1) Ryhmällä ei ole ajantajua.
2) Erityistä huomiota kannattaa kiinnnittää toisten ajan käyttöön.
Ryhmällä ei ole ajantajua, ja siksi on aivan ensiarvoisen tärkeää, että koulun johdolla on. Varsinkin isoissa kouluissa tapahtuu koko ajan paljon, ja erilaiset tiimirakenteet ovat tosiasia kaikkialla. Jälki on kuitenkin hirveää, jos tiimit saavat vapaasti käyttää paitsi omaansa myös muiden aikaa. Johtoryhmän yksi olennaisimpia tehtäviä onkin koordinoida ajan käyttöä, ja aivan erityisen varovainen pitääkin olla aina kun käytetään toisten aikaa.
Toisten ajan käytössä ollaan kuitenkin vanhastaan kouluissa oltu hyvinkin huolettomia. Opettajia istutetaan edelleen monissa kouluissa aivan surutta isolla joukolla kuuntelemassa, kun yksi puhuu asiaa, joka pahimmissa tapauksissa:
a) on suurelle osalle sanomattakin itsestäänselvää
b) koskettaa pahimmillaan vain pientä osaa kuulijoista
c) jonka voisi nopeasti lukea omalla ajallaan, silloin kun parhaiten sopii
Aika hurjaa.
.jpg) |
| Kuva: HikingArtist.com CC-BY-NC-ND |
On olennaista monenkin asian kannalta, etä ihminen tekee tärkeitä asioita. Muita ei oikein kannata tehdä. Ja opettajat tekevät juuri sen tyyppistä asiantuntijatyötä, että heille ei kannata maksaa ajasta (so. siitä että he istuvat tietyssä paikassa tiettyyn aikaan) vaan siitä työstä, mitä he tekevät. Työn merkityksellisyyden kokemuksesta on kyse myös esimerkiksi Varpu Kaarenojan taannoisessa ajatuksia herättävässä artikkelissa Parempaakin tekemistä, jossa hienosti kuvataan juuri sitä, että muuta kuin tärkeitä töitä ei oikeastaan kannata tehdä.
Kun opettajakunta nuokkuu kokouksessa, ongelmana on juuri se, että siellä tapahtuu jotain sellaista, jota opettajat eivät koe merkitykselliseksi, joka heidän mielestään ei ole tärkeää. Tässä tilanteessa rehtori usein - ymmärrettävästi - turhautuu. Tilanne ei kuitenkaan korjaudu sillä, että rehtori sanoo, että kaikkien pitäisi nyt tajuta, että tämä on teille kaikille tärkeää, halusitte tai ette. Pikemminkin käy päinvastoin. Jotain muuta tarttis keksiä.
Olen todella iloinen siitä, että saan tehdä töitä koulussa ja johtoryhmässä, jossa on halua ja kykyä kohdata rohkeasti isoiltakin tuntuvia haasteita. Kevätlukukaudella käymmekin OPS-työn ohessa kehittelemään reippaasti pieniä ajankäyttökokeiluja. Tavoitteena on löytää käytänteitä siihen, että kaikkien ei aina tarvitsisi tehdä välttämättä samassa paikassa, samaan aikaan samaa. Luokassa sitä kutsutaan eriyttämiseksi. Ei kai se ihan mahdotonta voi olla opehuoneessakaan.
Hyviä ajatuksia tärkeästä teemasta. Samoista asioista puhuimme mekin tänään vesossa. Opettajien työaika on niin sota-ajalta, että se ei oikein taivu nykymaailmaan ja uuden työn purskeisuuteen.
VastaaPoistaJotain tarttis tehdä. Esittämäsi ajatukset ovat hyviä ja varmaan oikean suuntaisia. On totta, että on ihan mahdoton ajatus, että kaikkien opettajien pitäisi olla luovia samaan aikaan kerran tai kaksi viikossa. Ei ihminen vaan toimi niin.
Kokonaistyöaika antaisi todellista liikkumavaraa. Silloin ihan oikeasti voisi olla niin, että saisi tehdä työnsä silloin kun siltä tuntuu kunhan työt tulisi tehtyä.
Kiitos kommentista. Uskon, että iso osa meistä opettajista noudattaa jo nyt kokonaistyöaikaa. Itse koen, että esimerkiksi tämän blogin kirjoittaminen on osa työtäni.
VastaaPoistaKokoaistyöaika on hyvä asia, mikäli se toteutetaan niin, että opettajan mahdollisuutta itseohjautuvaan työskentelyyn ei kavenneta. Olen valinnut tämän ammatin pitkälti sen takia, että tässä voin niin paljon vaikuttaa itse omaan työhöni.
Mikäli kokonaistyöaika tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että jatkossa minun pitäisi alkaa erikseen perustella, että miksi esim. tämän blogin pitäminen on tärkeä osa työtäni, niin voi olla että saattaisi jäädä koko bloggaaminen, ja kenties koko työkin.
(Ja käytän siis tässä nyt tätä blogia vain yhtenä esimerkkinä)