Digitarinointia - osa x

On tavallaan hassua, että minua pyydettiin digitarinapajaan vetäjäksi. Hassua se on siksi, että olen aloittelija itsekin. Suostuin silti - ja vietin muutaman unettoman yön. Viime viikolla paja alkoi, ja nyt olen iloinen, että suostuin. Tunnettu tosiasiahan on, että opettaja itse oppii aina vaikka mitä. Lisäksi on tietysti mukava tutustua myös naapurikunnan kollegoihin. Olen koonnut pajan tarpeisiin materiaaleja Digitarinointia-wikiin

Hauska yllätys oli, että usealla pajan osanottajalla oli iPadit mukanaan. Tästä innostuneena editoin vihdoinkin loppuun omalla puhelimellani jo keväällä Olavin kanssa aloittamani "Kirjastoseikkailun". Tällainen siitä tuli




En tiedä, miksi kuva ja ääni nykivät. Jos joku osaa kertoa, miten nykimisen voi välttää, niin olen iloinen! Pieni takaisku oli myös, että rullaavia tekstejä varten tarvittiin iMovien lisäksi myös toinen appsi Extras4iMovie (0,99 eur). iMovie on monella tavalla mainio editori, mutta sitä jäin kaipaamaan, että ääniraitoihin saisi alku- ja loppuhäivytyksen, ja että ylipäätänsä ääniraidan voluumia voisi keskeltäkin välillä säätää. Kuka neuvoisi, miten tämä onnistuisi? Toinen ongelmani on edelleen, että en tajua, miten esim. Jamendosta voi ladata suoraan puhelimella musiikkia niin, että kappaleet ovat kuuntelun lisäksi myös iMoviella käytettävissä. Toistaiseksi on siis pitänyt tehdä niin, että että lataan tietokoneella ensin äänet iTunekseen ja sieltä sitten synkkaan puhelimeen. Help me please :)

EDIT 10.9. (Kiitos avusta Markus!)

Ensinnäkin Jamendosta. Jos hyvin käy, vielä tänä vuonna tulee appsi, jolla musiikin lataaminen iMovien käyttöön suoraa padilla onnistuu. Ks. tästä lisää täältä

Äänieditointiin hieman helpotusta tuo Hokusai Se on ilmainen appsi, jolla voi yhdistää useamman raidan, musiikkia voi tuoda Dropboxista ja valmiit tuotokset voi viedä esim. sinne. Ja mikä parasta, valmiit tuotokset voi viedä suoraan myös iMovieen. Hokusailla onnistuu myös jonkinlainen äänen voimakkuuden säätely. Ja paljon sillä voi tehdä sellaistakin, mistä en itse toistaiseksi ymmärrä mitään :)

Autonomian ajan henkilöitä

Seiskaluokkalaiset ovat viime aikoina tehneet äikän ja historian tunnilla tarinoita autonomian ajan henkilöistä parityönä. Nyt alkavat työt valmistua. Koska opettajilla ei ole juuri koskaan aikaa yhteiseen suunnitteluun, tässä kävi niin, että kollegani Heli-Maija heitti ilmoille idean, että: "Tehtäiskö tämmöisiä?", johon minä vastasin oitis, että: "Joo tehdään", ja sitten vaan käytiin töihin. Jossain vaiheessa oppilaat alkoivat näyttää hieman empiviltä ja selvisi, että olimme tahoillamme ohjanneet työtä vähän eri suuntiin. Heli-Maija oli puhunut enemmän dokumenttityyppisestä videosta, minä taas faktoihin pohjautuvasta fiktiosta. Tämä osoittautui lopulta onnelliseksi sekaannukseksi, koska lopulta oppilaat saivat valita kumman tahansa tavan. Lopputuloksena syntyy monen tyyppisiä tarinoita, mikä on pelkästään hyvä. Tässä ensiksi minun tekemäni ohjeet



Oppilaille on annettu teknisesti vapaat kädet. Koulussa ei kuitenkaan ole mitään muita laitteita käytössä kuin opettajan oma iPad. Osa tekee editoinnin kotona kotikoneillaan, kuten alla ensimmäisessä esimerkissä, joka edustaa dokumentaarisempaa toteutusta. Alimmaisena Puppet Palsilla toteutettu työ, joka edustaa astetta tarinallisempaa otetta. Siinäkin tosin pysytellään kiltisti tosiasioissa.

Runeberg


Aleksis Kivi
Kun videoita ilmestyy lisää, kokoan niistä linkkilistan jonnekin, esimerkiksi tänne. Olen itse vihdoinkin kunnon digitarinakoulutuksessa. Olen siellä vihdoinkin oivaltanut esimerkiksi, miten hyödyllistä on kuvakäsikirjoituksen tekeminen. Kunhan saan tuon pajan työt valmiiksi, kirjoitan niistä sitten oman postauksensa. EDIT 12.5. Kokoan tarinoita Äikänluokka-wikiin

Digitarinapajaa II

Kerroin aiemmin maaliskuun alussa käynnistyneestä digitarinapajasta. Reilu viikko sitten oli pajan tekninen osuus, ja pari päivää sitten saimme vihdoinkin ensimmäisen tarinamme valmiiksi. Teimme sen yhteistyössä kahden kollegan kanssa. Alkuituna oli ajatus tehdä tarina, joka jotenkin kuvaa omaa suhdettamme työhömme ja kouluumme. Päätimme myös, että keskitymme johonkin positiiviseen aspektiin. Kaikkein positiivisinta työssämme ovat tietysti oppilaat. Tällainen tarinasta tuli

Tarinaa editoitiin koululla tietokoneluokassa Kdenlivellä, joka kaatuili tämän tästä, mutta vaikutti muuten tähän tarkoitukseen sopivalta ja aivan riittävän monipuoliselta ohjelmalta. Kävi ilmi, että koulumme koneissa on ilmeisesti joku vanha versio tuosta ohjelmasta, eikä kouluttajammekaan keksinyt siis tapaa animoida kuvia. Se mitä kaipaisin, olisi mahdollisuus lisätä kuvin ns. Ken Burns efekti, jota still-kuvista tehdyissä videoissa yleisesti käytetään.

Saimme kouluttajaltamme pari hyvää vinkkiä cc-lisensoitujen ääniefektien ja musiikin lähteistä. Erilaisia ääniä voida ladata freesound.orgin sivuilta ja hyvä musiikin lähde on ccmixter.org. CCMixterin sivut ovat mielestäni selkeämmät kuin Jamendon, joka sekin tietysti on hyvä musiikin lähde.

Teimme tuttavuutta myös Audacityn kanssa, jolla äänitimme puheraidan. Sillä myös säädimme Freesoundista ladatun linnunlaulun volumen sopivaksi.

Kaiken kaikkiaanhan kävi lopulta niin, että noin kolmasosan editointityöstä tein lopuksi kotona ihan vaan MovieMakerilla, koska editointi on varsinkin näin vasta-alkajille hidasta puuhaa, eikä kellään ole aikaa eikä haluakaan loputtomasti kökkiä koulun atk-luokassa - varsinkaan kun moni asia hoituu kuitenkin loppupeleissä sutjakammin kotona.

Nyt mietimme, miten hyödyntäisimme digitarinoinnin ideaa oppilaiden kanssa. Oman haasteensa tuo se, että koneita on käytössämme surkean vähän. Käytännössä pitäisi keksiä esimerkiksi systeemejä, joissa esim. luokka voisi tehdä yhteisen tarinan, joka sitten editoitaisiin opettajan koneella. Millaisista osista se voisi koostua? Mietimme esimerkiksi kevääksi jonkinlaista "suunnistusta", jossa eri rasteilla olisi erilaisia tehtäviä, joita tekemällä syntyisi materiaalia tarinaa varten. Yhdellä rastilla voisi olla vaikka joku piirrostehtävä, toisella "patsas", kolmannella esim. tehtävä tyyliin, tehkää kolmen still-kuvan kooste luokan lempielokuvasta, tv-sarjasta, mainoksesta tms. Tämä ideointi on vasta alkutekijöissään, mutta kokoajan vahvistuu käsitykseni, että videoiden tekeminen yhdessä on tosi antoisaa!

Tästä on nyt aikalailla tasan vuosi, kun ITK:sta palattuani hehkutin tässä blogissani innoissani Satu Nurmelan digitarina-keynotea. Olen todella iloinen, että olemme vihdoin saaneet, hitaasti ja kangerrellen, tarinoinnin pieneen alkuun omallakin koululla. Iso kiitos siitä kuuluu Vihdin kirjastolle!

Digitarinapajaa

Tänään starttasi kirjaston järjestämä digitarinapaja koulullamme. Harmi vaan, että kouluttaja oli sairastunut. Koska kaikki muuten oli valmista ja tarvittavat järjestelyt tehty, päätimme kuitenkin käynnistää tarinoinnin omin voimin. Niinpä kokoonnuimme iltapäivällä atk-luokkaan neljän kollegan ja kuuden oppilaan voimin. Katsoimm esimerkkejä digitarinoista. Niitä löytyy esimerkiksi Medioksen sivuilta, joilta löytyy myös tämä Digitarinaopas. Hyviä esimerkkejä löytyy myös Satujatarinan Youtube-kanavalta.

Sitten vaan ryhdyimme suunnittelemaan omia tarinoitamme. Päätimme tehdä kahden kollegan kanssa yhteisen tarinan, jossa pohdimme suhdettamme omaan kouluumme. Aloimme penkoa valokuvia ja muita arkistoja. Se olikin aika jännittävää puuhaa. Paljon enemmän vielä pitäisi kuvia ottaa, ja pitäisi kehittää joku yhteinen systeemi kuvien varastoimiseen. Olipa hauskaa katsella kuvia erityisesti oppilaista erilaisissa touhuissa. Helposti syntyi ideoita, vaikka useampaankin tarinaan. Ehkä teemmekin useampia. Jo vähäisen suunnittelun jälkeen saimme esimakua digitarinoinnin voimaannuttavasta vaikutuksesta. Voimaa saan myös mahtavista kollegoistani

Digitarinointipulmia

Olin viime keväänä elämäni ensimmäistä kertaa ITK:ssa ja siellä yksi kiinnostavimmista esityksistä oli mielestäni Satu Nurmelan esitys digitarinoista. Kirjoitin asiasta silloin hyvin lyhyesti blogiini.

Nurmelan esityksessä oli puhetta "klassisesta" digitarinasta, mutta sitä ennen olin törmännyt asiaan kerran myös yhdellä toiminnallisten menetelmien kurssilla, jossa sitä myös lyhyesti esiteltiin. Sieltä kuulin, että mm. monet kirjastot ovat järjestäneet digitarinapajoja. Tuolla kurssilla näin esimerkkeinä evakkonaisen tarinan, jonka hän kertoi elämänsä sipuleiden (ja kasvimaiden) kautta. Toisena esimerkkinä oli alakoulun enkun tunnilla tehty tarina.

Koska Vihdin kunnankirjastossa ollaan varsin aktiivisia ja avoimia uusille ideoille, kysyin kirjastosta, että onko heillä kokemusta digitarinoinnista. Ei vielä ole, mutta kirjasto otti heti kopin ideasta, hankki tarkoitusta varten hankerahaa ja nyt kuntaan on tulossa kaksi digitarinapajaa, joihin pääsee osallistumaan joukko opettajia ja tukioppilaita yhdessä. Ideana on, että he voivat sitten puolestaan toimia tulevissa pajoissa apuna ja ohjaajina.

Tähän väliin laitan Kymen ammattikorkeakoulun videon, josta näkyy havainnollisesti, miten helppoa digitarinoinnin pitäisi teknisesti olla. Periaatteessa.



Parhaillaan kamppailemme kuitenkin yllättävien teknisten pulmien kanssa. Digitarinoita tehdään laajalti esimerkiksi MovieMakerilla tai iMoviella. Meillä ei kuitenkaan ole kumpaakaan käytössä, koska meillä on Linuxit. Niissä on valmiina kaksi editointiohjelmaa, Kino ja PitiVi, mutta kumpikaan niistä ei tunnu soveltuvan tarkoitukseen. Kinon on Gimpin tapaan hieman hankala käyttää ja still-kuvien käyttäminen on erityisen hankalaa. PitiVi on puolestaan hyvin yksinkertainen käyttää, mutta äärimmäisen riisuttu. Esim. MovieMaker on sen rinnalla varsin monipuolinen ohjelma.

Seuraavaksi koetimme löytää jonkun sopivan pilvipalvelun. Sellaisessa olisi sekin etu, että sitä voisi käyttää kotoakin käsin. Pilvipalveluissa tietysti on helposti koko joukko sopimusteknisiä- ja lupapulmia. Esimerkiksi WeVideo kuitenkin vaikuttaa tästäkin huolimatta tosi kiinnostavalta. Ajattelimme, että se olisi senkin takia loistava juttu, että sitä mahdollisesti voisi käyttää myös Samsung Galaxy -täppäreillä, joita meillä on koulussamme tällä hetkellä kuusi ja myöhemmin yhteensä kymmenen, koska olemme mukana Unelmakoulu-hankkeessa. WeVideossa ilmaisella versiolla saa muistaakseni yhden gigan tilaa ja 15 min tallennusaikaa kuukaudessa. Sillä kai pääsisi jo alkuun. Aivan mahtavaa on lisäksi se, että videoiden muokkaaminen kimpassa on myös mahdollista. MUTTA - yllätys yllätys - jälleen kerran, se mikä toimii kotona loistavasti, ei taaskaan toimi koulussa. Emme ainakaan toistaiseksi ole saaneet WeVideota toimimaan niillä Linuxeilla. Täppäreilläkin käyttö on nihkeää.

Toivon itse erityisen kovasti, että löydämme keinon käyttää WeVideota. Lopuksi liitän tähän linkin WeVideolla tehtyyn mainioon digitarinaan. Esimerkki poikkeaa siinä ihan tyyppillisimmästä tarinasta, että tästä puuttuu puheääniraita kokonaan. Sen sijaan on käytetty tekstejä. Vätyksen digitarina I olkaa hyvät.

PS. Tämä teksti on julkaistu alunperin Jakamisen sietämätön keveys -wikissä

EDIT 9.2. Editointiohjelma on nyt ilmeisesti päätetty. Koulun koneille on valmiiksi jo asennettu Kdenlive, joka vaikuttaakin lyhyen testaamisen perusteela digitarinointitarkoituksiin mainiosti sopivalta

Ensimmäinen blogivieraani - Tervetuloa!

Sain tämän blogin ansiosta juuri mielenkiintoista ja ilahduttavaa sähköpostia. Ehdotin viestin julkaisemista täällä ja pidemmittä puheitta päästänkin ääneen Tainan:

Kerron pari ideaa, joita olen toteuttanut ysiluokkalaisten kanssa digital storytellingiä käyttäen. Ensimmäinen idea oli työläs, mutta silloin intoa vielä piisasi: itsenäisyysjuhlaan ysiluokkalaiset tekivät DST-tarinoita seuraavasti: Etsin
ikäihmisiä (oppilaiden isovanhempiakin oli joukossa) ja soitin heille kysyäkseni, haluaisivatko he lähteä mukaan ja kertoa jonkun muiston (ei välttämättä mitään sotaan liittyvää). Kaikki halusivat!

Kolmen hengen ryhmissä oppilaat menivät heidän koteihinsa ja nauhoittivat tarinoita. Joillakin tarinoita oli monta pientä, jollain huolellisesti valmisteltu pitkän pitkä.
Oppilaat editoivat tarinasta 3-5 min esityksen, johon etsivät kuvitukseksi netistä kuvia tai haastateltavan valokuva-albumista. Hiukan musiikkia ja hiontaa ja esitykset olivat yleisölle valmiit. (No eihän se ihan näin käynyt: kymmeniä teknisiä ongelmia, hermoromahduksia ja aikataulupommeja...)

Mutta juhlassa olivat kutsuvieraina sotaveteraanit ja haastateltavat
sekä koko koulu. Ja yleisö oli hiiren hiljaa kuunnellessaan ja katsoessaan
vaikkapa koulumuistoja, hevostarinaa tai sotalapsen muistelua. Ja vastaanotto oli tosi innostunut! Tarinan kertojat olivat polleina, samoin editoijat aplodeja vastaanottaessaan.

Sotalapsitarina pyöri kesällä museossakin sankari-teeman alla. Seuraavana vuonna yritin vähän pienimuotoisempaa (jotakin olin siis oppinut):ysit kävivät nauhoittamassa ekaluokkalaisilta ("folkloristiikkatutkimusta")leikkiloruja, lällätyksiä, vitsejä ym. Sitten ysit itse piirsivät kuvitukset (ei tekijänoikeusongelmia) ja ottivat kuvistaan digikameralla kuvat, jotka liitettiin lasten juttuihin. Valitettavasti oppilaiden into laantui, ja etenkin aika loppui ja opettajakin väsähti yksin puurtamiseen - kokoaminen jäi kesken. Ideana oli, että tarinat katsotaan ekaluokkalaisten kanssa yhdessä. (Meillä ysit käyvät myös pitämässä satutuokioita ekaluokkalaisille.)

Uusin ideani on klassikkokirjailijoista tehtävä työ. Oppilasryhmällä
olisi yksi kirjailija, jonka elämää ja töitä pitäisi esitellä kuvien ja
lukunäytteiden pohjalta. Näitä voisi seuraavana vuonna käyttää
kirjavinkkeinä uusille yseille? Katsotaan mitä keväällä saamme aikaan.

Terveisin Taina

Ikuisuushaave: digitarinointi

Yksi ITK:n kaikkein antoisimmista esityksistä oli mielestäni. Satu Nurmelan esitys Nyt on digitaalisten tarinoiden aika. Nurmela oli tehnyt esitystään havainnollistamaan digitarinan omista ITK-kokemuksistaan. Minun on yksinkertaisesti pakko upottaa Nurmelan esimerkki tähän, koska se on monella tavalla kiinnostava ja hyvä:

Tästä esimerkistä käy hyvin ilmi, mistä digitarinoissa esimerkiksi on kyse: muutaman minuutin mittaisista esityksistä, joissa on kertojan ääni ja mahdollisesti muutakin, erilaisia kuvia, mahdollisesti videopätkiä yms. Olennaista on henkilökohtaisuus ja yksilön näkökulma. Tähän henkilökohtaisuuteen liittyy digitarinoissa piilevä terapeuttinen ja voimaannuttava potentiaali. Mutta lisäksi samalla tekniikalla voisi tietysti helposti tehdä monenlaista materiaalia, ja tälle menetelmälle olisi hyvin helppo keksiä kouluissa vaikka mitä käyttöä! Ja mikä parasta, teknisesti ei tarvita mitään kovin kummallisia vimpaimia tai ohjelmia. Meistä about jokaisella on jo kotona tarvittavat välineet. Kunpa saisimme digitarinoinnin jotenkin alkuun myös koulussa!

Youtubesta löytyy lisää kiinnostavia videoita ja Nurmelan blogista löytyy esimerkiksi linkki ITK-esityksen dioihin.