Haaveista totta

Tämä lukuvuosi on ollut jo tähän mennessä erityisen antoisa. Tuntuu siltä, että moni asia edistyy nyt jotenkin ihmeen kepeästi. Yksi todella iso virstanpylväs on nyt saavutettu siinä, että oppilaitteni käytössä on vihdoinkin vakituisesti neljä iPadia. Ja mikä parasta, en ole yksin, vaan meillä on nyt tiimi, johon kuuluu lisäkseni toinen äikänope, kieltenope ja kaksi käsityön opettajaa. Me jaamme yhdessä yhden kuudentoista iPadin salkun. Niinpä meillä on nyt todellakin käsissämme työkalut opetuksen pitkäjänteiseen kehittämiseen. Iloa himmentää ainoastaan se, että kaikki halukkaat kollegat eivät päässeet mukaan tähän "ensimmäiseen aaltoon". Heidän puolestaan iloitsen kuitenkin siitä, että onneksi koulullamme on vihdoin myös useamman vuoden realistinen suunnitelma siitä, miten laitteita jatkossa hankitaan.

Käsitykseni mukaan tabletlaitteiden opetuskäytön organisoinnissa on tällä hetkellä käytössä lähinnä kahdenlaista mallia. On 1:1-systeemiä ja erilaisilla varaussysteemeillä käytettäviä yhteissalkkuja. Yhteiskäyttöä on meidänkin koulussa harjoilteltu nyt kohta pari vuotta, ja sen perusteena on tietenkin ollut halu resurssin mahdollisimman tasapuoliseen jakamiseen ja halu taata kaikille halukkaille mahdollisuus päästä kokeilemaan. Kummatkin ovat erittäin tärkeitä näkökulmia. Yhteiskäytöön liittyy kuitenkin myös ongelmia, joista osa palautuu siihen tosiasiaan, että iPadit ovat alunperin henkilökohtaiseen käyttöön suunniteltuja laitteita, ja silloin kun niitä käyttää useampi henkilö, aiheutuu tästä ylläpidolle omat haasteensa. Helposti käykin niin, että ylläpito alkaa syödä turhan paljon aikaa eli tärkeintä resurssiamme. Lisäksi yhteiskäyttöön liittyy sama ongelma kuin ATK-luokkiinkin, eli kun tulee joku ongelma (laitteeseen vika, epäasiallista sisältöä tms.), sen selvittäminen on työlästä, kun karrikoiden ajateltuna ensin pitää selvittää, kenen ongelmaa pitäisi selvittää etc.

Kaikkein suurimpana yhteiskäytön ongelmana näen kuitenkin sen, että silloin kun yhtä salkkua kohden on vaikkapa kolmesataa oppilasta, jää käyttö helposti alustavien (ja usein laite/appsi edellä etenevien) kokeilujen asteelle. Alustavista kokeiluista on tietysti hyvä aloittaa, mutta mitä niiden jälkeen? Toimiva yhteiskäyttö edellyttää myös sitä, että opettaja pystyy hyvin tarkkaan suunnittelemaan opetustaan pitkällä tähtäimellä, jotta osaa tehdä varaukset oikeille tunneille/viikoille.   Osalta tämä onnistuu mutta kaikilta ei. Esimerkiksi minulta ei onnistu. Otan yhden esimerkin: olemme yhden seiskaluokan kanssa mukana Ylen Uutisluokalla ja sen imussa tulemme tekemään uutisia muidenkin luokkien kanssa, ja siihen tarvitsemme iPadeja. Ongelmana tässä vain on, että siinä vaiheessa, kun kuulin ylipäätänsä koko Uutisluokasta ja saimme sovittua aikataulusta, varauslistat olivat jo auttamatta täynnä.

Omassa koulussamme asiaan kytkeytyy vielä ainakin yksi näkökulma eli BYOD. Meillä on avoin langaton verkko, mutta uskallan väittää, että oppilaiden omien laitteiden pedagoginen käyttö on silti vielä aivan lähtökuopissa. BYODiin liittyy joukko aivan omia pulmia esimerkiksi vastuukysymykset, jos laite rikkoutuu.  Suurin ongelma kuitenkin on, että kaikilla yläkouluikäisistäkään ei omaa älylaitetta ole, niinpä koulun pitää pystyä sellainen tarjoamaan. Koska nimenomaan BYOD lienee tulevaisuuden suunta ylipäätänsä, olemme halunneet lähteä nimenomaan sitä kehittämään. Ja juuri tämä on yksi tärkein syy siihen, että yksi salkku tulee ensi syksystä lähtien opettajatiimin käyttöön siten, että äikän ja kieltenopeilla on tunneilla jatkuvassa käytössä kullakin neljä iPadia ja käsityöopettajilla kummallakin kaksi.

Neljä iPadia luokassa mahdollistaa monenlaisen työskentelyn. Erityisesti alle kahdenkymmenen oppilaan ryhmissä ja oppilaiden omilla laitteilla höystettynä ryhmiin riittää helposti yksi laite. Se riittää ja on pedagogisesta näkökulmasta jossain tapauksissa ehkä parempikin ratkaisu kuin 1:1, koska silloin laitteiden äärellä on pakko keskustella - oma kokemukseni tosin on, että keskustelu oppilaiden välillä on laitteiden äärellä aina erityisen vilkasta, olipa niitä mikä määrä hyvänsä :)

Ylläkuvatunlainen ratkaisu on mielestämme hyvä myös sikäli, että näin muodostuu viiden opettajan tiimi, joka ylläpitää laitteet itse. Mietimme keskenämme, miten asian hoidamme. Olen varma, että tämä tulee ylipäätänsä lisäämään yhteistyötä välillämme, ja siihen meitä myös velvoitetaan. Ylläpidon lisäksi meiltä edellytetään myös opetuksen kehittämistä ja ideoiden ja kokemusten jakamista. Kerron sitten heti, kun olemme sopineet, miten näihin haasteisiin vastaamme.

Opetusvideoita kännykällä

Suunnittelen parhaillaan oman koulun kollegoille mobiilia digitarinapajaa, ja sitä varten päätin tehdä pienen opasvideon, joka auttaa alkuun iMovien käytössä. Halusin tehdä sen nimenomaan iPhonella kahdesta syystä. Ensinnäkin oma iPadini on ensimmäistä sukupolvea, joten sillä en pysty iMovieta käyttämään. Toisekseen haluan saada luotua systeemit, joilla opasvideot - ja muut materiaalit - syntyvät nopeasti nimenomaan puhelimella, koska se on aina saatavilla ja kynnys sen käyttämiseen on siksi erityisen matala. Materiaalia voi työstää muun homman ohessa, aina kun on hetki aikaa. Bussipysäkillä, jonossa, fudiskentän laidalla.

Tällainen videosta tuli



Ensin kuvittelin, että videon saa tehtyä ruutukaappausvideoiden tekoon tarkoitetulla apilla nimeltään Display.Rec. Jouduin muuttamaan suunnitelmaa, sillä ilmeisesti sillä ei voi äänittää mitään sellaista, missä itsessään on audiomahdollisuus. Niinpä päätin ottaa iMoviesta ruutukaappauskuvia ja yhdistää ne iMoviellä videoksi. Ruutukaappauskuvien ottaminenhan on erittäin helppoa, painetaan vaan yhtä aikaa alas virta- ja navinäppäimet. Havainnollisuuden lisäämiseksi piirtelin kuviin vielä rinkuloita ja nuolia. Piirtelyt ja esimerkiksi kuvan rajaamiset hoituvat kätevästi esimerkiksi Skitchillä.

Seuraava ratkaistava pulma aiheutui siitä, että kun iMovieen lisää still-kuvia, niihin tulee automaattisesti ns. KenBurns-efekti. Tämä on usein mukavakin juttu toisentyyppisiä videoita tehdessä, mutta oppimateriaaleisssa kuvan pitää usein näkyä kokonaan. En ainakaan itse ole keksinyt keinoa, miten KenBurns-efektin voisi iMoviessa ohittaa. Niinpä piti keksiä keino, jolla voi tehdä videon kuvista, niin että ne pysyvät paikallaan. Tähän käytin Splicea

Selostuksen äänitin aluksi Splicen omalla mikrofonilla. Kun video oli alku- ja lopputekstejä vaille valmis, tallensin sen ja vein sitten iMovieen. Alku- ja lopputekstit tein Extras4iMoviella

Yritin vielä lisätä videoon loppukevennyksen joka oli tehty Sock Puppetsilla, mutta sillä tehtyjä videoita, ei näköjään voi iMovieen viedä. Tai voi ne viedä, mutta ne eivät lataudu ainakaan Youtubeen. Sock Puppets -videoita ei myöskään voi katsoa luokassa AppleTV:llä. Valitettavasti. Yksinään ne voi toki YouTubeen ladata.



Loppumetreillä kävi vielä niin, että Splicella tehdyt selostukset hävisivät videosta jonnekin. Muutenkin Splicen äänitysominaisuudet olivat mielestäni aavistuksen hankalat ja vaikeasti hallittavat. Niinpä lopulta sitten äänitin vielä selostukset uudestaan iMovien omalla mikrofonilla.

Myöhemmin tuli vielä mieleeni, että yksinkertaisia ja lyhyitä ruutukaappauskuvista tehtäviä selostuksia/opastuksia saa tietysti tehtyä myös esim. Sonic Picsillä.

Harjoittelin iMovien käyttöä myös tehdessäni videon siitä, mitä koulussa mielestäni pitäisi tehdä, mihin keskittyä. Jossain vaiheessa aion pohtia myös, miksi olen nyt näin tohkeissani juuri videoista. Toistaiseksi on kyse lähinnä epämääräisen voimakkaasta intuitiosta, että tässä on nyt joku juttu, miksi tähän kannattaa suunnata energiaa.

Digitarinointia - osa x

On tavallaan hassua, että minua pyydettiin digitarinapajaan vetäjäksi. Hassua se on siksi, että olen aloittelija itsekin. Suostuin silti - ja vietin muutaman unettoman yön. Viime viikolla paja alkoi, ja nyt olen iloinen, että suostuin. Tunnettu tosiasiahan on, että opettaja itse oppii aina vaikka mitä. Lisäksi on tietysti mukava tutustua myös naapurikunnan kollegoihin. Olen koonnut pajan tarpeisiin materiaaleja Digitarinointia-wikiin

Hauska yllätys oli, että usealla pajan osanottajalla oli iPadit mukanaan. Tästä innostuneena editoin vihdoinkin loppuun omalla puhelimellani jo keväällä Olavin kanssa aloittamani "Kirjastoseikkailun". Tällainen siitä tuli




En tiedä, miksi kuva ja ääni nykivät. Jos joku osaa kertoa, miten nykimisen voi välttää, niin olen iloinen! Pieni takaisku oli myös, että rullaavia tekstejä varten tarvittiin iMovien lisäksi myös toinen appsi Extras4iMovie (0,99 eur). iMovie on monella tavalla mainio editori, mutta sitä jäin kaipaamaan, että ääniraitoihin saisi alku- ja loppuhäivytyksen, ja että ylipäätänsä ääniraidan voluumia voisi keskeltäkin välillä säätää. Kuka neuvoisi, miten tämä onnistuisi? Toinen ongelmani on edelleen, että en tajua, miten esim. Jamendosta voi ladata suoraan puhelimella musiikkia niin, että kappaleet ovat kuuntelun lisäksi myös iMoviella käytettävissä. Toistaiseksi on siis pitänyt tehdä niin, että että lataan tietokoneella ensin äänet iTunekseen ja sieltä sitten synkkaan puhelimeen. Help me please :)

EDIT 10.9. (Kiitos avusta Markus!)

Ensinnäkin Jamendosta. Jos hyvin käy, vielä tänä vuonna tulee appsi, jolla musiikin lataaminen iMovien käyttöön suoraa padilla onnistuu. Ks. tästä lisää täältä

Äänieditointiin hieman helpotusta tuo Hokusai Se on ilmainen appsi, jolla voi yhdistää useamman raidan, musiikkia voi tuoda Dropboxista ja valmiit tuotokset voi viedä esim. sinne. Ja mikä parasta, valmiit tuotokset voi viedä suoraan myös iMovieen. Hokusailla onnistuu myös jonkinlainen äänen voimakkuuden säätely. Ja paljon sillä voi tehdä sellaistakin, mistä en itse toistaiseksi ymmärrä mitään :)

Autonomian ajan henkilöitä

Seiskaluokkalaiset ovat viime aikoina tehneet äikän ja historian tunnilla tarinoita autonomian ajan henkilöistä parityönä. Nyt alkavat työt valmistua. Koska opettajilla ei ole juuri koskaan aikaa yhteiseen suunnitteluun, tässä kävi niin, että kollegani Heli-Maija heitti ilmoille idean, että: "Tehtäiskö tämmöisiä?", johon minä vastasin oitis, että: "Joo tehdään", ja sitten vaan käytiin töihin. Jossain vaiheessa oppilaat alkoivat näyttää hieman empiviltä ja selvisi, että olimme tahoillamme ohjanneet työtä vähän eri suuntiin. Heli-Maija oli puhunut enemmän dokumenttityyppisestä videosta, minä taas faktoihin pohjautuvasta fiktiosta. Tämä osoittautui lopulta onnelliseksi sekaannukseksi, koska lopulta oppilaat saivat valita kumman tahansa tavan. Lopputuloksena syntyy monen tyyppisiä tarinoita, mikä on pelkästään hyvä. Tässä ensiksi minun tekemäni ohjeet



Oppilaille on annettu teknisesti vapaat kädet. Koulussa ei kuitenkaan ole mitään muita laitteita käytössä kuin opettajan oma iPad. Osa tekee editoinnin kotona kotikoneillaan, kuten alla ensimmäisessä esimerkissä, joka edustaa dokumentaarisempaa toteutusta. Alimmaisena Puppet Palsilla toteutettu työ, joka edustaa astetta tarinallisempaa otetta. Siinäkin tosin pysytellään kiltisti tosiasioissa.

Runeberg


Aleksis Kivi
Kun videoita ilmestyy lisää, kokoan niistä linkkilistan jonnekin, esimerkiksi tänne. Olen itse vihdoinkin kunnon digitarinakoulutuksessa. Olen siellä vihdoinkin oivaltanut esimerkiksi, miten hyödyllistä on kuvakäsikirjoituksen tekeminen. Kunhan saan tuon pajan työt valmiiksi, kirjoitan niistä sitten oman postauksensa. EDIT 12.5. Kokoan tarinoita Äikänluokka-wikiin

Sitä sun tätä kuluneelta viikolta

Osallistuin pyynnöstä koulumme tvt-ryhmän palaveriin. Tekeillä on jonkinmoinen TVT-strategia/suunnitelma ja -opetussuunnitelma. Palaverin jälkeen tuli tarve selvitellä omia ajatuksia. TVT-asioissa on välillä vaikeaa pitää pää kylmänä ja hahmottaa metsää puilta. Yrtin siis keskittyä tiukasti siihen, mikä mielestäni on kaikkein olennaisinta. Löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kokeilin samalla Explain Everything -appia. Se vaikuttikin jo pienellä ensikosketuksella aivan mainolta, ja sille tulee varmasti löytymään jos jonkinlaista käyttöä. Ainoa miinus oli, että lataaminen Youtubeen kesti kauan ja söi paljon akkua. Explain Everythingin käyttöön kannattaa tutustua tarkemmin esim. Kari Rajalan blogissa. Ja vielä: se on mainio väline myös opiskelijan kädessä. Katso vaikka @Rikkokirin tekemä loistava esimerkki



Viime viikolla alkoi ilmoittautuminen Luetko Sinä? -kampanjaan, joka on 8.luokkalaisille suunnattu kampanja, jonka aikana sanomalehdessä ilmestyy jatkokertomuksena novelli. Siihen liittyy erilaisia tehtäviä ja lopuksi siitä kirjoitetaan arvostelu. Ensi syksyisen novellin kirjoittaa Vilja-Tuulia Huotarinen. Kuulin ilmoittautumisen alkamisesta Twitterissä ja heitin @jonnatoloselle idean, että voisi ehkä kokeilla ensi syksynä myös Twitterin hyödyntämistä novellin käsittelyssä. Lisäksi ihan mahtavaa olisi, jos saisimme kirjailijakin mukaan visertämään. Jonna lupasi tiedustella tätäkin mahdollisuutta. Tästä innostuneena koetin lanseerata Twitteriä tämänvuotiselle kasien somevalinnaiskurssille. Tulokset olivat kovin laihat. Vain muutama suostui tilin perustamaan ja kokeilemaan (minulla ei ole halua eikä onneksi oikeuttakaan pakottaa ketään). Pyysin heitä kuitenkin kertomaan blogeissaan syyn vähäiseen kiinnostukseen. Alla muutamia perusteluja. Tästä en aio lannistua, vaan yritän syksyllä viimeistään uudestaan.

Sujuvasti kuvia dioihin

Nykyisin netistä löytyy esimerkiksi diaesityksissä käytettäviksi valtavasti cc-lisensoituja kuvia. Kuvien hakemisessa on kuitenkin oma hommansa. Toinen homma on sitten asianmukaisten lähdetietojen merkitseminen. Muutamia päiviä sitten törmäsin Twitterissä Compfightiin, mainioon hakukoneeseen, joka hakee helposti ja nopeasti cc-lisensoituja kuvia Flickristä. Kiitos vinkistä - taas kerran - @ilotimo! Bill Ferriteriltä puolestaan olen oppinut, että kun käyttää cc-kuvia, kannattaa tallentaa kuvista versio, jossa näkyy kuvien lataushetkellä voimassa oleva lisenssi. Kuvien tekijät nimittäin saattavat joskus muuttaa myöhemmin lisenssiä.

Tänään sitten kehittelin omasta mielestäni kätevän polun kuvien helpoksi etsimiseksi ja tallentamiseksi sellaisessa muodossa, että niitä on vaivatonta omissa dioissa käyttää. Tässä askelmerkit:

1. Etsin kuvat Compfightilla
2. Kun sopiva kuva löytyy, otan ruutukaappauksen koko sivusta, niin että kuvan lisäksi näkyy myös tieto tekijästä ja lisenssi.



3. Sen jälkeen avaan Skitchin, jolla voi tehdä monenmoista, esim. piirtää ja kirjoittaa kuviin sekä rajata ne sopiviksi. Ensin siis rajaustyökalulla leikkaan Flickristä tallennetusta ruutukaappauksesta vain kuvan, ja siihen lisään tavalla tai toisella lisenssin edellyttämät asiat. Skitch kuuluu Evernote-perheeseen, joten valmiit kuvat voi tallentaa esimerkiksi sinne myöhempää käyttöä varten. Kätevää!

Täppärillä eroon vihkopinojen raahailusta

Luulenpa, että äikän opet ovat liikuttavan yksimielisiä yhdestä asiasta. Siitä nimittäin, että vaikka tämä muuten on loistava homma, niin kotitöitä on välillä uuvuttavan paljon. Moni meistä miettineekin säännöllisesti, miten saisi oppilaiden tuotosten lukemisesta, arvoimisesta ja palautteen antamisesta jotenkin vähemmän aikaa tai edes voimia vievää puuhaa. Konstit on monet, ja vihkojen raijaaminen pehmeän sohvan nurkkaan on yksi paljon käyttämäni keino.

Hiihtoloma meni uutta iPhonea ihmetellessä, ja nyt pääsiäisloman kynnyksellä työkalupakkiin on ilmestynyt myös iPad. Ihana!!! Ajattelin ensin, että varmaan siihen pitää hommata näppis, mutta nyt on alkanutkin tuntua siltä, että ehkä ei tarvitsekaan, sillä käsinkin voi kirjoittaa. Ja muutaman viime päivän aikana olen kehitellyt samalla systeemiä, joka vapauttaisi minut lukemaan ja arvioimaan oppilaiden tuotoksia aidosti missä tahansa, milloin tahansa.



Näin se menee. Oppilaat palauttavat työnsä esimerkiksi s.postilla. Annan ohjeeksi postittaa tietynlaisella otsikolla (esim. 'Mielipidekirjoitus 8M'). Näin Gmailin hakutoiminto löytää samaan nippuun vaivatta kaikki yhden ryhmän tuotokset. Palauteen kirjottamista varten puolestaan latasin FastFinga appin, johon voi kirjoittaa käsin eli sormella tai stylus-kynällä. Kirjoittaa voi toki halutessaan myös näppiksellä. Käsin kirjoittaminen on nopeaa ja vaivatonta, ja mikä parasta, alkuperäisestä tekstistä on helppo kopioida palautetekstiin mukaan tarvittavia katkelmia, esim. kohtia, jotka kaipaavat muokkaamista. Valmiin "dokumentin" voi lähettää esimerkiksi s.postiin tai Evernoteen. Itse teen niin, että kirjoitan yhden ryhmällisen palautteet samaan "dokumenttiin" ja lähetän sen sitten itselleni, printtaan ja jakelen oppilaille oppimispäiväkirjoihin liimailtaviksi.

FastFingan saa myös puhelimeen, ja itse esimerkiksi luin ja kommentoin puhelimella juuri seitsemän mielipidekirjoitusta poikasen fudistreeneissä. Puhelimen ja pädin välillä synkkaaminen käy helposti iCloudin avulla.

Nämä kokemukset saivat minut tutustumaan myös pariin varsinaiseen muistikirja-appiin. Penultimateen ja Paperiin. Viimeksimainitulla on tehty tämän postauksen kuvakin. Molemmissa on hyvät puolensa, ja molemmat tuntuvat parin päivän testailun jälkeen varsin käyttökelpoisilta. Ehkäpä palaan niihin tarkemmin myöhemmin.