Jo joutui armas itsearvioinnin aika

Viime heinäkuussa listasin itselleni jotain löyhiä tavoitteita tälle lukuvuodelle. Nyt omenapuiden ja syreenien kukkiessa on hyvä aika katsoa, miten ne ovat toteutuneet.

1.Aloitin viime syksynä Oulun ylipiston täydennyskoulutuskurssin Tietoverkon resurssit ja innovatiiviset opetuksen menetelmät. Tavoistani poiketen jätin kurssin kuitenkin kesken ja päätin, etten enää ilmoittaudu suljetuille Moodle-kursseille. Jotenkin niiden aika tuntuu nyt vaan omalta kohdaltani olevan ohi.

2.Viime kesänä olin juuri aloittanut Googleplussan käytön ja olin siitä innoissani. Ongelmanani oli silloin - ja on edelleen - etten ole saanut selvyyttä, miten ikärajat oikein oppilaiden näkökulmasta menevät. Edelleenkään en siis tiedä, saavatko yläkouluikäiset luoda Google-tilin vai eivät. Huoltajien lupa siihen joka tapauksessa tarvittaisiin, ja sekin on jonkinmoinen pulma, joka olisi viisainta ratkaista koulun tasolla.

3-4. Digitarinointi ja laaja tekstikäsitys. Siihen olen huipputyytyväinen, että digitarinointiasia ja ylipäätänsä liikkuvan kuvan käyttö on todellakin edistynyt tämän lukuvuoden aikana. Olen näistä asioista jo moneen kertaan vuoden aikana kertoillutkin. Jotain on saatu valmiiksikin, ja yksi kirjastoseikkailutarina meillä on poikani kanssa vielä vaiheessakin - kesän sadepäiviä odottamassa.

Kulunut vuosi on vahvistanut kovasti käsitystäni siitä, että erilaisiin videoiden hyödyntämismahdollisuuksiin kouluissa kannattaa todellakin satsata, onpa kyse sitten esim. oppimateriaalien tekemisestä tai tarinoinnista. Nykyisin kohistaan kovasti ns. flipped clasroom -ideasta. Idea on hyvä, mutta vielä enemmän soisin näkeväni sitä, että OPPILAAT tekevät, siis myös ne videot :)

Videoiden tekemiseen tarvitaan tietysti laitteet. Tässä mobiilit vehkeet ovat aivan ylittämättömiä. Olen kuluneena vuonna hankkinut itselleni iPhonen ja iPadin - kummastakaan en luopuisi mistään hinnasta, ja kumpaankin on käytetty ahkerasti myös oppilaiden kanssa. Toiveissa siintää, että näitä saataisiin myös koululle.

Asetin viime kesänä tavoitteeksi sen, että annan oppilaiden korvata perinteisiä tekstejä esim. videoilla ja muilla esityksillä mahdollisimman usein. Tämä tavoite on toteutunut mielestäni kohtuullisen hyvin tänä vuonna. Olen myös huomannut, että vaikka osa ns. diginatiiveista on taitavia videoiden tekijöitä jo valmiiksi, kaikki eivät ole. Mukavaa on, että monen itseluottamus ja taidot ovat vuoden mittaan lisääntyneet. Hyvin ilahduttavaa on myös, että tekijänoikeustietoisuus lisääntyy oppilaiden keskuudessa vähitellen. Olen yrittänyt markkinoida "On-siistii-noudattaa-tekijänoikeuksia" -asennetta, ja se alkaa nyt kantaa hedelmää.Ilokseni olen myös huomannut, että pienen piirun olemme taas siirtyneet siihenkin suuntaan, että kaikkien ei tarvitse tehdä samaa, samassa tahdissa.

Viime vuonna hyväksi havaitsemaani käytäntöä noudatin myös tänä vuonna siinä, että ysiluokkalaiset saivat lopuksi vapaat kädet - ja jälleen tulokset olivat hienoja. Saimme kuulla Julian monologin, ihailla hienoa lyhytelokuvaa, Screencast-o-Maticilla tehtyä elokuva-arvostelua yms. yms.

5. Olin näkojään asettanut tavoitteeksi myös ohjauksen ja arvioinnin kehittämisen. Niistä täytyy sanoa, että erityisesti arvioinnin kehittäminen jäi kyllä varsin vähälle. Ohjauksen kehittäminenkin on rajoittunut lähinnä opetusvideoiden tekoharjoituksiin ja vaivattomien ratkaisujen etsimiseen. Tämä teema täytyy pitää mielessä ensi vuoden tavoitteita miettiessä. Yhden pienen parannuksen keksin @Riikkavain ansiosta tässä ihan loppumetreillä. Tajusin nimittäin ensimmäistä kertaa kerätä palautetta tunneista oppilailta Googlen lomaketyökalulla. Tein kyselyn, jonka upotin wikiin vastattavaksi. Työkalu on loistava tähän tarkoitukseen, koska se tekee valmiiksi koosteet vastauksista. Alla esimerkki yhdestä kysymyksestä - Mikä kirjoittamisessa on vaikeaa? Vastauksia on tosin kuvan tallentamisvaiheessa kertynyt vasta muutamalta kymmeneltä oppilaalta. Ajatelkaas, kuinka helppoa tämän jälkeen on aloittaa opiskelun suunnittelu yhdessä oppilaiden kanssa. Kaivellaan vaan yhteenveto esiin, ja siitä näkyy, mihin on syytä erityisesti keskittyä. Kätevää!

5. Sossumediakurssi. Sitä en jotenkin saanut toimimaan, ja niinpä päätin luopua sen tarjoamisesta. Taustalla tässä oli ensinnäkin se, että sopimus- ja lupa-asiat alkoivat jossain vaiheessa tuntua ylitsepääsemättömiltä (vaikka eivät tietenkään sitä oikeasti ole). Vielä tätäkin suurempi pulma oli kuitenkin se, että tunnit jäivät kuitenkin muusta opiskelusta irralliseksi puuhasteluksi. Yritin kyllä, että eri välineillä työstettävät asiat liittyisivät suoraan jonkun aiheen opiskeluun, mutta en omasta mielestäni saanut tätä toimimaan riittävän hyvin. Jatkossa en näe siis järkevänä opettaa sosiaalisen median hyötykäyttöä erillisenä kurssina, vaan parempi on mielestäni jatkaa ihan vaan "normaalien" tuntien puitteissa. Tilalle tarjosin "kirjoittamisen kurssia", jolla olisimme voineet tehdä erilaisia kokeiluita tälläkin saralla, mutta tuo kurssi ei valitettavasti toteutunut lainkaan. :(

Jaahas, tämä taitaa olla viimeinen postaus ennen lomaa :-D Hyvää kesää kaikille lukijoille!

EDIT 1.6. Se kirjoittamisen kurssi toteutui sittenkin! JEEEE!

Autonomian ajan henkilöitä

Seiskaluokkalaiset ovat viime aikoina tehneet äikän ja historian tunnilla tarinoita autonomian ajan henkilöistä parityönä. Nyt alkavat työt valmistua. Koska opettajilla ei ole juuri koskaan aikaa yhteiseen suunnitteluun, tässä kävi niin, että kollegani Heli-Maija heitti ilmoille idean, että: "Tehtäiskö tämmöisiä?", johon minä vastasin oitis, että: "Joo tehdään", ja sitten vaan käytiin töihin. Jossain vaiheessa oppilaat alkoivat näyttää hieman empiviltä ja selvisi, että olimme tahoillamme ohjanneet työtä vähän eri suuntiin. Heli-Maija oli puhunut enemmän dokumenttityyppisestä videosta, minä taas faktoihin pohjautuvasta fiktiosta. Tämä osoittautui lopulta onnelliseksi sekaannukseksi, koska lopulta oppilaat saivat valita kumman tahansa tavan. Lopputuloksena syntyy monen tyyppisiä tarinoita, mikä on pelkästään hyvä. Tässä ensiksi minun tekemäni ohjeet



Oppilaille on annettu teknisesti vapaat kädet. Koulussa ei kuitenkaan ole mitään muita laitteita käytössä kuin opettajan oma iPad. Osa tekee editoinnin kotona kotikoneillaan, kuten alla ensimmäisessä esimerkissä, joka edustaa dokumentaarisempaa toteutusta. Alimmaisena Puppet Palsilla toteutettu työ, joka edustaa astetta tarinallisempaa otetta. Siinäkin tosin pysytellään kiltisti tosiasioissa.

Runeberg


Aleksis Kivi
Kun videoita ilmestyy lisää, kokoan niistä linkkilistan jonnekin, esimerkiksi tänne. Olen itse vihdoinkin kunnon digitarinakoulutuksessa. Olen siellä vihdoinkin oivaltanut esimerkiksi, miten hyödyllistä on kuvakäsikirjoituksen tekeminen. Kunhan saan tuon pajan työt valmiiksi, kirjoitan niistä sitten oman postauksensa. EDIT 12.5. Kokoan tarinoita Äikänluokka-wikiin

Sitä sun tätä kuluneelta viikolta

Osallistuin pyynnöstä koulumme tvt-ryhmän palaveriin. Tekeillä on jonkinmoinen TVT-strategia/suunnitelma ja -opetussuunnitelma. Palaverin jälkeen tuli tarve selvitellä omia ajatuksia. TVT-asioissa on välillä vaikeaa pitää pää kylmänä ja hahmottaa metsää puilta. Yrtin siis keskittyä tiukasti siihen, mikä mielestäni on kaikkein olennaisinta. Löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kokeilin samalla Explain Everything -appia. Se vaikuttikin jo pienellä ensikosketuksella aivan mainolta, ja sille tulee varmasti löytymään jos jonkinlaista käyttöä. Ainoa miinus oli, että lataaminen Youtubeen kesti kauan ja söi paljon akkua. Explain Everythingin käyttöön kannattaa tutustua tarkemmin esim. Kari Rajalan blogissa. Ja vielä: se on mainio väline myös opiskelijan kädessä. Katso vaikka @Rikkokirin tekemä loistava esimerkki



Viime viikolla alkoi ilmoittautuminen Luetko Sinä? -kampanjaan, joka on 8.luokkalaisille suunnattu kampanja, jonka aikana sanomalehdessä ilmestyy jatkokertomuksena novelli. Siihen liittyy erilaisia tehtäviä ja lopuksi siitä kirjoitetaan arvostelu. Ensi syksyisen novellin kirjoittaa Vilja-Tuulia Huotarinen. Kuulin ilmoittautumisen alkamisesta Twitterissä ja heitin @jonnatoloselle idean, että voisi ehkä kokeilla ensi syksynä myös Twitterin hyödyntämistä novellin käsittelyssä. Lisäksi ihan mahtavaa olisi, jos saisimme kirjailijakin mukaan visertämään. Jonna lupasi tiedustella tätäkin mahdollisuutta. Tästä innostuneena koetin lanseerata Twitteriä tämänvuotiselle kasien somevalinnaiskurssille. Tulokset olivat kovin laihat. Vain muutama suostui tilin perustamaan ja kokeilemaan (minulla ei ole halua eikä onneksi oikeuttakaan pakottaa ketään). Pyysin heitä kuitenkin kertomaan blogeissaan syyn vähäiseen kiinnostukseen. Alla muutamia perusteluja. Tästä en aio lannistua, vaan yritän syksyllä viimeistään uudestaan.

Digitarinapajaa II

Kerroin aiemmin maaliskuun alussa käynnistyneestä digitarinapajasta. Reilu viikko sitten oli pajan tekninen osuus, ja pari päivää sitten saimme vihdoinkin ensimmäisen tarinamme valmiiksi. Teimme sen yhteistyössä kahden kollegan kanssa. Alkuituna oli ajatus tehdä tarina, joka jotenkin kuvaa omaa suhdettamme työhömme ja kouluumme. Päätimme myös, että keskitymme johonkin positiiviseen aspektiin. Kaikkein positiivisinta työssämme ovat tietysti oppilaat. Tällainen tarinasta tuli

Tarinaa editoitiin koululla tietokoneluokassa Kdenlivellä, joka kaatuili tämän tästä, mutta vaikutti muuten tähän tarkoitukseen sopivalta ja aivan riittävän monipuoliselta ohjelmalta. Kävi ilmi, että koulumme koneissa on ilmeisesti joku vanha versio tuosta ohjelmasta, eikä kouluttajammekaan keksinyt siis tapaa animoida kuvia. Se mitä kaipaisin, olisi mahdollisuus lisätä kuvin ns. Ken Burns efekti, jota still-kuvista tehdyissä videoissa yleisesti käytetään.

Saimme kouluttajaltamme pari hyvää vinkkiä cc-lisensoitujen ääniefektien ja musiikin lähteistä. Erilaisia ääniä voida ladata freesound.orgin sivuilta ja hyvä musiikin lähde on ccmixter.org. CCMixterin sivut ovat mielestäni selkeämmät kuin Jamendon, joka sekin tietysti on hyvä musiikin lähde.

Teimme tuttavuutta myös Audacityn kanssa, jolla äänitimme puheraidan. Sillä myös säädimme Freesoundista ladatun linnunlaulun volumen sopivaksi.

Kaiken kaikkiaanhan kävi lopulta niin, että noin kolmasosan editointityöstä tein lopuksi kotona ihan vaan MovieMakerilla, koska editointi on varsinkin näin vasta-alkajille hidasta puuhaa, eikä kellään ole aikaa eikä haluakaan loputtomasti kökkiä koulun atk-luokassa - varsinkaan kun moni asia hoituu kuitenkin loppupeleissä sutjakammin kotona.

Nyt mietimme, miten hyödyntäisimme digitarinoinnin ideaa oppilaiden kanssa. Oman haasteensa tuo se, että koneita on käytössämme surkean vähän. Käytännössä pitäisi keksiä esimerkiksi systeemejä, joissa esim. luokka voisi tehdä yhteisen tarinan, joka sitten editoitaisiin opettajan koneella. Millaisista osista se voisi koostua? Mietimme esimerkiksi kevääksi jonkinlaista "suunnistusta", jossa eri rasteilla olisi erilaisia tehtäviä, joita tekemällä syntyisi materiaalia tarinaa varten. Yhdellä rastilla voisi olla vaikka joku piirrostehtävä, toisella "patsas", kolmannella esim. tehtävä tyyliin, tehkää kolmen still-kuvan kooste luokan lempielokuvasta, tv-sarjasta, mainoksesta tms. Tämä ideointi on vasta alkutekijöissään, mutta kokoajan vahvistuu käsitykseni, että videoiden tekeminen yhdessä on tosi antoisaa!

Tästä on nyt aikalailla tasan vuosi, kun ITK:sta palattuani hehkutin tässä blogissani innoissani Satu Nurmelan digitarina-keynotea. Olen todella iloinen, että olemme vihdoin saaneet, hitaasti ja kangerrellen, tarinoinnin pieneen alkuun omallakin koululla. Iso kiitos siitä kuuluu Vihdin kirjastolle!

Sujuvasti kuvia dioihin

Nykyisin netistä löytyy esimerkiksi diaesityksissä käytettäviksi valtavasti cc-lisensoituja kuvia. Kuvien hakemisessa on kuitenkin oma hommansa. Toinen homma on sitten asianmukaisten lähdetietojen merkitseminen. Muutamia päiviä sitten törmäsin Twitterissä Compfightiin, mainioon hakukoneeseen, joka hakee helposti ja nopeasti cc-lisensoituja kuvia Flickristä. Kiitos vinkistä - taas kerran - @ilotimo! Bill Ferriteriltä puolestaan olen oppinut, että kun käyttää cc-kuvia, kannattaa tallentaa kuvista versio, jossa näkyy kuvien lataushetkellä voimassa oleva lisenssi. Kuvien tekijät nimittäin saattavat joskus muuttaa myöhemmin lisenssiä.

Tänään sitten kehittelin omasta mielestäni kätevän polun kuvien helpoksi etsimiseksi ja tallentamiseksi sellaisessa muodossa, että niitä on vaivatonta omissa dioissa käyttää. Tässä askelmerkit:

1. Etsin kuvat Compfightilla
2. Kun sopiva kuva löytyy, otan ruutukaappauksen koko sivusta, niin että kuvan lisäksi näkyy myös tieto tekijästä ja lisenssi.



3. Sen jälkeen avaan Skitchin, jolla voi tehdä monenmoista, esim. piirtää ja kirjoittaa kuviin sekä rajata ne sopiviksi. Ensin siis rajaustyökalulla leikkaan Flickristä tallennetusta ruutukaappauksesta vain kuvan, ja siihen lisään tavalla tai toisella lisenssin edellyttämät asiat. Skitch kuuluu Evernote-perheeseen, joten valmiit kuvat voi tallentaa esimerkiksi sinne myöhempää käyttöä varten. Kätevää!

Täppärillä eroon vihkopinojen raahailusta

Luulenpa, että äikän opet ovat liikuttavan yksimielisiä yhdestä asiasta. Siitä nimittäin, että vaikka tämä muuten on loistava homma, niin kotitöitä on välillä uuvuttavan paljon. Moni meistä miettineekin säännöllisesti, miten saisi oppilaiden tuotosten lukemisesta, arvoimisesta ja palautteen antamisesta jotenkin vähemmän aikaa tai edes voimia vievää puuhaa. Konstit on monet, ja vihkojen raijaaminen pehmeän sohvan nurkkaan on yksi paljon käyttämäni keino.

Hiihtoloma meni uutta iPhonea ihmetellessä, ja nyt pääsiäisloman kynnyksellä työkalupakkiin on ilmestynyt myös iPad. Ihana!!! Ajattelin ensin, että varmaan siihen pitää hommata näppis, mutta nyt on alkanutkin tuntua siltä, että ehkä ei tarvitsekaan, sillä käsinkin voi kirjoittaa. Ja muutaman viime päivän aikana olen kehitellyt samalla systeemiä, joka vapauttaisi minut lukemaan ja arvioimaan oppilaiden tuotoksia aidosti missä tahansa, milloin tahansa.



Näin se menee. Oppilaat palauttavat työnsä esimerkiksi s.postilla. Annan ohjeeksi postittaa tietynlaisella otsikolla (esim. 'Mielipidekirjoitus 8M'). Näin Gmailin hakutoiminto löytää samaan nippuun vaivatta kaikki yhden ryhmän tuotokset. Palauteen kirjottamista varten puolestaan latasin FastFinga appin, johon voi kirjoittaa käsin eli sormella tai stylus-kynällä. Kirjoittaa voi toki halutessaan myös näppiksellä. Käsin kirjoittaminen on nopeaa ja vaivatonta, ja mikä parasta, alkuperäisestä tekstistä on helppo kopioida palautetekstiin mukaan tarvittavia katkelmia, esim. kohtia, jotka kaipaavat muokkaamista. Valmiin "dokumentin" voi lähettää esimerkiksi s.postiin tai Evernoteen. Itse teen niin, että kirjoitan yhden ryhmällisen palautteet samaan "dokumenttiin" ja lähetän sen sitten itselleni, printtaan ja jakelen oppilaille oppimispäiväkirjoihin liimailtaviksi.

FastFingan saa myös puhelimeen, ja itse esimerkiksi luin ja kommentoin puhelimella juuri seitsemän mielipidekirjoitusta poikasen fudistreeneissä. Puhelimen ja pädin välillä synkkaaminen käy helposti iCloudin avulla.

Nämä kokemukset saivat minut tutustumaan myös pariin varsinaiseen muistikirja-appiin. Penultimateen ja Paperiin. Viimeksimainitulla on tehty tämän postauksen kuvakin. Molemmissa on hyvät puolensa, ja molemmat tuntuvat parin päivän testailun jälkeen varsin käyttökelpoisilta. Ehkäpä palaan niihin tarkemmin myöhemmin.

Oppikirjatonta opetusta

Sain tänään ilokseni sähköpostia kollegalta, joka oli sattumalta eksynyt oppimateriaaliwikiini. Hän kertoi, että heidän koulussaan on käytössä oppikirjat, mutta ei työkirjoja, ja hän kaipaili vaihtoehtoa kopioiden haalimisrumballe. Lisäksi hän tiedusteli, miten oppitunnit rakentuvat, kun oppikirjoja ei ole, sekä miten teen materiaalini.

Nyt onkin juuri se aika vuodesta, kun me opettajat mietiskelemme materiaalitarpeitamme. Minulle on tullut tavaksi opettaa ilman oppikirjoja, mutta toki minulla on luokan hyllyssä muutama kirjasarja tunnilla käytettäväksi. Tämänhetkisistä kirjoista pidän eniten Wsoyn Taito-Voima-Taju -sarjasta, ja juuri siitä sarjasta käytössä on kasin ja ysin kirjat.

"Systeemini" on muuttanut muotoaan vuosien varrella, ja se hakee edelleen kokoajan suuntaansa. Alkuaikoina oppilailla oli vihkot ja mapit, joihon kaikki monisteet ja omat työt kerättiin kolmen vuoden ajalta. Sittemmin olen vähentänyt monistamistakin radikaalisti, ja monet monisteet ovat sellaisia, että kerään ne takaisin ja käytän uudestaan. Vanhoista käytännöistäni on sellaisenaan jäljellä vielä "oppimispäiväkirja", joka on tavallinen ruutuvihko, johon kirjoitamme ja kokoamme koko yläasteen ajan erilaisia itsearviointeja ja muita pohdintoja opintojen etenemisestä. Niistä yleensä näkyy ysin lopuksi hyvin havainnollisesti, miten paljon taidot kolmessa vuodessa ovat kehittyneet.

Ehkä aika hyvän kuvan tämänhetkisistä käytännöistä saa, kun kerron, mitä tänään tunneilla on puuhattu. Aamu alkoi ysiluokan tunnilla. Ysiluokkalaiset ovat juuri lukeneet oman valintansa mukaan jonkin seuraavista kirjoista: Hälläväliä huomisella, Alex ja pelon aika tai Lumi peittää jäljet. . Aamun ensimmäisellä tunnilla he alkoivat ryhmissä tehdä esittelyä kirjastaan muulle luokalle. Esittelyn painopisteen on määrä olla jotenkin suvaitsevaisuus/rasismi -teeman käsittelyssä. Oppilaat ovat aiemmin keksineet "tutkimuskysymyksiä" suvaitsevaisuuteen ja rasismiin liittyen, ja nyt he siis pohtivat lukemaansa kaunokirjallisuutta kysymysten näkökulmasta. Tätä teemaa käsitellään yhteistyössä uskonnon opettajan kanssa ja töiden tarpeisiin on perustettu blogi, johon esittelytkin aikanaan lähetetään. Tarkoitus on muutenkin jatkaa aiheen käsittelyä jotenkin tutkivan oppimisen hengessä ja harjoitella samalla tiedonhakua ja lähdekritiikkiä, mutta tarkempi toteutus on vielä sopimatta.



Tänään on ollut myös seiskojen tunteja. Seiskojen kanssa on tarkoitus harjoitella alustavasti aineistokirjoittamista ja toisen tekstiin viittaamista, mutta sitä ennen harjoittelemme erilaisten tekstien äärellä hyvien kysymysten muotoilua. (Seiskojen materiaalit) Kuten monessa yhteydessä olen tuonut esiin, käytän kaikkien luokkatasojen ja valinnaiskurssien kanssa suljettuja fb-ryhmiä, mutta koska ihan kaikki eivät FB:ssä ole, otimme juuri seiskojen kanssa käyttöön Edmodon. Se vaikuttaakin monella tapaa helppokäyttöiseltä ja aika monipuoliseltakin palvelulta. Olemme seiskojen kanssa lukeneet juuri Asko Martinheimon Isojalkainen poika -novellin, ja nyt oppilaat kirjoittavat Edmodoon siitä hyviä kysymyksiä, vastailevat toinen toistensa kysymyksiin ja arvioivat samalla kysymysten "laatua". Oppilaat ottivat Edmodon sujuvasti käyttöön, ja älypuhelimen omistajat latasivat puhelimiinsa appsit, joilla palvelua voi myös käyttää.


Kuva tämän aamupäivän seiskan tunnilta - kaikki ovat juuri sillä sivulla kuin pitääkin!

Kasien kanssa on meneillään lauseopin jakso. Sitä varten päätin nyt vihdoinkin tehdä ihan ruutukaappausvideot, jossa perusasiat selitetään. Valmiina on vasta Virke-lause-lauseke -video, mutta seuraavasta osastakin (Predikaatti-subjekti-objekti) on jo diat olemassa. Diaesitykset teen yleensä Google-docsilla ja ruutukaappausvideot BB FlashBack Expressillä. (Kiitos vinkistä ja ohjeista Anne Rongas!) Lauseopin harjoituksia teemme luokkakirjoja ja joitakin monisteita hyödyntäen. Lisäksi katselemme tässä yhteydessä usein dataprojektorin välityksellä erilaisia nettilehtiä yms. ja jäsennämme otsikoita. Samalla tarjoutuu mahdollisuus keskustella ajankohtaisista aiheista :)

Oman materiaalin tekeminen on tietenkin työlästä, mutta nykyvälineillä helppoa ja hauskaakin. Oman materiaalin jakaminen julkisesti vaatii monenlaisten kynnysten ylittämistä. Sain itse asiassa hiljattain kunnian kirjoittaa vieraskynän juuri tästä aiheesta Opettajan tekijänoikeus -kirjan blogiin.

Kun koulumme oppikirja- ja materiaalitilauksia mietitään, aion - jälleen kerran - toivoa oppikirjojen sijaan muita työkaluja. Olen aikemmin toivonut tietokoneita (hieman laihoin tuloksin). Tällä kertaa tulen toivomaan äikän opetuksen tarpeisiin 5-6 iPod Touchin hankkimista. Ne ovat huomattavasti halvempia kuin iPadit, mutta niillä pystyy silti tekemään vaikka mitä. Olen juuri tätä kirjoittaessani samalla hankkinut itselleni ikioman iPadin. Käsittääkseni sillä uusien oppimateriaalien tekeminen tulee sujumaan todellakin leikiten. Mutta se onkin sitten aivan oman postauksensa aihe :)