"Taistelu Suomen tulevaisuudesta"

Olen iltalukemisina lueskellellut viime aikoina muun muassa Tanja Aitamurron, Taneli Heikan, Petteri Kilpisen ja Matti Posion räväkkää pamflettia Uusi kultakausi. Kuinka sosiaalinen media mullistaa kaiken. (2011) Kirjassa käsitellään paljon ja kiinnostavista näkökulmista muun muassa avoimuutta ja demokratiaa. Kirjoittajat väittävät, että some on vaikutuksiensa järistyttävyydessä verrattavissa sähköön, teollistumiseen, kirjapainotaitoon ja kopernikaaniseen käänteeseen :) Koittamassa on aika, jolloin yhteiskunnan ohjaimiin siirtyy voimaantunut yksilö, joka digitaalissa verkostoissa valitsee vapaasti, kenen kanssa liittoutuu.

Kuten toisaalla olen jo kertonutkin, kuntamme koulutoimessa on vähän aikaa sitten otettu valtava ja edistyksellinen tiikerin loikka kohti aiempaa avoimempaa perusopetusta. Kaikkien oppilaiden oppilastietolomakkeisiin on lisätty kaksi huipputärkeää lupaa: "lupa oppilaan töiden esittämiseen /välittämiseen Internetissä" ja "lupa töiden, jossa oppilas itse esiintyy ja näkyy esittämiseen/välittämiseen Internetissä". Nämä luvat ovat oletusarvoisesti kaikilla, huoltajilla on toki halutessaan mahdollisuus lupa poistaa. Neljän vuoden odotukseni (ja syksyinen lobbaus) on nyt palkittu ja olen asiasta todella iloinen! Nyt voimme helposti alkaa viritellä esimerkiksi koulun verkkolehteä, joka aikanaan kuihtui alkutekijöihinsä paljolti juuri siksi, että lupien hankkiminen oli niin työlästä ja hidasta.

Jotta avoimuus voi lisääntyä, tarvitaan tietoa tekijänoikeuksista. Esimerkiksi Tarmo Toikkanen tekee tunnetusti valtavan hienoa työtä opettajien valistamiseksi. Hänen oppiensa pohjalta koetin vääntää yläkoululaisille sopivaa rautalankaa kuvien käytöstä. Koetin pidättäytyä vain parissa perusasiassa ja neuvoa, mitä voi tehdä, en niinkään varoitella kaikesta siitä, mitä ei saa tehdä. Tällainen siitä tuli

Harjoitusten tekijänoikeuksista

Vesa Linja-aho kirjoitti blogissaan vähän aikaa sitten aivan järisyttävistä uutisista tekijänoikeusrintamalla. Hän kertoi lausuntopyynnöistä, jotka hän lähetti syksyllä 2010 tekijänoikeusneuvostoon. Jo aiemmin oli selvinnyt, että selittäviä piirroksia ei monissa tapauksissa katsota teoksiksi. Nyt selvisi sitten, että myöskään esim. 78-sivuinen sähkötekniikan laskutehtäväkokoelmaa ei katsottu teokseksi.

Tämän jälkeen asiasta virisi pieni keskustelu myös Googleplussassa. Kyselin, missä määrin em. ilosanoman voisi katsoa koskevan äikän tehtäviä. Vesa vastasi, että ainakin tehtävät tyyliin "Analysoi Kärpästen herran päähenkilöiden maailmankuvaa" tai "Täydennä puuttuvat sijapäätteet" ovat vailla teossuojaa. Keskusteluun osallistui myös Tarmo Toikkanen. Heitin ilmoille kysymyksen seuraavan tehtävän teossuojasta. Esimerkki on Otavan Aleksis 7 harjoituskirjasta.

1. Listaa sanoja, jotka ovat mielestäsi: hullunkurisia, rumia, kauniita, lämpimiä, teräviä, pyöreitä, meluisia, hiljaisia.
2. Kirjoita runo, jossa käytät edellä listaamiasi sanoja.
a. Kirjoita runo puhtaaksi erilliselle paperille.
b. Kuvita runo.
3. Kootkaa kuvista ja runoista näyttely luokan seinälle.
4. Tutustukaa toistenne runoihin ja kuviin ja kirjoittakaa jonkun toisen tekemästä runosta.
a. Mistä runo puhuu?
b. Millainen on runon tunnelma?
c. Mikä on runon sanoma tai viesti?

Ilmeisesti tämäkään ei ole teos. Kovin omaperäisenä sitä ei parhaalla tahdollakaan voi pitää, ja tämäntyyppisissä harjoituksissahan on kyse pikemminkin ideoista, ja niitähän ei tekijänoikeuslaki suojaa.

Tästä kaikesta riemastuneena aloitin tänään lukupiirimateriaalitalkoot. Tein Jakamisen sietämätön kevys -wikiin sivun "Keskustelukirjeet". Jatkoin myös Animoto-harjoituksia ja tein sivulle yhden palikan myös Animotolla. Siitä kyllä tuli jotenkin liian nopeatempoinen. Täytyy jatkaa harjoituksia.

Separaattori ja tekijänoikeudet

Kaisa Vähähyyppä kirjoitti joku aika sitten Älykäs työ -blogissa innostavan postauksen museoista oppimisympäristöinä . Hän kirjoitti muun muassa näin: Annettaisiinko lapsille mahdollisuus tuottaa ja jakaa tarinoita näkemästään ja kokemastaan myös museovierailuilla? Tehdään museovierailusta aktiivinen tapahtuma sekä paikan päällä että verkossa ennen ja jälkeen vierailun. Juuri tämä oli mielessäni, kun tänään huristelimme kahden seiskaluokan ja historian opettajan kanssa Vihdin kirkonkylään tähtäimessämme Vihdin kirkko ja museo sekä Pyhän Birgitan kirkon rauniot.

Emme osanneet emmekä ehtineet kovin hyvin etukäteen ohjeistaa oppilaita, osittain esimerkiksi siksi, että itse olin museossa ensimmäistä kertaa elämässäni. Annoin kuitenkin oppilaille ohjeeksi ottaa reissusta valokuvia. Kaikenlaisia valokuvia. Sanoin, että voimme esimerkiksi ehkä hyödyntää niitä esimerkiksi tehdessämme animaatioita Runebergin teksteistä ja Topeliuksen saduista itsenäisyysjuhliin.

Olen jonkin verran yrittänyt perehtyä tekijänoikeusasioihin ja minulla on kännykkä täynnä lontoolaisista museoista ottamiani kuvia. Silti tai ehkä juuri siksi, minulle tuli isona yllätyksenä, että ei museossa saakaan noin vain kuvata.

Kaksi asiaa ymmärrän vaikeuksitta:

1) Tekijänoikeuksien alaisista teoksista (vaikkapa maalauksista) ei voi ottaa eikä varsinkaan julkaista kuvia ilman lupaa. (Jossain Tate Modernissa kyllä sai jopa tällaisista teoksista ottaa kuvia omaan käyttöön, mikä sinsänsä tuntuu hämmästyttävältä)
2) Salamavalot voivat olla haitallisia

Mutta en lainkaan ymmärrä, miksi tekijänoikeuksiin vedoten oppilas ei saa kännykällään ottaa kuvaa vaikkapa jostain separaattorista tai kansallispukuisesta vahanukesta. Oppilaiden itse museoista ottamille kuville nimittäin olisi hyvin helppo keksiä vaikka minkälaista käyttöä.

Näitä kauniita näkymiä saamme sentään onneksi kuvata mielin määrin:


EDIT: Se tärkeä asia oli unohtua, että saimme siis erikseen luvan ottaa museossa kuvia ja käyttää niitä videoissa, joita näytämme koulun itsenäisyysjuhlassa, sillä edellytyksellä, että mainitsemme, että ne on otettu Vihdin museossa. Mutta pointtini oli siis, että miksi ihmeessä esim. tämä ei ole lähtökohtaisesti sallittua.