Perus koulusta mahdollisuuksien maailmaksi

Full House Playing Dice - rebel t2i, a photo by doug88888 on Flickr.

Tulevan lukuvuoden suunnittelun tekee haastavaksi ennen muuta se, että olen ainakin viimeisen vuoden kaipaillut jotain, josta en kuitenkaan saa otetta. Minulla on tunne, että käsien ulottuvilla olisi kyllä paljon kiinnostavia uusia mahdollisuuksia, kun vaan osaisin nähdä ne ja tarttua niihin. Katselin @Esa_Kukkasniemen suosituksesta Anssi Tuulenmäen puheenvuoron eräästä rehtorikoulutuksessa. Minua puhutteli erityisesti se, että Tuulenmäki kehotti ajattelemaan todellakin isosti ja sellaisia asioita, joita ei voi suunnitella, koska ne ovat niin uusia. Jähmeän ja halvaannuttavan suunnittelurumban sijaan hän peräänkuulutti reippaita kokeiluita. Niiden myötä, käytännössä sitten kehkeytyy tietoa ja kokemuksia, joiden avulla uusien käytäntöjen systemaattisempikin suunnittelukin käy mahdolliseksi.

Ehkä Tuulenmäen puheenvuoro inspiroi minua, koska olin kevään mittaan muutenkin törmännyt hankkeisiin yms., jotka ovat olleet jotenkin pohjimmaiselta eetokseltaan samansuuntaisia. Paljon puhutaan - ja aiheellisesti - nykyisin esimerkiksi innovaatioista ja luovuudesta. Hyvin sytyttävää luettavaa oli vaikkapa Oivallus-hankkeen loppuraportti, jossa todetaan seuraavaa:

"Koulutuksen läpileikkaavaksi teemaksi on nostettava luovuuden edistäminen, todetaan juuri julkaistussa Oivalluksen loppuraportissa. Luovuudella tarkoitetaan vaihtoehtoisiin toimintatapoihin tarttumista, mahdollisuusajattelua. Ryhmissä oppiminen puskee luovuutta ja sitä lähellä olevaa yrittäjämäistä otetta eteenpäin.

Luovuutta edistävä koulutus panostaa jatkossa kahteen asiaan: taitoihin tietojen rinnalla ja yhdessä tekemiseen yksilösuorittamisen sijaan. Yrittäjyyden ydin on siinä, että uskaltaa yrittää. Siksi oppimismenetelmien tulee kaikessa koulutuksessa kannustaa ennakkoluulottomaan kokeiluun."

Luovuuden lisäksi minua kiinnostaa tuo mahdollisuusajattelu ja yhdessä tekeminen. Nämä ovat olennainen osa myös vaikkapa Anne Rongaksen ja kumppaneiden nettikätilöintiä ja vertaisaikaa. Ja vielä: samansuuntaisia painotuksia sisältyy myös näkymättömään oppimiseen, jota Tero Toivanen on mm. blogissaan kevään mittaan ansiokkaasti esitellyt.

Edellä mainitut kehittelyt eivät mitenkään suoranaisesti liity peruskoulukontekstiin, mutta juuri se tekee niistä erityisen kiehtovia opetusta ja oppimista suunnitellessa. Peruskouluperinteessä kaikki suunnitteluhan on ollut perinteisesti äärimmäisen pilkuntarkkaa, ja perinteisen suunnittelumankelin jälkeen luovuudelle on kyllä totisesti usein jäänyt varsin vähän sijaa. Niinpä ideaa ja virtaa kannattaakin ehkä hakea tuolta aidan takaa, jossa ruoho aina tietysti muutenkin on vihreämpää :)

Huomenna on aika käydä kirjaamaan astetta konkreettisempia tavoitteita tulevalle lukuvuodelle.