Oppilaat on niin parhaita!!!!

Kuten tuolta pari postausta sitten käy ilmi, meillä on nyt meneillään kaikkien kolmen ysiluokan kanssa jakso, jolloin oppilaat saavat hyvin pitkälle itse valita, mitä tekevät. Tätä työskentelyä on nyt jatkunut noin kaksi viikkoa ja ahdistus on ollut sitä tavanomaista: miten minä ehdin ohjata kaikkia, miten ylipäätänsä pysyn kärryillä siitä, missä mennään, suostuvatko kaikki tarttumaan haasteeseen jne. jne. Tasaisin väliajoin käy myös mielessä se tuttu ajatus: miksi kummassa minun pitää aina tehdä kaikesta niin mutkikasta? Miksi emme vaan hanki oppikirjoja ja tee niistä tehtäviä aukeama kerrallaan?

Tänään palasi usko. Kävin facebookissa päivittämässä tukareiden ryhmään lupaamiani juttuja ja samalla huomasin, että yksi tyttö oli huhuillut perääni fb:ssä. Hän on yhden luokkatoverinsa kanssa perustanut blogin ja pyysi, että kävisin kommentoimassa. Blogissa minua odotti aivan ihana yllätys! Tytöt ovat käsitelleet blogissaan kiusaamista ja sitä, mikä koulussa on kivointa ja tärkeintä. He ovat tehneet haastatteluja ja editoineet niistä tiiviit ja hyvät videot. He ovat kommentoineet videoissa esiin nousseita ajatuksia ja pohtineet teemoja itse. He ovat tehneet hyvää yhteistyötä, mikä näkyy mm. kommentilootasta. Nyt työn alla on postaus entisaikojen koulunkäynnistä. Ainakin toinen on tehnyt videohaastattelun isovanhemmistaan ja kysellyt heiltä koulunkäynnistä 40-luvulla. Kaiken tämän he ovat tehneet oma-aloitteisesti ja totisesti aivan itse. Uskomattoman mahtavaa! Ja mikä parasta: tällaisia huippuyllätyksiä taitaa olla tulossa muitakin. On tosi mukavaa olla opettaja!