Me olemme hyödyntäneet työskentelyssä muun muassa Sanomalehtien liiton tuottamaa Mitä voi sanoa -materiaalia Materiaali sisältää esimerkiksi tehtävän, jossa oppilaat kokoavat erityisen suomalaisina pitämiään asioita. Tämän jälkeen he etsivät tarkempaa tietoa kokoamistaan asioista ja niiden alkuperästä. Näin paljastuu tietysti, moni yleisesti erityisen suomalaisena pidetty asia on itse asiassa tuontitavaraa. Toisekseen - ja mikä vielä tärkeämpää - syntyy mahdollisuus keskustella alkuperän merkityksestä yleisemmälläkin tasolla. Mitä väliä alkuperällä oikeastaan on? Milloin sillä on väliä? Asioita kootessamme hyödynsimme esimerkiksi AnswerGarden -palvelua. Tässä yhden ryhmän aatoksia
Kevättalvella olimme kollegani Heli-Maijan kanssa myös pelillisyyskoulutuksessa. Siellä teimme harjoitustyönä pienen roolipelin/prosessidraamapätkän samaan teemaan liittyen. Sen kokosimme Thinglink-palvelua apuna käyttäen. Se on kätevä palvelu, jossa kuviin voi upottaa muuta sisältöä. Tehtävässä on tarina-aihio, jossa yhden yhdeksäsluokkalaisen,"Ibrahimin" kaappiin on tungettu siansorkkia ja oveen maalattu hakaristi. Tätä tapausta sitten selvitellään koulussa. Ensimmäinen "kohtaus" on huoltajapalaveri rehtorin kansliassa.
Tuo tehtävä toimi paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Erityisen kiinnostavia keskusteluja syntyi, kun prosessin jälkeen mietimme erityisesti "Ibrahimin" vanhempien hahmoja. Heissä oli eniten variaatioita. Joissakin toteutuksissa he olivat täydellistä suomea puhuvia ja ainoita tilanteessa asiallisesti ja rakentavasti käyttäytyviä. Toisessa ääripäässä olivat sitten hahmot, joissa ruumiillistuivat kaikki kuviteltavissa olevat ennakkoluulot ja stereotypiat.
Sananvapausjakso päättyi yhdeksäsluokkalaisten osalta siihen, että he kirjoittivat jokainen artikkelin, joka jotenkin liittyi tähän aiheeseen. Lisäksi neljän oppilaan tiimi kirjoitti Sanomalehtien Liiton tilauksesta yhdessä lehtijutun, jota liitto tarjoaa jäsenlehdilleen ilmaiseksi julkaistavaksi. Yhteiskirjoittamisen välineenä käytettiin Tieken muistiota. Kahdeksasluokkalaiset tekivät puolestaan vaikuttamaan pyrkivän julisteen. Inspiraation lähteenä käytimme erään oppilaan FB-ryhmässämme jakamaa upeata videota.
Väripaperitekniikka lainattiin Mediaälyä-kilpailusta. Tekniikka on loistava, koska jälki on automaattisesti julistemaista. Julisteisiin liittyi myös pieni suullinen esittelyharjoitus. Lopuksi kokosin vielä julisteista videon. Tässä siis lopuksi Otalampi No Hate! olkaapas hyvät :)
