Oppilaat irti - osa II

Viime päivinä on eri foorumeilla käyty kiinnostavaa keskustelua oppimateriaalin tulevaisuudesta. Keskustelua käydään esimerkiksi Facebookissa ja Sometussa. Minulla on hyvin vähän kokemusta maksullisesta sähköisestä materiaalista. Monia vuosia sitten sain mahdollisuuden hieman tutustua esim. Opitin tehtäviin, mutta ainakin siihen aikaan ne olivat luonteeltaan sellaisia drilliharjoituksia, joille en keksinyt mitään käyttöä. Noista ajoista materiaalit ovat tietysti (toivottavasti!) kehittyneet. Itse ajattelisin, että tulevaisuuden oppimateriaalit ovat oppilaan itse tai ryhmissä koostamia kokonaisuuksia ja ne sisältävät monentyyppistä aineistoa (tekstiä, kuvaa, videota, pelejä yms.). Materiaali koostuu jonkinlaisesta “kehikosta”, joka ohjaa oppilasta kiinnittämään huomiota esim. opsiin ja määrittelemään sen pohjalta omia tavoitteita. Ja sen jälkeen materiaali tavalla tai toisella tarjoaa oppilaalle erilaisia mahdollisuuksia koostaa näihin tavoitteisiin sopivia paketteja. Kaikista materiaaleista on olemassa kevyempi ilmaisversio ja rahalla saa sitten lisää. Selvää tietysti on, että materiaalia on vaivaton käyttää myös “kännykällä”.

Materiaaliasia askarruttaa minua näin uuden lukuvuoden kynnyksellä senkin takia erityisesti, koska - kuten olen x kertaa eri yhteyksissä jo kertonutkin - oppilaillani ei ole oppikirjoja. Viime keväänä jätin sitten ruutuvihkotkin tilaamatta. Sen sijaan laitoin tilaukseen vihkonitojan ja eri värisiä papereita. Ajatuksena on, että askartelemme aina kulloistakin kokonaisuutta varten omat vihkoset, jotka voivat sisältää esim. kulloinkin tarvittavan määrän erilaisia papereita. Ja nyt minua hiukan huimaa. Mitäköhän tästä tuleekaan?

Olen myös miettinyt, miten voisin auttaa oppilaita keksimään itse itselleen tekemistä. Ajattelin kokeilla nyt systeemiä, jossa oppilailla on neljä “koria”, joista he valitsevat itselleen sopivat elementit. Ensin he valitsevat aiheen. Aiheita kerätään yhdessä äikän opsista ja sieltä löytyvien pohjalta ideoidaan lisää. Lisäksi aiheita metsästetään vaikka netistä ja lehdistä, sekä oppilaiden harrastuksista yms.

Sopivan aiheen valittuaan oppilas (tai pari tai ryhmä) siirtyy valitsemaan jonkun tekstilajin. Lajeja voivat olla esimerkiksi kertomus,kuvaus, määritelmä, tiivistelmä, selostus, kirje, hakemus, yleisönosastokirjoitus, uutinen, verkkokommentti/verkkokeskustelu, väittely, kolumni, mainos, posteri, juliste, koevastaus, runo, vertailu, raportti, essee, artikkeli, arvostelu, näytelmä, lukupäiväkirja, oppimispäiväkirja, ficci, sarjakuva, esitelmä yms.

Seuraavaksi he valitsevat muutaman valittuun aiheeseen ja tekstilajin tekemiseen, tai ylipäätänsä työskentelyyn liittyvän taidon, joita he erityisesti harjoittelevat työtä tehdessään. Taitoja voivat olla vaikkapa seuraavat:

- taito löytää tekstistä pääasiat
- taito eritellä ja analysoida tekstiä eli lukea rivien välistä
- taito keskittyä olennaiseen
- taito jaksottaa teksti
- taito edetä järkevässä järjestyksessä
- taito aloittaa teksti
- taito lopettaa teksti
- taito otsikoida teksti
- taito käyttää alkukirjaimia oikein
- taito kirjoittaa sanat yhteen tai erikseen oikein
- taito muodostaa selkeitä, luontevia ja sujuvia lauseita
- taito suunnitella omaa työtä
- taito ideoida tekstin sisältöä
- taito etsiä hyviä lähteitä
- taito arvioida lähteiden luotettavuutta
- taito tehdä hyviä muistiinpanoja
- taito viitata lähteisiin oikein
- taito merkitä lähteet oikein
- taito noudattaa tekijänoikeuksia ja netikettiä
- taito toimia netissä turvallisesti
- taito tehdä yhteistyötä
- taito pyytää apua
- taito ilmaista oma mielipiteensä selkeästi ja perustella se vakuuttavasti ja monipuolisesti
- taito ottaa vastuuta omasta työskentelystä
- taito seurata oman työn etenemistä
- taito antaa toiselle rakentavaa palautetta
- taito muokata omaa tekstiä
- taito keksiä itselle mielekästä tekemistä
- taito asettaa itselle sopivia tavoitteita
- taito pitää itsensä sopivasti työn touhussa
- taito kehitellä toisen aloittamaa ajatusta eteenpäin
- taito ottaa vastaan ja hyödyntää saamaansa palautetta
- taito olla stressaamatta liikaa
- taito keksiä hyviä kysymyksiä
- taito keskustella
- taito väitellä taitavasti
- taito ponnistella silloinkin kun tuntuu vaikealta
- taito arvioida omaa työskentelyä
- taito arvioida työn lopputulosta
- taito löytää itselle luettavaa
- taito käyttää kirjaston palveluja
- taito ratkaista vastaantulevia pulmia itsenäisesti
- taito keksiä ihan uusia ideoita
- taito opetella itse käyttämään uusia työkaluja


Taitolista on hieman vielä sekaisin ja siinä on rinnan isoja ja pieniä asioita. Harjoiteltien taitojen jälkeen oppilas siirtyy viimeiselle korille, josta löytyy työkaluja: blogi, wiki, Diigo, Glogster, Animoto, Voki, käsitekartta (käsin tai netissä), Twitter, FB, kynä/paperi/sakset/liima, nettisarjakuvatyökalut, Youtube, Audioboo, Prezi ja muut esitystyökalut, Jing + muut screencasting-työkalut. Vaikkapa nämä.

Kun kaikista neljästä mainitusta korista valitut elementit ovat kasassa, alkaa niiden yhteensovittaminen ja soveltaminen. Ennen varsinaiseen työhön ryhtymistä, oppilaat myös suunnittelevat itse, miten työ tullaan arvioimaan ja kirjoittavat esimerkiksi kuvauksen hyvin tehdystä työstä.

Aloitin eilen tämän idean hahmottelun konkreettisesti pienille paperilapuille luokan korkkitaululle. Kuvassa näkyy vasta taito-, laji- ja työkalulappuja. Kun konkreettiset laput ovat valmiina, alkaa sen pohtiminen, miten tästä syntyisi sähköinen versio.

Luokan kalustuksesta

Olen pyörinyt nyt muutamana päivänä ihmettelemässä äikän luokassa. Ainainen pulma ovat pulpetit! Aivan sama, miten ne järjestän, ne ovat aina jotenkin huonosti. Meillä on ihan perinteiset pulpetit, joista en totisesti pidä monestakaan syystä. Ne ovat rumia ja niitä on hankala siirrellä. Lisäksi ne ovat sellaista mallia, että niistä saa kannen kallelleen. Tästä ominaisuudesta on pelkkää haittaa, kun "kinesteettiset oppijat" lonksuttelevat kantta muuten vaan. Kaikissa pulpeteissa pitäisi mielestäni olla jotain, mitä voisi huoletta hypistellä tai pyöritellä, ilman että se häiritsee muita. Olen varma, että näin pulpetit myös pysyisivät siisteinä helpommin. Esimerkiksi jonkinlaiset puuhelmet varmasti ajaisivat asiansa.

Unelmieni luokassa olisi vanhoja yhdessä tuunattuja esim. kokopuisia oikeita pöytiä, joihin olisi lisätty pyörät siirtelyn helpottamiseksi. Osan nyt paikalla olevista pulpeteista voisi korvata pöydillä, osan tilalle hankkisin sohvia, nojatuoleja, säkkituoleja ja matalia pöytiä.

Olisipa edes läjä patjoja ja keino niiden säilyttämiseksi, niin etteivät ne ole siivoajien tiellä. Tai edes sen verran tilaa, että vaivattomasti mahtuisimme koska tahansa koko poppoo piiriin lattialle istumaan.



Lisäksi toivoisin tietysti tietokoneita. Meillä on noin 500 oppilasta ja yksi tietokoneluokka ja yksi 15 koneen setti läppäreitä. Tätä taustaa vasten ajatus läppäreistä kaikille tuntuu tietysti kovin saavuttamattomalta haaveelta. Olisipa edes vaikka kuusi tai kaksitoista konetta ja kunnon kuulokkeet, niin puolet luokasta saisi työskennellä koneella ja toinen puoli työskentelisi pienryhmässä open kanssa. Meillä ei ole äikässä oppikirjoja, ja siitä kertyy tietysti vuosien mittaan jonkinlaista säästöä. Kunpa saisin joskus ne rahat koneisiin. Tai keksisin jonkun muun keinon.

Jotakin pientä olen kuitenkin onnistunut luokan viihtyisyyden edistämiseksi tekemään. Olen hankkinut sinne (omalla kustannuksellani) joitakin vanhoja huonekaluja vähentämään laitosmaisuutta. Erityisesti minulle tärkeää on valaistus. Loisteputkivalo on mielestäni kammottavaa, ja siksi oleilemme mahdollsimman paljon päivänvalossa ja/tai pöytälamppujen lämpimässä tunnelmavalossa. Melkein aina oppilaat valittavat, jos käytännön pakosta sytytän loisteputket.



Jos tarkasti katsoo, viimeisssä kuvassa näkyy Vihdin ex-museoamanuenssin ex-nojatuolissa istumassa nalle. Se ei olekaan mikä tahansa nalle. Se on erään entisen oppilaani tekemä ja olen sen häneltä joululahjaksi saanut. Tämä nalle on muun muassa mitä parhain järjestyksen valvoja. Joskus, hyvin harvoin tosin, käy niin, että löydän sen lattialta tai muuten kummallisesta paikasta. Silloin aina kerron oppilaille hieman enemmän nallesta ja siitä, miksi nalle on luokassani. Se on luokassa esimerkiksi siksi, että se muistuttaa minua siitä, että koulu ei saisi haitata oppilaiden oppimista ja että kaikkien ei tarvitse tehdä samaa asiaa samassa tahdissa. Nallen tekijä vietti ison osan ysiluokan äikän tunneista työhuoneellani - minulla oli yhdessä muiden äikänopekollegojen kanssa sellainenkin ylellisyys edellisessä työpaikassani. Työhuoneella syntyi muun muassa kahdeksankymmenen liuskan tutkielma Ruohometsän kansasta. Työssä romaania luettiin totalitaristisen yhteiskunnan allegoriana ja sen hahmoja persoonallisuustyyppien valossa.

Perus koulusta mahdollisuuksien maailmaksi

Full House Playing Dice - rebel t2i, a photo by doug88888 on Flickr.

Tulevan lukuvuoden suunnittelun tekee haastavaksi ennen muuta se, että olen ainakin viimeisen vuoden kaipaillut jotain, josta en kuitenkaan saa otetta. Minulla on tunne, että käsien ulottuvilla olisi kyllä paljon kiinnostavia uusia mahdollisuuksia, kun vaan osaisin nähdä ne ja tarttua niihin. Katselin @Esa_Kukkasniemen suosituksesta Anssi Tuulenmäen puheenvuoron eräästä rehtorikoulutuksessa. Minua puhutteli erityisesti se, että Tuulenmäki kehotti ajattelemaan todellakin isosti ja sellaisia asioita, joita ei voi suunnitella, koska ne ovat niin uusia. Jähmeän ja halvaannuttavan suunnittelurumban sijaan hän peräänkuulutti reippaita kokeiluita. Niiden myötä, käytännössä sitten kehkeytyy tietoa ja kokemuksia, joiden avulla uusien käytäntöjen systemaattisempikin suunnittelukin käy mahdolliseksi.

Ehkä Tuulenmäen puheenvuoro inspiroi minua, koska olin kevään mittaan muutenkin törmännyt hankkeisiin yms., jotka ovat olleet jotenkin pohjimmaiselta eetokseltaan samansuuntaisia. Paljon puhutaan - ja aiheellisesti - nykyisin esimerkiksi innovaatioista ja luovuudesta. Hyvin sytyttävää luettavaa oli vaikkapa Oivallus-hankkeen loppuraportti, jossa todetaan seuraavaa:

"Koulutuksen läpileikkaavaksi teemaksi on nostettava luovuuden edistäminen, todetaan juuri julkaistussa Oivalluksen loppuraportissa. Luovuudella tarkoitetaan vaihtoehtoisiin toimintatapoihin tarttumista, mahdollisuusajattelua. Ryhmissä oppiminen puskee luovuutta ja sitä lähellä olevaa yrittäjämäistä otetta eteenpäin.

Luovuutta edistävä koulutus panostaa jatkossa kahteen asiaan: taitoihin tietojen rinnalla ja yhdessä tekemiseen yksilösuorittamisen sijaan. Yrittäjyyden ydin on siinä, että uskaltaa yrittää. Siksi oppimismenetelmien tulee kaikessa koulutuksessa kannustaa ennakkoluulottomaan kokeiluun."

Luovuuden lisäksi minua kiinnostaa tuo mahdollisuusajattelu ja yhdessä tekeminen. Nämä ovat olennainen osa myös vaikkapa Anne Rongaksen ja kumppaneiden nettikätilöintiä ja vertaisaikaa. Ja vielä: samansuuntaisia painotuksia sisältyy myös näkymättömään oppimiseen, jota Tero Toivanen on mm. blogissaan kevään mittaan ansiokkaasti esitellyt.

Edellä mainitut kehittelyt eivät mitenkään suoranaisesti liity peruskoulukontekstiin, mutta juuri se tekee niistä erityisen kiehtovia opetusta ja oppimista suunnitellessa. Peruskouluperinteessä kaikki suunnitteluhan on ollut perinteisesti äärimmäisen pilkuntarkkaa, ja perinteisen suunnittelumankelin jälkeen luovuudelle on kyllä totisesti usein jäänyt varsin vähän sijaa. Niinpä ideaa ja virtaa kannattaakin ehkä hakea tuolta aidan takaa, jossa ruoho aina tietysti muutenkin on vihreämpää :)

Huomenna on aika käydä kirjaamaan astetta konkreettisempia tavoitteita tulevalle lukuvuodelle.

Tulevan lukuvuoden suuntaviittoja

Pään järjestämiseksi on aika listata hieman tulevan lukuvuoden projekteja ja tavoitteita:

1. Ilmoittauduin jo keväällä online-koulutukseen Tietoverkon resurssit ja innovatiiviset opetuksen menetelmät. Kesällä huhuilin Twitterissä seuraa kurssille ja ainakin @sariauramo ilmoittautui myös mukaan. Hauskaa! Mielenkiintoista nähdä, miten innovatiivisuus näkyy itse kurssin toteutuksessa. En vielä oikein osaa muotoilla, mitä odotan kurssilta. Nautin sinänsä kovasti aivan itseohjautuvasta itseopiskelusta, mutta välillä on kiva käydä kurssillakin tekemässä mitä käsketään. Siitä syntyy usein sellaista, mihin ei olisi tullut omin päin ryhdyttyä.

2. Google plus - On jännä nähdä, miten Google plussan opetuskäyttö lähtee muotoutumaan. Jos vaan onnistun järjestämään luvat huoltajilta kuntoon, tulen varmasti testaamaan sitä tavalla tai toisella myös oppilaiden kanssa. Toisaalta en heti keksi, mitä olennaista lisäarvoa plussa toisi FB:n suljettuihin ryhmiin verrattuna. Tällä hetkellä ajattelen, että plussan houkutukset oppilaiden kanssa liittyvät ennen muuta hangouttiin - jota tosin en ole uskaltanut vielä itsekään kokeilla.

3. Digitarinointi. Kuten viime kevään ITK:n jälkeen tässä blogissa hehkutin, innostuin digitarinoinnista kovasti. Ehdotin asiassa yhteistyötä edistyksellisen kirjastomme kanssa, joka heti tarttuikin ideaan. Tarkoituksena on, että esimerkiksi ysiluokkalaiset tarinoisivat teemalla "Mistä olen tulossa, mihin menossa". Tästä tarkemmin tuonnempana.

4. Laaja tekstikäsitys - sanoista tekoihin! Äidinkielen ops:issa yms. on tapana nykyään aina mainita, että opetuksen taustalla on. ns. "laaja tekstikäsitys", joka tarkoittaa sitä, että tekstit ovat puhuttuja ja kirjoitettuja, kuvitteellisia ja asiatekstejä, sanallisia, kuvallisia, äänellisiä ja graafisia sekä näiden elementtien yhdistelmiä, niin painettuja, sähköisiä kuin myös verkkotekstejä. Näin siis teoriassa. Käytännössä taitaa kuitenkin olla niin, että oppilaan arvosana todistuksessa perustuu voittopuolisesti yksin, käsin ja koulussa kirjoitettuihin teksteihin, jotka ovat etupäässä "tarinoita", "aineita" ja "kirjaesittelyjä/-arvosteluja". Nyt otan julkisesti tavoitteekseni sen, että tulevana lukuvuonna, vähintään puolet oppilaiden tuottamista ja arviointiin vaikuttavista teksteistä on (oppilaan niin halutessa) jotakin muuta. Koetan erityisesti rohkaista a)yhdessä tekemiseen b)kuvien, videoiden, äänen yms. käyttöön. Esimerkiksi kännykän käyttöön kynän korvikkeena, rennolla asenteella, yhdessä editoiden, muokaten, koostaen.

5. Edellinen kohta johtaa väistämättä ohjauksen ja arvioinnin kehittämiseen. Aivan uudelleen pitäisi miettiä, mitä ja miten arvioidaan! Myös sekä ohjauksessa että arvioinnnissa pitäisi ottaa videot, kuvat ja audiot käyttöön. Huh! Äkkiä tämä paisuu kyllä tosi isoksi haasteeksi, mutta onneksi en ole yksin :)Olemme loistavan kollegani Miian (tekstiili & kuvis) kanssa alkaneet haaveilla aika monentasoisesta ja syvälle käyvästä yhteistyöstä. Yhteistyöstä, jossa meillä olisi todellakin yhteiset oppilaat, yhteiset tilat ja yhteistä aikaa, niin verkossa kuin koulullakin. Miian lisäksi korvaamattomana apuna ovat myös kaikki mahtavat twiippulit ja Google-piiriläiset. Huomaan tätä kirjoittaessani, että olen ihan vasta viimeisen puolen vuoden aikana - oikeastaan Twitteriin kirjauduttuani - alkanut oikeasti ymmärtää, mihin nykyinen paljo puhe verkoistoitumisen/heimoutumisen autuaaksitekevyydestä oikeastaan viittaa :)Ja vielä: juuri ohjauksen ja arvioinnin kehittämisen taidankin ottaa keskeisimmäksi henkilökohtaiseksi tavoitteekseni myös yllä kohdassa yksi mainitulla kurssilla

6. Sossumediakurssi. Sitäkin pitäisi ehtiä suunnitella kunnolla. Onneksi on pohjalla viime vuoden kokemukset. Juuri niistä lähdemme liikkeelle. Tulemme esimerkiksi tällä kurssilla tekemään tavalla tai toisella yhteistyötä myös konstaapeli Janina Saarisen kanssa.

7. Luokan sisustaminen. Tämä liittyy itse asiassa myös edellä mainittuun yhteistyöhön Miian kanssa. Kysyin viime keväänä joiltakin luokilta, missä he mieluiten tekevät töitä ja oppivat omasta mielestään parhaiten. Alustavaksi tulokseksi tuli, että vain osa, ehkä noin kolmannes, oppii oman käsityksensä mukaan parhaiten pöydän ääressä. Tämä on mielenkiintoinen tulos ja olen päättänyt, että tässä on yksi asia, jota pitää tutkia tarkemmin ja jolle pitää tehdä jotain, jossain vaiheessa. Pontta asiaan tuo se, että olen kuullut esimerkiksi Juha Lahtisen puhuvan tästä eli ympäristön vaikutuksesta oppimiseen useammalla luennolla. Tästähän tuleekin aihe seuraavalle postaukselle!

Kuva: http://etc.usf.edu/clipart/

Mitä jäi käteen viime vuodesta?

Ei voi mitään, työasiat alkavat pyöriä mielessä. Ennen kuin käyn varsinaisesti tulevan kimppuun, saattaa olla hyödyllistä miettiä hetki, mitä jäi käteen viime vuodesta. Seuraavassa on listattu tavalla tai toisella merkittäviltä tuntuvia viimevuotisia käänteitä.

1. Ensimmäinen älypuhelin. En enää ymmärrä, miten olen aiemmin tullut toimee ilman! Puhelin on tätä nykyään melkein tarpeellisemman tuntuinen kuin tietokone. Puhelujen soittaminen nykyisellä puhelimellani tosin on jotenkin hankalan tuntuista, mutta muuten se toimii erinomaisesti. Eniten käytän puhelinta kuvien ottamiseen ja jakamiseen, sekä gmailin ja twitterin seuraamiseen. Puhelimen myötä itse asiassa löysin gmailinkin ikään kuin uudelleen. Tällä hetkellä suosittelen oppilaita palauttamaan työnsä mieluiten gmailiin, koska sen hakutoiminto toimii erinomaisesti ja postin seuraaminen on hyvin vaivatonta. Olen huomannut, että kun puhelimeen kilahtaa uusi teksti oppilaalta, aika usein tulen silmäilleeksi sen kursorisesti läpi heti ja lähettäneeksi jonkun pienen viestin vastaukseksi. Siihen nähden, miten työlästä töiden arviointi kokonaisuudessaan on, en koe tätä isoksikaan vaivaksi.

2. Twitter. Siinä on ehdottomasti toinen asia, josta on lyhyessä ajassa tullut erittäin tärkeä! Olen vielä itse kohtuullisen taitamaton twiittaaja, mutta minulla on loistava lista seurattavia. Aloitan päivän usein sillä, että poimin virrasta parhaat palat muistiin Diigoon, joka sekin on loistava työkalu. Twitter tuntuu olevan aivan uskomaton runsaudensarvi, joka tarjoaa jatkuvasti mainion coctailin tietoa, oivalluksia, ideoita - hauskaa läppää lainkaan väheksymättä. On myös virkistävää, että on helppoa seurata muidenkin kuin opettajien aivoituksia :)Itse twiittaan vähäiset twiittini selkeästi työroolissa, fb:n käyttö on henkilökohtaisempaa, mutta myös se on viime vuoden uutta antia, että olen oppinut käyttämään fb:n suljettuja ryhmiä oppilaiden kanssa. Kokemukseni on, että esimerkiksi juoksevien asioiden hoidossa ja kaikenlaisessa tiedottamisessa ryhmä toimii todella sujuvasti. Toimin viime vuonna ensimmäistä vuotta tukioppilaiden ohjaajana, enkä osaa kuvitella, miten se mitenkään onnistuisi ilman tukareiden omaa fb-ryhmää.

3. Vapaat kädet oppilaille! Olen oikeastaan koko opettajaurani ajan yrittänyt motivoida oppilaita sillä, että olen säännöllisesti kysellyt oppilaiden toiveita. Sitten olen tutkaillut toiveita ja ops:ia vierekkäin ja muotoillut erilaisia "projekteja" tältä pohjalta. Tämä on tuottanut välillä hyviäkin tuloksia, mutta minua on vaivannut se, että kuitenkin kaikki tekevät enemmän tai vähemmän yhtä jalkaa samaa ja sellaista, minkä minä olen suunnitellut. Viime keväänä sitten rohkaisin mieleni ja annoin yseille aivan vapaat kädet noin kuukaudeksi. Kertasimme kursorisesti päättöarvioinnin kriteereitä ja ohjeeksi annoin vain, että nyt on mahdollisuus vaikuttaa päättöarvosanaan itselle parhaiten sopivalla tavalla. Autoin ja ohjasin, kun apua pyydettiin, mutta en paljon muuten. Kuten arvata saattaa, pieni joukko oppilaita ei saanut sitten oikein mitään aikaiseksi. Onneksi kuitenkin tämä oli vain yksi näyttö muiden joukossa. Suurin osa oppilaista teki sitten aivan loistavaa työtä, ja tuotoksia, joita en olisi itse osannut edes ehdotella.

Lopetan siteeraamalla luvan kanssa erään oppilaan itsearviointia ysin päätteeksi. Se totisesti rohkaisee jatkamaan juuri tähän suuntaan. Liikuttavalla tavalla ysin kevään kokemukset selvästi värittävät käsitystä äikän opinnoista koko yläasteen ajalta. Oletan, että tekstissä mainitut seiskan "pelottavat kokemukset", liittyvät siihen, että seiskalta lähtien olen kiusannut oppilaita etupäässä erilaisilla "analyysitehtävillä", joihin he eivät yleensä ole tottuneet. Monen mielestä on aluksi hyvin raskasta käyttää omia aivojaan :)

Kaikenkaikkiaan ylä-aste on sujunut äidinkielen tuntien osalta
erittäin hyvin. Hyvällä tarkoitan aivan loistavaa. Muistan seiskalla
kun pelotti todella paljon tälläinen työskentely. Suurin osa töistämme
mitä olemme tehneet ovat ainakin minun osalta olleet hyvin syvällisiä.
Tälläinen paljon vapaampi työskentely tapa on paljon kehittäväämpää
sillä sehän on paljon realistisempi tilanne jos mietitään tulevaa
elämää. Eihän työelämässä tule vastaan ennalta arvattavia yksi, kaksi
ja kolme tehtäviä. Myös työskentely näin on paljon kivempaa. Kahdesta
syystä. Töitä saa tehdä paljon vapaammin ja käyttää omaa
mielikuvitastaan ja kekseliäisyyttä hyvin paljon töiden
toteuttamiseen. Vapaus töissä on toinen. Minulle annetaan vapautta
mutta sen mukana tulee vastuuta. Minulle tämä passaa mielihyvin ja
voin jopa nauttia opiskelusta tällä tavalla. Opiskelun ei pitäisi olla
niin suljettua. Sellaista tehtävien pakkopullaa. Avataan portit ja
annetaan sen olla vapaampaa.

Seuraavaksi on aika ryhtyä miettimään, miten tätä vapauden tilaa voisi systemaattisemmin ensi lukuvuodella tavoitella.

Historian siipien wikinää

Tässä muutama päivä sitten @Riikkavain kanssa keskustellessamme mieleeni pumpsahti ajatus koulun historiaa käsittelevästä wikistä. Laitanpa sen nyt tähän talteen, jotta siihen olisi mahdollisimman helppo ensi vuonna palata.

Idea olisi siis sellainen, että perustaisimme koululle yhteisen wikin, jossa dokumentoisimme koulumme historiaa. Varastoihimme on taltioitu runsaasti kiinnostavaa materiaalia, jota voisimme hyödyntää. Lisäksi luulen, että meillä on oppilaita, joiden perheistä löytyy koulumme oppilaita useamman sukupolven ajalta.



Projekti olisi helppo integroida ainakin äikän, historian, kuviksen ja käsityön oppiaineisiin ja sen tekemiseen voisivat osallistua kaikki ykkösestä ysiin. Myös vanhemmat voitaisiin kutsua mukaan.

Koulun historiaa voitaisiin työstää kuvin ja sanoin, niin dokumenttien ja faktojen kuin fiktionkin keinoin. Voisimme larpata ja kehitellä muita pelillisiä elementtejä, tehdä animaatioita, videohaastatteluja vain muutamia mahdollisuuksia mainitakseni.



Tämän lyhyen ja ylimalkaisen muistiinpanon loppuun vielä muutama kuva ja sitaatti sytykkeeksi. Rintakuva esittää Onni Hallaa, joka on koulun entisiä opettajia! Sitaatti puolestaan on poimittu käytävän vitriinistä silmiin osuneesta Elsa Kaarelan teoksesta Ryhmätyöskentelyä koulussa (1948). Minua liikuttaa sen alkusanoissa artikuloitu innostus ja idealismi. Toisaalta hieman tuskastuttavalta tuntuu, että edelleenkään ei koulussa ole yleisesti ottaen tämän pidemmälle päästy. Näin Kaarela:



Nykyajan tunnus on uusi koulu, mutta varsinaisestihan ei kouluelämän alalla tapahdu uutta, vaan vanha saa uusia muotoja. Emme siis voi erottaa vanhaa ja uutta koulua, mutta voimme puhua kaavoihinsa kangistuneesta koulusta, jonka vastakohtana on elävä uusiutuva koulu. Edellisessä kaikki on opettajan johtamaa, ja oppilasjoukko on alistuneen passiivista (passiivinen koulu). Elävässä koulussa oppilaat astuvat etualalle j aheidän aktiivisuutensa muodostuu keskeisemmäksi (aktiivinen koulu). Aktiivisessa koulussa on elämää. Siellä työtavat vaihtuvat. Kaikki uusiutuu. Se on kuin vuolas, alati virtaava virta, joka ei pysähdy. Siksi puhunkin virtaavasta koulusta, jossa opintoryhmien työskentelyllä ja ryhmätyöskentelyllä on innostava ja vaihtelua antava merkityksensä.

Woihan Witsi!

Juuri aloitin ensimmäisen varsinaisen wiki-kokeilun oppilaiden kanssa. Päätimme kuviksen open eli Miian kanssa kehitellä seiskoille jotain yhteistä loppukevääksi ja sarjakuvista kaikki lähti. Samoihin aikoihin OTO-kirjan blogissa oli kiinnostava juttu avoimella lisenssillä julkaistavista Marvel-sarjakuvista. Niihin pitää palata joskus myöhemmin, mutta nyt päätimme yksinkertaisesti tehdä niin, että oppilaat tekevät jonkun vitsin pohjalta sarjakuvan. Sitten jatkamme äikässä jotenkin joko vitsien tai sarjakuvan parissa eteenpäin. Ainakin tässä vaiheessa ajatuksissa siintää joku vähän tutkivan oppimisen tyyppinen viritys. Aikaa tietysti on tosi vähän sellaiseen enää jäljellä, mutta kyllähän sitä voisi jatkaa syksylläkin, jos se oikein hyvin lähtisi vetämään. Lisäksi rinnalla kulkee tietysti myös tavoite oppia käyttämään wikejä yhteisessä työskentelyssä.

Kaiken kaikkiaan haaveilen kehittyväni opettajana enemmän siihen suuntaan, että oppilaat tekevät, minä vaan seurailen vierestä ja autan tarvittaessa. Niinpä juuri perustamani wikikin on tosi karu, eikä siellä ole oikeastaan mitään. Kun sain wikin perustettua, laitoin linkin saman tien seiskojen FB-ryhmään. Kiinnostavaa on, että alle minuutin kuluttua ensimmäinen oppilas oli jo käynyt tutustumassa wikiin ja jättämässä sinne itsestään puumerkin, kuten olin pyytänyt. Kunpa nyt vaan malttaisin pysytellä sillä linjalla, että antaisin oppilaiden tehdä!