Yhteistyötä historian kanssa

Kuten tässä blogissa on useaan otteeseen käynyt ilmikin, teen mielelläni yhteistyötä muiden opettajien kanssa. Erityisen tiivistä on tällä hetkellä yhteistyö historian opettajan kanssa. Meillä on keskiviikkoisin yhtä aikaa hyppytynti ja torstaina ja perjantaina päällekäin kasien tunteja. Tämä antaa työskentelylle hyvän lähtökohdan.

Päätimme pureutua erityisesti esseevastausten kehittämiseen. Arvioinnin välineeksi olemme ottaneet portfolion, johon kootaan tehtäviä koko syksyn ajalta, ja sama kansio toimii kummankin oppiaineen arvioinnin perustana. Ensimmäiset esseevastauksensa oppilaat kirjoittivat Suomen sisällissotaan liittyvistä kysymyksistä. Vaikka asiaa oli harjoiteltu, oli vastauksissa paljon ongelmia: ei otsikkoa, ei kappalejakoa, isot ja pienet asiat sekaisin, sidosteisuus heikko ja niin edelleen.

Seuraavaksi harjoittelimme äikän tunneilla kuva-analyysiä, samaan aikaan historian tunnilla opiskeltiin 1920- ja 1930-luvun historiaa Portfoliotehtäväksi tuli sitten kuva-analyysi, jossa samalla piti hyödyntää historian tietoja. Alla on toinen kuvista ja yhden oppilaan siitä kirjoittama analyysi. Yleisesti ottaen tekstit olivat parantuneet selvästi sisällissotavastauksista. Melkein kaikki tekstit oli jaksotettu järkevästi, otsikot olivat huomattavasti aikaisempaa onnistuneempia ja tekstit kaikin puolin hallitumpia. Tämä on rohkaisevaa ja kertoo osaltaan siitä, että esim. esseetyyppisen tekstin kirjoittamista pitää harjoitella runsaasti! On myös aivan mahtavaa, kun luemme molemmat kollegan kanssa samat tekstit ja voimme käydä keskustelua arvioinnista.

Nyt on meneillään toinen maailmansota ja tehtävänä on parhaillaan tehdä tietoisku pareittain jostain taistelusta. Näistä on valmistunut vasta ensimmäinen. Olin tänään Sosiaalista mediaa äidinkielen opettajille -koulutuksessa. Kokeilin siellä ensimmäistä kertaa aikajana-työkalua Dipityä, jotta olisimme voineet kerätä oppilaiden töitä aikajanalle, mutta se ei toiminut kunnolla. Videoita ei saanut jostain syystä kunnolla janalle liitettyä. Pitää yrittää myöhemmin uudestaan. Ja ilmeisesti alkaa olla korkea aika perustaa myös wiki tätä äikkä/hissa-yhteistyötä varten.

Iloista ajanvietettä ja laittomia virvokkeita

Mustavalkoinen valokuva viestii ilon tunteita ja näyttää hyvin todenmukaiselta. Se voisi siis olla vaikkapa lehdestä uutiskuva kuvatekstillä "Nykyajan juhliminen ja hauskanpito ei kosketa vain yläluokkaa". Toisaalta se voisi olla kuva jostain 1920-luvun Hollywood-elokuvasta.

Kuvasta huomaa heti, että se on otettu vanhanaikaisella kameralla, koska se on mustavalkoinen, mikä tuo siihen omalla tavallaan Yhdysvaltain iloisen 1920-luvun tunnelmaa. Kuvan taustalla reunat ovat vaaleat ja keskusta on tumma. Se korostaa hyvin keskelle sommiteltua viiden hengen johonmaista muodostelmaa, sillä he korostuvat vaaleahkon värinsä ansiosta tummasta taustasta. Silmään kuitenkin osuu jonon keskimmäinen henkilö - jonon ainoa mies, joka on väreiltään kaikista tummin ja siksi korostuukin vaaleampien naisten välistä.

Jazz-musiikki oli 1920-luvulla suuressa suosiossa. Kuvan viiden ihmisen jonomainen ryhmittymä keskellä ja vähän kauemmaksi asettautunut muu väkijoukko, joka on kääntynyt katsomaan keskustan viisikkoa, tuo mieleen jonkinlaisen esiintymistilanteen. Vaikka en itse tiedäkään minkälainen tanssi Charleston on, voisin uskoa , että keskustan viisikko tanssii sitä, tai muuten vaan suositun jazz-musiikin tahtiin. Toisalta, he voisivat olla näyttelijöinä jossakin 1920-luvun musikaalissa ja esittäisivät juurikin jotain laulua.

Kun alkaa katsoa kuvaa tarkemmin, ei vaadi paljoa, että huomaa, että kuva on jonkinlaisesta ravintolasta. Sitä vaikutelmaa tuo taka-alalla huomattavat baaritiski ja tarjoilija ja hyllyllä lepäävät pullot, joita nyt epäilemättä luulisi sisällölltään alkoholiksi. Ne taas luovat kuvan siitä, että kuva olisi jostain tuon ajan salakapakasta, sillä 1920-luvun alusta 1930-luvun alkuun kestänyt kieltolaki kielsi alkoholin anniskelun, valmistuksen ja kuljettamisen. Amerikkalaiset eivät kuitenkaan kokeneet lakia omakseen, ja siksi alkoholin salakuljetus ja -valmistus että anniskelu salapaikoissa kasvoi ja pian niitä hallitsivat rikollisliigat.

Kuva tuo esiin myös jollain tapaa 1920-luvulta alkunsa saaneen massakulttuurin, eli nyt kodin ulkopuolella oleva viihde (kuten elokuvat) eivät koskettaneet pelkkää yläluokkaa. Sen tunnelman kuvaan tuo tavallisen, ei niin hienostuneen näköiset ihmiset, joita on paljon. Eikä kuvan salakapakan oloinen paikkakaan ole mitenkään fiini.

1920-luvulla muuttunut naisten asema näkyy myös selkeästi. Etualan naiset näyttävät pitävän hauskaa kodin ulkopuolella ilman miehiään, ja heillä on yllään vapaampi vaatetus kuin ennen. Esimerkiksi hameet ovat huomattavasti lyhyempiä. Ja nämäkin vapaa-asemaiset naiset saatoivat kiroilla ja polttaa tupakkaa julkisilla paikoilla. Taka-alalla oleva nainen puolestaan kuvaa mielestäni sitä, kuinka myös naisten työssäkäynti yleistyi 1920-luvulla, sillä koska hän nojaa baaritiskiin, hänestä saa tarjoilijamaisen kuvan.

Arkista ruohonjuuritason TVT:tä

Kunnassamme oli veso lauantaina 27.10. Veso alkoi varsin mielenkiintoisesti Ilpo Halosen johdolla, kun hän organisoi meille videokonferenssiyhteyden suoraan Mumbaihin! Konferenssissa esiteltiin Eumind-yhteistyötä, jossa osapuolina on kouluja niin Intiasta, Belgiasta, Hollannista, Tanskasta kuin Suomestakin. Enpä ole aiemmin tullut ajatelleeksikaan, että lento Intiaan kestää vain reilut kuusi tuntia ja mikä tärkeintä, aikaero on vain kaksi ja puoli tuntia, mikä mahdollistaa esim. videokonferenssien järjestämisen koulupäivien aikana. Vesossa esiteltiin myös eTwinningiä ja toivon, että viimeistään ensi lukuvuonna meidänkin koulussa alkaisimme jonkinlaisen kansainvälisen yhteistyön.

Yhteisen aloituksen jälkeen opettajat oli jaettu n. 60 opettajan ryhmiksi, jotka kiersivät eri pisteillä ryhmän aikataulun mukaan. Pisteillä esiteltiin esimeriksi älytaulun käyttöä ja kerrottiin sosiaalisen median mahdollisuuksista ja haasteista. Yksi piste oli tietokoneluokka, jossa täytettiin Opeka-kysely

Meidän koululla oli yksi piste, jossa esittelimme sitä, miten TVT:tä meidän koululla käytetään. Koska olemme kunnassamme ainoa koulu, jossa on mobiililaitteita käytössä, niin esittelimme nimenomaan niitä. Kun alkusyksystä saimme toimeksiannon, suunnittelimme ensin mallia, jossa yleisö olisi ryhmissä tehnyt jotain, josta sitten olisi lopuksi koostettu yhteinen esitys. Tehtävänä olisi voinut olla esimerkiksi iPod Toucheilla ja iPadeilla tehty yhteinen tarina, josta jokainen ryhmä olisi tavalla tai toisella tehnyt yhden luvun. Ryhmän tuotos olisi voinut olla esimerkiksi kuva ja siihen äänitetty selostus. Näistä olisi sitten voitu lopuksi vaikka iMoviella koostaa "elokuva". Kun aikaa oli käytettävissä vain puoli tuntia per ryhmä ja ryhmät olivat noin isoja, eikä verkon toimivuudesta ollut kovin varmoja takeita, emme lopulta uskaltaneet lähteä näin osallistavaan kokeiluun. Yleisön osallistumismahdollisuudet rajoittuivat lopulta siihen, että luokassa kiersi kuusi podia ja pari padia, joilla saattoi lähettää kommentteja Todaysmeetillä luomallemme taustakanavalle.

Vakaa tarkoitus oli välttää erityisesti perinteisiä kalvosulkeisia ja pitkiä pölinöitä, ja siksi varsinainen esitys koostui aluksi näytetystä teaserivideosta, jossa on yleisesti koottu esimerkkejä meidän tekemisistä. Parhaillaan on meneillään vasta koulumme viides toimintavuosi, eikä meillä todellakaan ole esimerkiksi TVT-strategiaa tms. sellaista olemassakaan. TVT-toimintamme on kaikin tavoin spontaania, harrastelijatyylistä ruohonjuuritason sissitoimintaa. Tämän lisäksi on tietysti myös perinteisempää ATK-valinnaiskurssiopetusta ja Moodle-kursseja. Näyttää kuitenkin siltä, että painopiste on kulkemassa erityisesti a)avoimeen ja b)mobiiliin suuntaan. Niinpä kerroin aluksi lyhyesti miksi pidämme - tai ainakin minä pidän - avoimuuden kehittämistä tärkeänä, ja mitä avoimuus meiltä edellyttää. Sitten Markus-kollega kertoi hankkimistamme laitteista ja erityisesti siitä, että kaikki on hankittu koulun omasta pienestä budjetista. Mitään hankerahoja tai korvamerkittyjä erityisiä rahoja meillä ei todellakaan ole. Tällä hetkellä noin puolella opettajistamme on henkilökohtainen iPadi - ja kaikki ovat ostaneet sen omilla rahoillaan. Se sinänsä on tietysti on väärin.

Lopuksi esittelimme Saara-kollegan vitosluokkalaisten vesoa varten tekemiä töitä aiheesta Mistä ruska johtuu. Markus oli koostanut työskentelyprosessista videon, ja Saara kertoi lopuksi luokan työskentelystä ja näytti lopputuotoksia.

Molemmat videot ja videolla vilahtavien blogien, wikien yms. linkit olimme vielä koonneet erikseen Google Sitesilla perustetulle sivulle, jotta saatoimme antaa osalllistujille vain yhden osoiteen - eikä yhtään monistetta! Hyvä me :)

Hätäratkaisu

Suunnittelemme parhaillamme kollegoiden kanssa esitystä koulumme tvt:n käytöstä kuntavesoon. Tekeillä on esimerkiksi teaserivideo. Sitä varten tein visualisoinnin oppilaiden+opettajien ja mobiililaitteiden välisestä suhteesta. Sainpa aiheen kokeilla samalla yhden infografiikkapalvelun eli Infogramin käyttöä. Selkeä palvelu, mutta oletus on jakaminen Facebookiin, Twitteriin tai Pinterestiin. Sen lisäksi saa upotuskoodin. Kun en nyt keksinyt muutakaan järkevää paikkaa, mihin tämän upottaa, ja mistä sitten napata ruutukaappaus videota varten, niin upotin tänne.



Aina puhutaan siitä, että tekniikka ei yksin riitä ja että touhu on kouluissa liian teknologiavetoista. Se on totta, mutta yhtä lailla on kyllä totta sekin, että hankala tvt:n käyttöä on kouluissa edistää ilman niitä työkaluja.

Tästä tuli nyt tämmöinen tynkäpostaus, mutta sauna odottaa. Palaan asiaan viimeistään, kun vesomateriaalit ovat valmiit. Siihen asti hyvää lomaa kaikille, joilla loma on jo alkanut! Meillä onnettomilla se alkaa vasta torstaina.

Luovaa kirjoittamista kaseille

Kahtena viime lukuvuotena minulla on ollut sosiaalisen median hyötykäytön valinnaiskurssi. Viime keväänä tulin kuitenkin siihen tulokseen, etten halua enää jatkaa sen tarjoamista, ainakaan toistaiseksi. Minua vaivasi kokoajan enemmän ja enemmän se, ettei kurssi lainkaan näyttänyt palvelevan tarkoitustaan eli ajatusta, että kurssilla harjoitellaan työtapoja, joita sitten voi hyödyntää muiden, "oikeiden" aineiden opiskelussa. Sanalla sanoen kurssin toiminta jäi ihan mukavaksi mutta auttamattoman irralliseksi puuhasteluksi. Ehkä palaan asiaan uudella innolla joskus myöhemmin.

Kuva: Monica Blatton CC-BY-NC-ND

Olen tässä blogissa aiemmin jo kertonutkin, että osallistuin viime vuonna yhdessä hissanopekollegan kanssa erittäin antoisalle luovan kirjoittamisen kurssille. Sen seurauksena minulla on nyt somekurssin tilalla luovan kirjoittamisen valinnaiskurssi. Tietokoneluokka on kyllä teoriassa vapaana tuntien aikana, mutta siellä olemme olleet toistaiseksi vain kerran.

Kirjoittamisen kurssin tunnit ovat keskiviikkona iltapäivällä, ja joka kerta ilahdun uudestaan ja uudestaan, kun kurssilaiset pöllähtävät paikalle ja järjestävät pulpetit rinkiin. Tässä ringissä viihdyn erittäin hyvin. Paremmin kuin atk-luokassa. Kurssi on ääriään myöden täynnä, yhtään pulpettia ei rinkiin enää mahtuisi. Muuten kyllä, mutta luokan seinät tulevat vastaan. Ryhmä on varsin heterogeeninen, kuten peruskoulussa aina, eivätkä kaikki suinkaan ole mitään innokkaita pöytälaatikkokirjoittajia.

Kuten opetuksessa ylipäätänsäkin kaiken perusta on ilmapiiri. Avoimen, turvallisen ja rennon ilmapiirin synnyttämisessä rinki on loistava, mutta ei yksin vielä riitä. Siksi leikimme usein tunnin alussa, eli teemme jotain ryhmäytymis- tai muita luovan toiminnan harjoituksia.

Kirjoitusharjoitukset, joita teemme, ovat usein lyhyitä. Aikaa kirjoittamiseen on yleensä noin kymmenen minuuttia. Siinähän ei paljoa ehdi, olennaista onkin uskaltautua irroittelemaan. Toisaalta pitkän proosan ystävät saavat halutessaan etsiä oman paikan, jossa voivat kirjoittaa omaa pitkää tekstiään. Ja jos käy sellainen onnellinen vahinko, että joku pikkuharjoitus lähteekin vetämään, niin tekstiä voi jatkaa, kun muut siirtyvät seuraavaan pikkutehtävään.

Kurssin varsinainen suola on kuitenkin jakaminen. Tunnin lopuksi, tai välillä keskelläkin, luemme tarinoita. Tekstejä ei varsinaisesti arvioida eikä muutenkaan liiemmin pureskella. Toki usein on pakottava tarve sanoa joku positiivinen tai muuten kannustava kommentti, mutta lähinnä teksteistä ja niiden jakamisesta nautitaan ihan sellaisenaan.

Jakamiseen on käytössä myös Otiswriters-blogi, ja minä opettajana teen ihan mitä vaan edistääkseni jakamista. Lahjon esim. Wilma-hymynaamoilla tai tarjoan oman nopsan kymmensormijärjestelmäni ilmaiseksi ryhmän palvelukseen. (Samalla tietysti suosittelen, että mahdollisimman moni oman etunsa tähden opettelisi kymmensormijärjestelmän itsekin.)

Jos ja kun joskus saamme kouluun hankittuja iPadeja ja iPodToucheja käyttöömme, otamme ne vastaan ilomielin ja keksimme niille taatusti käyttöä, mutta riemastuttavaa vapautta on, että ilmankin pärjäämme mainiosti.

Opetusvideoita kännykällä

Suunnittelen parhaillaan oman koulun kollegoille mobiilia digitarinapajaa, ja sitä varten päätin tehdä pienen opasvideon, joka auttaa alkuun iMovien käytössä. Halusin tehdä sen nimenomaan iPhonella kahdesta syystä. Ensinnäkin oma iPadini on ensimmäistä sukupolvea, joten sillä en pysty iMovieta käyttämään. Toisekseen haluan saada luotua systeemit, joilla opasvideot - ja muut materiaalit - syntyvät nopeasti nimenomaan puhelimella, koska se on aina saatavilla ja kynnys sen käyttämiseen on siksi erityisen matala. Materiaalia voi työstää muun homman ohessa, aina kun on hetki aikaa. Bussipysäkillä, jonossa, fudiskentän laidalla.

Tällainen videosta tuli



Ensin kuvittelin, että videon saa tehtyä ruutukaappausvideoiden tekoon tarkoitetulla apilla nimeltään Display.Rec. Jouduin muuttamaan suunnitelmaa, sillä ilmeisesti sillä ei voi äänittää mitään sellaista, missä itsessään on audiomahdollisuus. Niinpä päätin ottaa iMoviesta ruutukaappauskuvia ja yhdistää ne iMoviellä videoksi. Ruutukaappauskuvien ottaminenhan on erittäin helppoa, painetaan vaan yhtä aikaa alas virta- ja navinäppäimet. Havainnollisuuden lisäämiseksi piirtelin kuviin vielä rinkuloita ja nuolia. Piirtelyt ja esimerkiksi kuvan rajaamiset hoituvat kätevästi esimerkiksi Skitchillä.

Seuraava ratkaistava pulma aiheutui siitä, että kun iMovieen lisää still-kuvia, niihin tulee automaattisesti ns. KenBurns-efekti. Tämä on usein mukavakin juttu toisentyyppisiä videoita tehdessä, mutta oppimateriaaleisssa kuvan pitää usein näkyä kokonaan. En ainakaan itse ole keksinyt keinoa, miten KenBurns-efektin voisi iMoviessa ohittaa. Niinpä piti keksiä keino, jolla voi tehdä videon kuvista, niin että ne pysyvät paikallaan. Tähän käytin Splicea

Selostuksen äänitin aluksi Splicen omalla mikrofonilla. Kun video oli alku- ja lopputekstejä vaille valmis, tallensin sen ja vein sitten iMovieen. Alku- ja lopputekstit tein Extras4iMoviella

Yritin vielä lisätä videoon loppukevennyksen joka oli tehty Sock Puppetsilla, mutta sillä tehtyjä videoita, ei näköjään voi iMovieen viedä. Tai voi ne viedä, mutta ne eivät lataudu ainakaan Youtubeen. Sock Puppets -videoita ei myöskään voi katsoa luokassa AppleTV:llä. Valitettavasti. Yksinään ne voi toki YouTubeen ladata.



Loppumetreillä kävi vielä niin, että Splicella tehdyt selostukset hävisivät videosta jonnekin. Muutenkin Splicen äänitysominaisuudet olivat mielestäni aavistuksen hankalat ja vaikeasti hallittavat. Niinpä lopulta sitten äänitin vielä selostukset uudestaan iMovien omalla mikrofonilla.

Myöhemmin tuli vielä mieleeni, että yksinkertaisia ja lyhyitä ruutukaappauskuvista tehtäviä selostuksia/opastuksia saa tietysti tehtyä myös esim. Sonic Picsillä.

Harjoittelin iMovien käyttöä myös tehdessäni videon siitä, mitä koulussa mielestäni pitäisi tehdä, mihin keskittyä. Jossain vaiheessa aion pohtia myös, miksi olen nyt näin tohkeissani juuri videoista. Toistaiseksi on kyse lähinnä epämääräisen voimakkaasta intuitiosta, että tässä on nyt joku juttu, miksi tähän kannattaa suunnata energiaa.

Verkkolehteä toimittamaan

Tänä syksynä alkoi koulumme viides toimintavuosi. Kuluneen neljän vuoden aikana olemme pariin otteeseen yrittäneet viritellä koululle verkkolehteä, mutta käytännöt ja työkalut hakevat vielä muotoaan.

Teknisestä näkökulmasta on kyse makuasioista. Tarkoitan sitä, että en ole vielä löytänyt alustaa, joka toimisi mielestäni hyvin. Ensimmäinen kokeilu tehtiin Wikispaces-wikinä, ja viime keväänä kokeiltiin Flockleria. Kummassakin on omat hyvät ja huonot puolensa. Flockler varsinkin on mukavan aikakauslehtimäinen, mutta ainakin viime keväänä vielä sen käytössä oli tiettyjä pulmia, joita en osannut ratkaista. Linkittäminen Posterous-blogiin ei ollut niin sulavaa, kuin kuvittelin, ja kuvien lisääminenkin tuntui hankalalta ja takkuili. Magazine Factoryynkin rekisteröidyin ja yritin sitäkin koekäyttää. En tarkalleen muista, mihin sen käyttö tyssäsi. Muistaakseni kyse kuitenkin oli siinäkin jonkinlaisesta kuvien lisäämisen kankeudesta (joka on saattanut hyvin johtua käyttäjästäkin) sekä hieman wikimäisestä ulkonäöstä.

Tänä aamuna törmäsin sitten vahingossa tvt-opetuksessa FB-ryhmässä uuteen kotisivupalveluun Wix.com, josta ainakin toistaiseksi on olemassa myös ilmaisversio. Ajattelin, että kokeillaampa tänä vuonna sitten sitä. Loin sinne pohjan, joka näyttää toistaiseksi tältä

Wix vaikuttaa kaikinpuolin monipuoliselta, helppokäyttöiseltä ja sujuvalta, ja sille on siksi varmasti muutakin käyttöä. Wixissä on loputtomasti houkuttelevia valmiita malleja, ja kaikkia sivuja voi muokata helposti aivan mieleisekseen. Sivuille on helppo upottaa kuvia ja selattavia kuvagallerioita, videoita ja vaikka mitä muuta. Vaikuttaa siis kaikin puolin lupaavalta.

Tekninen puoli on tietysti verkkolehden teossa sinänsä pikkujuttu sisällön tuotannon rinnalla. Toivottavasti mahdollisimman monet luokat innostuvat tekemään lehteen sisältöä. Kuten pohjasta näkee, olen ajatellut, että lehdestä ilmestyisi tänä vuonna kolme numeroa. Nähtäväksi jää, onko se sopiva määrä ja ovatko ilmestymisajankohdat sopivat. Koulumme on yhtenäiskoulu ja käsitykseni mukaan alaluokkalaiset on helppo saada innostumaan lehden teosta. Itse ponnistelen yläkoululaisten motivoimikseksi. Usein näkee sanottavan, että tekstien julkaiseminen jotenkin automaattisesti motivoi oppilaita kirjoittamaan. Omat kokemukseni eivät kyllä aukottomasti tue tätä näkemystä ;)

Meillä oli viime viikolla varsin onnistunut vanhempainilta, pari viikkoa sitten koulun presidentinvaalit ja ensi viikolla on mahtava Sibelius-konsertti. Oma musiikkinäytelmäproduktiokin on käynnistymässä, ja oppilaskunta ja tukioppilaat ovat suunnitelleet syksyksi erilaisia teemapäiviä. On erilaisia pukeutumispäiviä, Halloween-discoa ja liikunta- ja pelipäivää. Tässä vain muutama esimerkki siitä, että hyviä jutunaiheita meiltä ei siis ainakaan tule puuttumaan.

Digitarinointia - osa x

On tavallaan hassua, että minua pyydettiin digitarinapajaan vetäjäksi. Hassua se on siksi, että olen aloittelija itsekin. Suostuin silti - ja vietin muutaman unettoman yön. Viime viikolla paja alkoi, ja nyt olen iloinen, että suostuin. Tunnettu tosiasiahan on, että opettaja itse oppii aina vaikka mitä. Lisäksi on tietysti mukava tutustua myös naapurikunnan kollegoihin. Olen koonnut pajan tarpeisiin materiaaleja Digitarinointia-wikiin

Hauska yllätys oli, että usealla pajan osanottajalla oli iPadit mukanaan. Tästä innostuneena editoin vihdoinkin loppuun omalla puhelimellani jo keväällä Olavin kanssa aloittamani "Kirjastoseikkailun". Tällainen siitä tuli




En tiedä, miksi kuva ja ääni nykivät. Jos joku osaa kertoa, miten nykimisen voi välttää, niin olen iloinen! Pieni takaisku oli myös, että rullaavia tekstejä varten tarvittiin iMovien lisäksi myös toinen appsi Extras4iMovie (0,99 eur). iMovie on monella tavalla mainio editori, mutta sitä jäin kaipaamaan, että ääniraitoihin saisi alku- ja loppuhäivytyksen, ja että ylipäätänsä ääniraidan voluumia voisi keskeltäkin välillä säätää. Kuka neuvoisi, miten tämä onnistuisi? Toinen ongelmani on edelleen, että en tajua, miten esim. Jamendosta voi ladata suoraan puhelimella musiikkia niin, että kappaleet ovat kuuntelun lisäksi myös iMoviella käytettävissä. Toistaiseksi on siis pitänyt tehdä niin, että että lataan tietokoneella ensin äänet iTunekseen ja sieltä sitten synkkaan puhelimeen. Help me please :)

EDIT 10.9. (Kiitos avusta Markus!)

Ensinnäkin Jamendosta. Jos hyvin käy, vielä tänä vuonna tulee appsi, jolla musiikin lataaminen iMovien käyttöön suoraa padilla onnistuu. Ks. tästä lisää täältä

Äänieditointiin hieman helpotusta tuo Hokusai Se on ilmainen appsi, jolla voi yhdistää useamman raidan, musiikkia voi tuoda Dropboxista ja valmiit tuotokset voi viedä esim. sinne. Ja mikä parasta, valmiit tuotokset voi viedä suoraan myös iMovieen. Hokusailla onnistuu myös jonkinlainen äänen voimakkuuden säätely. Ja paljon sillä voi tehdä sellaistakin, mistä en itse toistaiseksi ymmärrä mitään :)