Oppikirjatonta opetusta -osa II

Olen blogannut tästä aiheesta aikaisemminkin, koska tämä on aihe, joka usein nousee erilaisissa yhteyksissä esiin. Kuten eilen jo kerroinkin, minulla on aiheesta lyhyt puheenvuoro sekä tulevassa vesossa että kasvatus- ja koulutuslautakunnan kokouksessa. Tein niitä varten pienen, teaser-tyyppisen videon:

Video on tarkoituksella provosoiva, sillä tarkoituskin on herättää keskustelua. Provokatiivisuudesta johtuen haluan myös taustoittaa videota hieman. Tai itse asiassa provosoin nyt vielä lisää ja väitän, että perinteiset oppikirjat ovat yksi koulujen pedagogista kehitystä jarruttava rakenne - tiukan oppiainejakoisuuden, lukujärjestyksen ja arkkitehtuurin lisäksi.

Oppikirjoissa on mielestäni yleisesti ottaen yhtä aikaa sekä liikaa että liian vähän kaikkea. Oppikirjaa käyttävällä opettajalla on helposti koko ajan kiire, koska tunnolllisina ihmisinä meille tulee tunne, että kaikki pitäisi ehtiä "käydä läpi". Tai ainakin melkein kaikki. Tai edes suurin osa. Lisäksi oppikirjat ovat väistämättä pintaraapaisu asiaan kuin asiaan, ja usein niitä kritisoidaankin siitä, että tiedot esitetään oppilaille valmiiksi pureksittuina ja ongemattomina, jolloin oppilaiden omat tiedon hankinta- ja hallintataidot eivät kehity. Tästä kaikesta johtuen oppikirjat helposti myös hankaloittavat sekä opetuksen suunnittelua oikeasti yhdessä oppilaiden kanssa että oppiainerajat ylittävien yhteistyökuvioiden rakentelua.

Kohtuuden nimissä on tässä vaiheessa todettava, että tietysti oppikirjoja voi käyttää monella tavalla, ja että ei kai nyt kukaan oikeasti niitä käytä sillä tavalla, että aloittaa alusta ja laukkaa sitten kieli vyön alla lukukauden tai -vuoden loppuun mennessä kaiken läpi, aukeama aukeamalta. Eihän? Ja tietysti oppikirjat sisältävät paljon myös kiinnostavia juttuja ja kivoja tehtäviä. Eikä minulla siis näin ollen ole mitään oppikirjoja vastaan sinänsä. Kaipaisin kuitenkin itse uudenlaista materiaalia. Voisin ihan maksaa seuraavista ominaisuuksista:

1. Haluaisin ostaa sähköisessä muodossa, kaikilla laitteilla toimivia pienempiä palasia, joista voisin koota kulloiseenkin tarpeeseen sopivan kokonaisuuden. Haluaisin kenties keräillä palasia myös eri oppiaineiden alueelta. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, haluaisin, että oppilaillani olisi mahdollisuus tehdä tämä kaikki itse.
2. Haluaisin luvan remiksaamiseen.
3. Haluisin luvan avoimeen käyttöön.

Videoni loppuu uutiseen siitä, kuinka Savonlinnan norssissa ekaluokkalaiset tekevät tabletilla itse omat aapisensa. Se on hieno uutinen! Ja kuten eri foorumeilla jo elokuussa viisastelin, hienointa tuossa ei ole tablettien käyttö vaan se, että lapset tekevät itse!

EDIT 6.10. Erityisesti kaupallisille toimijoille minulla on iloisia uutisia: Kun puhun remiksaamisesta ja avoimuudesta, olen valmis maksamaan luvasta. Jos materiaali siis on riittävän laadukasta ja pieniniä palasina. EDIT 25.10. Mia Sinisalo pohdiskelee omassa blogissaan ansiokkaasti oppikirjatonta opetusta ja muutenkin opetuksen kehittämistä. Kannattaa käydä lukemassa.