYwwmE2OnaNVoOhyqtPuyzvysxF9-fiG4C0Kqic/edit?usp=sharing">2014 seiskojen loppusyksyn ohjelma</a></li>
<li><a href="https://docs.google.com/document/d/1nmsQH6wUcRjVEgdJd9sGlOuCN6-KNLzGGJYnFqhjlKM/edit?usp=sharing">2014 kasien loppusyksyn ohjelma</a></li>
</ul><div><br /></div><div>------- </div><div><br /></div><div>EDIT 27.11.2021 Nykysin kehittelen yksilöllistä ja villiä aikuisten kuvataideopetusta osoitteessa <a href="https://omataidekoulu.fi">https://omataidekoulu.fi</a></div>
<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-26696027081390992352014-09-10T09:24:00.000-07:002014-09-10T09:24:20.629-07:00#haastepedagogiikkaaOlen jo vuosia käyttänyt suljettuja FB-ryhmiä niiden oppilaiden kanssa, jotka FB:ssä ovat. Nyt päätin tässäkin asiassa lähteä aiempaa avoimemmille linjoille, ja perustin paljolti Rita Keskitalon <a href="https://www.facebook.com/pages/OBi-Yl%C3%A4koulun-biologiaa-ja-maantietoa/128984050615381?fref=ts">Obi-yhteisön</a> innoittamana äikän opetukselle <a href="https://www.facebook.com/otisaikka">oman yhteisön</a>.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEHGaw9fOQN4TaouHEFp45VudyhX5xjtnRCIVhgeU9Fn2hJacxXjU5CGQ1On5Sexw2gIIFwhjl9-UIs2JVw5dWF-f8F0PEYTELr_0sRdf0sW0SltXciCc7k5EjsTiniZ0HJSg4TDC_4_c/s1600/COFFEE.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEHGaw9fOQN4TaouHEFp45VudyhX5xjtnRCIVhgeU9Fn2hJacxXjU5CGQ1On5Sexw2gIIFwhjl9-UIs2JVw5dWF-f8F0PEYTELr_0sRdf0sW0SltXciCc7k5EjsTiniZ0HJSg4TDC_4_c/s1600/COFFEE.jpg" height="117" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Ensisijaisesti yhteisön on tarkoitus on palvella oppilaita. Aivan kuten koulummekin sivuilla myös äikän sivuilla asetukset ovat avoimet eli kuka tahansa voi jakaa aikajanalla mitä haluaa. Toivon, että oppilaat innostuisivat jakamaan siellä töitään ja ideoitaan ja osallistumaan keskusteluun. Sivujen on tarkoitus olla muun muassa mediakasvatuksen näyttämö, jossa oppilaat voivat harjoitella avointa sosiaalisen median hyöty- ja työkäyttöä.<br />
<br />
Oppilaiden lisäksi tarkoitus on palvella myös huoltajia. Toivon, että sivut tekevät opetusta läpinäkyväksi myös kodin suuntaan. Ilahduttavaa onkin, että yksi huoltaja onkin jo kirjoittanut sivulle kommentin jo muutama päivän sivujen avaamisen jälkeen. Kommentti toimi hyvänä lähtkökohtana keskustelulle luokassa.<br />
<br />
Kolmas tärkeä ryhmä on kollegat ja muu someheimo, joiden läsnäolo sivuilla jo sinänsä on erinomainen esimerkki sosiaalisen median joustavista mahdollisuuksista. Oppilaat kuuntelivat hieman hämmästyneen oloisina, kun esittelin heille keitä esimerkiksi ensimmäisten tykkääjien joukossa on.<br />
<br />
Yksi sosiaalisen median ilmiöitä ja sille luontaisia osallistumisen tapoja ovat erilaiset haastekampanjat, viimeisimpänä esimerkisi <a href="http://www.lukio.fi/kutsumua/">#Kutsumua-kampanja</a>. Tarkoitukseni onkin jatkossa miettiä esimerkiksi, kuinka tätä haastelogiikkaa voisi koulussa hyödyntää ja kehitellä. Tai siis, parasta tietysti olisi, jos oppilaat itse kehittelisivät kampanjoita. Äikän opettajalle tulee ensimmäisenä mieleen vaikkapa joku #luemut -kirjavinkkikamppis tai vastaava. Oppilaille tulee todennäköisesti mieleen jotain ihan muuta.<br />
<br />
Olen ottanut sivuilla käyttöön kaksi hashtagia: #päivänvinkki ja #päivänilo. Ensin mainitulla tägään oppilaille tehtäviä, toinen on tarkoitettu oppimisen näkyväksi tekemiseen ja myönteisen toimintakultuurin ja ilmapiirin vahvistamiseen.<br />
<br />
Tervetuloa tykkäämään ja osallistumaan!Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-33693186521840623772014-03-08T02:48:00.000-08:002014-03-08T02:48:06.236-08:00Haaveista tottaTämä lukuvuosi on ollut jo tähän mennessä erityisen antoisa. Tuntuu siltä, että moni asia edistyy nyt jotenkin ihmeen kepeästi. Yksi todella iso virstanpylväs on nyt saavutettu siinä, että oppilaitteni käytössä on vihdoinkin vakituisesti neljä iPadia. Ja mikä parasta, en ole yksin, vaan meillä on nyt tiimi, johon kuuluu lisäkseni toinen äikänope, kieltenope ja kaksi käsityön opettajaa. Me jaamme yhdessä yhden kuudentoista iPadin salkun. Niinpä meillä on nyt todellakin käsissämme työkalut opetuksen pitkäjänteiseen kehittämiseen. Iloa himmentää ainoastaan se, että kaikki halukkaat kollegat eivät päässeet mukaan tähän "ensimmäiseen aaltoon". Heidän puolestaan iloitsen kuitenkin siitä, että onneksi koulullamme on vihdoin myös useamman vuoden realistinen suunnitelma siitä, miten laitteita jatkossa hankitaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAcUMSvSuTpg6oXjMHOyzSK4D426fY7ePzzwAwtIGONUaKbrscdAuBAqHxYnMTPwqnUrsYcuRig8QVq-coStbI7D1vMj-WxYGq36TyONzpzDBn19OHR3zRyfoCN-GlCu6FRNLzUbR_2a0/s1600/IMG_2805.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAcUMSvSuTpg6oXjMHOyzSK4D426fY7ePzzwAwtIGONUaKbrscdAuBAqHxYnMTPwqnUrsYcuRig8QVq-coStbI7D1vMj-WxYGq36TyONzpzDBn19OHR3zRyfoCN-GlCu6FRNLzUbR_2a0/s1600/IMG_2805.JPG" height="400" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Käsitykseni mukaan tabletlaitteiden opetuskäytön organisoinnissa on tällä hetkellä käytössä lähinnä kahdenlaista mallia. On 1:1-systeemiä ja erilaisilla varaussysteemeillä käytettäviä yhteissalkkuja. Yhteiskäyttöä on meidänkin koulussa harjoilteltu nyt kohta pari vuotta, ja sen perusteena on tietenkin ollut halu resurssin mahdollisimman tasapuoliseen jakamiseen ja halu taata kaikille halukkaille mahdollisuus päästä kokeilemaan. Kummatkin ovat erittäin tärkeitä näkökulmia. Yhteiskäytöön liittyy kuitenkin myös ongelmia, joista osa palautuu siihen tosiasiaan, että iPadit ovat alunperin henkilökohtaiseen käyttöön suunniteltuja laitteita, ja silloin kun niitä käyttää useampi henkilö, aiheutuu tästä ylläpidolle omat haasteensa. Helposti käykin niin, että ylläpito alkaa syödä turhan paljon aikaa eli tärkeintä resurssiamme. Lisäksi yhteiskäyttöön liittyy sama ongelma kuin ATK-luokkiinkin, eli kun tulee joku ongelma (laitteeseen vika, epäasiallista sisältöä tms.), sen selvittäminen on työlästä, kun karrikoiden ajateltuna ensin pitää selvittää, kenen ongelmaa pitäisi selvittää etc.<br />
<br />
Kaikkein suurimpana yhteiskäytön ongelmana näen kuitenkin sen, että silloin kun yhtä salkkua kohden on vaikkapa kolmesataa oppilasta, jää käyttö helposti alustavien (ja usein laite/appsi edellä etenevien) kokeilujen asteelle. Alustavista kokeiluista on tietysti hyvä aloittaa, mutta mitä niiden jälkeen? Toimiva yhteiskäyttö edellyttää myös sitä, että opettaja pystyy hyvin tarkkaan suunnittelemaan opetustaan pitkällä tähtäimellä, jotta osaa tehdä varaukset oikeille tunneille/viikoille. Osalta tämä onnistuu mutta kaikilta ei. Esimerkiksi minulta ei onnistu. Otan yhden esimerkin: olemme yhden seiskaluokan kanssa mukana <a href="http://yle.fi/uutiset/uutisluokka/">Ylen Uutisluokalla</a> ja sen imussa tulemme tekemään uutisia muidenkin luokkien kanssa, ja siihen tarvitsemme iPadeja. Ongelmana tässä vain on, että siinä vaiheessa, kun kuulin ylipäätänsä koko Uutisluokasta ja saimme sovittua aikataulusta, varauslistat olivat jo auttamatta täynnä.<br />
<br />
Omassa koulussamme asiaan kytkeytyy vielä ainakin yksi näkökulma eli BYOD. Meillä on avoin langaton verkko, mutta uskallan väittää, että oppilaiden omien laitteiden pedagoginen käyttö on silti vielä aivan lähtökuopissa. BYODiin liittyy joukko aivan omia pulmia esimerkiksi vastuukysymykset, jos laite rikkoutuu. Suurin ongelma kuitenkin on, että kaikilla yläkouluikäisistäkään ei omaa älylaitetta ole, niinpä koulun pitää pystyä sellainen tarjoamaan. Koska nimenomaan BYOD lienee tulevaisuuden suunta ylipäätänsä, olemme halunneet lähteä nimenomaan sitä kehittämään. Ja juuri tämä on yksi tärkein syy siihen, että yksi salkku tulee ensi syksystä lähtien opettajatiimin käyttöön siten, että äikän ja kieltenopeilla on tunneilla jatkuvassa käytössä kullakin neljä iPadia ja käsityöopettajilla kummallakin kaksi.<br />
<br />
Neljä iPadia luokassa mahdollistaa monenlaisen työskentelyn. Erityisesti alle kahdenkymmenen oppilaan ryhmissä ja oppilaiden omilla laitteilla höystettynä ryhmiin riittää helposti yksi laite. Se riittää ja on pedagogisesta näkökulmasta jossain tapauksissa ehkä parempikin ratkaisu kuin 1:1, koska silloin laitteiden äärellä on pakko keskustella - oma kokemukseni tosin on, että keskustelu oppilaiden välillä on laitteiden äärellä aina erityisen vilkasta, olipa niitä mikä määrä hyvänsä :)<br />
<br />
Ylläkuvatunlainen ratkaisu on mielestämme hyvä myös sikäli, että näin muodostuu viiden opettajan tiimi, joka ylläpitää laitteet itse. Mietimme keskenämme, miten asian hoidamme. Olen varma, että tämä tulee ylipäätänsä lisäämään yhteistyötä välillämme, ja siihen meitä myös velvoitetaan. Ylläpidon lisäksi meiltä edellytetään myös opetuksen kehittämistä ja ideoiden ja kokemusten jakamista. Kerron sitten heti, kun olemme sopineet, miten näihin haasteisiin vastaamme.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-41024678405287235292014-03-02T06:47:00.001-08:002014-03-04T12:06:01.833-08:00SähkökirjailuaTyöskentelen yhtenäiskoulussa ja yksi antoisimmista puolista siinä on, että yhteistyön tekeminen eri-ikäisten välillä on niin helppoa. Mieleeni jäi itämään muistaakseni Twitteristä joulun alla Johanna Loukaskorvelta bongattu idea. Johanna nimittäin kertoi, että hänen työpaikallaan oli joulujuhlassa esitetty satuja, jotka isommat olivat kirjoittaneet ja pienemmät kuvittaneet. Tähän ideaan päätin tarttua, kun omalla työpaikallani yhdessä opekokouksessa taannoin jälleen kerran toivottiin lisää yhteistyötä. Lisäksi pontimena toimi se, että olen jo pidempään halunnut kunnolla testata iPadin kirjan tekoon tarkoitettuja apseja. Tuumasta toimeen siis.<br />
<br />
<h3>
Kirjojen kokoaminen</h3>
<br />
Homma eteni siten, että ensin halukkaat vapaaehtoiset eri luokkien yläkoululaiset oppilaat kirjoittivat satuja. En puuttunut niiden sisältöön tai syntyyn mitenkään. Sen jälkeen kokosin tekstit Googledokumentiksi, jonka linkin jaoin kollegoille. Halukkaat luokat poimivat sieltä itselleen sadun kuvitettavaksi. Kun kuvat olivat valmiit, alkoi kirjojen kokoaminen, mikä osoittautuikin luultua hitaammaksi ja työläämmäksi. Vähän naiivisti olin näet kuvitellut, että napsin iPadillani kuvat kuvista ja kopipeistaan tekstit Googledokumentista suitsaitsukkelaan <a href="http://www.redjumper.net/bookcreator/">Book Creatoriin</a> ja siinä se. Ihan näin helposti se ei kuitenkaan lopulta käynyt.<br />
<br />
Ensiksi kävi ilmi, että ei ole järkevää tehdä yhtä kirjaa, vaan jokaisesta sadusta kannattaa tehdä oma kirjansa. Ainakin minusta tuntuu siltä, että näin teksti on helpommin lähestyttävää. Toiseksi aloin sekoilla appsien kanssa, sillä en kiireessä tajunnut, miten Book Creatorissa muokataan tekstin ominaisuuksia (mm. kokoa) ja hätäpäissäni latasin toisen appsin eli <a href="https://itunes.apple.com/us/app/book-writer-ebook-pdf-creator/id481160195?mt=8">Book Writerin</a>. Nyt jälkikäteen kyllä löysin Book Creatoristakin tekstin editointitoiminnot ja ylipäätänsäki Book Creator alkoi kuitenkin tuntua paremmin toimivalta. Aloin kuitenkin koota kirjoja Book Writerilla, ja seuraava ongelma oli, että kopipeistaaminen Googledokumentista ei tuntunut toimivan kovin näppärästi, eli kopioiminen kyllä onnistui, mutta paste-toimintoa en ollut saada toimimaan. Jälleen ongelma kyllä taisi olla ensisijaisesti käyttäjässä... Hankaluuksia aiheutti myös se, etten osannut oikein hahmottaa kopipeistatessani, että missä kohtaa tekstiä olen menossa. Niinpä lopulta päädyin naputtelemaan tekstit uudestaan suoraan Book Writeriin, mikä näin jälkikäteen tuntuu lievästi epätoivoiselta ratkaisulta. Olisi tietysti kannattanut pätkiä teksti sopiviksi katkelmiksi suoraan Googledokumentissa ja numeroida ne sekoilun välttämiseksi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEWxu7wzB_hyphenhyphenyW5kScHTrhJJWtA58IDsqtxG5aX4iHkgCcmS2Yqf78vTFwtfaccclMf94HHSqv4bPSBVkaZtAcYpWzelzrGNPeC7AzDtIm0E6L_SmBecTntnolv0CRPx-U5s0jG-HM8sY/s1600/IMG_2651.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEWxu7wzB_hyphenhyphenyW5kScHTrhJJWtA58IDsqtxG5aX4iHkgCcmS2Yqf78vTFwtfaccclMf94HHSqv4bPSBVkaZtAcYpWzelzrGNPeC7AzDtIm0E6L_SmBecTntnolv0CRPx-U5s0jG-HM8sY/s1600/IMG_2651.JPG" height="300" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kirjoja luettiin yhdessä Kalevalanpäivänä. Kuva: Maaret Viertiö</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Oma pulmansa tuli siitä, etten ollut esittänyt kuvittajille kahta toivetta. Ensinnäkin olisi kannattanut toivoa myös heiltä, että jakavat sadun palasiksi ja sitten kuvittavat siten, että jokaisesta katkelmasta tulee vain yksi kuva (osa kyllä tekikin näin). Oppilaiden osallisuuden kannalta on mielestäni todella tärkeää, että kaikkien kuvat tulevat mukaan. Toiseksi olisi pitänyt pyytää merkitsemään kuviin, mikä kuva liittyy mihinkin katkelmaan.<br />
<br />
<h3>
Kirjojen jakaminen</h3>
<br />
Tein kirjat omalla iPadillani ja kummastakin edellä mainitusta appsista valmiin kirjan pystyy avaamaan ja katsomaan iBooksissa. Se ei kuitenkaan paljoa lämmitä silloin kun halutaan, että kirjat ovat kenen tahansa katsottavissa millä tahansa laitteella. Kummastakin appsista tuotoksen voi lähettää iTunesiin, mutta nyt täytyy tunnustaa, että tätä vaihtoehtoa en ehtinyt lainkaan tutkia. En jotenkin muutenkaan osaa hahmottaa iTunesin toimintaa. En tiedä miksi, enkä oikein sitäkään, mitä siinä en tajua. En esimerkiksi ymmärrä edes sitä, että jos kirjan lähettää iTunesiin, onko se sitten katsottavissa millä tahansa laitteella? Voiko kirjan sitten esim. upottaa vaikka blogiin tai wikiin? Kummastakin appsista saa ulos myös pdf:n, mutta se ei ole lainkaan sama asia kuin lehteiltävä kirja. Juuri sellaisessa muodossa halusin saada kirjat kaikkien ulottuville. Niinpä en keksinyt muuta keinoa, kuin äänittää videot kirjoista.<br />
<br />
Videoiden tekoa varten latasin Macilleni <a href="http://www.airsquirrels.com/reflector/">Reflectorin</a>, jolla siis pystyy heijastamaan iPadin näytön Macille (ohjelma on saatavilla myös PC:lle). Selasin siis kirjaa iPadilta ja heijastin sen Macille Reflectorilla samalla kun tein kaikesta ruutukaappausvideon <a href="http://www.screencast-o-matic.com/">Screen-cast-o-Maticilla.</a> Syntyneen videon lähetin Dropboxiin, josta noudin sen iMovieen, jolla vielä äänitin videoon ääniraidan ja/tai lisäsin taustamusiikin. Ta-daa, näin syntyi eräänlaisia äänikirjoja, jotka saatoin ladata koulun Youtube-kanavalle. Tämä kaikki kuulostaa nyt ehkä paljon mutkikkaammalta kuin oikeasti onkaan, mutta kaikkeen opetteluun meni kyllä melkoisesti aikaa. Tuohon Reflectoriin minun on pitänyt tutustua jo pidemmän aikaa siksikin, että sen avulla voi ylipäätänsä tehdä iPhonesta/iPadista ruutukaappausvideoita, mikä on tarpeen esimerkiksi silloin, kun pitää opastaa vaikkapa jonkin appsin käytössä.<br />
<br />
Tässä esimerkki yhdestä kirjasta.<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/lfxG-fQfG4Y" width="560"></iframe><br />
<br />
Lisää kirjoja löytyy koulun yhteisestä <a href="http://otalammen-ops.purot.net/satukirjaprojekti">wikistä</a><br />
<br />
Lopuksi on sanottava, että on tietysti hölmöä, että minä editoin kirjat, ilman muutahan se olisi oppilaiden homma. Nyt oli kuitenkin pakko tehdä itse, kun ei minulla ollut antaa oppilaille laitteita. Jatkossa tähän puutteeseen on toivoakseni tulossa helpotusta :)<br />
<br />
EDIT 4.3. Ja nyt vasta tajusin, että tuolla Refletorillahan voi suoraan myös nauhoittaa ruutukaappausvideon ja talentaa sen suoraan koneelle ja sieltä sitten viedä iMovieen, eli yllä kuvattu Screen-cast-o-Matic & Dropbox -mutka on ihan turha (huoh).Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-62030707220555445642014-02-09T07:30:00.000-08:002014-02-13T03:43:49.422-08:00Ilo irti kännyköistäOsallistuin viime viikolla Palmenian järjestämään <i>Media haastaa oppimaan</i> -koulutukseen. Kouluttajana oli <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Sara_Sintonen">Sara Sintonen</a> ja muut osallistujat olivat kaikki myös vihtiläisiä opettajia, mikä teki koulutuksesta erityisen antoisan. Odotin koulutukselta erityisesti kahta asiaa: ensinnäkin enemmän tajua siitä, millainen on se mediamaailma, jossa oppilaani elävät, ja toiseksi ideoita oppilaiden omien kännyköiden hyödyntämiseen opetuksessa. Nämä odotukset todellakin toteutuivat siinä määrin, että haluan nyt jakaa koulutuksen antia myös teille.<br />
<br />
<h3>
Lapset mediatuottajina -tutkimus</h3>
<br />
Nuorten mediamaailmasta käsittelimme koulutuksessa erityisesti oppilaiden kännykkäkuvia, mikä osoittautuikin aivan lottovoitoksi. Olen pitkään ollut innostunut tukivasta oppimisesta, mutta minua on vaivannut se, etten ole omasta mielestäni osannut keksiä hyviä tutkimusongelmia. Koulutus avasi silmäni sille, että oppilaiden kännykkäkuvat totisesti ovat juuri sitä. Sintonen esitteli Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella toteutettua lasten omaehtoista mediatuottamista ja kännykän käyttöä kartoittavaa LATU-tutkimusprojektia. Se on tehty yhteistyössä Aalto-yliopiston ja Pelastakaa Lapset ry:n kanssa.<br />
<br />
<span style="font-family: Georgia, Cambria, Times New Roman, Times, serif;"><span style="font-size: 14px; line-height: 24px;">Projekti on koonnut lasten omaehtoista kuvaamista erittäin havainnollisesti kuvittavan videon:</span></span><br />
<span style="font-family: Georgia, Cambria, Times New Roman, Times, serif;"><span style="font-size: 14px; line-height: 24px;"><br /></span></span>
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/T4qLWdPBoL8" width="560"></iframe><br />
<br />
Jokainen opettaja, jolla on kokemusta esim. tablet-laitteista opetuksessa tietää, mitä tapahtuu ensimmäisenä, kun oppilaat saavat laitteet käsiinsä. He ryhtyvät heti kuvaamaan. Mutta mikä parasta, edes iPadeja ei tarvita, sillä oppilailla on jo valmiina taskuissaan aivan huikea tutkimusaineisto. Heidän omat kännykkäkuvansa ovat loistava tutkimuskohde monestakin syystä. Ensinnäkin ne liittyvät heidän itse tärkeiksi kokemiinsa asioihin, ja toiseksi asian käsittelyä helpottaa, kun aiheesta on jo tutkimusta. Opettajan ei siis tarvitse heittäytyä aivan sokkona uimaan, ja tutkimuksesta saa tarvittavaa taustatukea ja ideaa oppilaiden tutkimustyön ohjaamiselle. Tämä LATU-tutkimusprojektin raportti <i>Lapset mediatuottajina </i>löytyy <a href="http://pelastakaalapset-fi-bin.directo.fi/@Bin/0868535d54850e79269b13ef6d33bbf2/1391954835/application/pdf/1346724/LapsetMediatuottajina_2013.pdf">täältä</a><br />
<br />
Tutkimuksessa on tutkittu 8-11-vuotiaiden ottamia kuvia, ja yksi mielenkiintoisin havainto on <span style="font-family: AGaramondPro; font-size: 12pt;"> "yksilöitymisprosessi: 8–11-vuotiaiden osalta näyttää, että kuvaaminen kohdistuu pääosin omaan arkiympäristöön, kuvauskohteena eivät ensisijaisesti ole
vielä kaverit ja muut ihmiset, ja kännykkätallenteita tuotetaan lähinnä itseä ja omaa lähipiiriä varten. Voidaan ajatella, että omaehtoinen
kuvaaminen ja tallentaminen toimivat lapsen yksilöitymisprosessissa
vahvistavina tekijöinä, tuottaen voimaantumisen tunnetta, visuaalisen
ja audiovisuaalisen ilmaisun ja viestimisen perspektiiviä, esteettisiä kokemuksia sekä mahdollisuutta itsenäiseen asioiden tarkasteluun, tul-
kintaan, kerrontaan sekä itseilmaisuun."</span><br />
<span style="font-family: AGaramondPro; font-size: 12pt;"><br /></span>
<span style="font-family: AGaramondPro; font-size: 12pt;">Koska itse opetan hieman vanhempia, minua kiinnostaa tietysti erityisesti se vaihe, kun kamera kääntyy itseen ja alkaa voimallinen selfie- ja kaverikuvavaihe, ja kuvia jaetaan välillä hyvinkin estottoman oloisesti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Aikuista nämä kuvat saattavat hämmentää, vaikka meidän omassakin FB- ja Twitter-virrassamme on alkanut vilahdella enemmän tai vähemmän ironisia selfieitä. Minulla on hyvin pinnallinen käsitys nuorten kuvista, enkä oikeasti tunne asiaa juuri lainkaan, mutta alustava tuntumani on, että haluaisin opettajana ja aikuisena tarjota nuorille aikuisen peilin ja kenties lisää valinnanvaraa itsensä kuvaamisen konventioihin. Vähän sellaisessa Miina Savolaisen <a href="http://www.voimauttavavalokuva.net/">Maailman ihanin tyttö </a>hengessä.</span><br />
<span style="font-family: AGaramondPro; font-size: 12pt;"><br /></span>
<br />
<h3>
<span style="font-family: AGaramondPro; font-size: 12pt;">Opettaja kokeilee</span></h3>
<span style="font-family: AGaramondPro; font-size: 12pt;"><br /></span>
<span style="font-family: AGaramondPro; font-size: 12pt;">Koulutus oli ilahduttavan toiminnallinen ja ensimmäinen tehtävämme kurssilla oli kehittää ryhmissä joku tunnistettava hahmo ja ottaa siitä jonkun kännykällä kuva. Lopuksi kuvat katsottiin dokumenttikameran välityksellä ja makeiden naurujen säestämänä koko porukan kanssa. Tehtävä oli monin tavoin toimiva ja yksi oivallinen esimerkki omien kännyköiden tarjoamista mahdollisuuksista. Yksinkertaisuudessaan nerokasta oli myös tuo dokumenttikameran hyödyntäminen: kuvia ei tarvinnut lähetellä minnekään, eikä mitään ongelmaa aiheutunut siitä, että kaikilla on vähän erilaiset puhelimet. Tulen varmasti käyttämään tätä tehtävää esimerkiksi ryhmäytymistarkoituksiin, mutta samalla sabloonallahan voi esimerkiksi ottaa tutkailtavaksi stereotyyppiset käsitykset tietyistä ihmisryhmistä. Tässä meidän ryhmän hahmo. Tunnistatko tyypin?</span><br />
<span style="font-family: AGaramondPro; font-size: 12pt;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2iQWqMAqsWNIdvXABVfwROQ9V9ZmSVcbe73RyQZo6IywNaVJBkosJ3Q_mdjOHS7CDmDWzVge5nm_1mqS_Pu8wjK1P_PcDKZirBulFACxtY0N7v5YJ9dfAzJC72_GQ5_w_yyVjSWXKTrM/s1600/IMG_0092.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2iQWqMAqsWNIdvXABVfwROQ9V9ZmSVcbe73RyQZo6IywNaVJBkosJ3Q_mdjOHS7CDmDWzVge5nm_1mqS_Pu8wjK1P_PcDKZirBulFACxtY0N7v5YJ9dfAzJC72_GQ5_w_yyVjSWXKTrM/s1600/IMG_0092.JPG" height="400" width="253" /></a></div>
<span style="font-family: AGaramondPro; font-size: 12pt;"><br /></span>
<span style="font-family: AGaramondPro; font-size: 12pt;"><br /></span>
<span style="font-family: AGaramondPro; font-size: 12pt;">Toinen kännykkäkuviin liittyvä tehtäväidea oli, että oppilaat etsivät omasta kännykästä jonkun kuvan ja sen jälkeen etsivät esim. <a href="http://www.google.com/culturalinstitute/project/art-project">Google Artsista</a> kuvalleen vastinparin, eli kuvan joka muistuttaa tavalla tai toisella omaa kuvaa. Tässä opitaan tietysti esinnäkin tiedonhankintataitoja. Sen jälkeen voidaan jatkaa moneen suuntaan. Voidaan etsiä lisätietoa taiteilijasta, tyylisuunnasta tms. tai voidaan tehdä kuva-analyysiä tai esim. kirjoittaa tarinaa. Google Artsin lisäksi kurssilla tuli esiin myös toinen aivan hillitön kaikenlaisen materiaalin aarreaitta, joka syystä tai toisesta on mennyt ainakin minulta ohi eli <a href="https://www.finna.fi/">https://www.finna.fi</a></span><br />
<span style="font-family: AGaramondPro; font-size: 12pt;"><br /></span>
<span style="font-family: AGaramondPro; font-size: 12pt;">Kurssilla esiteltiin useitakin viehättäviä esimerkkejä lasten itse tekemistä tai heidän teoksistaan kootuista sähköisistä kirjoista. Kiva idea oli esimerkiksi sellainen, jossa olikin vaihteeksi lähdetty liikkeelle äänistä. Oppilaille oli annettu läjä paperia ja niistä oli pitänyt tuottaa ja äänittää neljä erilaista ääntä. Näiden äänien perustalle oli sitten alettu kehittää kuvaa ja tarinaa. Kurssilla esitellyt esimerkit oli koottu <a href="http://www.redjumper.net/bookcreator/">Book Creatorilla</a>, mutta vaihtoehtoja on toki <a href="http://www.teachthought.com/apps-2/15-literacy-apps-to-create-books-on-the-ipad/">muitakin</a>.</span><br />
<span style="font-family: AGaramondPro; font-size: 12pt;"><br /></span>
<span style="font-family: AGaramondPro; font-size: 12pt;">Teimme myös stopmotion-animaatiot pienissä ryhmissä, ja yllättävän kivoja toteutuksia syntyi, kun jokainen ryhmän jäsen kaivoi laukustaan yhden esineen, ja niistä sitten kehiteltiin pieni animaatio. Jälleen osallistujien omilla laitteilla. Lisäksi tutustuimme lyhyesti muutamiin sovelluksiin/palveluihin eli <a href="https://www.edmodo.com/">Edmodoon</a>, <a href="http://www.aurasma.com/#/partner">Aurasmaan</a> ja <a href="http://prezi.com/">Preziin</a>. Nämä kaikki olivat minulle jollain lailla jo ennestään tuttuja, ja Edmodolle ei meillä Vihdissä juuri ole toivottavasti jatkossa käyttöä, sillä otamme syksystä lähtien käyttöön <a href="http://www.tiera.fi/palvelut/projektivaiheessa-olevat-palvelut/tiera-oppimisymparisto">Tieran Oppimisympäristön</a>. Preziä tulee yllättävän vähän käytettyä, vaikka se on erinomainen työkalu. Kenties alan käyttää sitä jatkossa enemmän, nyt kun esityksiä voi tehdä myös iPadilla. Aurasma on näistä minulle uusin tuttavuus, ja sen käyttö on ollut vasta leikkimisen asteella. </span><br />
<span style="font-family: AGaramondPro; font-size: 12pt;"><br /></span>
<span style="font-family: AGaramondPro;">Omien kännykkäkuvien tutkimisen ohella kurssilla tuli esiin toinenkin tutkimusidea. Sintonen esitteli nimittäin kurssin aluksi pelivertailua, jonka hän oli tehnyt muutaman lapsen kanssa. Oli pelattu samaa peliä sekä lautapeli- että iPad-versiona ja sitten kirjattu ylös havaintoja molempien hyvistä ja huonoista puolista. Myös tämän voisi hyvin tehdä oppilaiden kanssa, sillä monista peleistä saa myös sähköisen version. Esim. shakki, kiinanshakki, tammi, Uno, ristinolla etc. löytyvät myös Appstoresta. Oppilaat voisivat pelata ja sitten joko kirjoittaa tutkimusraportin tai esitellä muuten havaintonsa.</span><br />
<span style="font-family: AGaramondPro;"><br /></span>
<span style="font-family: AGaramondPro;">Kurssin päätteeksi saimme vielä innostavan kotitehtävän. Tehtävänämme on yksinkertaisesti tehdä maksimissaan puolentoista minuutin video aiheesta "hyödyllinen taito ja tärkeä tieto". Mahtava aihe! Näitä kurssin videoita varten perustetaan Youtube-kanava ja linkitän sen tänne, heti kun se on perustettu. Ja koska joku voi kaivata kaveria avuksi, päätimme järjestää meidän koululla hiihtoloman jälkeen avoimen vertaisvideopajan, jossa tehtävää voi työstää halutessaan yhteistuumin.</span><br />
<br />
<span style="font-family: AGaramondPro;">EDIT 13.12.2014</span><br />
<br />
<span style="font-family: AGaramondPro;">Oppilaiden omiin kännykkäkuviin liittyen: Mediataitokoulusta löytyy erinomainen opas <a href="http://www.mediataitokoulu.fi/kuvia.pdf">Kuvia minusta ja sinusta</a>, joka "</span><span style="font-family: AGaramondPro;"><span>antaa eväitä vastuulliseen kuvaamiseen sekä kuvien
julkaisemiseen verkossa. Materiaalissa keskitytään erityisesti itsestä
ja muista ihmisistä otettuihin kuviin. Materiaali on suunnattu
sosiaalisen median käyttöä aloittelevien lasten ja nuorten kanssa
työskenteleville aikuisille, erityisesti opettajille."</span> </span>Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-42378594601821882412014-01-17T04:20:00.001-08:002014-01-17T04:21:39.831-08:00Vaihtoehto leffamaratonilleKari Kinnunen kirjoittaa tänään postilaatikkoon kilahtaneessa Opettaja-lehdessä (17.1.2014), että uuden opsin sunnittelun eräänä johtotehtävänä on ollut "yhtenäisyyden ja yhteistoiminnallisuuden vahvistaminen ja siirtyminen entistä enemmän oppiainerajat ylittävien kokonaisuuksien hallintaan. Tämä muuttaisi myös opetusta ja sen suunnittelua yhteistyön ja vuorovaikutuksen suuntaan."<br />
<br />
Meidän koulussa tämäntapaista toimintaa on harjoiteltu jo usean vuoden ajan erilaisten teemaviikkojen aikana. Kokemukset ovat olleet mielestäni siinä määrin rohkaisevia, että olisin aivan valmis siirtymään tämän tyyppiseen työskentelyyn aivan vakituisesti. Ja itse asiassa vasta sillä tavalla oikein päästäisiinkin itse asiaan, kun oppilaatkin alkaisivat pitää tämäntyyppistä työskentelyä "oikeana opiskeluna", ja he pääsisivät toden teolla kehittämään työskentelytaitojaan.<br />
<br />
Viimeisin projekti tehtiin syyslukukauden viimeisellä viikolla. Silloinhan tunneista tulee helpsoti usein pelkkää elokuvien katsomista. Tälle piti nyt senkin takia keksiä vaihtoehto, että koulun leffalisenssi meni sopivasti umpeen joulukuun puolivälin kieppeillä. Seiska- ja kasiluokkalaisille oli tarjolla erilaisia lyhyempiä pajoja, mutta ysiluokkalaiset joutuivat tositoimiin. He saivat tehtäväkseen <i>Ihmisen jälki</i> -projektin.<br />
<br />
Suunnittelimme projektin yhdessä historian/yhteiskuntaopin ja mantsa/bilsa open ja opon kanssa. Halusimme pitää kokeeksi tehtävänannon hyvin väljänä ja monitulkintaisena, jotta oppilaiden luovuudelle ja ajattelulle jäisi mahdollisimman paljon tilaa. Käynnistimme projektin siten, että aloimme hyvissä ajoin etukäteen enempiä selittelemättä jakaa ysien fb-ryhmään erilaisia kuvia, jotka merkitsimme aina tagilla "ihmisen jälki". Aika pian ensimmäiset alkoivat kummastella, että mitä nämä nyt oikein ovat. Vastasimme aina vaan, että miettikää itse. Vähän ennen projektin alkua joku oppilaskin sitten jakoi ryhmään jonkun muistaakseni formuloihin liittyvän linkin samalla tagilla :)<br />
<br />
Varsinainen tehtävänanto oli yksinkertainen. Tässä ohjediat:<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="true" frameborder="0" height="270" mozallowfullscreen="true" src="https://docs.google.com/presentation/d/1jMPxcwYm6bovqBskRHYktZDbmJEki35VXZS79OSiv1o/embed?start=false&loop=false&delayms=3000" webkitallowfullscreen="true" width="460"></iframe><br />
<br />
Kuten ohjeista näkyy aikaa työskentelyyn oli kaksi kokonaista koulupäivää ja kolmas päivä käytettiin tuotosten esittelyyn. Tuotos sai olla tekstilajiltaan aivan mikä tahansa. Monet tekivät erityyppisiä suullisia esityksiä. Ohjaaminen tapahtui siten, että oppilaat varasivat aikoja ohjausvastaanotoille, vähän samaan tapaan kuin yliopistolla. Työskentely sujui rennosti ja mukavasti.<br />
<br />
Seuraavalla kerralla olisi mukava panostaa tavalla tai toisella vielä enemmän ympäristön viihtyisyyteen ja eväisiin :) Aivan erityisen hedelmällistä oli, kun kävimme töitä yhdessä läpi. Oli antoisaa, että paikalla oli koko luokkataso (neljä luokkaa) ja vertaisten lisäksi kolme opettajaa antamassa töistä palautetta eri näkökulmista. Tällaista lisää!<br />
<br />
Tässä vielä lopuksi yhden ryhmän liikennettä käsittelevä työ:<br />
<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/8xk94aF7wys" width="560"></iframe>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-7508226813337765852013-11-21T10:31:00.002-08:002013-11-21T10:31:45.437-08:00Ysien kielenhuoltokertaus<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
Yhdeksännen luokan kielenhuollon perusasioiden kertaus sujui tänä vuonna siten, että oppilaiden tehtävänä oli aluksi kerrata asioita omatoimisesti ja tehdä luokasta löytyvien oppikirjojen sisältämiä tahtäviä. Sen jälkeen piti tehdä pienissä tyhmissä tai parin kanssa lyhyt opetusvideo itsevalitusta kielenhuoltoaiheesta.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Videoiden teon yhteydessä keskustelimme siitä, millainen on hyvä opetusvideo. Tulimme siihen tulokseen, että se on esimerkiksi sopivan pituinen - ehdottomasti se ei saa olla liian pitkä, sellainen, jota kukaan ei jaksa katsoa. Asiaa ei saa olla yhdessä videossa liikaa. On parempi tehdä mieluummin useampi lyhyt video kuin yksi pitkä. Lisäksi hyvässä videossa käytetään niin ääntä, kuvaa kuin tekstiäkin asian havainnollistamiseen. Huumori on lisäbonusta, ja myös tekijänoikeuksista pitää muistaa huolehtia. Hyvän videon tekeminen ei ole lainkaan niin yksinkertaista, kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Jos et usko, kokeile itse :)</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tässä esimerkki yhdestä videosta<br />
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/zjHBfNp5Vj0" width="420"></iframe><br />
<br />
Kun videoita katsottiin, niistä opitusta tehtiin muistiinpanoja, ja näin syntyi lunttilappu kokeeseen. Tarvittaessa tietoja täydennettiin vielä muiden lähteiden avulla. Kokeen jälkeen tehtiin vielä itsearviointia, jonka merkitys arvosanalle onkin itse koetta suurempi. Ylipäätänsä asiaa kerrattiin nyt siksi, että parhaillaan on menossa runojakso, jonka päätteeksi jokainen kirjoittaa ns. <a href="http://puimuri.wikispaces.com/Oma+runoty%C3%B6">"Oman runotyön"</a>, jonka arvioinnissa kiinnitetään myös oikeakielisyyteen aiempaa enemmän huomiota.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6V95Ks2az1idg6xyRI-O3IaZzpgvRVuIUc5jVaIH513Eb6yVl8WIRlvkdX7ZqYyFS8GpXFEVWgEHiZ2HkjS3_re3l0LEWXnatDyfmjDPMZEBs7CMdV1Xe-Hug0QFsyRnJH_J0y2LV8q4/s640/blogger-image-673941394.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="299" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6V95Ks2az1idg6xyRI-O3IaZzpgvRVuIUc5jVaIH513Eb6yVl8WIRlvkdX7ZqYyFS8GpXFEVWgEHiZ2HkjS3_re3l0LEWXnatDyfmjDPMZEBs7CMdV1Xe-Hug0QFsyRnJH_J0y2LV8q4/s400/blogger-image-673941394.jpg" width="400" /></a></div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kokeiden palautustunnilla kerrattiin vielä muutama kiperäksi osoittautunut kohta Kahoot!-sovelluksella <a href="https://play.kahoot.it/#/k/69a8e586-ffa5-4a79-b08e-07c198ee3604">tehdyn pelin</a> avulla. Kuten useammatkin Kahootia kokeilleet kollegat ovat Twitterissä kertoneet, oppilaat innostuvat pelaamisesta varmasti. Harvoin he muutoin kielenhuoltotunnilla hihkuvat, että: "Lisää tätä!!"</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-85840982514073038702013-11-20T21:59:00.000-08:002013-11-20T21:59:40.605-08:00Sanaluokkia ja sijamuotoja seiskoilleKaivan kärkeen verta nenästäni ja totean, että mielestäni sanaluokkien ja sijamuotojen tankkaamisessa ei ole paljoakaan järkeä. Ainakaan siinä mittakaavassa, missä niitä peruskoulussa yleisesti tankataan. Hieman karrikoiden sanottuna moni seiskaluokkalainen on yläkouluun tullessaan siinä uskossa, että äikkä ON sanaluokkia, sijamuotoja ja tarinoiden kirjoittamista. Ja that's it.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Verbi on kieltämättä hyödyllinen käsite, ja koska se on myös lauseen ydin, siihen kannattaakin vähän perehtyä. Ylipäätänsä lausetajun kehittäminen on tärkeää, koska se on yhteydessä kirjoittamisen ja ajattelun selkeyteen. Niinpä kasilla paneudummekin hartaudella lauseoppiin, mutta sivuutamme seiskalla sanaluokkien ja sijamuotojen kertauksen mahdollisimman nopeasti. Samalla valjastamme kertauksen muiden taitojen kuten opiskelutekniikan ja ryhmätyötaitojen harjoitteluun.<br />
<br />
Minulla on sellainen kuva, että oppilaille ei alakoulun aikana useinkaan ole hahmottunut, miten sanaluokat ja sijamuodot liittyvät toisiinsa. Niinpä tein heille pienen johdantovideon, jossa yritän selittää juuri tämän.<br />
<br /></div>
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/bJyalbrcRvA" width="420"></iframe>
<br />
<br />
Tämän jälkeen alkaa asian harjoittelu ja valmistautuminen kokeeseen. Olen koonnut harjoitusmonisteen, jota käytämme vuodesta toiseen, eli kerään monisteet pois, kun niitä ei enää tarvita. Oppilaat saavat tehdä kokeeseen lunttilapun, ja koe tehdään ryhmissä. Jaan oppilaat arpomalla 3-4 hengen ryhmiin. Kaikki ryhmän jäsenent saavat ja täyttävät oman koepaperin, mutta tarkistan joka ryhmästä vain yhden, sattumanvaraisesti käteen osuvan paperin, ja kaikki saavat saman arvosanan. Koe kestää kaksoistunnin ja aina noilla tunneilla toivon, että voisin pitää jokaisella tunnilla kokeet. Harvoin näkee nimittäin niin aktiivista ja kaikin puolin mainiota ryhmässä työskentelyä. Ryhmissä käydään aivan mahtavia keskusteluja sanojen luokittelusta.<br />
<br />
Jakso loppuu itsearviointiin ja se onkin oikeastaan koko jakson tärkein osuus. Alla muutama apukysymys esimerkin vuoksi. Hyvin tehdyllä itsearvioinnilla voi vielä nostaa omaa kokeensa arvosanaa - enemmän tai vähemmän :)<br />
<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="true" frameborder="0" height="299" mozallowfullscreen="true" src="https://docs.google.com/presentation/d/1KfWthBl04wg1yKNLillfUz0wprCqpewt0LtJ-IJJo14/embed?start=false&loop=false&delayms=3000" webkitallowfullscreen="true" width="480"></iframe>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-84586919766316835912013-11-13T22:25:00.000-08:002013-11-13T22:25:18.596-08:00Oppilaiden osallisuudestaJatkan edelleen sen saman pedagogisen johtamisen koulutuksen annin ammentamista, joista edellisessäkin postauksessani kirjoitin.<br />
<br />
Olen ollut koulutukseen monin tavoin tyytyväinen, enkä vähiten siksi, että koulutuksessa on jatkuvasti puhuttu myös oppilaista. Niinpä viime kerrallakin käsiteltiin paljon oppilaiden osallisuutta. Ulla Rasimuksen mukaan on ensinnäkin tärkeää muistaa, että osallisuus on eri asia kuin osallistuminen. Osallistuminen voi kyllä olla osallisuutta, mutta osallisuus on pelkkää osallistumista laajempi käsite ja sitä voidaan ajatella esimerkiksi seuraavanlaisen jaottelun avulla:<br />
<ol>
<li>sosiaalinen osallisuus</li>
<li>tiedollinen osallisuus</li>
<li>päätöksentekoon osallistuminen</li>
<li>jaettu vastuu</li>
<li>osallisuus yhteiseen tarinaan</li>
</ol>
<div>
Toisekseen oppilaiden osallisuutta voidaan hahmottaa myös <b>osallisuuden portaiden</b> avulla. Alimmilla tasoilla on kyse erilaisista näennäisdemokraattisista toimista. Oppilailta kysellään kyllä kantaa milloin mihinkin ja heidän kanssaan ideoidaan erilaisia tavoitteita ja toimia, mutta aikuiset kuitenkin aina päättävät, eikä aikuisten asettamia reunaehtoja kyseenalaisteta. Täytyy todeta, että omassa koulussamme ollaan valitettavasti enempi tai vähempi juuri tällä tasolla. Toivon, että pääsisimme jossain vaiheessa seuraavalle tasolle, joka tarkoittaisi siirtymistä luovaan yhteistyöprosessiin. Se tarkoittaisi sitä, että asiat etenisivät oppilaiden ja aikuisten välisessä luovassa, uusia asioita kehkeyttävässä prosessissa, jossa asioita pohdittaisiin avoimesti ja ratkaisukeskeisesti. Pitäisi päästä siihen, että me todella arvostaisimme oppilaiden tuoreita näkemyksiä ja hakisimme aktiivisesti jatkuvasti keinoja niiden huomioimiseen ja toteuttamiseen.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ulla Rasimus on mielestäni on koko koulutuksen ajan aivan oikein korostanut sitä, että oppilaiden osallisuuden kokemusten kannalta on kaikkein olennaisinta se, mitä oppitunneilla tapahtuu. Hän esitteli luokkakokouksien pitämistä yhtenä mahdollisuutena osallisuuden lisäämiseen. Luokkakokoukset ovat selkeästi sukua käytännölle, jonka olen oppinut edellisessä työpaikassani Kilterin koulussa, jonka toimintakulttuuriin vaikuttavat toivoakseni edelleen <a href="http://www.jyvaskylankoulutuskeskus.fi/yritys/henkilot/kouluttajat/39-kalevi-kaipio">kaipiolaisen</a> yhteisökasvatuksen periaatteet.<br />
<br />
Kilterissä opin taitavilta ja kokeneilta kollegoiltani, että kun luokassa tulee vastaan mikä tahansa ongelma, on ongelman ratkaiseminen aina koko luokan asia. Koko luokka saadaan helposti mukaan, kun kysytään kaikilta ja kuunnellaan oikeasti kaikkia. Helpoimmin tämä tapahtuu siten, että kaikki kirjoittavat ensin näkemyksensä kulloiseenkin asiaan paperille, jonka jälkeen opettaja kokoaa näkemykset näkyville, niin että yhteiseen ongelmanratkaisuun voidaan käydä nimenomaan oppilaiden, ei opettajan - ajatuksista lähtien. Tärkeää on, että opettaja ei muokkaa eikä sensuroi mitään.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhy4_0YvnJ61-ExP2UDRGZkQkCH1P_Jiqob0mee9-ISFWkvAyXwi3Tbuu1NsB-zizxFi7PUhBGE4ennUZFJ4LL2cyVJ-uYERiGYS0lTkDKLamzzML407JzA7yqKlpECqfroO8uq3H569QM/s1600/IMG_2145.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="251" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhy4_0YvnJ61-ExP2UDRGZkQkCH1P_Jiqob0mee9-ISFWkvAyXwi3Tbuu1NsB-zizxFi7PUhBGE4ennUZFJ4LL2cyVJ-uYERiGYS0lTkDKLamzzML407JzA7yqKlpECqfroO8uq3H569QM/s400/IMG_2145.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: SPangborn CC-BY-NC-ND</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div>
<br />
Käytin tätä menetelmää viimeksi viime viikolla, kun tietooni tuli, että on syytä keskustella valvontaluokkani kanssa kännyköiden käytöstä oppitunnilla. Kysyin oppilailta kolme kysymystä:<br />
<ol>
<li>Milloin kännykän käyttö on ongelmallista ja häiritsee oppimista?</li>
<li>Milloin ja miten kännykästä voi olla iloa opiskelussa?</li>
<li>Kuinka paljon/usein meidän luokan tunneilla esiintyy häiritsevää kännykän käyttöä?</li>
</ol>
<div>
Kahteen ensimmäisen kysymykseen tulleet vastaukset kokosin <a href="https://docs.google.com/document/d/1V0UeLeNWg1NRQYVBaqSbQohvwnHRdLYFfQftKo3RJcg/edit?usp=sharing">Google-dokumenttiin</a>, jota katsoimme yhdessä. Vastaukset viimeiseen kysymykseen luin suoraan papereista. Kävimme dokumentin äärellä vilkkaan keskustelun kännykän käytöstä ja synnytimme mielestäni yhteistä ymmärrystä tilanteesta. Tällainen keskustelu tuottaa parhaimmillaan käsittääkseni rakentavaa vuorovaikutusta luokkaan ja sitä kautta juuri niitä osallisuuden kokemuksia. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lopuksi haluan vielä sanoa, että minua ei oppilaiden kännyköiden käyttö häiritse oikeastaan koskaan. Enemmän minua häiritsee oma kyvyttömyyteni valjastaa niitä täysimääräisesti ja monipuolisesti opiskelukäyttöön. Lisäksi olen alkanut yhä useammin huomata, että monet oppilaat pystyvät itse asiassa keskittymään kännykkä kädessä parhaiten, myös esimerkiksi opettajan ohjeiden kuuntelemiseen. Ja ylipäätänsä hommat näyttävät sujuvan parhaiten silloin, kun oppilaat tekevät useampaa asiaa yhtä aikaa. Yleinen ja tuhatvuotinen huoli nuorison rappiosta taitaa siis olla - jälleen kerran - turha.</div>
</div>
<div>
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-17201089653038603562013-11-12T11:53:00.000-08:002013-11-12T13:59:11.084-08:00Ajantaju hakusessaViime viikolla jatkui se erinomainen pedagogisen johtamisen koulutus, josta kirjoitin jo <a href="http://openapua.blogspot.fi/2013/10/johtoryhmahommaa.html">aiemminkin</a>. Tällä kertaa käsittelimme monenlaisia teemoja ja palasimme muun muassa siihen kaikkein polttavimpaan eli aikaan. Siitä tuntuu olevan koko ajan puute. Olen kuullut tähän tähän asti kolmenlaisia ratkaisuehdotuksia koulussa työskentelevien krooniseen aikapulaan. Kaksi yleisintä ratkaisuehdotusta, joita rehtoreilta yleensä tulee on a) lisää lukkariin merkittyä palaveriaikaa b) opettajat kokonaistyöaikaan. Molemmat ovat TEORIASSA ihan hyviä ratkaisuja, mutta vaativat johtamiselta todella paljon! Suurimmassa osassa kouluja johtaminen lienee sen laatuista ja -tasoista, että nämä ratkaisut pahentavat kaikkia ongelmia, eivät suinkaan ratkaise niitä. Ensin pitää tapahtua paljon, ennen kuin noita kumpaakaan kannattaa edes harkita. Pitää esimerkiksi syntyä syvällinen ymmärrys joistakin ajankäyttöön liittyvistä lainalaisuuksista ja ongelmista. Näistä tärkeimpiä ovat nämä:<br />
<br />
1) Ryhmällä ei ole ajantajua.<br />
2) Erityistä huomiota kannattaa kiinnnittää <i>toisten ajan</i> käyttöön.<br />
<br />
Ryhmällä ei ole ajantajua, ja siksi on aivan ensiarvoisen tärkeää, että koulun johdolla on. Varsinkin isoissa kouluissa tapahtuu koko ajan paljon, ja erilaiset tiimirakenteet ovat tosiasia kaikkialla. Jälki on kuitenkin hirveää, jos tiimit saavat vapaasti käyttää paitsi omaansa myös muiden aikaa. Johtoryhmän yksi olennaisimpia tehtäviä onkin koordinoida ajan käyttöä, ja aivan erityisen varovainen pitääkin olla aina kun käytetään <i>toisten aikaa</i>.<br />
<br />
<i>Toisten ajan</i> käytössä ollaan kuitenkin vanhastaan kouluissa oltu hyvinkin huolettomia. Opettajia istutetaan edelleen monissa kouluissa aivan surutta isolla joukolla kuuntelemassa, kun yksi puhuu asiaa, joka pahimmissa tapauksissa:<br />
<br />
a) on suurelle osalle sanomattakin itsestäänselvää<br />
b) koskettaa pahimmillaan vain pientä osaa kuulijoista<br />
c) jonka voisi nopeasti lukea omalla ajallaan, silloin kun parhaiten sopii<br />
<br />
Aika hurjaa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizefDCSpFhvhCPVEy8OhUO59jV60aEYKBRe8hYaHu6qG8y3OHOjNKoM9dQQo2IbBHFd93OPGitFz8e_8G-xnUIdLUc-ZEwuUwWQGV1UCjSP7LIbTx_29_iEal5POky1sw7J_xW92i4rtI/s1600/Aikakuva+(1).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizefDCSpFhvhCPVEy8OhUO59jV60aEYKBRe8hYaHu6qG8y3OHOjNKoM9dQQo2IbBHFd93OPGitFz8e_8G-xnUIdLUc-ZEwuUwWQGV1UCjSP7LIbTx_29_iEal5POky1sw7J_xW92i4rtI/s400/Aikakuva+(1).jpg" width="226" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: HikingArtist.com CC-BY-NC-ND</td></tr>
</tbody></table>
<br />
On olennaista monenkin asian kannalta, etä ihminen tekee tärkeitä asioita. Muita ei oikein kannata tehdä. Ja opettajat tekevät juuri sen tyyppistä asiantuntijatyötä, että heille ei kannata maksaa ajasta (so. siitä että he istuvat tietyssä paikassa tiettyyn aikaan) vaan siitä työstä, mitä he tekevät. Työn merkityksellisyyden kokemuksesta on kyse myös esimerkiksi Varpu Kaarenojan taannoisessa ajatuksia herättävässä artikkelissa <a href="http://ylioppilaslehti.fi/2013/11/parempaakin-tekemista/">Parempaakin tekemistä</a>, jossa hienosti kuvataan juuri sitä, että muuta kuin tärkeitä töitä ei oikeastaan kannata tehdä.<br />
<br />
Kun opettajakunta nuokkuu kokouksessa, ongelmana on juuri se, että siellä tapahtuu jotain sellaista, jota opettajat eivät koe merkitykselliseksi, joka heidän mielestään ei ole tärkeää. Tässä tilanteessa rehtori usein - ymmärrettävästi - turhautuu. Tilanne ei kuitenkaan korjaudu sillä, että rehtori <b>sanoo</b>, että kaikkien pitäisi nyt tajuta, että tämä on teille kaikille tärkeää, halusitte tai ette. Pikemminkin käy päinvastoin. Jotain muuta tarttis keksiä.<br />
<br />
Olen todella iloinen siitä, että saan tehdä töitä koulussa ja johtoryhmässä, jossa on halua ja kykyä kohdata rohkeasti isoiltakin tuntuvia haasteita. Kevätlukukaudella käymmekin OPS-työn ohessa kehittelemään reippaasti pieniä ajankäyttökokeiluja. Tavoitteena on löytää käytänteitä siihen, että kaikkien ei aina tarvitsisi tehdä välttämättä samassa paikassa, samaan aikaan samaa. Luokassa sitä kutsutaan eriyttämiseksi. Ei kai se ihan mahdotonta voi olla opehuoneessakaan.<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-89902256381861861742013-11-03T01:44:00.000-07:002013-11-03T02:59:22.515-08:00OPS2016-liekehdintää<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEatdQLO3tNSc_iC_k8BB8rfxeIfTGWyHdPr-l05imHeiymP-4MapC43vRJHZ9QoiPhyJ3tfHF4Z6BHp1eu9XCrHCm9x6AC87nvezEazxwRiPlB_2m5pO8te32RZymS5tIjzkoi1lTs48/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2013-11-2+kello+22.41.11.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="226" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEatdQLO3tNSc_iC_k8BB8rfxeIfTGWyHdPr-l05imHeiymP-4MapC43vRJHZ9QoiPhyJ3tfHF4Z6BHp1eu9XCrHCm9x6AC87nvezEazxwRiPlB_2m5pO8te32RZymS5tIjzkoi1lTs48/s320/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2013-11-2+kello+22.41.11.png" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Olen lievästi sanottuna liekessä OPS-uudistuksesta. Uudistus on todella tervetullut mahdollisuus opetuksen ja koulun toimintakulttuurin kehittämiseen, ja <a href="http://www.oph.fi/download/146131_Luonnos_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteiksi_VALMIS_14_11_2012.pdf">luonnostekstin</a> viidessä ensimmäisessä luvussa korostetaan mielestäni juuri niitä asioita, joita itsekin pidän tärkeinä. Jotta OPS voisi siirtyä teoriasta käytäntöön, siihen pitää haluta ja uskaltaa luoda henkilökohtainen suhde. Aloitan tuon suhteen luomisen kokoamalla ja tiivistämällä tekstistä ne asiat, jotka itseäni puhuttelevat eniten. Koetan siis nähdä, mikä itselleni on asian ydin. Myöhemmin luen tekstiä uudestaan nähdäkseni, mitä kaikkea minulla on ensimmäisellä kierroksella jäänyt huomaamatta. Pidän tärkeänä, että sisäistän riittävän vankasti yleisen osan, ennen kuin oppiaineosa ilmestyy.<br />
<br />
Yleisen osan luonnoksen ensimmäistenkin lukujen lukeminen on hämmentävää puuhaa, koska alalukuja on paljon, ja lukiessa tulee helposti tunne, että samat asiat toistuvat uudestaan ja uudestaan eri otsikoiden alla. Niinpä ajattelin aloittaa luonnostekstin haltuun ottamisen tekemällä jonkinlaisen tiivistelmän tekstistä. Minun mieleeni nousee päällimmäiseksi ilo seuraavista :<br />
<br />
<ul>
<li><b>Suhde oppilaaseen</b>. Tekstissä puhutaan mielestäni paljon arvostavasta ja oppilasta kunnioittavasta vuorovaikutuksesta ja oppilaan aidosta kohtaamisesta ja kuuntelemisesta. Tekstissä puhutaan myös useassa kohdassa eri sanoin siitä, että oppimisen pitäisi olla sellaista, että oppilas voi kokea sen mielekkääksi ja itselleen merkitykselliseksi. Lisäksi useassa yhteydessä korostetaan osallisuuden kokemusten merkitystä ja oppimisen iloa, sekä turvallisuutta ja hyvinvointia.</li>
</ul>
<ul>
<li><b>Oppilaan toiminta ja oppiminen</b>. Oppimista on jo pitkään kuvattu konstruktivismin hengessä oppilaan aktiivisena toimintana, jossa hän liittää uusia tietoja aikaisempiin tietoihinsa jne. Tämä kuva uhkaa usein jäädä vähän mekaaniseksi tiedon hankinnaksi, prosessoinniksi ja tallentamiseksi. Siksi iloitsenkin siitä, että luonnoksessa hahmotellaan useassa kohdassa toimintaa, jossa oppilas toimii uteliaan ja rohkean, omiin hoksottimiinsa luottavan tutkijan tavoin. Hän ei vaan etsi ja muokkaa tietoa, vaan toimii tiedon kanssa. Pohtii omaa ajatteluaan, muodostaa hypoteeseja, analysoi, päättelee, tarkistaa käsityksiään, ratkoo vastaan tulevia ongelmia ja tuottaa uutta tietoa. Sekä itsenäisesti että vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Luovuus ja kekseliäisyys liittyy itseilmaisun ohella olennaisesti myös ajatteluun. Tykkään!</li>
</ul>
<ul>
<li><b>Tieto- ja viestintätekniikan rooli</b>. Se on kaikkien asia ja sitä käytetään monipuolisesti eri oppiaineissa ja kaikilla vuosiluokilla. Sitä käytetään koska se avaa uusia mahdollisuuksia ajatteluun ja oppimiseen, ja tekniikan avulla kehitetään vuorovaikutteisia pedagogisia käytäntöjä. Sen avulla vahvistetaan oppimismotivaatiota, itseohjautuvuutta ja luovuutta. Sitä hyöydynnetään vuorovaikutukseen, tiedon kanssa työskentelyyn,<b> </b>uuden tiedon luomiseen ja ongelmanratkaisuun. Sen avulla vahvistetaan yhteisöllisen työskentelyn taitoja ja käyttöön otetaan oppilaan henkilökohtaisia oppimispolkuja tukevia välineitä ja sovelluksia, ja myös oppilaiden omia välineitä voidaan käyttää. Eikä tässä vielä kaikki. Lisäksi mobiiliteknologia, sosiaalinen media ja kehittyvät verkkopalvelut laajentavat oppimista ympäröivää yhteiskuntaan ja informaaleihin ympäristöihin. </li>
</ul>
<div>
Näiden ylle listattujen tavoitteiden lisäksi luonnostekstissä puhutaan tietysti monista muistakin asioista, kuten vaikkapa ilmastoasioista ja kulttuuri-identiteeteistä. Mutta koska yritän nyt hahmottaa itselleni uudistuksen ydintä, jätin tästä listasta paljon pois sellaista, joka on jo vanhastaan tuttua. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Minä olisin todella tyytyväinen jo noihin viiteen ensimmäiseen luonnostekstin lukuun. Yhtään enempää en kaipaisikaan. Jo niiden avulla voitaisiin helposti suunnitella opetusta, joka todellakin vastaa hyvin tulevaisuuden haasteisiin. Luonnoksen ensimmäisessä luvussa listataankin ne taidot ja ominaisuudet, joita oppilaat tulevaisuudessa tarvitsevat. Ne ovat:</div>
<div>
<ul>
<li>itseohjautuvuus</li>
<li>yhteisvastuu</li>
<li>vuorovaikutustaidot</li>
<li>oppimisen taidot</li>
<li>ajattelun taidot</li>
<li>ongelmanratkaisu</li>
<li>soveltaminen</li>
<li>luovuus</li>
</ul>
<div>
Tämä on loistava lista! Ja itse asiassa pelkästään tämäkin riittäisi. Opettaja voisi opetusta/oppimista suunnitellessaan miettiä, ohjaako toiminta noiden suuntaan. Taidankin kirjoittaa nuo heti huomenna luokan seinälle kissan korkuisilla kirjaimilla. </div>
</div>
<br />
<br />
<i>Mutta nyt heippa ja rentouttavaa sunnuntain jatkoa!</i><br />
<br />
PS. Tein tätä bloggausta ennen muistiinpanoja luonnoksesta ja ne löytyvät<a href="https://docs.google.com/document/d/1EUGN0aqlX4Zkrg8LKBMjdgXUKObbr92xs-SDNZJJsrg/edit?usp=sharing"> täältä</a>. Toisekseen luonnoksen ensimmäisessä luvussa linjataan, että uudistuksen keskiössä on toimintakulttuurin ja pedagogiikan kehittäminen. Toimintakulttuurin kehittäminen liittyy olennaisesti johtoryhmätyöskentelyyn ja on siksi oma myöhemiin käsittelyyn tuleva aiheensa.<br />
<br />
EDIT. pari tuntia myöhemmin: @Saijakaisa kommentoi tätä Twitterissä ja toi esiin aivan olennaisen asian, eli kysymyksen siitä, miten opettajat voitaisiin saada mukaan OPS-työhön uuden OPSin hengessä. Olen niin samaa mieltä siitä, että on aivan olennaista MITEN OPS-työtä opettajien kanssa lähdetään tekemään. Miten esim. ops-työssä opettajien tvt-taitoja voitaisiin kehittää juuri luonnoksen artikuloimassa hengessä? Miten työskentely voisi olla sellaista, että se rohkaisisi älylliseen luovutuuten jne. Ja vielä kaino toive kaikille rehtoreille: Älkää rakentako OPS-työtä sellaisen mallin varaan, jossa perimmäisenä tarkoituksena on vain varmistaa, ettei kukaan vaan pääse sluibailemaan. Ja varustautukaa jo henkisesti siihen, että ehkä ihan kaikki opettajat eivät innostu.<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-58904792939394526482013-10-27T10:50:00.000-07:002013-10-27T11:56:17.853-07:00Eräs kehityskertomusAnne Rongas teki taas kaikille tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön kehittäjille suuren palveluksen, kun hän kokosi <a href="http://opeblogi.blogspot.fi/2013/10/opettajien-kysymyksia-somen-ja-netin.html">blogiinsa</a> opettajien näkemyksiä ja pulmia tvt:n ja sosiaalisen median käyttöön liittyen. Täsmälleen samoja kysymyksiä pulmia pohditaan varmaan ihan kaikissa kouluissa. Jäin blogauksen luettuani muistelemaan omaa tvt/digi-taivaltani.<br />
<br />
<h3>
Ensimmäinen tietokone, ensimmäinen kännykkä - ja OTE-lehti <3</h3>
<br />
Ensinnäkin olen kaikkea muuta kuin diginatiivi. Muistan mainiosti, kun meille hankittiin ensimmäinen väritelkkari ja kotivideot yleistyvät vasta lukioaikoinani.<br />
Aloitin kirjallisuuden yliopisto-opinnot verraten myöhään, vasta 28-vuotiaana ja kirjoitin ensimmäiset vuodet kaikki esseet käsin ja puhtaaksi lopuksi sähkökirjoituskoneella. Joskus 90-luvun lopulla hankin ensimmäisen tietokoneen kotiin ja se oli minusta ällistyttävä laite. Opettelin käyttämään sitä siten, että lainasin kirjastosta ja ostin R-kioskilta erilaisia käyttöjärjestelmään ja toimisto-ohjelmiin liittyviä opaskirjoja. Toimisto-ohjelmien käyttötaitoni ovat edelleen luokattoman huonot, mutta kymmensormijärjestelmän opettelin jo 80-luvun lopussa isäni sihteerin laatikosta löytämäni opaskirjan avulla. En ole vielä keksinyt syytä, miksi minun pitäisi harjoitella esim. tekstinkäsittelyohjelmien saloja yhtään tämän enempää. Ensimmäisen kännykkäni suostuin ottamaan käyttöön pitkän painostuksen jälkeen noin kymmenen vuotta sitten, ja ensimmäisen älypuhelimeni ostin ehkä neljä vuotta sitten.<br />
<br />
Kiinnostus tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä kohtaan syttyi edellisessä työpaikassani, kun rehtori oli kerran työntänyt lokerooni Opetus ja Teknologia -lehden. Siinä numerossa oli iso juttu mediakasvatuksesta, josta rehtori tiesi minun olevan kiinnostunut. Luin jutun. Sen jälkeen aloin selailla lehteä muutenkin ja se vaikutti jotenkin kiinnostavalta. Kävin sanomassa rehtorille, että olen kiinnostunut lukemaan lehteä jatkossakin. Niinpä se alkoi ilmestyä lokerooni muistaakseni neljä vai oliko ehkä kuusi kertaa vuodessa. Odotin aina innolla seuraavaa lehteä ja luin lehden aina hiirenkorville. Ote-lehdestä minulle on jäänyt mieleen myös yksi hahmo, <a href="http://coss.fi/2013/10/02/unelmakoulu-ja-allan-scneitz-palkittiin-open-world-hero-palkinnolla/">tuore Open World Hero Allan Schneitz. </a> Hän kirjoitti johonkin numeroon, tai ehkä useampaankin, tulenpalavan kirjoituksen, jonka sisällöstä en muista varsinaisesti mitään. Jotenkin se liittyi siihen, miten hommat pitäisi koulussa hoitaa. Sisältöä paremmin muistan tulenpalavuuden. Ja sen, että ajattelin lukiessani, että mahtavaa! Juuri noin!! Vasta viime kesänä raaskin panna vanhat lehdet paperinkeräykseen.<br />
<br />
<h3>
Pedanettiä ja Moodlea</h3>
<br />
Koulussamme oli käytössä Pedanet, ja sitä jotenkin oletettiin kaikkien tavalla tai toisella käyttävän. Yksi kollega auttoi minut kerran välitunnilla vähän alkuun. Seuraavaksi printtasin itselleni netistä löytämäni Pedanetin "veräjän" käyttöohjeet. Aloin koota äikän veräjää, jossa oli jotain itse tekemääni materiaalia ja enimmäkseen erilaisia linkkilistoja. Koska Vantaalla käytetään nykyisin Fronteria, veräjä on ilmeisesti siirtynyt bittien hautausmaalle, mutta jotain<a href="http://www.peda.net/verkkolehti/vantaa/191/kilteri"> verkkolehtiviritelmiä</a> on vielä löydettävissä. Minua liikuttaa kun katselen niitä.<br />
<br />
Samoihin aikoihin pääsimme yhden kollegan kanssa Tampereelle erinomaiseen tiedon hankinta- ja hallintataitojen ohjauksen koulutuksen. Koulutuksessa käytettiin oppimisalustana Moodlea. Ihastuin ikihyviksi siihen. En osaa enää hahmottaa miksi. Riemuni oli rajaton, kun sen käyttö oli Vantaalla mahdollista myös opettajan ominaisuudessa. Printteri lauloi taas, kun printtasin itselleni mapillisen Moodleohjeita. Samoihin aikoihin aloin ensimmäisen kerran puhella myös luonnontieteilijäkollegoille yhteisen kurssin luomisesta. Jonkinlainen ilmastonmuutos-kurssi olikin muistaakseni ensimmäinen Moodleen luomani kurssi.<br />
<br />
Sitten tapahtui kamalia. Ote-lehti lakkasi ilmestymästä. Sen päätoimittaja oli muistaakseni Ella Kiesi, ja kun luin pääkirjoituksesta lehden lakkautuksesta, suunnittelin useita päivä mielessäni sähköpostia. Siinä olisin yksityiskohtaisesti kuvaillut, miksi lehteä ei missään nimessä saa lakkauttaa, miten se on äärimmäisen hyödyllistä ja tarpeellista täydennyskoulutusta meille opettajille, varsinkin meille innokkaille itseopiskelijoille. En koskaan lähettänyt viestiä.<br />
<br />
<h3>
Vinkkiverkon pauloissa</h3>
<br />
Sitten vaihdoin työpaikkaa. Heti keväällä, ennen kuin olin edes vastaanottanut virkaa, aloin jo kysellä Moodle-tunnuksia, että pääsisin jo rakentelemaan tulevia kursseja. Jouduin odottamaan elokuulle. Toimin ensimmäisenä vuotena apulaisrehtorina ja sain siksi käyttööni työn puolesta miniläppärin. Samaan aikaan meille tuli kotiin langaton verkko. Ja niin siinä sitten kävi, että hiihtoloma kului läppärin kanssa sohvalla maatessa, sillä Ote-lehden jättämä aukko täyttyi vihdoin, löysin <a href="http://sometu.ning.com/">Sometun</a> ja <a href="http://vinkkiverkko.ning.com/">Vinkkiverkon</a>. Ei puhettakaan, että olisin malttanut tai ehtinyt lähteä hiihtämään vaikka hiihtämistä rakastankin.<br />
<br />
Löysin Anne Ronkaan <a href="http://opeblogi.blogspot.fi/">Opeblogin</a> ja kaikki hänen lukemattomat loistavat wikinsä ja Pedanet-veräjät, joista tuntui löytyvät apua kaikkeen mahdolliseen. Enää ei tarvinnut printata mappikaupalla monisteita, vaan saattoi katsoa videon, jossa Anne kädestä pitäen näytti, miten vaikkapa Blogger-blogi tai Wikispaces-wiki perustetaan. Kaikkein vaikuttunein olin kuitenkin avoimista kurssitoteutuksista. Se oli ja on vallankumouksellista. Eri palveluissa ja ohjelmissa on kyse tekniikasta mutta avoimessa opetuksessa, muiden auttamisessa ja jakamisessa on kyse paljon enemmästä. Pedagogiikasta ja demokratiasta. Siitä että tieto kuuluu kaikille.<br />
<br />
Jotta voi toimia avoimesti, täytyy olla kartalla tekijänoikeuksista. <a href="http://vinkkiverkko.ning.com/forum/topics/tekijaenoikeustietoa-1?groupUrl=turvaverkko&xg_source=activity&groupId=2370088%3AGroup%3A4224&id=2370088%3ATopic%3A11276&page=2#comments" style="border: 0px; color: #743399; font-family: Georgia, 'Bitstream Charter', serif; font-size: 16px; line-height: 24px; margin: 0px; padding: 0px; vertical-align: baseline;">Vinkkiverkosta</a> löytyi apu tähänkin. Kirjoitin sinne <span style="background-color: white; color: #333333; font-family: Georgia, 'Bitstream Charter', serif; font-size: 16px; line-height: 24px;">marraskuussa 2009 seuraavaa:</span><br />
<span style="background-color: white; color: #333333; font-family: Georgia, 'Bitstream Charter', serif; font-size: 16px; line-height: 24px;"><br /></span>
<br />
<blockquote style="background-color: white; border: 0px; color: #333333; font-family: Georgia, 'Bitstream Charter', serif; font-size: 16px; font-style: italic; line-height: 24px; margin: 0px; padding: 0px 3em; quotes: none; vertical-align: baseline;">
<div style="background-color: transparent; border: 0px; margin-bottom: 24px; padding: 0px; vertical-align: baseline;">
Mulla on pitkän tähtäimen unelma – haluaisin alkaa tehdä äikän verkkomateriaalia, ikään kuin omaa äikän ”oppikirjaa”. Alustava ajatus olisi, että tekisin sen esim. wikinä ja se täydentyisi vähitellen. Ajatus olisi myös laittaa se avoimeen verkkoon vapaasti käytettäväksi. Se sisältäisi perinteisen oppikirjan tapaan ”teoriaa”, esimerkkejä ja tehtäviä, mutta myös vaikkapa ohjeita ja apua sosiaalisen median välineiden käyttöön äikän opinnoissa</div>
</blockquote>
<div style="background-color: white; border: 0px; color: #333333; font-family: Georgia, 'Bitstream Charter', serif; font-size: 16px; line-height: 24px; margin-bottom: 24px; padding: 0px; vertical-align: baseline;">
Sitten ryhdyin kyselemään tekijänoikeusasioista ja sainkin pian asiantuntevia vastauksia Tarmo Toikkaselta, Pertti Välimäeltä M.Rahikalta ja Elias Aarniolta. Keskustelujen tuoksinassa lausuin ilmoille myös seuraavan toiveen:</div>
<blockquote style="background-color: white; border: 0px; color: #333333; font-family: Georgia, 'Bitstream Charter', serif; font-size: 16px; font-style: italic; line-height: 24px; margin: 0px; padding: 0px 3em; quotes: none; vertical-align: baseline;">
<div style="background-color: transparent; border: 0px; margin-bottom: 24px; padding: 0px; vertical-align: baseline;">
<span style="background-color: transparent; background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; border: 0px; font-style: normal; margin: 0px; padding: 0px; vertical-align: baseline;">Kunpa Sosiaalinen media opetuksessa -kirja saisi jatko-osan. Jotain tyyliin ”Avoimen verkko-oppimateriaalin tekijän opas”. Jossa olis esim. työkaluja, tekijänoikeusasiaa, perusasiaa verkkoviestinnästä (tarkoituksenmukaistahan ei kai ole yritääkään siirtää vanhoja kirjoja uuteen formaattiin) jne. Vink, vink :) Mä ainakin tilaisin kirjan viivana.</span></div>
</blockquote>
<div style="background-color: white; border: 0px; color: #333333; font-family: Georgia, 'Bitstream Charter', serif; font-size: 16px; line-height: 24px; margin-bottom: 24px; padding: 0px; vertical-align: baseline;">
<em style="background-color: transparent; border: 0px; margin: 0px; padding: 0px; vertical-align: baseline;"></em>Kun vajaa vuosi oli kulunut, Tarmo Toikkanen sitten suureksi ällistyksekseni kertoi samaisessa viestiketjussa, että <em style="background-color: transparent; border: 0px; margin: 0px; padding: 0px; vertical-align: baseline;">Opettajan tekijänoikeusopas</em> on lähiaikoina ilmestymässä ja kysyi, mihin osoitteeseen voi lähettää kirjan. Minusta tämä on vähän kuin elokuvista. <a href="http://www.opettajantekijanoikeus.fi/">Tarmo Toikkasen työn ansiosta</a> opettajille on nykyisin tarjolla todellakin riittävästi ja laadukasta tietoa tekijänoikeuksista. </div>
<h3>
Mitä tästä voi oppia?</h3>
<div>
<br /></div>
<div>
Ensinnäkin rehtorit todella ovat avainhenkilöitä monellakin tavalla. Heidän tehtävänään on kaikin mahdollisin tavoin tehdä opettajien oppiminen mahdolliseksi. Se voi tarkoittaa kannustusta - ei painostusta! - koulutukseen. Sen pitäisi ehdottomasti tarkoittaa työvälineitä työn puolesta. Kuten kerroin, sain työnantajalta käyttööni ratkaisevalla hetkellä miniläppärin. En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos en olisi saanut. Läppäri on kauan sitten lakannut toimimasta, ja sen jälkeen olen kaikki työkaluni hankkinut omalla kustannuksellani. Työnantajalle olen kiitollinen avoimesta langattomasta verkosta, joka tekee mahdolliseksi sen, että voin käyttää työpaikallanikin omia, kunnollisia työkalujani. Tulisin varmaan hulluksi, jos näin ei olisi. Koulussamme kehitetään parhaillaan muun muassa mobiiliopetusta. Tämä kehitystyö on lähtenyt käyntiin suurimmaksi osaksi opettajien omilla rahoilla hankkimiensa laitteiden ansiosta, eikä edelleenkään kenelläkään meistä ole työtablettia. Sillä, että opettaja voi lainata koulun laitteen illaksi silloin toiseksi tällöin, ei pitkälle pötkitä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Toiseksi tästä voi oppia sen, että myös opettajien täydennyskoulutuksessa oppimaan oppiminen on olennaisinta. Laitteet, ohjelmat ja palvelut muuttuvat kiihtyvällä tahdilla, siksi on olennaista oppia opettelemaan itse - tai mieluiten kaverin kanssa - käyttämään mitä tahansa uutta palvelua ja kysymään apua, jos tulee pulma. Apua ja opastusta on netti pullollaan. Sitä on siis oikeastaan enää turha ruikuttaa, että tarvitaan lisää koulutusta. Koulutusta on kaikki paikat täynnä. Tämä sama pätee oppilaisiin. Kärjistetysti voi sanoa, että on vähän ajanhukkaa pohtia vuonna 2013, pitäisikö oppilaille opettaa mieluummin teksinkäsittelyä vai taulukkolaskentaa. Sen sijaan pitäisi pohtia, miten oppilaat ohjataan miettimään itse a) mitä kannattaisi opetella b) mitä erilaisia mahdollisuuksia heillä on opetella tarvitsemansa asiat. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
UGH!</div>
<div>
<br /></div>
<br />
ps. Olen kirjoittanut aiemmin kirjoittanut <a href="http://www.opettajantekijanoikeus.fi/2012/02/opettaja-avoimen-oppimateriaalin-tekijana/">Opettajan tekijänoikeusblogiin vieraskynäpostauksen</a>, jota olen osin edelläkin käyttänyt hyödykseni.Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-61153148736490563492013-10-18T08:01:00.001-07:002013-10-18T08:01:35.524-07:00JohtoryhmähommaaOlen tänä syksynä tehnyt paluun koulumme johtoryhmään. Johtoryhmämme koostuu rehtorista, kahdesta apulaisrehtorista ja kolmesta tiiminvetäjästä. Itse olen yläkoulun puolen tiiminvetäjä. Tätä johtoryhmätyöskentelyä on resursoitu monella tavalla kunnolla, ja se näkyy -palkkapussin ohella - käytännössä muun muassa siinä, että olemme kaikki parhaillaan erinomaisessa pedagogista johtamista ja -johtajuutta käsittelevässä koulutuksessa. Kouluttajat ovat Ulla Rasimus ja Jukka Ahonen ja työskentely ilahduttavan toiminnallista. Siitäkin johtuen on aivan loistavaa, että olemme koulutuksessa koko ryhmän voimin. Pääsemme näin jo suoraan koulutuksessa työstämään monia olennaisia asioita, ja koululle palattuamme voimme jatkaa suoraan siitä, mihin koulutuksessa päästiin.
<br/>
<br/>
Koulutus on sisältänyt tähän mennessä kaksi peräkkäistä lähiopetuspäivää. Niiden aikana tein jostain syystä poikkeuksellisen vähän muistiinpanoja. Haluan kuitenkin jakaa kollegoillekin pari mielestäni olennaista mukaan tarttunutta kolmiota:
<br/>
<br/>
<iframe width="420" height="315" src="//www.youtube.com/embed/Y8cvFsNRek8" frameborder="0" allowfullscreen></iframe>
<br/>
<br/>
Näiden lisäksi nostan koulutuksen runsaudensarvesta esiin vielä yhden eli vaikuttavuuden näkökulman. Koulutuksessa tähdennettiin, että kun me johtoryhmässä suunnittelemme sitä taikka tätä, on todellakin tärkeää miettiä jatkuvasti vaikuttavuuden näkökulmaa, eli sitä onko suunnittelemillamme toimenpiteillä oikeasti jotain vaikutusta. Ja ovatko vaikutukset oikeasti sellaisia, kuin oli tarkoitus. Tämä kaikki kuulostaa varmasti kovin itsestäänselvältä - teoriassa. Niinhän kaikki olennaisimmat asiat ovat.
<br/>
<br/>
Ensimmäinen homma, johon käytännössä käymme heti loman loputtua yläkoulun apulaisreksin kanssa, on suunnittelemaan ohjelmaa taksvärkkipäivälle, jonka saamme viettää opettajien kanssa ammattiyhdistyksen mökillä töitä tehden. Aloitamme kysymällä opettajilta itseltään, mihin aika heidän mielestään pitäisi käyttää. Sitten vaan mietimme, miten toteutamme toiveet. Minusta kyse on asiakaspalvelutyyppisestä toiminnasta :)Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-60454240498628812422013-09-28T23:20:00.001-07:002013-10-25T12:02:25.950-07:00Oppikirjatonta opetusta -osa IIOlen blogannut tästä aiheesta <a href="http://openapua.blogspot.fi/2012/03/oppikirjatonta-opetusta.html">aikaisemminkin</a>, koska tämä on aihe, joka usein nousee erilaisissa yhteyksissä esiin. Kuten eilen jo kerroinkin, minulla on aiheesta lyhyt puheenvuoro sekä tulevassa vesossa että kasvatus- ja koulutuslautakunnan kokouksessa. Tein niitä varten pienen, teaser-tyyppisen videon:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<object width="320" height="266" class="BLOGGER-youtube-video" classid="clsid:D27CDB6E-AE6D-11cf-96B8-444553540000" codebase="http://download.macromedia.com/pub/shockwave/cabs/flash/swflash.cab#version=6,0,40,0" data-thumbnail-src="http://i1.ytimg.com/vi/s_bapLHqNOI/0.jpg"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/s_bapLHqNOI?version=3&f=user_uploads&c=google-webdrive-0&app=youtube_gdata" /><param name="bgcolor" value="#FFFFFF" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><embed width="320" height="266" src="http://www.youtube.com/v/s_bapLHqNOI?version=3&f=user_uploads&c=google-webdrive-0&app=youtube_gdata" type="application/x-shockwave-flash" allowfullscreen="true"></embed></object></div>
<br />
Video on tarkoituksella provosoiva, sillä tarkoituskin on herättää keskustelua. Provokatiivisuudesta johtuen haluan myös taustoittaa videota hieman. Tai itse asiassa provosoin nyt vielä lisää ja väitän, että perinteiset oppikirjat ovat yksi koulujen pedagogista kehitystä jarruttava rakenne - tiukan oppiainejakoisuuden, lukujärjestyksen ja arkkitehtuurin lisäksi.<br />
<br />
Oppikirjoissa on mielestäni yleisesti ottaen yhtä aikaa sekä liikaa että liian vähän kaikkea. Oppikirjaa käyttävällä opettajalla on helposti koko ajan kiire, koska tunnolllisina ihmisinä meille tulee tunne, että kaikki pitäisi ehtiä "käydä läpi". Tai ainakin melkein kaikki. Tai edes suurin osa. Lisäksi oppikirjat ovat väistämättä pintaraapaisu asiaan kuin asiaan, ja usein niitä kritisoidaankin siitä, että tiedot esitetään oppilaille valmiiksi pureksittuina ja ongemattomina, jolloin oppilaiden omat tiedon hankinta- ja hallintataidot eivät kehity. Tästä kaikesta johtuen oppikirjat helposti myös hankaloittavat sekä opetuksen suunnittelua oikeasti yhdessä oppilaiden kanssa että oppiainerajat ylittävien yhteistyökuvioiden rakentelua.<br />
<br />
Kohtuuden nimissä on tässä vaiheessa todettava, että tietysti oppikirjoja voi käyttää monella tavalla, ja että ei kai nyt kukaan oikeasti niitä käytä sillä tavalla, että aloittaa alusta ja laukkaa sitten kieli vyön alla lukukauden tai -vuoden loppuun mennessä kaiken läpi, aukeama aukeamalta. Eihän? Ja tietysti oppikirjat sisältävät paljon myös kiinnostavia juttuja ja kivoja tehtäviä. Eikä minulla siis näin ollen ole mitään oppikirjoja vastaan sinänsä. Kaipaisin kuitenkin itse uudenlaista materiaalia. Voisin ihan maksaa seuraavista ominaisuuksista:<br />
<ol>
<li>Haluaisin ostaa sähköisessä muodossa, kaikilla laitteilla toimivia pienempiä palasia, joista voisin koota kulloiseenkin tarpeeseen sopivan kokonaisuuden. Haluaisin kenties keräillä palasia myös eri oppiaineiden alueelta. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, haluaisin, että oppilaillani olisi mahdollisuus tehdä tämä kaikki itse.</li>
<li>Haluaisin luvan remiksaamiseen.</li>
<li>Haluisin luvan avoimeen käyttöön.</li>
</ol>
<div>
Videoni loppuu <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/a1377840863138">uutiseen</a> siitä, kuinka Savonlinnan norssissa ekaluokkalaiset tekevät tabletilla itse omat aapisensa. Se on hieno uutinen! Ja kuten eri foorumeilla jo elokuussa viisastelin, hienointa tuossa ei ole tablettien käyttö vaan se, että lapset tekevät itse!</div>
<br />
<br />
EDIT 6.10. Erityisesti kaupallisille toimijoille minulla on iloisia uutisia: Kun puhun remiksaamisesta ja avoimuudesta, olen valmis maksamaan luvasta. Jos materiaali siis on riittävän laadukasta ja pieniniä palasina.
EDIT 25.10. Mia Sinisalo pohdiskelee <a href="http://osaisko-oppia.blogspot.fi/2013/10/onko-jarkee-vai-ei-onko-kirjaa-vai-ei.html">omassa blogissaan</a> ansiokkaasti oppikirjatonta opetusta ja muutenkin opetuksen kehittämistä. Kannattaa käydä lukemassa. Unknownnoreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-27643504498108740912013-09-28T00:54:00.004-07:002013-09-28T01:10:54.491-07:00Prezi-esitys osaksi mobiilivideotaOn taas se aika vuodesta, kun kouluväen Twitter-virtaan ja FB-ryhmiin ilmestyy kuvia ja päivityksiä vesoista. Vihdin vesopäivä on lokakuun loppupuolella, mutta sitä ennen on tulossa<a href="http://oppitori.blogspot.fi/"> Oppitori</a>-tapahtuma liikkuvan kuvan käytöstä opetuksessa, ja lisäksi olen saanut kutsun kasvatus- ja koulutuslautakunnan kokoukseen. Näitä tilaisuuksia varten askartelen parhaillaan digitarinaa/videota oppikirjattomasta opetuksesta.
<br />
<br />
Teen edelleen kaikki videot kännykkäni iMoviella, koska videoiden tekeminen on välillä yllättävänkin aikaavievää puhaa, ja kännykkä on aina saatavilla, joten projektia voi aina tilaisuuden tullen sysätä eteenpäin. Yksi pulma kuitenkin tähän asti on ollut: miten tehdä ruutukaappausvideoita? Nyt tekeillä olevaan projektiin halusin liittää still-kuvien lisäksi ruutukaappausvideon Prezi-esityksestä, ja juuri keksin, miten se onnistuu. Avuksi tarvitsin tosin vanhan läppärini.
<br />
<br />
Ja näin se käy: tein Prezistä ensin ruutukaappausvideon <a href="http://screencast-o-matic.com/">Screen-cast-a-matici</a>lla Se on näppärä palvelu, jolla tehdyt videot pystyy tallentamaan mp4-muotoisina videoina omalle koneelle. Sieltä ne voi sitten siirtää esim. Dropboxiin ja sieltä sitten kamerarullan kautta iMovieen. Ostin itse asiassa vuodeksi kokeeksi pro-lisenssin, koska sillä voi tallentaa suoraan Dropboxiin. iMovie puolestaan osaa hakea äänitiedostoja suoraan Dropboxista, mutta videoiden hakua ei vielä tueta. Video pitää siis ensin tallentaa Dropboxista kamerarullaan, minkä jälkeen se on iMovien käytössä.
<br />
<br />
Screen-cast-a-maticin pro-versiolla saa käyttöönsä muitakin ominaisuuksia. Alla olevasta kuvasta näkyy hinnat ja lista ominaisuuksista. Ja jos tämän kaiken tekemiseen on joku helpompikin konsti, niin kerro ihmeessä.
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOF7Scx9pBOPW9wejJbvnfMbkbtKvrL9826e17dSRtSRWi7HYZcfMLTnH7sfkzWbe_9RI4YCl7YnAzPKzp_pD8X4m5KzcXhPNLJAtLGs6b6iKFoLAsFc2eaBreLNFfKWsDWt7DNwS1uh0/s1600/screencast2.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOF7Scx9pBOPW9wejJbvnfMbkbtKvrL9826e17dSRtSRWi7HYZcfMLTnH7sfkzWbe_9RI4YCl7YnAzPKzp_pD8X4m5KzcXhPNLJAtLGs6b6iKFoLAsFc2eaBreLNFfKWsDWt7DNwS1uh0/s400/screencast2.png" /></a></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-39223357944762733152013-08-09T11:50:00.000-07:002013-08-10T03:37:43.372-07:00Mä en osaa mitäänKoulua on nyt takana pari päivää, ja alkaa olla korkea aika pohtia, mitä ovat ne asiat, joita tänä vuonna haluan painottaa.
<br/>
<br/>
Opetan tänä vuonna kolmea uutta seiskaluokkaa, kolmea ysiluokkaa ja kasien luovan kirjoittamisen kurssilla. Lisäksi minulla on uusi valvontaluokka ja tukarit ohjattavanani. Edelleen olen myös koulumme KiVa-koordinaatori, kirjastotäti ja muutaman vuoden tauon jälkeen johtoryhmän jäsen.
<br/>
<br/>
Olen todella, todella onnellinen ja kiitollinen siitä, että tänä vuonna kaikilla luokkatasoilla ryhmäkoot ovat luksusluokkaa. Esimerkiksi uudella valvontaluokallani on kuusitoista oppilasta. Jokainen luokanohjaaja tietää, että edellytykset ohjaamiselle ovat aivan eri tasolla kuin yli kahdenkymmenen oppilaan ryhmissä. Tähän on päästy tinkimällä paljosta muusta, esimerkiksi osa-aikaisesta erityisopetuksesta. Tässä tilanteessa meidän opettajien tehtävänä onkin todella panostaa ryhmäytymiseen ja siihen, että se mahtava tuki, mikä oppilasryhmästä itsestään parhaimmillaan saadaan, saadaan todella maksimaalisesti käyttöön.
<br/>
<br/>
Yksi käytännöllinen ilo, joka pieneen ryhmään liittyy, on sekin, että tuolit on helpompi siirtää rinkiin. Aloitimmekin valvontaluokkani kanssa ringissä istumisen heti, ja olin jo etukäteen ajatellut, että siinä istuskellaankin vaikka koko ensimmäinen päivä. Ringissä kukaan ei ole ensimmäinen eikä viimeinen eikä ulkopuolella. Siinä ei tarvita mitään välineitä, laitteita eikä materiaaleja. On helppo kuunnella. Ja helppo kertoa. Ringissä alkoi myös toinen koulupäivämme, jonka vietimme kahden muun seiskaluokan kanssa Vihdin pirtillä, jossa jatkoimme ryhmäytymistä lepppoisissa olosuhteissa.
<br/>
<br/>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWxPsxrNVoNo2ofbnfFyq7ZSnNZEEG_tssL_T0WCvwO8aRXyXFZWVmQnZ-_s_2n_0lcH8cm2vTvYiwpk2vn2vOormCtVtC5yQUzoSqlt2FGHWdKcgBtIhqLwq8XN_-Buo3o8qx2EFIHbQ/s1600/IMG_4490.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWxPsxrNVoNo2ofbnfFyq7ZSnNZEEG_tssL_T0WCvwO8aRXyXFZWVmQnZ-_s_2n_0lcH8cm2vTvYiwpk2vn2vOormCtVtC5yQUzoSqlt2FGHWdKcgBtIhqLwq8XN_-Buo3o8qx2EFIHbQ/s320/IMG_4490.JPG" /></a></div>
<br/>
<br/>
Tässä kuvassa kiteytyykin useampikin tavoiteltava asia koko vuodelle: yhteistyö yli aine- ja luokkarajojen, "rinki" ja ulos luokasta aina kun vaan mahdollista! Taskuun voi sitten ottaa kännykän, padin tai podin. Itse asiassa tänäänkin joka luokalla oli käytössään iPadi ja yhtenä tehtävänä oli ottaa omasta luokasta kuvia, kuten "Levikset repee", "Salatut elämät", "Silta", "Luokkaretki" jne. Kuvista editoidaan myöhemmin "Meidän luokkka" -videot.
<br/>
<br/>
Jaan tähän tekijänsä luvalla toisenkin olennaisen kuvan, joka on syntynyt viime keväänä luovan kirjoittamisen kurssilla Minka Heinon vetämässä Kasvukipuja-projektissa. Kuvan tekijä oli aivan kurssin loppumetreille saakka sitkeästi sitä mieltä, että "mä en osaa mitään". Kuten katsoja kuitenkin voi helposti havaita, tämä ei ole aivan totta, siinä määrin hieno ja monikerroksinen ja -tulkintainen tämäkin piirros on.
<br/>
<br/>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheS8N1tP5PdSsh8iDU7OY9CeeQLyGIzZZEH9yBmOMjU-oBLsSxACtin6x9Q9DFL_Bi6J8rv3z5Hvg1WFAPniPrnkNmB1I98xZSVcpAizIpIpJdLojE5d4QrreuvgEFtV1wHrclDTZjND8/s1600/IMG_4066.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheS8N1tP5PdSsh8iDU7OY9CeeQLyGIzZZEH9yBmOMjU-oBLsSxACtin6x9Q9DFL_Bi6J8rv3z5Hvg1WFAPniPrnkNmB1I98xZSVcpAizIpIpJdLojE5d4QrreuvgEFtV1wHrclDTZjND8/s400/IMG_4066.JPG" /></a></div>
<br/>
<br/>
Tähän kuvaan kiteytyykin tämän lukuvuoden tärkein tavoite. Haluan oppia kärsivällisemmin tarjoamaan tilaa ja kasvualustaa oppilaiden omalle osaamiselle. Erityisesti silloin, kun oppilas on sitä mieltä, että "mä on osaa mitään". Tämä btw liittyy suoraan edelliseen postaukseeni. Nyt ollaan nimittäin juuri coachaamisen ytimessä.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4264580103878032681.post-23231050000501210092013-08-05T05:06:00.000-07:002013-08-05T05:06:31.516-07:00Coaching-kokeiluja koulussaSain viime kevään aikana mahdollisuuden osallistua KUUMA tvt-hankkeen coaching-kokeiluun. Kokeilu sisälsi sekä yksilötason vertaiscoachaamista että oppilaiden kanssa toteutettua ryhmäcoachingia.
<br/>
<br/>
Vertaistoiminta käynnistyi siten, että me mukaan lähteneet coach-harjoittelijat saimme yhden työpäivän nauttia erinomaisesta ja asiantuntevasta koulutuksesta. Oli virkistävää, että kouluttaja tuli koulumaailman ulkopuolelta <a href="http://www.businesscoaching.fi/">Business Coaching Centeristä</a>. Opin koulutuksessa, että coachingissa on kyse "prosessista, jossa coach auttaa ihmistä ottamaan käyttöön voimavarojaan niin, että hän voi saavuttaa tavoitteensa". Kyse ei siis ole opettamisesta vaan siitä, että coach auttaa toista oppimaan itse.
<br/>
<br/>
Koulutuksen jälkeen harjoittelimme ensin keskenämme ja sitten alkuvuodesta aloitimme varsinaiset coaching-sessiot. Kullakin meistä oli kaksi coachattavaa, jotka oli valittu jostain muualta kuin omasta koulusta. Toteutustavan saimme sopia itse ja ne keskustelut, joita itse vedin käytiin etupäässä Skypen välityksellä. Skype toimiikin mielestäni tässä tarkoituksessa erittäin hyvin ja helpottaa olennaisesti sopivan ajan löytymistä, kun aikaa ei tarvitse varata esim. matkustamiseen.
<br/>
<br/>
Vaikka näiden coaching-kokeilujen ei tarvinnut mitenkään välttämättä liittyä tvt:n opetuskäyttöön, mukaan oli kuitenkin syystä tai toisesta valikoitunut paljon nimenomaan tvt:n käytöstä innostuneita opettajia. Se yhtäaikaa sekä hedelmöitti että hankaloitti keskusteluja. Itse coachina koin hyvin hankalaksi pysytellä coachin roolissa, kun aihe oli itsellenikin läheinen. Toisaalta coachattavien kanssa tulimme yhdessä siihen tulokseen, että tärkeintä on coachattavan edistyminen valitsemassaan asiassa, eikä niinkään se, että keskustelut noudattavat orjallisesti jotain ennalta määrättyä kaavaa. Toisaalta taas kun sanon noin, tunnen piston sydämessäni ja lievää katumusta siitä, että annoin itseni sortua turhan usein pikemminkin konsulttimaiseen toimintaan. Tunnustan *nolona*, että jakelin välillä aivan liian auliisti erilaisia omia ideoitani ja hyväksi havaitsemiani käytäntöjä, vaikka tarkoitus oli tarjota coachattavalle tila pohtia ja kehitellä itse.
<br/>
<br/>
Kokeilu oli kaiken kaikkiaan mielestäni kiinnostava ja lisäsi jo ennestaan vankkaa uskoani siihen, että mahdollisimman lähellä omaa työtä tapahtuvat erilaiset vertaistoiminnan muodot ovat opettajille parasta ja tuottoisinta täydennyskoulutusta ja oman toiminnan kehittämistä.
<br/>
<br/>
Aivan erityisesti innostuin kuitenkin ryhmäcoachingista. En oikeastaan tiedä, miten <a href="http://www.mindspace.fi/">Aalto-Yliopiston MIND-tutkimusryhmä</a> on tullut KUUMA-hankkeen yhteistyökumppaniksi tässä coaching-asiassa. Itselleni MIND oli jollain tavalla jo ennestään tuttu esimerkiksi kokeilukulttuurin puolestapuhujana. Kokeilevasta työskentelystä puolestaan olin jo ennalta vähintään yhtä innostunut kuin vertaistoiminnastakin. MIND on aiemmin tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Vuorenmäen koulun kanssa ja tästä voi lukea <a href="http://kouluajakasvatusta.blogspot.fi/2011/10/elamyksellista-kokeilua.html">Esa Kukkasniemen blogista</a>. Kokeilukulttuurista ylipäätänsä pääsee erittäin hyvin jyvälle katsomalla Sitran videon:
<br/>
<br/>
<iframe width="560" height="315" src="//www.youtube.com/embed/1YEM2pQQNEc" frameborder="0" allowfullscreen></iframe>
<br/>
<br/>
Valitsimme omalta koulultamme ryhmäcoachingin kohteeksi yhden seiskaluokan ja aiheeksi "hyvän oppitunnin". Tätä aihetta lähestyimme aaltolaisten Jussi Ekqvistin, Sami Pajun ja Marianne Tenhulan johdolla erilaisin ideointimenetelmin. Sen jälkeen oppilaat valitsivat kaikkien syntyneiden ideoiden joukosta kolme, joita päätettiin pienesti ja nopeasti kokeilla. Valikoituneet ideat olivat jossain määrin tuttuja ja ennalta-arvattavia: "oppilaat määrää" -tunti, "leffa ja mässyä" sekä parkour-rata liikuntatunnille. Kokeiluun piti saada mukaan myös joitakin opettajia, mutta meillä on onneksi joustavat ja avoimin mielin uusiin ideoihin suhtautuvat opettajat :).
<br/>
<br/>
Kokeilut sujuivat vaihtelevalla menestyksellä, mutta niinhän sen kuuluukin mennä. Yksi olennainen prosessin mukanaan tuoma oivallus onkin se, että eihän se ole mikään syy vaipua epätoivoon tai luovuttaa, jos joku ei heti onnistu. Meitä muistutettiinkin aiheellisesti esimerkiksi siitä, että Angry Birdsin menestystä on edeltänyt valtava määrä epäonnistuneita kokeiluita.
<br/>
<br/>
Luokkakokeilujen jälkeen oppilaat saivat myös ohjausta henkilökohtaisiin kokeiluihin ja lopulta prosessi huipentui siihen, että pääsimme vierailuille Design Factoryyn. Vierailun aikana oppilailla oli tehtävänä tehdä luokkaan ja vierailuun liittyvä video. Jälleen liikkeellä oltiin reippaalla kokeiluasenteella. Vastaavaa tehtävää kun ei kuulemma oppilailla ole aiemmin teetetty. Ja niinhän siinä kävi, että aika loppui vierailun aikana vähän kesken. Hieman myöhemmin meille kuitenkin tuotiin koululle valmiiksi editoitu video ja siitä tuli kaikin tavoin mahtava, ja aivan loistavaa materiaalia tulevia projekteja silmällä pitäen! Saan tänä syksynä jälleen uuden valvontaluokan, ja arvaattekin varmaan, minkätyyppistä projektia olemme tulevien luokkatasokollegoiden kanssa uusien seiskojen päänmenoksi juuri suunnitelleet.
<br/>
<br/>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfd-0Re8U5Fps8sFaOSwYDXt9V_UV84pZtncA3siRAgWJv2mNu_SWGWjpXFYU-fUnxxwsOs57DisxS5-VCDl5fGqoi5cy5LtYTUrz4pBrGN6765jqjNnLGWHVma8o8wgS3xnhJMckVxOw/s1600/IMG_4013.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfd-0Re8U5Fps8sFaOSwYDXt9V_UV84pZtncA3siRAgWJv2mNu_SWGWjpXFYU-fUnxxwsOs57DisxS5-VCDl5fGqoi5cy5LtYTUrz4pBrGN6765jqjNnLGWHVma8o8wgS3xnhJMckVxOw/s400/IMG_4013.JPG" /></a></div>
<br/>
<br/>
Ennen Design Factoryn vierailua vedimme jo hieman lankoja yhteen oppilaiden kanssa ja kyselimme muun muassa mitä he ovat tämän prosessin aikana oppineet tai oivaltaneet. Muun muassa näin he vastailivat:
<br/>
<br/>
<i>- Koulussakin voi olla kivaa.
- Millainen on hyvä oppitunti ja et pitää kokeilla erilaisii juttuja.
- Ei mitään. Leffa oli parasta.
- Ei opettajat aina oo syyllisiä kaikkee!
- Koulu on kokeilua varten!
- Oppilaat osaa itekin tehä juttuja ja aina ei tarvii onnistuu.
- Kokeilemisesta voi olla hyötyä, eikä haittaa jos joku menee pieleen. Aina kannattaa yrittää.</i>
<br/>
<br/>
Aika olennaisia asioita, jos minulta kysytään!Unknownnoreply@blogger.com0