Ensimmäinen blogivieraani - Tervetuloa!

Sain tämän blogin ansiosta juuri mielenkiintoista ja ilahduttavaa sähköpostia. Ehdotin viestin julkaisemista täällä ja pidemmittä puheitta päästänkin ääneen Tainan:

Kerron pari ideaa, joita olen toteuttanut ysiluokkalaisten kanssa digital storytellingiä käyttäen. Ensimmäinen idea oli työläs, mutta silloin intoa vielä piisasi: itsenäisyysjuhlaan ysiluokkalaiset tekivät DST-tarinoita seuraavasti: Etsin
ikäihmisiä (oppilaiden isovanhempiakin oli joukossa) ja soitin heille kysyäkseni, haluaisivatko he lähteä mukaan ja kertoa jonkun muiston (ei välttämättä mitään sotaan liittyvää). Kaikki halusivat!

Kolmen hengen ryhmissä oppilaat menivät heidän koteihinsa ja nauhoittivat tarinoita. Joillakin tarinoita oli monta pientä, jollain huolellisesti valmisteltu pitkän pitkä.
Oppilaat editoivat tarinasta 3-5 min esityksen, johon etsivät kuvitukseksi netistä kuvia tai haastateltavan valokuva-albumista. Hiukan musiikkia ja hiontaa ja esitykset olivat yleisölle valmiit. (No eihän se ihan näin käynyt: kymmeniä teknisiä ongelmia, hermoromahduksia ja aikataulupommeja...)

Mutta juhlassa olivat kutsuvieraina sotaveteraanit ja haastateltavat
sekä koko koulu. Ja yleisö oli hiiren hiljaa kuunnellessaan ja katsoessaan
vaikkapa koulumuistoja, hevostarinaa tai sotalapsen muistelua. Ja vastaanotto oli tosi innostunut! Tarinan kertojat olivat polleina, samoin editoijat aplodeja vastaanottaessaan.

Sotalapsitarina pyöri kesällä museossakin sankari-teeman alla. Seuraavana vuonna yritin vähän pienimuotoisempaa (jotakin olin siis oppinut):ysit kävivät nauhoittamassa ekaluokkalaisilta ("folkloristiikkatutkimusta")leikkiloruja, lällätyksiä, vitsejä ym. Sitten ysit itse piirsivät kuvitukset (ei tekijänoikeusongelmia) ja ottivat kuvistaan digikameralla kuvat, jotka liitettiin lasten juttuihin. Valitettavasti oppilaiden into laantui, ja etenkin aika loppui ja opettajakin väsähti yksin puurtamiseen - kokoaminen jäi kesken. Ideana oli, että tarinat katsotaan ekaluokkalaisten kanssa yhdessä. (Meillä ysit käyvät myös pitämässä satutuokioita ekaluokkalaisille.)

Uusin ideani on klassikkokirjailijoista tehtävä työ. Oppilasryhmällä
olisi yksi kirjailija, jonka elämää ja töitä pitäisi esitellä kuvien ja
lukunäytteiden pohjalta. Näitä voisi seuraavana vuonna käyttää
kirjavinkkeinä uusille yseille? Katsotaan mitä keväällä saamme aikaan.

Terveisin Taina

Oppimateriaaleista taas

Kävin tässä taannoin Editalla keskustelemassa uudentyyppisistä oppimateriaaleista. Usein oppimateriaali- ja tvt-keskusteluissa kehityksen pahimmiksi jarruiksi mainitaan esimerkiksi kustantajat ja meidät opettajat. Tuossa palaverissa ainakin sain sellaisen käsityksen, että kyllä ainakin Editalla on ihan vilpitöntä halua katsoa avoimin silmin tulevaisuuteen ja vastata ajan haasteisiin uusilla tavoilla. Keskustelusta oli sekin ilo itselleni, että muistan taas ainakin hetken hyvin kirkkaasti, miksi haluan olla nimenomaan opettaja. On todella ihanaa, kun ei tarvitse ajatella rahaa juuri lainkaan! Tietyistä näkövinkkeleistä katsottuna on ongelmallista sanoa tämä ääneen, mutta sanon silti: opettajan palkka riittää minulle mainiosti. Ja aivan mahtavaa on, ettei opetusta suunnitellessaan tarvitse lainkaan miettiä sitä, onko joku siitä valmis jotain maksamaan :-) Se on todella arvokasta vapautta! Siitä riemastuneena jaan riemumielin aivan ilmaiseksi kaiken tekemäni oppimateriaalin. Tänään syntyi diasarja muistiinpanojen tekemisestä. Rakas perheeni rymisteli keittiöön juuri kun olin tekemästä dioista ruutukaappausvideota, joten se ei vielä valmistunut...

Mutta diat olis tässä, vassokuu!

Kännykkävideoita klassikkonovelleista

Olin oman yhdeksännen luokkani kanssa pari viikkoa sitten parin päivän leirikoulussa Vihdin pirtillä. Vihdin pirtti tarjoaa mainiot puitteet leirikoulun pitämiselle, joten vink, vink kaikki uusmaalaiset koulut ainakin :-) Leirikoulun tarkoituksena oli tietysti ensisijaisesti luoda hyvää yhteishenkeä peruskoulun viimeistä luokkaa siivittämään. Taas tulikin todistettua, ettei mikään ryhmäytä tehokkaammin kuin yhteinen saunominen.

Jo etukäteen olin oppilaita varoittanut, että ohjelmassa tulee olemaan myös "äikkää" tavalla tai toisella. Olimme jo koululla aloittaneet kirjallisuudenhistorian opiskelun ja siihen liittyi myös pirtillä tehty työ. Tehtävänä oli ryhmissä suunnitella video annetun klassikkonovellin pohjalta. Valitut novellit olivat Minna Canthin, Teuvo Pakkalan ja Juhani Ahon kirjoittamia. Noin vanhoissa teksteissä on sekin hyvä puoli, että ne ovat jo tekijänoikeuksista vapaita, eli niiden parissa työskentely on siinäkin mielessä huoletonta. Kuvaaminen tehtiin oppilaiden kännyköillä ja pyrkimys oli saada aikaan videoita, jotka vaativat vähän, jos ollenkaan, editointia.

Ensin piti tietysti tutustua novelleihin. Niitä luettiin kuka missäkin, mm. laiturinnokassa

Avuksi varsinaiseen videoiden tekoon sain houkuteltua Taidelipas Oy:n Pauliina Ruokokosken. Pauliina olikin saanut ideastani loistavasti kiinni. Hän mm. löysi oppilaille virikkeeksi aivan loistavan videon



Meillä ei tietysti ollut tällaisia hienoja kännyköitä käytössämme, mutta Pauliina toi vaikka mitä vanhoja aarteita hyödynnettäväksi ja koululta saimme mm. tilkkuja, kartonkia, varrastikkuja, maaleja yms.



Ja videoista tuli hienoja! Olisi mukavaa, että niiden julkaiseminen olisi helpompaa. Kun lupa pitää kysyä tekijöiden lisäksi huoltajilta, eikä koululla ole mitään keskitettyä systeemiä lupien kyselemiseen, niin helposti ne jäävät julkaisematta. Tässä kuitenkin Juhani Ahon juhlavuoden kunniaksi versio Wilhelmiina Wäisäsestä



Lupa-anomus on vetämässä myös toisesta esimerkistä, joka on tehty Pakkalan Poikatytöstä, ja jossa toteutus on hieman toisen tyyppinen. Lisään senkin tänne jatkoksi, heti jos ja kun saan huoltajilta luvat.

Oppilaat irti - osa II

Viime päivinä on eri foorumeilla käyty kiinnostavaa keskustelua oppimateriaalin tulevaisuudesta. Keskustelua käydään esimerkiksi Facebookissa ja Sometussa. Minulla on hyvin vähän kokemusta maksullisesta sähköisestä materiaalista. Monia vuosia sitten sain mahdollisuuden hieman tutustua esim. Opitin tehtäviin, mutta ainakin siihen aikaan ne olivat luonteeltaan sellaisia drilliharjoituksia, joille en keksinyt mitään käyttöä. Noista ajoista materiaalit ovat tietysti (toivottavasti!) kehittyneet. Itse ajattelisin, että tulevaisuuden oppimateriaalit ovat oppilaan itse tai ryhmissä koostamia kokonaisuuksia ja ne sisältävät monentyyppistä aineistoa (tekstiä, kuvaa, videota, pelejä yms.). Materiaali koostuu jonkinlaisesta “kehikosta”, joka ohjaa oppilasta kiinnittämään huomiota esim. opsiin ja määrittelemään sen pohjalta omia tavoitteita. Ja sen jälkeen materiaali tavalla tai toisella tarjoaa oppilaalle erilaisia mahdollisuuksia koostaa näihin tavoitteisiin sopivia paketteja. Kaikista materiaaleista on olemassa kevyempi ilmaisversio ja rahalla saa sitten lisää. Selvää tietysti on, että materiaalia on vaivaton käyttää myös “kännykällä”.

Materiaaliasia askarruttaa minua näin uuden lukuvuoden kynnyksellä senkin takia erityisesti, koska - kuten olen x kertaa eri yhteyksissä jo kertonutkin - oppilaillani ei ole oppikirjoja. Viime keväänä jätin sitten ruutuvihkotkin tilaamatta. Sen sijaan laitoin tilaukseen vihkonitojan ja eri värisiä papereita. Ajatuksena on, että askartelemme aina kulloistakin kokonaisuutta varten omat vihkoset, jotka voivat sisältää esim. kulloinkin tarvittavan määrän erilaisia papereita. Ja nyt minua hiukan huimaa. Mitäköhän tästä tuleekaan?

Olen myös miettinyt, miten voisin auttaa oppilaita keksimään itse itselleen tekemistä. Ajattelin kokeilla nyt systeemiä, jossa oppilailla on neljä “koria”, joista he valitsevat itselleen sopivat elementit. Ensin he valitsevat aiheen. Aiheita kerätään yhdessä äikän opsista ja sieltä löytyvien pohjalta ideoidaan lisää. Lisäksi aiheita metsästetään vaikka netistä ja lehdistä, sekä oppilaiden harrastuksista yms.

Sopivan aiheen valittuaan oppilas (tai pari tai ryhmä) siirtyy valitsemaan jonkun tekstilajin. Lajeja voivat olla esimerkiksi kertomus,kuvaus, määritelmä, tiivistelmä, selostus, kirje, hakemus, yleisönosastokirjoitus, uutinen, verkkokommentti/verkkokeskustelu, väittely, kolumni, mainos, posteri, juliste, koevastaus, runo, vertailu, raportti, essee, artikkeli, arvostelu, näytelmä, lukupäiväkirja, oppimispäiväkirja, ficci, sarjakuva, esitelmä yms.

Seuraavaksi he valitsevat muutaman valittuun aiheeseen ja tekstilajin tekemiseen, tai ylipäätänsä työskentelyyn liittyvän taidon, joita he erityisesti harjoittelevat työtä tehdessään. Taitoja voivat olla vaikkapa seuraavat:

- taito löytää tekstistä pääasiat
- taito eritellä ja analysoida tekstiä eli lukea rivien välistä
- taito keskittyä olennaiseen
- taito jaksottaa teksti
- taito edetä järkevässä järjestyksessä
- taito aloittaa teksti
- taito lopettaa teksti
- taito otsikoida teksti
- taito käyttää alkukirjaimia oikein
- taito kirjoittaa sanat yhteen tai erikseen oikein
- taito muodostaa selkeitä, luontevia ja sujuvia lauseita
- taito suunnitella omaa työtä
- taito ideoida tekstin sisältöä
- taito etsiä hyviä lähteitä
- taito arvioida lähteiden luotettavuutta
- taito tehdä hyviä muistiinpanoja
- taito viitata lähteisiin oikein
- taito merkitä lähteet oikein
- taito noudattaa tekijänoikeuksia ja netikettiä
- taito toimia netissä turvallisesti
- taito tehdä yhteistyötä
- taito pyytää apua
- taito ilmaista oma mielipiteensä selkeästi ja perustella se vakuuttavasti ja monipuolisesti
- taito ottaa vastuuta omasta työskentelystä
- taito seurata oman työn etenemistä
- taito antaa toiselle rakentavaa palautetta
- taito muokata omaa tekstiä
- taito keksiä itselle mielekästä tekemistä
- taito asettaa itselle sopivia tavoitteita
- taito pitää itsensä sopivasti työn touhussa
- taito kehitellä toisen aloittamaa ajatusta eteenpäin
- taito ottaa vastaan ja hyödyntää saamaansa palautetta
- taito olla stressaamatta liikaa
- taito keksiä hyviä kysymyksiä
- taito keskustella
- taito väitellä taitavasti
- taito ponnistella silloinkin kun tuntuu vaikealta
- taito arvioida omaa työskentelyä
- taito arvioida työn lopputulosta
- taito löytää itselle luettavaa
- taito käyttää kirjaston palveluja
- taito ratkaista vastaantulevia pulmia itsenäisesti
- taito keksiä ihan uusia ideoita
- taito opetella itse käyttämään uusia työkaluja


Taitolista on hieman vielä sekaisin ja siinä on rinnan isoja ja pieniä asioita. Harjoiteltien taitojen jälkeen oppilas siirtyy viimeiselle korille, josta löytyy työkaluja: blogi, wiki, Diigo, Glogster, Animoto, Voki, käsitekartta (käsin tai netissä), Twitter, FB, kynä/paperi/sakset/liima, nettisarjakuvatyökalut, Youtube, Audioboo, Prezi ja muut esitystyökalut, Jing + muut screencasting-työkalut. Vaikkapa nämä.

Kun kaikista neljästä mainitusta korista valitut elementit ovat kasassa, alkaa niiden yhteensovittaminen ja soveltaminen. Ennen varsinaiseen työhön ryhtymistä, oppilaat myös suunnittelevat itse, miten työ tullaan arvioimaan ja kirjoittavat esimerkiksi kuvauksen hyvin tehdystä työstä.

Aloitin eilen tämän idean hahmottelun konkreettisesti pienille paperilapuille luokan korkkitaululle. Kuvassa näkyy vasta taito-, laji- ja työkalulappuja. Kun konkreettiset laput ovat valmiina, alkaa sen pohtiminen, miten tästä syntyisi sähköinen versio.

Luokan kalustuksesta

Olen pyörinyt nyt muutamana päivänä ihmettelemässä äikän luokassa. Ainainen pulma ovat pulpetit! Aivan sama, miten ne järjestän, ne ovat aina jotenkin huonosti. Meillä on ihan perinteiset pulpetit, joista en totisesti pidä monestakaan syystä. Ne ovat rumia ja niitä on hankala siirrellä. Lisäksi ne ovat sellaista mallia, että niistä saa kannen kallelleen. Tästä ominaisuudesta on pelkkää haittaa, kun "kinesteettiset oppijat" lonksuttelevat kantta muuten vaan. Kaikissa pulpeteissa pitäisi mielestäni olla jotain, mitä voisi huoletta hypistellä tai pyöritellä, ilman että se häiritsee muita. Olen varma, että näin pulpetit myös pysyisivät siisteinä helpommin. Esimerkiksi jonkinlaiset puuhelmet varmasti ajaisivat asiansa.

Unelmieni luokassa olisi vanhoja yhdessä tuunattuja esim. kokopuisia oikeita pöytiä, joihin olisi lisätty pyörät siirtelyn helpottamiseksi. Osan nyt paikalla olevista pulpeteista voisi korvata pöydillä, osan tilalle hankkisin sohvia, nojatuoleja, säkkituoleja ja matalia pöytiä.

Olisipa edes läjä patjoja ja keino niiden säilyttämiseksi, niin etteivät ne ole siivoajien tiellä. Tai edes sen verran tilaa, että vaivattomasti mahtuisimme koska tahansa koko poppoo piiriin lattialle istumaan.



Lisäksi toivoisin tietysti tietokoneita. Meillä on noin 500 oppilasta ja yksi tietokoneluokka ja yksi 15 koneen setti läppäreitä. Tätä taustaa vasten ajatus läppäreistä kaikille tuntuu tietysti kovin saavuttamattomalta haaveelta. Olisipa edes vaikka kuusi tai kaksitoista konetta ja kunnon kuulokkeet, niin puolet luokasta saisi työskennellä koneella ja toinen puoli työskentelisi pienryhmässä open kanssa. Meillä ei ole äikässä oppikirjoja, ja siitä kertyy tietysti vuosien mittaan jonkinlaista säästöä. Kunpa saisin joskus ne rahat koneisiin. Tai keksisin jonkun muun keinon.

Jotakin pientä olen kuitenkin onnistunut luokan viihtyisyyden edistämiseksi tekemään. Olen hankkinut sinne (omalla kustannuksellani) joitakin vanhoja huonekaluja vähentämään laitosmaisuutta. Erityisesti minulle tärkeää on valaistus. Loisteputkivalo on mielestäni kammottavaa, ja siksi oleilemme mahdollsimman paljon päivänvalossa ja/tai pöytälamppujen lämpimässä tunnelmavalossa. Melkein aina oppilaat valittavat, jos käytännön pakosta sytytän loisteputket.



Jos tarkasti katsoo, viimeisssä kuvassa näkyy Vihdin ex-museoamanuenssin ex-nojatuolissa istumassa nalle. Se ei olekaan mikä tahansa nalle. Se on erään entisen oppilaani tekemä ja olen sen häneltä joululahjaksi saanut. Tämä nalle on muun muassa mitä parhain järjestyksen valvoja. Joskus, hyvin harvoin tosin, käy niin, että löydän sen lattialta tai muuten kummallisesta paikasta. Silloin aina kerron oppilaille hieman enemmän nallesta ja siitä, miksi nalle on luokassani. Se on luokassa esimerkiksi siksi, että se muistuttaa minua siitä, että koulu ei saisi haitata oppilaiden oppimista ja että kaikkien ei tarvitse tehdä samaa asiaa samassa tahdissa. Nallen tekijä vietti ison osan ysiluokan äikän tunneista työhuoneellani - minulla oli yhdessä muiden äikänopekollegojen kanssa sellainenkin ylellisyys edellisessä työpaikassani. Työhuoneella syntyi muun muassa kahdeksankymmenen liuskan tutkielma Ruohometsän kansasta. Työssä romaania luettiin totalitaristisen yhteiskunnan allegoriana ja sen hahmoja persoonallisuustyyppien valossa.

Perus koulusta mahdollisuuksien maailmaksi

Full House Playing Dice - rebel t2i, a photo by doug88888 on Flickr.

Tulevan lukuvuoden suunnittelun tekee haastavaksi ennen muuta se, että olen ainakin viimeisen vuoden kaipaillut jotain, josta en kuitenkaan saa otetta. Minulla on tunne, että käsien ulottuvilla olisi kyllä paljon kiinnostavia uusia mahdollisuuksia, kun vaan osaisin nähdä ne ja tarttua niihin. Katselin @Esa_Kukkasniemen suosituksesta Anssi Tuulenmäen puheenvuoron eräästä rehtorikoulutuksessa. Minua puhutteli erityisesti se, että Tuulenmäki kehotti ajattelemaan todellakin isosti ja sellaisia asioita, joita ei voi suunnitella, koska ne ovat niin uusia. Jähmeän ja halvaannuttavan suunnittelurumban sijaan hän peräänkuulutti reippaita kokeiluita. Niiden myötä, käytännössä sitten kehkeytyy tietoa ja kokemuksia, joiden avulla uusien käytäntöjen systemaattisempikin suunnittelukin käy mahdolliseksi.

Ehkä Tuulenmäen puheenvuoro inspiroi minua, koska olin kevään mittaan muutenkin törmännyt hankkeisiin yms., jotka ovat olleet jotenkin pohjimmaiselta eetokseltaan samansuuntaisia. Paljon puhutaan - ja aiheellisesti - nykyisin esimerkiksi innovaatioista ja luovuudesta. Hyvin sytyttävää luettavaa oli vaikkapa Oivallus-hankkeen loppuraportti, jossa todetaan seuraavaa:

"Koulutuksen läpileikkaavaksi teemaksi on nostettava luovuuden edistäminen, todetaan juuri julkaistussa Oivalluksen loppuraportissa. Luovuudella tarkoitetaan vaihtoehtoisiin toimintatapoihin tarttumista, mahdollisuusajattelua. Ryhmissä oppiminen puskee luovuutta ja sitä lähellä olevaa yrittäjämäistä otetta eteenpäin.

Luovuutta edistävä koulutus panostaa jatkossa kahteen asiaan: taitoihin tietojen rinnalla ja yhdessä tekemiseen yksilösuorittamisen sijaan. Yrittäjyyden ydin on siinä, että uskaltaa yrittää. Siksi oppimismenetelmien tulee kaikessa koulutuksessa kannustaa ennakkoluulottomaan kokeiluun."

Luovuuden lisäksi minua kiinnostaa tuo mahdollisuusajattelu ja yhdessä tekeminen. Nämä ovat olennainen osa myös vaikkapa Anne Rongaksen ja kumppaneiden nettikätilöintiä ja vertaisaikaa. Ja vielä: samansuuntaisia painotuksia sisältyy myös näkymättömään oppimiseen, jota Tero Toivanen on mm. blogissaan kevään mittaan ansiokkaasti esitellyt.

Edellä mainitut kehittelyt eivät mitenkään suoranaisesti liity peruskoulukontekstiin, mutta juuri se tekee niistä erityisen kiehtovia opetusta ja oppimista suunnitellessa. Peruskouluperinteessä kaikki suunnitteluhan on ollut perinteisesti äärimmäisen pilkuntarkkaa, ja perinteisen suunnittelumankelin jälkeen luovuudelle on kyllä totisesti usein jäänyt varsin vähän sijaa. Niinpä ideaa ja virtaa kannattaakin ehkä hakea tuolta aidan takaa, jossa ruoho aina tietysti muutenkin on vihreämpää :)

Huomenna on aika käydä kirjaamaan astetta konkreettisempia tavoitteita tulevalle lukuvuodelle.

Tulevan lukuvuoden suuntaviittoja

Pään järjestämiseksi on aika listata hieman tulevan lukuvuoden projekteja ja tavoitteita:

1. Ilmoittauduin jo keväällä online-koulutukseen Tietoverkon resurssit ja innovatiiviset opetuksen menetelmät. Kesällä huhuilin Twitterissä seuraa kurssille ja ainakin @sariauramo ilmoittautui myös mukaan. Hauskaa! Mielenkiintoista nähdä, miten innovatiivisuus näkyy itse kurssin toteutuksessa. En vielä oikein osaa muotoilla, mitä odotan kurssilta. Nautin sinänsä kovasti aivan itseohjautuvasta itseopiskelusta, mutta välillä on kiva käydä kurssillakin tekemässä mitä käsketään. Siitä syntyy usein sellaista, mihin ei olisi tullut omin päin ryhdyttyä.

2. Google plus - On jännä nähdä, miten Google plussan opetuskäyttö lähtee muotoutumaan. Jos vaan onnistun järjestämään luvat huoltajilta kuntoon, tulen varmasti testaamaan sitä tavalla tai toisella myös oppilaiden kanssa. Toisaalta en heti keksi, mitä olennaista lisäarvoa plussa toisi FB:n suljettuihin ryhmiin verrattuna. Tällä hetkellä ajattelen, että plussan houkutukset oppilaiden kanssa liittyvät ennen muuta hangouttiin - jota tosin en ole uskaltanut vielä itsekään kokeilla.

3. Digitarinointi. Kuten viime kevään ITK:n jälkeen tässä blogissa hehkutin, innostuin digitarinoinnista kovasti. Ehdotin asiassa yhteistyötä edistyksellisen kirjastomme kanssa, joka heti tarttuikin ideaan. Tarkoituksena on, että esimerkiksi ysiluokkalaiset tarinoisivat teemalla "Mistä olen tulossa, mihin menossa". Tästä tarkemmin tuonnempana.

4. Laaja tekstikäsitys - sanoista tekoihin! Äidinkielen ops:issa yms. on tapana nykyään aina mainita, että opetuksen taustalla on. ns. "laaja tekstikäsitys", joka tarkoittaa sitä, että tekstit ovat puhuttuja ja kirjoitettuja, kuvitteellisia ja asiatekstejä, sanallisia, kuvallisia, äänellisiä ja graafisia sekä näiden elementtien yhdistelmiä, niin painettuja, sähköisiä kuin myös verkkotekstejä. Näin siis teoriassa. Käytännössä taitaa kuitenkin olla niin, että oppilaan arvosana todistuksessa perustuu voittopuolisesti yksin, käsin ja koulussa kirjoitettuihin teksteihin, jotka ovat etupäässä "tarinoita", "aineita" ja "kirjaesittelyjä/-arvosteluja". Nyt otan julkisesti tavoitteekseni sen, että tulevana lukuvuonna, vähintään puolet oppilaiden tuottamista ja arviointiin vaikuttavista teksteistä on (oppilaan niin halutessa) jotakin muuta. Koetan erityisesti rohkaista a)yhdessä tekemiseen b)kuvien, videoiden, äänen yms. käyttöön. Esimerkiksi kännykän käyttöön kynän korvikkeena, rennolla asenteella, yhdessä editoiden, muokaten, koostaen.

5. Edellinen kohta johtaa väistämättä ohjauksen ja arvioinnin kehittämiseen. Aivan uudelleen pitäisi miettiä, mitä ja miten arvioidaan! Myös sekä ohjauksessa että arvioinnnissa pitäisi ottaa videot, kuvat ja audiot käyttöön. Huh! Äkkiä tämä paisuu kyllä tosi isoksi haasteeksi, mutta onneksi en ole yksin :)Olemme loistavan kollegani Miian (tekstiili & kuvis) kanssa alkaneet haaveilla aika monentasoisesta ja syvälle käyvästä yhteistyöstä. Yhteistyöstä, jossa meillä olisi todellakin yhteiset oppilaat, yhteiset tilat ja yhteistä aikaa, niin verkossa kuin koulullakin. Miian lisäksi korvaamattomana apuna ovat myös kaikki mahtavat twiippulit ja Google-piiriläiset. Huomaan tätä kirjoittaessani, että olen ihan vasta viimeisen puolen vuoden aikana - oikeastaan Twitteriin kirjauduttuani - alkanut oikeasti ymmärtää, mihin nykyinen paljo puhe verkoistoitumisen/heimoutumisen autuaaksitekevyydestä oikeastaan viittaa :)Ja vielä: juuri ohjauksen ja arvioinnin kehittämisen taidankin ottaa keskeisimmäksi henkilökohtaiseksi tavoitteekseni myös yllä kohdassa yksi mainitulla kurssilla

6. Sossumediakurssi. Sitäkin pitäisi ehtiä suunnitella kunnolla. Onneksi on pohjalla viime vuoden kokemukset. Juuri niistä lähdemme liikkeelle. Tulemme esimerkiksi tällä kurssilla tekemään tavalla tai toisella yhteistyötä myös konstaapeli Janina Saarisen kanssa.

7. Luokan sisustaminen. Tämä liittyy itse asiassa myös edellä mainittuun yhteistyöhön Miian kanssa. Kysyin viime keväänä joiltakin luokilta, missä he mieluiten tekevät töitä ja oppivat omasta mielestään parhaiten. Alustavaksi tulokseksi tuli, että vain osa, ehkä noin kolmannes, oppii oman käsityksensä mukaan parhaiten pöydän ääressä. Tämä on mielenkiintoinen tulos ja olen päättänyt, että tässä on yksi asia, jota pitää tutkia tarkemmin ja jolle pitää tehdä jotain, jossain vaiheessa. Pontta asiaan tuo se, että olen kuullut esimerkiksi Juha Lahtisen puhuvan tästä eli ympäristön vaikutuksesta oppimiseen useammalla luennolla. Tästähän tuleekin aihe seuraavalle postaukselle!

Kuva: http://etc.usf.edu/clipart/