maanantai 5. elokuuta 2013

Coaching-kokeiluja koulussa

Sain viime kevään aikana mahdollisuuden osallistua KUUMA tvt-hankkeen coaching-kokeiluun. Kokeilu sisälsi sekä yksilötason vertaiscoachaamista että oppilaiden kanssa toteutettua ryhmäcoachingia.

Vertaistoiminta käynnistyi siten, että me mukaan lähteneet coach-harjoittelijat saimme yhden työpäivän nauttia erinomaisesta ja asiantuntevasta koulutuksesta. Oli virkistävää, että kouluttaja tuli koulumaailman ulkopuolelta Business Coaching Centeristä. Opin koulutuksessa, että coachingissa on kyse "prosessista, jossa coach auttaa ihmistä ottamaan käyttöön voimavarojaan niin, että hän voi saavuttaa tavoitteensa". Kyse ei siis ole opettamisesta vaan siitä, että coach auttaa toista oppimaan itse.

Koulutuksen jälkeen harjoittelimme ensin keskenämme ja sitten alkuvuodesta aloitimme varsinaiset coaching-sessiot. Kullakin meistä oli kaksi coachattavaa, jotka oli valittu jostain muualta kuin omasta koulusta. Toteutustavan saimme sopia itse ja ne keskustelut, joita itse vedin käytiin etupäässä Skypen välityksellä. Skype toimiikin mielestäni tässä tarkoituksessa erittäin hyvin ja helpottaa olennaisesti sopivan ajan löytymistä, kun aikaa ei tarvitse varata esim. matkustamiseen.

Vaikka näiden coaching-kokeilujen ei tarvinnut mitenkään välttämättä liittyä tvt:n opetuskäyttöön, mukaan oli kuitenkin syystä tai toisesta valikoitunut paljon nimenomaan tvt:n käytöstä innostuneita opettajia. Se yhtäaikaa sekä hedelmöitti että hankaloitti keskusteluja. Itse coachina koin hyvin hankalaksi pysytellä coachin roolissa, kun aihe oli itsellenikin läheinen. Toisaalta coachattavien kanssa tulimme yhdessä siihen tulokseen, että tärkeintä on coachattavan edistyminen valitsemassaan asiassa, eikä niinkään se, että keskustelut noudattavat orjallisesti jotain ennalta määrättyä kaavaa. Toisaalta taas kun sanon noin, tunnen piston sydämessäni ja lievää katumusta siitä, että annoin itseni sortua turhan usein pikemminkin konsulttimaiseen toimintaan. Tunnustan *nolona*, että jakelin välillä aivan liian auliisti erilaisia omia ideoitani ja hyväksi havaitsemiani käytäntöjä, vaikka tarkoitus oli tarjota coachattavalle tila pohtia ja kehitellä itse.

Kokeilu oli kaiken kaikkiaan mielestäni kiinnostava ja lisäsi jo ennestaan vankkaa uskoani siihen, että mahdollisimman lähellä omaa työtä tapahtuvat erilaiset vertaistoiminnan muodot ovat opettajille parasta ja tuottoisinta täydennyskoulutusta ja oman toiminnan kehittämistä.

Aivan erityisesti innostuin kuitenkin ryhmäcoachingista. En oikeastaan tiedä, miten Aalto-Yliopiston MIND-tutkimusryhmä on tullut KUUMA-hankkeen yhteistyökumppaniksi tässä coaching-asiassa. Itselleni MIND oli jollain tavalla jo ennestään tuttu esimerkiksi kokeilukulttuurin puolestapuhujana. Kokeilevasta työskentelystä puolestaan olin jo ennalta vähintään yhtä innostunut kuin vertaistoiminnastakin. MIND on aiemmin tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Vuorenmäen koulun kanssa ja tästä voi lukea Esa Kukkasniemen blogista. Kokeilukulttuurista ylipäätänsä pääsee erittäin hyvin jyvälle katsomalla Sitran videon:



Valitsimme omalta koulultamme ryhmäcoachingin kohteeksi yhden seiskaluokan ja aiheeksi "hyvän oppitunnin". Tätä aihetta lähestyimme aaltolaisten Jussi Ekqvistin, Sami Pajun ja Marianne Tenhulan johdolla erilaisin ideointimenetelmin. Sen jälkeen oppilaat valitsivat kaikkien syntyneiden ideoiden joukosta kolme, joita päätettiin pienesti ja nopeasti kokeilla. Valikoituneet ideat olivat jossain määrin tuttuja ja ennalta-arvattavia: "oppilaat määrää" -tunti, "leffa ja mässyä" sekä parkour-rata liikuntatunnille. Kokeiluun piti saada mukaan myös joitakin opettajia, mutta meillä on onneksi joustavat ja avoimin mielin uusiin ideoihin suhtautuvat opettajat :).

Kokeilut sujuivat vaihtelevalla menestyksellä, mutta niinhän sen kuuluukin mennä. Yksi olennainen prosessin mukanaan tuoma oivallus onkin se, että eihän se ole mikään syy vaipua epätoivoon tai luovuttaa, jos joku ei heti onnistu. Meitä muistutettiinkin aiheellisesti esimerkiksi siitä, että Angry Birdsin menestystä on edeltänyt valtava määrä epäonnistuneita kokeiluita.

Luokkakokeilujen jälkeen oppilaat saivat myös ohjausta henkilökohtaisiin kokeiluihin ja lopulta prosessi huipentui siihen, että pääsimme vierailuille Design Factoryyn. Vierailun aikana oppilailla oli tehtävänä tehdä luokkaan ja vierailuun liittyvä video. Jälleen liikkeellä oltiin reippaalla kokeiluasenteella. Vastaavaa tehtävää kun ei kuulemma oppilailla ole aiemmin teetetty. Ja niinhän siinä kävi, että aika loppui vierailun aikana vähän kesken. Hieman myöhemmin meille kuitenkin tuotiin koululle valmiiksi editoitu video ja siitä tuli kaikin tavoin mahtava, ja aivan loistavaa materiaalia tulevia projekteja silmällä pitäen! Saan tänä syksynä jälleen uuden valvontaluokan, ja arvaattekin varmaan, minkätyyppistä projektia olemme tulevien luokkatasokollegoiden kanssa uusien seiskojen päänmenoksi juuri suunnitelleet.



Ennen Design Factoryn vierailua vedimme jo hieman lankoja yhteen oppilaiden kanssa ja kyselimme muun muassa mitä he ovat tämän prosessin aikana oppineet tai oivaltaneet. Muun muassa näin he vastailivat:

- Koulussakin voi olla kivaa. - Millainen on hyvä oppitunti ja et pitää kokeilla erilaisii juttuja. - Ei mitään. Leffa oli parasta. - Ei opettajat aina oo syyllisiä kaikkee! - Koulu on kokeilua varten! - Oppilaat osaa itekin tehä juttuja ja aina ei tarvii onnistuu. - Kokeilemisesta voi olla hyötyä, eikä haittaa jos joku menee pieleen. Aina kannattaa yrittää.

Aika olennaisia asioita, jos minulta kysytään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti