Luovaa kirjoittamista kaseille

Kahtena viime lukuvuotena minulla on ollut sosiaalisen median hyötykäytön valinnaiskurssi. Viime keväänä tulin kuitenkin siihen tulokseen, etten halua enää jatkaa sen tarjoamista, ainakaan toistaiseksi. Minua vaivasi kokoajan enemmän ja enemmän se, ettei kurssi lainkaan näyttänyt palvelevan tarkoitustaan eli ajatusta, että kurssilla harjoitellaan työtapoja, joita sitten voi hyödyntää muiden, "oikeiden" aineiden opiskelussa. Sanalla sanoen kurssin toiminta jäi ihan mukavaksi mutta auttamattoman irralliseksi puuhasteluksi. Ehkä palaan asiaan uudella innolla joskus myöhemmin.

Kuva: Monica Blatton CC-BY-NC-ND

Olen tässä blogissa aiemmin jo kertonutkin, että osallistuin viime vuonna yhdessä hissanopekollegan kanssa erittäin antoisalle luovan kirjoittamisen kurssille. Sen seurauksena minulla on nyt somekurssin tilalla luovan kirjoittamisen valinnaiskurssi. Tietokoneluokka on kyllä teoriassa vapaana tuntien aikana, mutta siellä olemme olleet toistaiseksi vain kerran.

Kirjoittamisen kurssin tunnit ovat keskiviikkona iltapäivällä, ja joka kerta ilahdun uudestaan ja uudestaan, kun kurssilaiset pöllähtävät paikalle ja järjestävät pulpetit rinkiin. Tässä ringissä viihdyn erittäin hyvin. Paremmin kuin atk-luokassa. Kurssi on ääriään myöden täynnä, yhtään pulpettia ei rinkiin enää mahtuisi. Muuten kyllä, mutta luokan seinät tulevat vastaan. Ryhmä on varsin heterogeeninen, kuten peruskoulussa aina, eivätkä kaikki suinkaan ole mitään innokkaita pöytälaatikkokirjoittajia.

Kuten opetuksessa ylipäätänsäkin kaiken perusta on ilmapiiri. Avoimen, turvallisen ja rennon ilmapiirin synnyttämisessä rinki on loistava, mutta ei yksin vielä riitä. Siksi leikimme usein tunnin alussa, eli teemme jotain ryhmäytymis- tai muita luovan toiminnan harjoituksia.

Kirjoitusharjoitukset, joita teemme, ovat usein lyhyitä. Aikaa kirjoittamiseen on yleensä noin kymmenen minuuttia. Siinähän ei paljoa ehdi, olennaista onkin uskaltautua irroittelemaan. Toisaalta pitkän proosan ystävät saavat halutessaan etsiä oman paikan, jossa voivat kirjoittaa omaa pitkää tekstiään. Ja jos käy sellainen onnellinen vahinko, että joku pikkuharjoitus lähteekin vetämään, niin tekstiä voi jatkaa, kun muut siirtyvät seuraavaan pikkutehtävään.

Kurssin varsinainen suola on kuitenkin jakaminen. Tunnin lopuksi, tai välillä keskelläkin, luemme tarinoita. Tekstejä ei varsinaisesti arvioida eikä muutenkaan liiemmin pureskella. Toki usein on pakottava tarve sanoa joku positiivinen tai muuten kannustava kommentti, mutta lähinnä teksteistä ja niiden jakamisesta nautitaan ihan sellaisenaan.

Jakamiseen on käytössä myös Otiswriters-blogi, ja minä opettajana teen ihan mitä vaan edistääkseni jakamista. Lahjon esim. Wilma-hymynaamoilla tai tarjoan oman nopsan kymmensormijärjestelmäni ilmaiseksi ryhmän palvelukseen. (Samalla tietysti suosittelen, että mahdollisimman moni oman etunsa tähden opettelisi kymmensormijärjestelmän itsekin.)

Jos ja kun joskus saamme kouluun hankittuja iPadeja ja iPodToucheja käyttöömme, otamme ne vastaan ilomielin ja keksimme niille taatusti käyttöä, mutta riemastuttavaa vapautta on, että ilmankin pärjäämme mainiosti.

Posterous

No nyt on sitten sekin polkaistu alulle. Syy on nolo, eli se, että en osaa käytää Twitteriä. Yritin eilen rohkaista mieleni ja twiitata eteenpäin yhden Tietokone-lehden jutun. Osoite oli kuitenkin liian pitkä. ja Twitter kehotti minua olemaan "more clever"!!! Jostain muistelen lukeneeni, että on olemassa palveluita, jotka lyhentävät pitkä URL:it, mutta en vielä jaksanut ryhtyä tähän perehtymään. Sen sijaan tulin vahingossa eilen jotenkin tietämään, että Posterous voi lähettää kaikki postaukset automaattisesti Twitteriin....

Toinen, mikä Posterousissa houkuttelee on se, että sinne voi lähettää postaukset gmailina. Se puolestaan on juuri nyt houkuttelevaa, koska vihdoinkin minulla on puhelin, jolla gmailin käyttö on helppoa ja nopeaa. Kaiken kaikkiaankin huomaan nyt, että tuo puhelinhan se vasta houkutteleva laite onkin! Se Tietokone-lehden juttukin, johon yllä viittasin, käsitteli sitä, että älypuhelimet ja tabletit ryöväävät alaa tietokoneilta. Jo parin päivän kokemuksen jälkeen voin hyvin ymmärtää miksi.

Kaiken kaikkiaan huomaan hakevani nyt reittejä, jolla voisi helposti missä ja milloin vain laittaa eteenpäin viestejä, jotka sisältäisivät linkkejä, tekstiä ja puhetta/videota. Juuri tässä älypuhelin on aivan loistava laite! Miten kummassa saatoin näin pitkään olla ilman sitä?

Ja vielä: Posterousiin on kai helppo perustaa ryhmiä, eli sitä kautta se saattaisi olla kätevä myös oppilaiden kanssa työskentelyyn. Yhtälailla heillekin siis varmaan olisi mukavaa se, että voivat operoida gmaililla.

Loppuun vielä tutoriaali