lauantai 21. huhtikuuta 2012

Sitä sun tätä kuluneelta viikolta

Osallistuin pyynnöstä koulumme tvt-ryhmän palaveriin. Tekeillä on jonkinmoinen TVT-strategia/suunnitelma ja -opetussuunnitelma. Palaverin jälkeen tuli tarve selvitellä omia ajatuksia. TVT-asioissa on välillä vaikeaa pitää pää kylmänä ja hahmottaa metsää puilta. Yrtin siis keskittyä tiukasti siihen, mikä mielestäni on kaikkein olennaisinta. Löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kokeilin samalla Explain Everything -appia. Se vaikuttikin jo pienellä ensikosketuksella aivan mainolta, ja sille tulee varmasti löytymään jos jonkinlaista käyttöä. Ainoa miinus oli, että lataaminen Youtubeen kesti kauan ja söi paljon akkua. Explain Everythingin käyttöön kannattaa tutustua tarkemmin esim. Kari Rajalan blogissa. Ja vielä: se on mainio väline myös opiskelijan kädessä. Katso vaikka @Rikkokirin tekemä loistava esimerkki



Viime viikolla alkoi ilmoittautuminen Luetko Sinä? -kampanjaan, joka on 8.luokkalaisille suunnattu kampanja, jonka aikana sanomalehdessä ilmestyy jatkokertomuksena novelli. Siihen liittyy erilaisia tehtäviä ja lopuksi siitä kirjoitetaan arvostelu. Ensi syksyisen novellin kirjoittaa Vilja-Tuulia Huotarinen. Kuulin ilmoittautumisen alkamisesta Twitterissä ja heitin @jonnatoloselle idean, että voisi ehkä kokeilla ensi syksynä myös Twitterin hyödyntämistä novellin käsittelyssä. Lisäksi ihan mahtavaa olisi, jos saisimme kirjailijakin mukaan visertämään. Jonna lupasi tiedustella tätäkin mahdollisuutta. Tästä innostuneena koetin lanseerata Twitteriä tämänvuotiselle kasien somevalinnaiskurssille. Tulokset olivat kovin laihat. Vain muutama suostui tilin perustamaan ja kokeilemaan (minulla ei ole halua eikä onneksi oikeuttakaan pakottaa ketään). Pyysin heitä kuitenkin kertomaan blogeissaan syyn vähäiseen kiinnostukseen. Alla muutamia perusteluja. Tästä en aio lannistua, vaan yritän syksyllä viimeistään uudestaan.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Digitarinapajaa II

Kerroin aiemmin maaliskuun alussa käynnistyneestä digitarinapajasta. Reilu viikko sitten oli pajan tekninen osuus, ja pari päivää sitten saimme vihdoinkin ensimmäisen tarinamme valmiiksi. Teimme sen yhteistyössä kahden kollegan kanssa. Alkuituna oli ajatus tehdä tarina, joka jotenkin kuvaa omaa suhdettamme työhömme ja kouluumme. Päätimme myös, että keskitymme johonkin positiiviseen aspektiin. Kaikkein positiivisinta työssämme ovat tietysti oppilaat. Tällainen tarinasta tuli




Tarinaa editoitiin koululla tietokoneluokassa Kdenlivellä, joka kaatuili tämän tästä, mutta vaikutti muuten tähän tarkoitukseen sopivalta ja aivan riittävän monipuoliselta ohjelmalta. Kävi ilmi, että koulumme koneissa on ilmeisesti joku vanha versio tuosta ohjelmasta, eikä kouluttajammekaan keksinyt siis tapaa animoida kuvia. Se mitä kaipaisin, olisi mahdollisuus lisätä kuvin ns. Ken Burns efekti, jota still-kuvista tehdyissä videoissa yleisesti käytetään.

Saimme kouluttajaltamme pari hyvää vinkkiä cc-lisensoitujen ääniefektien ja musiikin lähteistä. Erilaisia ääniä voida ladata freesound.orgin sivuilta ja hyvä musiikin lähde on ccmixter.org. CCMixterin sivut ovat mielestäni selkeämmät kuin Jamendon, joka sekin tietysti on hyvä musiikin lähde.

Teimme tuttavuutta myös Audacityn kanssa, jolla äänitimme puheraidan. Sillä myös säädimme Freesoundista ladatun linnunlaulun volumen sopivaksi.

Kaiken kaikkiaanhan kävi lopulta niin, että noin kolmasosan editointityöstä tein lopuksi kotona ihan vaan MovieMakerilla, koska editointi on varsinkin näin vasta-alkajille hidasta puuhaa, eikä kellään ole aikaa eikä haluakaan loputtomasti kökkiä koulun atk-luokassa - varsinkaan kun moni asia hoituu kuitenkin loppupeleissä sutjakammin kotona.

Nyt mietimme, miten hyödyntäisimme digitarinoinnin ideaa oppilaiden kanssa. Oman haasteensa tuo se, että koneita on käytössämme surkean vähän. Käytännössä pitäisi keksiä esimerkiksi systeemejä, joissa esim. luokka voisi tehdä yhteisen tarinan, joka sitten editoitaisiin opettajan koneella. Millaisista osista se voisi koostua? Mietimme esimerkiksi kevääksi jonkinlaista "suunnistusta", jossa eri rasteilla olisi erilaisia tehtäviä, joita tekemällä syntyisi materiaalia tarinaa varten. Yhdellä rastilla voisi olla vaikka joku piirrostehtävä, toisella "patsas", kolmannella esim. tehtävä tyyliin, tehkää kolmen still-kuvan kooste luokan lempielokuvasta, tv-sarjasta, mainoksesta tms. Tämä ideointi on vasta alkutekijöissään, mutta kokoajan vahvistuu käsitykseni, että videoiden tekeminen yhdessä on tosi antoisaa!

Tästä on nyt aikalailla tasan vuosi, kun ITK:sta palattuani hehkutin tässä blogissani innoissani Satu Nurmelan digitarina-keynotea. Olen todella iloinen, että olemme vihdoin saaneet, hitaasti ja kangerrellen, tarinoinnin pieneen alkuun omallakin koululla. Iso kiitos siitä kuuluu Vihdin kirjastolle!

Sujuvasti kuvia dioihin

Nykyisin netistä löytyy esimerkiksi diaesityksissä käytettäviksi valtavasti cc-lisensoituja kuvia. Kuvien hakemisessa on kuitenkin oma hommansa. Toinen homma on sitten asianmukaisten lähdetietojen merkitseminen. Muutamia päiviä sitten törmäsin Twitterissä Compfightiin, mainioon hakukoneeseen, joka hakee helposti ja nopeasti cc-lisensoituja kuvia Flickristä. Kiitos vinkistä - taas kerran - @ilotimo! Bill Ferriteriltä puolestaan olen oppinut, että kun käyttää cc-kuvia, kannattaa tallentaa kuvista versio, jossa näkyy kuvien lataushetkellä voimassa oleva lisenssi. Kuvien tekijät nimittäin saattavat joskus muuttaa myöhemmin lisenssiä.

Tänään sitten kehittelin omasta mielestäni kätevän polun kuvien helpoksi etsimiseksi ja tallentamiseksi sellaisessa muodossa, että niitä on vaivatonta omissa dioissa käyttää. Tässä askelmerkit:

1. Etsin kuvat Compfightilla
2. Kun sopiva kuva löytyy, otan ruutukaappauksen koko sivusta, niin että kuvan lisäksi näkyy myös tieto tekijästä ja lisenssi.



3. Sen jälkeen avaan Skitchin, jolla voi tehdä monenmoista, esim. piirtää ja kirjoittaa kuviin sekä rajata ne sopiviksi. Ensin siis rajaustyökalulla leikkaan Flickristä tallennetusta ruutukaappauksesta vain kuvan, ja siihen lisään tavalla tai toisella lisenssin edellyttämät asiat. Skitch kuuluu Evernote-perheeseen, joten valmiit kuvat voi tallentaa esimerkiksi sinne myöhempää käyttöä varten. Kätevää!

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Täppärillä eroon vihkopinojen raahailusta

Luulenpa, että äikän opet ovat liikuttavan yksimielisiä yhdestä asiasta. Siitä nimittäin, että vaikka tämä muuten on loistava homma, niin kotitöitä on välillä uuvuttavan paljon. Moni meistä miettineekin säännöllisesti, miten saisi oppilaiden tuotosten lukemisesta, arvoimisesta ja palautteen antamisesta jotenkin vähemmän aikaa tai edes voimia vievää puuhaa. Konstit on monet, ja vihkojen raijaaminen pehmeän sohvan nurkkaan on yksi paljon käyttämäni keino.

Hiihtoloma meni uutta iPhonea ihmetellessä, ja nyt pääsiäisloman kynnyksellä työkalupakkiin on ilmestynyt myös iPad. Ihana!!! Ajattelin ensin, että varmaan siihen pitää hommata näppis, mutta nyt on alkanutkin tuntua siltä, että ehkä ei tarvitsekaan, sillä käsinkin voi kirjoittaa. Ja muutaman viime päivän aikana olen kehitellyt samalla systeemiä, joka vapauttaisi minut lukemaan ja arvioimaan oppilaiden tuotoksia aidosti missä tahansa, milloin tahansa.



Näin se menee. Oppilaat palauttavat työnsä esimerkiksi s.postilla. Annan ohjeeksi postittaa tietynlaisella otsikolla (esim. 'Mielipidekirjoitus 8M'). Näin Gmailin hakutoiminto löytää samaan nippuun vaivatta kaikki yhden ryhmän tuotokset. Palauteen kirjottamista varten puolestaan latasin FastFinga appin, johon voi kirjoittaa käsin eli sormella tai stylus-kynällä. Kirjoittaa voi toki halutessaan myös näppiksellä. Käsin kirjoittaminen on nopeaa ja vaivatonta, ja mikä parasta, alkuperäisestä tekstistä on helppo kopioida palautetekstiin mukaan tarvittavia katkelmia, esim. kohtia, jotka kaipaavat muokkaamista. Valmiin "dokumentin" voi lähettää esimerkiksi s.postiin tai Evernoteen. Itse teen niin, että kirjoitan yhden ryhmällisen palautteet samaan "dokumenttiin" ja lähetän sen sitten itselleni, printtaan ja jakelen oppilaille oppimispäiväkirjoihin liimailtaviksi.

FastFingan saa myös puhelimeen, ja itse esimerkiksi luin ja kommentoin puhelimella juuri seitsemän mielipidekirjoitusta poikasen fudistreeneissä. Puhelimen ja pädin välillä synkkaaminen käy helposti iCloudin avulla.

Nämä kokemukset saivat minut tutustumaan myös pariin varsinaiseen muistikirja-appiin. Penultimateen ja Paperiin. Viimeksimainitulla on tehty tämän postauksen kuvakin. Molemmissa on hyvät puolensa, ja molemmat tuntuvat parin päivän testailun jälkeen varsin käyttökelpoisilta. Ehkäpä palaan niihin tarkemmin myöhemmin.