Olen pyörinyt nyt muutamana päivänä ihmettelemässä äikän luokassa. Ainainen pulma ovat pulpetit! Aivan sama, miten ne järjestän, ne ovat aina jotenkin huonosti. Meillä on ihan perinteiset pulpetit, joista en totisesti pidä monestakaan syystä. Ne ovat rumia ja niitä on hankala siirrellä. Lisäksi ne ovat sellaista mallia, että niistä saa kannen kallelleen. Tästä ominaisuudesta on pelkkää haittaa, kun "kinesteettiset oppijat" lonksuttelevat kantta muuten vaan. Kaikissa pulpeteissa pitäisi mielestäni olla jotain, mitä voisi huoletta hypistellä tai pyöritellä, ilman että se häiritsee muita. Olen varma, että näin pulpetit myös pysyisivät siisteinä helpommin. Esimerkiksi jonkinlaiset puuhelmet varmasti ajaisivat asiansa.
Unelmieni luokassa olisi vanhoja yhdessä tuunattuja esim. kokopuisia oikeita pöytiä, joihin olisi lisätty pyörät siirtelyn helpottamiseksi. Osan nyt paikalla olevista pulpeteista voisi korvata pöydillä, osan tilalle hankkisin sohvia, nojatuoleja, säkkituoleja ja matalia pöytiä.
Olisipa edes läjä patjoja ja keino niiden säilyttämiseksi, niin etteivät ne ole siivoajien tiellä. Tai edes sen verran tilaa, että vaivattomasti mahtuisimme koska tahansa koko poppoo piiriin lattialle istumaan.
Lisäksi toivoisin tietysti tietokoneita. Meillä on noin 500 oppilasta ja yksi tietokoneluokka ja yksi 15 koneen setti läppäreitä. Tätä taustaa vasten ajatus läppäreistä kaikille tuntuu tietysti kovin saavuttamattomalta haaveelta. Olisipa edes vaikka kuusi tai kaksitoista konetta ja kunnon kuulokkeet, niin puolet luokasta saisi työskennellä koneella ja toinen puoli työskentelisi pienryhmässä open kanssa. Meillä ei ole äikässä oppikirjoja, ja siitä kertyy tietysti vuosien mittaan jonkinlaista säästöä. Kunpa saisin joskus ne rahat koneisiin. Tai keksisin jonkun muun keinon.
Jotakin pientä olen kuitenkin onnistunut luokan viihtyisyyden edistämiseksi tekemään. Olen hankkinut sinne (omalla kustannuksellani) joitakin vanhoja huonekaluja vähentämään laitosmaisuutta. Erityisesti minulle tärkeää on valaistus. Loisteputkivalo on mielestäni kammottavaa, ja siksi oleilemme mahdollsimman paljon päivänvalossa ja/tai pöytälamppujen lämpimässä tunnelmavalossa. Melkein aina oppilaat valittavat, jos käytännön pakosta sytytän loisteputket.
Jos tarkasti katsoo, viimeisssä kuvassa näkyy Vihdin ex-museoamanuenssin ex-nojatuolissa istumassa nalle. Se ei olekaan mikä tahansa nalle. Se on erään entisen oppilaani tekemä ja olen sen häneltä joululahjaksi saanut. Tämä nalle on muun muassa mitä parhain järjestyksen valvoja. Joskus, hyvin harvoin tosin, käy niin, että löydän sen lattialta tai muuten kummallisesta paikasta. Silloin aina kerron oppilaille hieman enemmän nallesta ja siitä, miksi nalle on luokassani. Se on luokassa esimerkiksi siksi, että se muistuttaa minua siitä, että koulu ei saisi haitata oppilaiden oppimista ja että kaikkien ei tarvitse tehdä samaa asiaa samassa tahdissa. Nallen tekijä vietti ison osan ysiluokan äikän tunneista työhuoneellani - minulla oli yhdessä muiden äikänopekollegojen kanssa sellainenkin ylellisyys edellisessä työpaikassani. Työhuoneella syntyi muun muassa kahdeksankymmenen liuskan tutkielma Ruohometsän kansasta. Työssä romaania luettiin totalitaristisen yhteiskunnan allegoriana ja sen hahmoja persoonallisuustyyppien valossa.
Olivatko nuo kuvat luokastasi? Wow. Minä sain tänä vuonna ensimmäisen kerran ikioman luokkatilan ja jo keväästä asti olen tuskaillut, miten saisin siitä viihtyisämmän. Pöytälamppu voisi olla hyvä, silloin voisi sammuttaa kattovalot ja ja lukea kirjaa ääneen pöytälampun valossa. Tähän asti olen käyttänyt siihen piirtoheittimen lamppua :)
VastaaPoistaIkioma luokkatila on ihana asia! Pöytälamput ovat tosiaan monessa mielessä mainio, edullinen ja helppo tapa lisätä viihtyisyyttä. Samoin olen ollut huomaavinani, että jo yksikin kodinomainen kaluste, esim. vanha tuoli, tekee ihmeitä. Mun mielestä omaan luokkaan kannattaa satsata, siellä viettää kuitenkin niin ison osan elämästään :) Ja oppilaat arvostavat pieniäkin ponnisteluita kovasti. Tsemppiä ja onnea uuteen luokkaasi!
VastaaPoistaValaistuksella tehdään tunnelmaa, enpä ollut ajatellut, että luokan kylmille loisteputkille voisi keksiä kilpailijan! Nyt vanhoja jalkalamppuja haalimaan, jos saisi kolmekin luokkaan, niin valaistus olisi jo hiukan lempeämpi. (Pöytälamput tarvitsevat pöytätilaa?)
VastaaPoistaOman luokkani takaosaan sain alakoulusta pyöreän pöydän, jonka ympärille mahtuu 5-6 oppilasta. Se on selvästi suosituin paikka luokassa, silloin kun oppilas saa valita paikkansa itse. Olisipa vielä kattolamppu siihen pöydän päälle, joka kokoaisi kodikkaasti ryhmän yhteen! Sellaiset puolipyöreät pöydät olisivat ihania!
Yleensä mulla istutaan kolmen pulpetin ryhmissä, istumajärjestys vaihtuu kahden viikon välein, ja se on minun laatimani. Tämä systeemi on ollut toimivin kokeilemistani: kolme on sopiva koko ryhmäksi, ja ryhmäytymistä tapahtuu koko ajan, kun istumajärjestys vaihtuu. Kolmesta on vaikea ketään jättää ulkopuolelle tai sen ope huomaa helposti ja voi puuttua tilanteeseen. Oppilaat odottavat uusia paikkoja innokkaasti (harvoin se bestis siihen viereen silti pääsee...)
Ennen luokassani oppilaat useimmiten saivat valita paikkansa, (koska niin itse haluaisin työskennellä), mutta sitten aloin ajatella, miten pilaan erinomaisen työn, jota alakoulun puolella tehdään ryhmäyttämisen suhteen: siellä paikkoja vaihdetaan usein ja aina opettajan "arpomana". Uskon, että nykysysteemi palvelee luokan henkeä: kaikkien kanssa on tultava toimeen ja oppimisen kannalta ryhmien on hyvä olla heterogeenisiä. Ja jos on joutunut jonkun inhokin viereen, sitä ei tarvitse kestää kuin se kaksi viikkoa.
Pöytälampuissa on tosiaan se hankaluus, että niille tarvitaan alusta. Sittenhän on vielä olemassa seinälamppujakin :-)
VastaaPoistaPuolipyöreät pöydät olisivat tosiaan kivoja, varsinkin, jos niissä olisi pyörät alla.
Tuo istumajärjestysasia on todella tärkeä! Olen samaa mieltä siitä, että on olennaisen tärkeää, että opettaja päättää, kuka missäkin istuu ja itselläni on samansuuntaisia kokemuksia eli että on hyvä, että järjestys vaihtuu usein. Mulla oppilaat on usein neljän hengen ryhmissä, mutta seuraavaksi taidankin kokeilla noita kolmen ryhmiä.
Olin itse viime vuonna pitkäkestoisessa ryhmädynamiikan ja toiminnallisten menetelmien koulutuksessa. Muistan kuinka mua aluksi ärsytti se, että ei saanut istua siellä missä halusi ja se, että järjestys vaihtui usein. Siellä kuitenkin sain konkreettisesti kokea itse, miten hyvin systeemi pienen alkujännityksen jälkeen toimi. Hämmästyttävän pian koko isoon ryhmään syntyi todella hyvä ilmapiiri, jonka jälkeen oli aivan yhtä mukavaa työskennellä ihan missä ryhmässä vaan.