Pään järjestämiseksi on aika listata hieman tulevan lukuvuoden projekteja ja tavoitteita:
1. Ilmoittauduin jo keväällä online-koulutukseen Tietoverkon resurssit ja innovatiiviset opetuksen menetelmät. Kesällä huhuilin Twitterissä seuraa kurssille ja ainakin @sariauramo ilmoittautui myös mukaan. Hauskaa! Mielenkiintoista nähdä, miten innovatiivisuus näkyy itse kurssin toteutuksessa. En vielä oikein osaa muotoilla, mitä odotan kurssilta. Nautin sinänsä kovasti aivan itseohjautuvasta itseopiskelusta, mutta välillä on kiva käydä kurssillakin tekemässä mitä käsketään. Siitä syntyy usein sellaista, mihin ei olisi tullut omin päin ryhdyttyä.
2. Google plus - On jännä nähdä, miten Google plussan opetuskäyttö lähtee muotoutumaan. Jos vaan onnistun järjestämään luvat huoltajilta kuntoon, tulen varmasti testaamaan sitä tavalla tai toisella myös oppilaiden kanssa. Toisaalta en heti keksi, mitä olennaista lisäarvoa plussa toisi FB:n suljettuihin ryhmiin verrattuna. Tällä hetkellä ajattelen, että plussan houkutukset oppilaiden kanssa liittyvät ennen muuta hangouttiin - jota tosin en ole uskaltanut vielä itsekään kokeilla.
3. Digitarinointi. Kuten viime kevään ITK:n jälkeen tässä blogissa hehkutin, innostuin digitarinoinnista kovasti. Ehdotin asiassa yhteistyötä edistyksellisen kirjastomme kanssa, joka heti tarttuikin ideaan. Tarkoituksena on, että esimerkiksi ysiluokkalaiset tarinoisivat teemalla "Mistä olen tulossa, mihin menossa". Tästä tarkemmin tuonnempana.
4. Laaja tekstikäsitys - sanoista tekoihin! Äidinkielen ops:issa yms. on tapana nykyään aina mainita, että opetuksen taustalla on. ns. "laaja tekstikäsitys", joka tarkoittaa sitä, että tekstit ovat puhuttuja ja kirjoitettuja, kuvitteellisia ja asiatekstejä, sanallisia, kuvallisia, äänellisiä ja graafisia sekä näiden elementtien yhdistelmiä, niin painettuja, sähköisiä kuin myös verkkotekstejä. Näin siis teoriassa. Käytännössä taitaa kuitenkin olla niin, että oppilaan arvosana todistuksessa perustuu voittopuolisesti yksin, käsin ja koulussa kirjoitettuihin teksteihin, jotka ovat etupäässä "tarinoita", "aineita" ja "kirjaesittelyjä/-arvosteluja". Nyt otan julkisesti tavoitteekseni sen, että tulevana lukuvuonna, vähintään puolet oppilaiden tuottamista ja arviointiin vaikuttavista teksteistä on (oppilaan niin halutessa) jotakin muuta. Koetan erityisesti rohkaista a)yhdessä tekemiseen b)kuvien, videoiden, äänen yms. käyttöön. Esimerkiksi kännykän käyttöön kynän korvikkeena, rennolla asenteella, yhdessä editoiden, muokaten, koostaen.
5. Edellinen kohta johtaa väistämättä ohjauksen ja arvioinnin kehittämiseen. Aivan uudelleen pitäisi miettiä, mitä ja miten arvioidaan! Myös sekä ohjauksessa että arvioinnnissa pitäisi ottaa videot, kuvat ja audiot käyttöön. Huh! Äkkiä tämä paisuu kyllä tosi isoksi haasteeksi, mutta onneksi en ole yksin :)Olemme loistavan kollegani Miian (tekstiili & kuvis) kanssa alkaneet haaveilla aika monentasoisesta ja syvälle käyvästä yhteistyöstä. Yhteistyöstä, jossa meillä olisi todellakin yhteiset oppilaat, yhteiset tilat ja yhteistä aikaa, niin verkossa kuin koulullakin. Miian lisäksi korvaamattomana apuna ovat myös kaikki mahtavat twiippulit ja Google-piiriläiset. Huomaan tätä kirjoittaessani, että olen ihan vasta viimeisen puolen vuoden aikana - oikeastaan Twitteriin kirjauduttuani - alkanut oikeasti ymmärtää, mihin nykyinen paljo puhe verkoistoitumisen/heimoutumisen autuaaksitekevyydestä oikeastaan viittaa :)Ja vielä: juuri ohjauksen ja arvioinnin kehittämisen taidankin ottaa keskeisimmäksi henkilökohtaiseksi tavoitteekseni myös yllä kohdassa yksi mainitulla kurssilla
6. Sossumediakurssi. Sitäkin pitäisi ehtiä suunnitella kunnolla. Onneksi on pohjalla viime vuoden kokemukset. Juuri niistä lähdemme liikkeelle. Tulemme esimerkiksi tällä kurssilla tekemään tavalla tai toisella yhteistyötä myös konstaapeli Janina Saarisen kanssa.
7. Luokan sisustaminen. Tämä liittyy itse asiassa myös edellä mainittuun yhteistyöhön Miian kanssa. Kysyin viime keväänä joiltakin luokilta, missä he mieluiten tekevät töitä ja oppivat omasta mielestään parhaiten. Alustavaksi tulokseksi tuli, että vain osa, ehkä noin kolmannes, oppii oman käsityksensä mukaan parhaiten pöydän ääressä. Tämä on mielenkiintoinen tulos ja olen päättänyt, että tässä on yksi asia, jota pitää tutkia tarkemmin ja jolle pitää tehdä jotain, jossain vaiheessa. Pontta asiaan tuo se, että olen kuullut esimerkiksi Juha Lahtisen puhuvan tästä eli ympäristön vaikutuksesta oppimiseen useammalla luennolla. Tästähän tuleekin aihe seuraavalle postaukselle!
Kuva: http://etc.usf.edu/clipart/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti