torstai 22. marraskuuta 2012

Yhteistyötä historian kanssa

Kuten tässä blogissa on useaan otteeseen käynyt ilmikin, teen mielelläni yhteistyötä muiden opettajien kanssa. Erityisen tiivistä on tällä hetkellä yhteistyö historian opettajan kanssa. Meillä on keskiviikkoisin yhtä aikaa hyppytynti ja torstaina ja perjantaina päällekäin kasien tunteja. Tämä antaa työskentelylle hyvän lähtökohdan.

Päätimme pureutua erityisesti esseevastausten kehittämiseen. Arvioinnin välineeksi olemme ottaneet portfolion, johon kootaan tehtäviä koko syksyn ajalta, ja sama kansio toimii kummankin oppiaineen arvioinnin perustana. Ensimmäiset esseevastauksensa oppilaat kirjoittivat Suomen sisällissotaan liittyvistä kysymyksistä. Vaikka asiaa oli harjoiteltu, oli vastauksissa paljon ongelmia: ei otsikkoa, ei kappalejakoa, isot ja pienet asiat sekaisin, sidosteisuus heikko ja niin edelleen.

Seuraavaksi harjoittelimme äikän tunneilla kuva-analyysiä, samaan aikaan historian tunnilla opiskeltiin 1920- ja 1930-luvun historiaa Portfoliotehtäväksi tuli sitten kuva-analyysi, jossa samalla piti hyödyntää historian tietoja. Alla on toinen kuvista ja yhden oppilaan siitä kirjoittama analyysi. Yleisesti ottaen tekstit olivat parantuneet selvästi sisällissotavastauksista. Melkein kaikki tekstit oli jaksotettu järkevästi, otsikot olivat huomattavasti aikaisempaa onnistuneempia ja tekstit kaikin puolin hallitumpia. Tämä on rohkaisevaa ja kertoo osaltaan siitä, että esim. esseetyyppisen tekstin kirjoittamista pitää harjoitella runsaasti! On myös aivan mahtavaa, kun luemme molemmat kollegan kanssa samat tekstit ja voimme käydä keskustelua arvioinnista.

Nyt on meneillään toinen maailmansota ja tehtävänä on parhaillaan tehdä tietoisku pareittain jostain taistelusta. Näistä on valmistunut vasta ensimmäinen. Olin tänään Sosiaalista mediaa äidinkielen opettajille -koulutuksessa. Kokeilin siellä ensimmäistä kertaa aikajana-työkalua Dipityä, jotta olisimme voineet kerätä oppilaiden töitä aikajanalle, mutta se ei toiminut kunnolla. Videoita ei saanut jostain syystä kunnolla janalle liitettyä. Pitää yrittää myöhemmin uudestaan. Ja ilmeisesti alkaa olla korkea aika perustaa myös wiki tätä äikkä/hissa-yhteistyötä varten.



Iloista ajanvietettä ja laittomia virvokkeita

Mustavalkoinen valokuva viestii ilon tunteita ja näyttää hyvin todenmukaiselta. Se voisi siis olla vaikkapa lehdestä uutiskuva kuvatekstillä "Nykyajan juhliminen ja hauskanpito ei kosketa vain yläluokkaa". Toisaalta se voisi olla kuva jostain 1920-luvun Hollywood-elokuvasta.

Kuvasta huomaa heti, että se on otettu vanhanaikaisella kameralla, koska se on mustavalkoinen, mikä tuo siihen omalla tavallaan Yhdysvaltain iloisen 1920-luvun tunnelmaa. Kuvan taustalla reunat ovat vaaleat ja keskusta on tumma. Se korostaa hyvin keskelle sommiteltua viiden hengen johonmaista muodostelmaa, sillä he korostuvat vaaleahkon värinsä ansiosta tummasta taustasta. Silmään kuitenkin osuu jonon keskimmäinen henkilö - jonon ainoa mies, joka on väreiltään kaikista tummin ja siksi korostuukin vaaleampien naisten välistä.

Jazz-musiikki oli 1920-luvulla suuressa suosiossa. Kuvan viiden ihmisen jonomainen ryhmittymä keskellä ja vähän kauemmaksi asettautunut muu väkijoukko, joka on kääntynyt katsomaan keskustan viisikkoa, tuo mieleen jonkinlaisen esiintymistilanteen. Vaikka en itse tiedäkään minkälainen tanssi Charleston on, voisin uskoa , että keskustan viisikko tanssii sitä, tai muuten vaan suositun jazz-musiikin tahtiin. Toisalta, he voisivat olla näyttelijöinä jossakin 1920-luvun musikaalissa ja esittäisivät juurikin jotain laulua.

Kun alkaa katsoa kuvaa tarkemmin, ei vaadi paljoa, että huomaa, että kuva on jonkinlaisesta ravintolasta. Sitä vaikutelmaa tuo taka-alalla huomattavat baaritiski ja tarjoilija ja hyllyllä lepäävät pullot, joita nyt epäilemättä luulisi sisällölltään alkoholiksi. Ne taas luovat kuvan siitä, että kuva olisi jostain tuon ajan salakapakasta, sillä 1920-luvun alusta 1930-luvun alkuun kestänyt kieltolaki kielsi alkoholin anniskelun, valmistuksen ja kuljettamisen. Amerikkalaiset eivät kuitenkaan kokeneet lakia omakseen, ja siksi alkoholin salakuljetus ja -valmistus että anniskelu salapaikoissa kasvoi ja pian niitä hallitsivat rikollisliigat.

Kuva tuo esiin myös jollain tapaa 1920-luvulta alkunsa saaneen massakulttuurin, eli nyt kodin ulkopuolella oleva viihde (kuten elokuvat) eivät koskettaneet pelkkää yläluokkaa. Sen tunnelman kuvaan tuo tavallisen, ei niin hienostuneen näköiset ihmiset, joita on paljon. Eikä kuvan salakapakan oloinen paikkakaan ole mitenkään fiini.

1920-luvulla muuttunut naisten asema näkyy myös selkeästi. Etualan naiset näyttävät pitävän hauskaa kodin ulkopuolella ilman miehiään, ja heillä on yllään vapaampi vaatetus kuin ennen. Esimerkiksi hameet ovat huomattavasti lyhyempiä. Ja nämäkin vapaa-asemaiset naiset saatoivat kiroilla ja polttaa tupakkaa julkisilla paikoilla. Taka-alalla oleva nainen puolestaan kuvaa mielestäni sitä, kuinka myös naisten työssäkäynti yleistyi 1920-luvulla, sillä koska hän nojaa baaritiskiin, hänestä saa tarjoilijamaisen kuvan.