Animoto rules

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, olemme aloittaneet Maria-kollegan kanssa äikän ja uskonnon yhteistyönä suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuusteemaan liittyvän yhteistyön ysiluokalla. Suunnittelu- ja materiaalinjakoalustana on Joukkovoima-wiki, jonka on samalla tarkoitus palvella myös myöhemminkin esim. OPS:in aihekokonaisuuksien opetusta suunnitellessa.

Törmäsin viime viikolla Anne Rongaksen tekemään loistavaan Toimikas-virikevideoon, joka näkyi olevan tehty Animotolla. Sen olemassaolon olinkin unohtanut, vaikka olimme oppilaiden kanssa kokeilleet sitä viime keväänä. Teimme silloin kasiluokkalaisten ja 3-4luokan eritysluokkalaisten kanssa yhteistyönä videoita antiikin sankareista. Ilmaisversiolla saa tehdä 30 sekunnin videoita ja se riitti kevään tarpeisiin mainiosti, mutta nyt iski halu vapautua tuosta aikarajoituksesta. Niinpä Visa vinkui tunti sitten, kun ostin itselleni kolmellakymmenellä taalalla vuodeksi plus-tilin.

Ajattelin tehdä Animotolla monikulttuurisuusteeman käsittelyn alkuun johdantovideon. Etsin Flickeristä teemaan liittyviä kuvia ja koostin niistä käden käänteessä koevideon. Animoton käyttö on sanalla sanoen nopeaa ja helppoa. Nyt pitäisi tehdä uusi versio, johon pitäisi lisätä myös tekstiä. Erilaisia ajatuksen alkuja, kysymyksiä, väitteitä yms. muita sytykkeitä. Tätä kirjoittaessani tajusin, että näitä kysymyksiä yms. voisi kootakin oppilailta.



Oppilaat ovat juuri saaneet ryhmissä luettaviksi seuraavat kirjat: Faïza Guène: Hällä väliä huomisella, Mats Wahl: Lumi peittää jäljet ja Marja-Leena Tiainen: Alex ja pelon aika. He ovat saaneet ennakkotehtäväksi pohtia käsityksiään kirjojen keskeisistä teemoista kuten maahanmuutajat pariisilaislähiöissä, pakolaisuus sekä maahanmuuttajat ja rikollisuus. Kurssin työskentelyalustana ainakin alkuvaiheessa on suljettu FB-ryhmä, johon jokainen kirjoittaa ennakkotehtävästään itselleen luomaansa asiakirjaan.

EDIT: Ja sitten pitäisi keksiä joku kätevä ja korrekti tapa antaa kreditit Flickeristä poimittujen kuvien kuvaajille!Laitanpa ne nyt ainakin tähän: Viktor Nagornyy, , Pug50 Jos van Zetten, Senator Kate Lundy, Life Happens, p klashorst, ssoosay, Bird Eye, Voj, Bruce Berrien, Claudio Ar, Abdulmajeed Al.Mutawee,

Yhteistyössä on voimaa

Hämmentävä määrä erilaisia yhteishankkeita onkin lähiaikona pyörähtänyt taas käyntiin. Omassa koulussa olemme sekä luokanopettajana että uskonnon ja et:n opettajana toimivan mahtavan kollegan kanssa polkaisseet yhteistyön käyntiin kahdella tavalla. Ensinnäkin vaihdamme kokeeksi oppilaita joillakin tunneilla. Minä pääsen opettamaan kutosille kirjoittamista ja lausetajua, Maria puolestaan opettaa yhdelle seiskan ryhmälle ilmaisutaitoa. Se on yksi omista akilleenkantapäistäni ja toisaalta minusta on hauska päästä vierailemaan kutosen tunneille, koska he ovat tulevia oppilaitani.

Toiseksi olemme molemmat OPS:in aihekokonaisuuksien ystäviä. Päätimmekin nyt aloittaa äikkä/uskonto -yhteistyön monikulttuurisuus- ja suvaitsevaisuusteemaan liittyen. Koska meillä on kovin vähän yhteistä aikaa, ja molemmat teemme töitä mielellämme netissä, perustimme yhteissuunnittelun areenaksi Purot-wikin. Sen rakenne nojaa aihekokonaisuuksiin ja nyt olemme kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyysosastolla. Päätimme hyödyntää aikaisemmassa postauksessani mainitsemaa kaunokirjallisuutta. Luokka jaetaan kirjavalintojen perusteella ryhmiksi, ja... mitä sitten seuraa on meillekin vielä hämärän peitossa. Hyödynnämme mahdollisesti aiemmin lukupiiriksi perustettua wikiä. Tai sitten teemme jotain muuta. Nyt alkuvaiheessa käytämme jo olemassaolevaa FB-ryhmää, johon kaikki oppilaat kuuluvat jo valmiiksi.

Hirvittää vähän tunnustaa, että en ole itsekään ehtinyt kaikkia kirjoja vielä lukea, ja ensi viikolla jaan ne kuitenkin oppilaille. En ole silti tippaakaan huolestunut. Kun saa tehdä yhteistyötä vastuuntuntoisen kollegan kanssa, jolla on perustaltaan hyvin samanlainen käsitys siitä, millaista on laadukas oppiminen, voin olla ihan varma, että kyllä kykenemme huolehtimaan siitä, että oppilaat saavat opetussuunnitelman mukaista opetusta, vaikka emme olisi sitä niin hirveän tarkkaan ehtineet etukäteen suunnitellakaan. On nimittäin niin - niin kuin kaikki opettajat tietävät - että jos jää odottelemaan, että joskus olisi jotain joutoaikaa perinpohjaiseen etukäteissuunnitteluun, niin moni hyvä juttu jää tekemättä. Mitään ylimääräistä aikaa ei ole eikä tule. Ja kun on kaveri, on itse asiassa aika hauskaa keksiä seuraava muuvi prosessin tuoksinassa.



Toinenkin wiki-pohjainen yhteisponnistus on juuri polkaistu käyntiin. Se sai sytykkeensä Twitteristä. Kävimme taannoin Twitterissä @riikkavain ja @heidituulian kanssa keskustelua oppimateriaalien jakamisesta. Keskustelu lainehti myös Riikan blogissa. Samassa yhteydessä @heidituulia perusti meille wikin, jonka hän nimesi Jakamisen sietämättömäksi keveydeksi Kirjoitimme sinne kaikki joitakin ideoitamme, mutta sitten homma hyytyi. Nyt wiki on herätetty uudelleen eloon ja jäseniksi ovat kirjautuneet myös @sariauramo, @arongas ja @pauliinamäkelä!

On todella jännittävä nähdä kuinka tällä kertaa käy. Kuten @arongas Twitterissä lohdullisesti totesi, aloituksia tarvitaan usein 2-22 :) Kävi niin tai näin, tämä tarjoaa taas hyvää kokemusta yhteistekemisestä. Meillä ei varmaan ole yhteistä käsitystä monista olennaisista kysymyksistä kuten: Mitä tarkoituksia wikin on tarkoitus palvella? Miten se olisi tarkoituksenmukaista rakentaa? Yksi ajatus on ideoiden jakaminen. Mutta toisaalta, miksi siihen tarvittaisiin erillinen wiki, jakamisen paikkojahan on jo ennestään vaikka millä mitalla? (Vinkkiverkko, LeMill etc.). @heidituulia ja @sariauramo ovat Twitterissä kertoneet pitkään pyöritelleensä ajatusta omasta blogista. Ilmeisesti tämän wikin on tavalla tai toisella tarkoitus vastata myös tähän tarpeeseen. Siksi olemme pohtineet sellaistakin vaihtoehtoa, että wiki rakentuisi tekijöiden mukaan. Itselläni on toistaiseksi tästä koko touhusta hyvin hapuilevia ajatuksia. Tuntuu siltä, että ajatuksissani siintää haave jotenkin "pelkkää jakamista" laveammasta tai syvemmästä yhdessä tekemisestä. Jostain uuden tyyppisestä tekemisestä. Sen takia vastustelin wikin rakennetta (sivukarttaa) pohtiessamme perinteisiä jäsennyksiä vaikkapa oppiaineen tai ikätason mukaan. Mielestäni on nimittäin niin, että sivukartta väistämättä ohjaa toimintaa tiettyyn suuntaan, enkä minä haluaisi siirtää "perinteistä koulua" wikiin, vaan miettiä, mikä olisi sitä yhteistyöhön wikittelevämpää toimintaa.

Kuten sanottu, jännittävää :)

Kuva: http://etc.usf.edu/clipart/

FB:stä en luovu!

FB on tunnetusti aihe, joka herättää voimakkaita tunteita. Onhan esimerkiksi se jatkuva yksityisyysasetusten säätöjen säätäminen rasittavaa, mutta silti olen tällä hetkellä ainakin opettajana tullut ihan riippuvaiseksi nimenomaan FB:stä. Joka luokkatasolla ja valinnaiskurssilla on oma suljettu ryhmänsä, enkä ymmärrä, miten esimerkiksi tukioppilastoiminnan pyörittämisestä ilman tuota ryhmää mitään tulisikaan.

Kuvassa esimerkki seiskojen ryhmän käytöstä a)tiedonjakoon b)Ope-on-tyhmä -pedagogiikkaan :)



Perustin syksyllä myös valvontaluokkani huoltajille oman suljetun ryhmän, mutta siihen on liittynyt vain kaksi huoltajaa :) Kunhan aloitan aikanaan uusien seiskojen kanssa, yritän silloin uudestaan. Epäilen nimittäin, että yksi iso syy vähäiseen osallistumiseen on ennen muuta se, ettei tuollaiselle ryhmälle enää ysin puolivälissä oikein ole tarvetta - ellei siis sitä ennestään ole jo ollut olemassa.

EDIT: Täsmennyksenä vielä, että emme ole "kavereita" oppilaiden kanssa. Ja toisekseen, Voi olla, että huoli yksityisyyden suojelemisesta esti osaa vanhemmista liittymästä ryhmään. En ole varma, tulinko riittävän selvästi kertoneeksi, että kenenkään yksityisyys ei siitä vaarannu, että kuulumme samaan ryhmään.

Syyslukukauden tilinpäätös

Moni postaus on jäänyt syksyn mittaan ajatuksen tasolle. Ehkä nyt uuden lukukauden kynnyksellä ja vuoden ensimmäisen työpäivän päätteeksi on hyvä luoda pieni itserefleksiivis-retrospektiivinen katse menneeseen syksyyn ja vähän myös tuleviin suunnitelmiin.

Yksi postaus, joka jäi muutaman mielessä pyörineen hajamietteen asteelle käsitteli OSAAVA-hankkeen tarjoamaa Luovan kirjoittamisen kurssia, johon minulla oli alkusyksystä ilo osallistua. Luova kirjoittaminen on jäänyt opetuksessani aivan liian vähälle huomiolle enkä itse ole aikoihin kirjoittanut vapaaehtoisesti yhtään mitään. Kurssi kesti kokonaiset kolme intensiivistä päivää ja se oli ihanaa. Oli hyvin terveellistä joutua kirjoittamaan ainakin minulle hyvin vaativia tehtäviä. Tunnen aina vaan suurempaa lämpöä niitä oppilaita kohtaan, jotka oikeastaan tehtävän kuin tehtävän saatuaan vaan kiemurtelevat, kun ongelmana on, että "mä en keksi mitään!!!!" Kurssi oli taas myös erinomainen osoitus siitä, miten kaikki lähtee usein ryhmästä. Istuimme ja kirjoitimme ringissä kolme päivää, ja hämmästyttävän nopeasti ryhmään syntyi luottavainen jakamisen ilmapiiri. Oli ihanaa kuunnella muiden tarinoita. Sain kokea omakohtaisesti, että myös ne passiivisilta näyttävät oppilaat, jotka eivät näytä saavan mitään aikaan eivätkä näytä halukkailta osallistumaan, saattavat silti omalla tavallaan osallistua ja oppia aivan yllättävän paljon! Kurssilta tultuani päätin vakaasti, että nyt joka ryhmäni alkaa harrastaa luovaa kirjoittamista vähintään tunnin joka viikko. Ihan näin se ei valitettavasti ole kuitenkaan todellisuudessa mennyt... No kurssin innoittamana tuli kuitenkin hankittua useita uusia oppaita, että nyt on ainakin, mistä ammentaa, kun innostus iskee. Yksi innostava uutuus on esimerkiksi Kirjoittamisen ihanuus. Nuoren kirjoittajan opas. (Katarina Kuick, Ylva Karlsson, Karisto)

Loppusyksystä osallistuin myös "innovatiivisten opetusmenetelmien onnline-kurssille", mutta sen kurssin jätin lopulta kesken, koska kurssi ei ihan vastannut odotuksiani ja toisekseen loppusyksystä oli taas niin paljon hommaa muutenkin, että oli pakko priorisoida. Kurssilla tulin kuitenkin perustaneeksi varkautelaisen Seija-kollegan kanssa Purot.net-wikin lukupiirityöskentelyä varten.
Wiki elää tällä hetkellä omaa hiljaista eloaan, mutta saattaa vielä jonakin päivänä puhjeta yllättävään kukkaan :)Otin Purot.net.-wikin käyttöön myös kasiluokkalaisten sosiaalisen median valinnaiskurssilla, ja tykkään siitä tosi paljon. Se on kaikin tavoin hyvin helppokäyttöinen ja kaikkein parasta on, että keskusteluominaisuus on integroitu sivuille aivan loistavan saumattomasti.

Yksi syksyn isoja juttuja on myös Unelmakouluhanke, jossa koulumme on mukana. Sen ansiosta saimme koululle loppusyksystä kuusi Samsungin täppäriä ja myöhemmin pitäisi tulla vielä neljä lisää. Täppärit ovat tähän asti olleet halukkailla opettajilla testailtavina. Joulukuussa ehdimme kerran viettää aikaa yhdessä niiden äärellä ja kokeilimme silloin mm. videoimista ja videoiden editoimista. Pulmaksi toistaiseksi jäi, että ainoa videoiden editointiappsi, jonka löysimme, on ainakin toistaiseksi varsin betaversio. Nyt haussa on joku pilvipalvelu. Keväällä on nimittäin toteutumassa Vihdin kirjaston kanssa yhteistyössä digitarinapaja, johon pääsee osallistumaan joukko opettajia ja tukioppilaita yhdessä, ja johon kirjaston hankkimalla hankerahalla palkataan oikein ulkopuolinen kouluttaja. Olisi ihanteellista, jos silloin voisimme hyödyntää myös täppäreitä. Unelmakouluhankkeesta kertoilemme sitä varten perustetussa blogissa. Kuvassa on historian ja yhteiskuntaopin lehtori täppäri kainalossa valmiina tositoimiin :)


Loppuvuodesta kuului vielä iloisia uutisia myös MOKU-hankkeesta, sillä sen rahoilla saimme hankittua kaikille vihtiläisille yläkouluille kaunokirjallisuutta "suvaitsevaisuus/monikulttuurisuuskasvatuksen" tarpeisiin. Itse olisin halunnut hankkia mahdollisimman monia eri kirjoja aina 4-5 nidettä kutakin, jotta niiden ympärille olisi voinut mahdollisimman tehokkaasti rakentaa lukupiirityyppistä toimintaa. Hankkeessa oli kuitenkin päädytty tilaamaan luokkakirjasarjoja ja sehän on tietysti tyhjää parempi ratkaisu sekin. Teemme kirjoihin liittyen myös tehtäviä, jotka tulevat tavalla tai toisella käsittääkseni myös valtakunnalliseen jakoon.

Tänään on ollut tämän vuoden ensimmäinen työpäivä. Olen pitkän ja täyteläisen loman jäljiltä vielä sen verran puulla päähän lyöty, että en osaa muotoilla kevääksi mitään konkreettisia tavoitteita. Vielä.

Separaattori ja tekijänoikeudet

Kaisa Vähähyyppä kirjoitti joku aika sitten Älykäs työ -blogissa innostavan postauksen museoista oppimisympäristöinä . Hän kirjoitti muun muassa näin: Annettaisiinko lapsille mahdollisuus tuottaa ja jakaa tarinoita näkemästään ja kokemastaan myös museovierailuilla? Tehdään museovierailusta aktiivinen tapahtuma sekä paikan päällä että verkossa ennen ja jälkeen vierailun. Juuri tämä oli mielessäni, kun tänään huristelimme kahden seiskaluokan ja historian opettajan kanssa Vihdin kirkonkylään tähtäimessämme Vihdin kirkko ja museo sekä Pyhän Birgitan kirkon rauniot.

Emme osanneet emmekä ehtineet kovin hyvin etukäteen ohjeistaa oppilaita, osittain esimerkiksi siksi, että itse olin museossa ensimmäistä kertaa elämässäni. Annoin kuitenkin oppilaille ohjeeksi ottaa reissusta valokuvia. Kaikenlaisia valokuvia. Sanoin, että voimme esimerkiksi ehkä hyödyntää niitä esimerkiksi tehdessämme animaatioita Runebergin teksteistä ja Topeliuksen saduista itsenäisyysjuhliin.

Olen jonkin verran yrittänyt perehtyä tekijänoikeusasioihin ja minulla on kännykkä täynnä lontoolaisista museoista ottamiani kuvia. Silti tai ehkä juuri siksi, minulle tuli isona yllätyksenä, että ei museossa saakaan noin vain kuvata.

Kaksi asiaa ymmärrän vaikeuksitta:

1) Tekijänoikeuksien alaisista teoksista (vaikkapa maalauksista) ei voi ottaa eikä varsinkaan julkaista kuvia ilman lupaa. (Jossain Tate Modernissa kyllä sai jopa tällaisista teoksista ottaa kuvia omaan käyttöön, mikä sinsänsä tuntuu hämmästyttävältä)
2) Salamavalot voivat olla haitallisia

Mutta en lainkaan ymmärrä, miksi tekijänoikeuksiin vedoten oppilas ei saa kännykällään ottaa kuvaa vaikkapa jostain separaattorista tai kansallispukuisesta vahanukesta. Oppilaiden itse museoista ottamille kuville nimittäin olisi hyvin helppo keksiä vaikka minkälaista käyttöä.

Näitä kauniita näkymiä saamme sentään onneksi kuvata mielin määrin:


EDIT: Se tärkeä asia oli unohtua, että saimme siis erikseen luvan ottaa museossa kuvia ja käyttää niitä videoissa, joita näytämme koulun itsenäisyysjuhlassa, sillä edellytyksellä, että mainitsemme, että ne on otettu Vihdin museossa. Mutta pointtini oli siis, että miksi ihmeessä esim. tämä ei ole lähtökohtaisesti sallittua.

Ensimmäinen blogivieraani - Tervetuloa!

Sain tämän blogin ansiosta juuri mielenkiintoista ja ilahduttavaa sähköpostia. Ehdotin viestin julkaisemista täällä ja pidemmittä puheitta päästänkin ääneen Tainan:

Kerron pari ideaa, joita olen toteuttanut ysiluokkalaisten kanssa digital storytellingiä käyttäen. Ensimmäinen idea oli työläs, mutta silloin intoa vielä piisasi: itsenäisyysjuhlaan ysiluokkalaiset tekivät DST-tarinoita seuraavasti: Etsin
ikäihmisiä (oppilaiden isovanhempiakin oli joukossa) ja soitin heille kysyäkseni, haluaisivatko he lähteä mukaan ja kertoa jonkun muiston (ei välttämättä mitään sotaan liittyvää). Kaikki halusivat!

Kolmen hengen ryhmissä oppilaat menivät heidän koteihinsa ja nauhoittivat tarinoita. Joillakin tarinoita oli monta pientä, jollain huolellisesti valmisteltu pitkän pitkä.
Oppilaat editoivat tarinasta 3-5 min esityksen, johon etsivät kuvitukseksi netistä kuvia tai haastateltavan valokuva-albumista. Hiukan musiikkia ja hiontaa ja esitykset olivat yleisölle valmiit. (No eihän se ihan näin käynyt: kymmeniä teknisiä ongelmia, hermoromahduksia ja aikataulupommeja...)

Mutta juhlassa olivat kutsuvieraina sotaveteraanit ja haastateltavat
sekä koko koulu. Ja yleisö oli hiiren hiljaa kuunnellessaan ja katsoessaan
vaikkapa koulumuistoja, hevostarinaa tai sotalapsen muistelua. Ja vastaanotto oli tosi innostunut! Tarinan kertojat olivat polleina, samoin editoijat aplodeja vastaanottaessaan.

Sotalapsitarina pyöri kesällä museossakin sankari-teeman alla. Seuraavana vuonna yritin vähän pienimuotoisempaa (jotakin olin siis oppinut):ysit kävivät nauhoittamassa ekaluokkalaisilta ("folkloristiikkatutkimusta")leikkiloruja, lällätyksiä, vitsejä ym. Sitten ysit itse piirsivät kuvitukset (ei tekijänoikeusongelmia) ja ottivat kuvistaan digikameralla kuvat, jotka liitettiin lasten juttuihin. Valitettavasti oppilaiden into laantui, ja etenkin aika loppui ja opettajakin väsähti yksin puurtamiseen - kokoaminen jäi kesken. Ideana oli, että tarinat katsotaan ekaluokkalaisten kanssa yhdessä. (Meillä ysit käyvät myös pitämässä satutuokioita ekaluokkalaisille.)

Uusin ideani on klassikkokirjailijoista tehtävä työ. Oppilasryhmällä
olisi yksi kirjailija, jonka elämää ja töitä pitäisi esitellä kuvien ja
lukunäytteiden pohjalta. Näitä voisi seuraavana vuonna käyttää
kirjavinkkeinä uusille yseille? Katsotaan mitä keväällä saamme aikaan.

Terveisin Taina

Oppimateriaaleista taas

Kävin tässä taannoin Editalla keskustelemassa uudentyyppisistä oppimateriaaleista. Usein oppimateriaali- ja tvt-keskusteluissa kehityksen pahimmiksi jarruiksi mainitaan esimerkiksi kustantajat ja meidät opettajat. Tuossa palaverissa ainakin sain sellaisen käsityksen, että kyllä ainakin Editalla on ihan vilpitöntä halua katsoa avoimin silmin tulevaisuuteen ja vastata ajan haasteisiin uusilla tavoilla. Keskustelusta oli sekin ilo itselleni, että muistan taas ainakin hetken hyvin kirkkaasti, miksi haluan olla nimenomaan opettaja. On todella ihanaa, kun ei tarvitse ajatella rahaa juuri lainkaan! Tietyistä näkövinkkeleistä katsottuna on ongelmallista sanoa tämä ääneen, mutta sanon silti: opettajan palkka riittää minulle mainiosti. Ja aivan mahtavaa on, ettei opetusta suunnitellessaan tarvitse lainkaan miettiä sitä, onko joku siitä valmis jotain maksamaan :-) Se on todella arvokasta vapautta! Siitä riemastuneena jaan riemumielin aivan ilmaiseksi kaiken tekemäni oppimateriaalin. Tänään syntyi diasarja muistiinpanojen tekemisestä. Rakas perheeni rymisteli keittiöön juuri kun olin tekemästä dioista ruutukaappausvideota, joten se ei vielä valmistunut...

Mutta diat olis tässä, vassokuu!