Luovaa kirjoittamista kaseille

Kahtena viime lukuvuotena minulla on ollut sosiaalisen median hyötykäytön valinnaiskurssi. Viime keväänä tulin kuitenkin siihen tulokseen, etten halua enää jatkaa sen tarjoamista, ainakaan toistaiseksi. Minua vaivasi kokoajan enemmän ja enemmän se, ettei kurssi lainkaan näyttänyt palvelevan tarkoitustaan eli ajatusta, että kurssilla harjoitellaan työtapoja, joita sitten voi hyödyntää muiden, "oikeiden" aineiden opiskelussa. Sanalla sanoen kurssin toiminta jäi ihan mukavaksi mutta auttamattoman irralliseksi puuhasteluksi. Ehkä palaan asiaan uudella innolla joskus myöhemmin.

Kuva: Monica Blatton CC-BY-NC-ND

Olen tässä blogissa aiemmin jo kertonutkin, että osallistuin viime vuonna yhdessä hissanopekollegan kanssa erittäin antoisalle luovan kirjoittamisen kurssille. Sen seurauksena minulla on nyt somekurssin tilalla luovan kirjoittamisen valinnaiskurssi. Tietokoneluokka on kyllä teoriassa vapaana tuntien aikana, mutta siellä olemme olleet toistaiseksi vain kerran.

Kirjoittamisen kurssin tunnit ovat keskiviikkona iltapäivällä, ja joka kerta ilahdun uudestaan ja uudestaan, kun kurssilaiset pöllähtävät paikalle ja järjestävät pulpetit rinkiin. Tässä ringissä viihdyn erittäin hyvin. Paremmin kuin atk-luokassa. Kurssi on ääriään myöden täynnä, yhtään pulpettia ei rinkiin enää mahtuisi. Muuten kyllä, mutta luokan seinät tulevat vastaan. Ryhmä on varsin heterogeeninen, kuten peruskoulussa aina, eivätkä kaikki suinkaan ole mitään innokkaita pöytälaatikkokirjoittajia.

Kuten opetuksessa ylipäätänsäkin kaiken perusta on ilmapiiri. Avoimen, turvallisen ja rennon ilmapiirin synnyttämisessä rinki on loistava, mutta ei yksin vielä riitä. Siksi leikimme usein tunnin alussa, eli teemme jotain ryhmäytymis- tai muita luovan toiminnan harjoituksia.

Kirjoitusharjoitukset, joita teemme, ovat usein lyhyitä. Aikaa kirjoittamiseen on yleensä noin kymmenen minuuttia. Siinähän ei paljoa ehdi, olennaista onkin uskaltautua irroittelemaan. Toisaalta pitkän proosan ystävät saavat halutessaan etsiä oman paikan, jossa voivat kirjoittaa omaa pitkää tekstiään. Ja jos käy sellainen onnellinen vahinko, että joku pikkuharjoitus lähteekin vetämään, niin tekstiä voi jatkaa, kun muut siirtyvät seuraavaan pikkutehtävään.

Kurssin varsinainen suola on kuitenkin jakaminen. Tunnin lopuksi, tai välillä keskelläkin, luemme tarinoita. Tekstejä ei varsinaisesti arvioida eikä muutenkaan liiemmin pureskella. Toki usein on pakottava tarve sanoa joku positiivinen tai muuten kannustava kommentti, mutta lähinnä teksteistä ja niiden jakamisesta nautitaan ihan sellaisenaan.

Jakamiseen on käytössä myös Otiswriters-blogi, ja minä opettajana teen ihan mitä vaan edistääkseni jakamista. Lahjon esim. Wilma-hymynaamoilla tai tarjoan oman nopsan kymmensormijärjestelmäni ilmaiseksi ryhmän palvelukseen. (Samalla tietysti suosittelen, että mahdollisimman moni oman etunsa tähden opettelisi kymmensormijärjestelmän itsekin.)

Jos ja kun joskus saamme kouluun hankittuja iPadeja ja iPodToucheja käyttöömme, otamme ne vastaan ilomielin ja keksimme niille taatusti käyttöä, mutta riemastuttavaa vapautta on, että ilmankin pärjäämme mainiosti.