Mitä jäi käteen viime vuodesta?

Ei voi mitään, työasiat alkavat pyöriä mielessä. Ennen kuin käyn varsinaisesti tulevan kimppuun, saattaa olla hyödyllistä miettiä hetki, mitä jäi käteen viime vuodesta. Seuraavassa on listattu tavalla tai toisella merkittäviltä tuntuvia viimevuotisia käänteitä.

1. Ensimmäinen älypuhelin. En enää ymmärrä, miten olen aiemmin tullut toimee ilman! Puhelin on tätä nykyään melkein tarpeellisemman tuntuinen kuin tietokone. Puhelujen soittaminen nykyisellä puhelimellani tosin on jotenkin hankalan tuntuista, mutta muuten se toimii erinomaisesti. Eniten käytän puhelinta kuvien ottamiseen ja jakamiseen, sekä gmailin ja twitterin seuraamiseen. Puhelimen myötä itse asiassa löysin gmailinkin ikään kuin uudelleen. Tällä hetkellä suosittelen oppilaita palauttamaan työnsä mieluiten gmailiin, koska sen hakutoiminto toimii erinomaisesti ja postin seuraaminen on hyvin vaivatonta. Olen huomannut, että kun puhelimeen kilahtaa uusi teksti oppilaalta, aika usein tulen silmäilleeksi sen kursorisesti läpi heti ja lähettäneeksi jonkun pienen viestin vastaukseksi. Siihen nähden, miten työlästä töiden arviointi kokonaisuudessaan on, en koe tätä isoksikaan vaivaksi.

2. Twitter. Siinä on ehdottomasti toinen asia, josta on lyhyessä ajassa tullut erittäin tärkeä! Olen vielä itse kohtuullisen taitamaton twiittaaja, mutta minulla on loistava lista seurattavia. Aloitan päivän usein sillä, että poimin virrasta parhaat palat muistiin Diigoon, joka sekin on loistava työkalu. Twitter tuntuu olevan aivan uskomaton runsaudensarvi, joka tarjoaa jatkuvasti mainion coctailin tietoa, oivalluksia, ideoita - hauskaa läppää lainkaan väheksymättä. On myös virkistävää, että on helppoa seurata muidenkin kuin opettajien aivoituksia :)Itse twiittaan vähäiset twiittini selkeästi työroolissa, fb:n käyttö on henkilökohtaisempaa, mutta myös se on viime vuoden uutta antia, että olen oppinut käyttämään fb:n suljettuja ryhmiä oppilaiden kanssa. Kokemukseni on, että esimerkiksi juoksevien asioiden hoidossa ja kaikenlaisessa tiedottamisessa ryhmä toimii todella sujuvasti. Toimin viime vuonna ensimmäistä vuotta tukioppilaiden ohjaajana, enkä osaa kuvitella, miten se mitenkään onnistuisi ilman tukareiden omaa fb-ryhmää.

3. Vapaat kädet oppilaille! Olen oikeastaan koko opettajaurani ajan yrittänyt motivoida oppilaita sillä, että olen säännöllisesti kysellyt oppilaiden toiveita. Sitten olen tutkaillut toiveita ja ops:ia vierekkäin ja muotoillut erilaisia "projekteja" tältä pohjalta. Tämä on tuottanut välillä hyviäkin tuloksia, mutta minua on vaivannut se, että kuitenkin kaikki tekevät enemmän tai vähemmän yhtä jalkaa samaa ja sellaista, minkä minä olen suunnitellut. Viime keväänä sitten rohkaisin mieleni ja annoin yseille aivan vapaat kädet noin kuukaudeksi. Kertasimme kursorisesti päättöarvioinnin kriteereitä ja ohjeeksi annoin vain, että nyt on mahdollisuus vaikuttaa päättöarvosanaan itselle parhaiten sopivalla tavalla. Autoin ja ohjasin, kun apua pyydettiin, mutta en paljon muuten. Kuten arvata saattaa, pieni joukko oppilaita ei saanut sitten oikein mitään aikaiseksi. Onneksi kuitenkin tämä oli vain yksi näyttö muiden joukossa. Suurin osa oppilaista teki sitten aivan loistavaa työtä, ja tuotoksia, joita en olisi itse osannut edes ehdotella.

Lopetan siteeraamalla luvan kanssa erään oppilaan itsearviointia ysin päätteeksi. Se totisesti rohkaisee jatkamaan juuri tähän suuntaan. Liikuttavalla tavalla ysin kevään kokemukset selvästi värittävät käsitystä äikän opinnoista koko yläasteen ajalta. Oletan, että tekstissä mainitut seiskan "pelottavat kokemukset", liittyvät siihen, että seiskalta lähtien olen kiusannut oppilaita etupäässä erilaisilla "analyysitehtävillä", joihin he eivät yleensä ole tottuneet. Monen mielestä on aluksi hyvin raskasta käyttää omia aivojaan :)

Kaikenkaikkiaan ylä-aste on sujunut äidinkielen tuntien osalta
erittäin hyvin. Hyvällä tarkoitan aivan loistavaa. Muistan seiskalla
kun pelotti todella paljon tälläinen työskentely. Suurin osa töistämme
mitä olemme tehneet ovat ainakin minun osalta olleet hyvin syvällisiä.
Tälläinen paljon vapaampi työskentely tapa on paljon kehittäväämpää
sillä sehän on paljon realistisempi tilanne jos mietitään tulevaa
elämää. Eihän työelämässä tule vastaan ennalta arvattavia yksi, kaksi
ja kolme tehtäviä. Myös työskentely näin on paljon kivempaa. Kahdesta
syystä. Töitä saa tehdä paljon vapaammin ja käyttää omaa
mielikuvitastaan ja kekseliäisyyttä hyvin paljon töiden
toteuttamiseen. Vapaus töissä on toinen. Minulle annetaan vapautta
mutta sen mukana tulee vastuuta. Minulle tämä passaa mielihyvin ja
voin jopa nauttia opiskelusta tällä tavalla. Opiskelun ei pitäisi olla
niin suljettua. Sellaista tehtävien pakkopullaa. Avataan portit ja
annetaan sen olla vapaampaa.

Seuraavaksi on aika ryhtyä miettimään, miten tätä vapauden tilaa voisi systemaattisemmin ensi lukuvuodella tavoitella.